SM-joukkueessa 2012
Kauheasti mä mietin ennen lauantaita että ollaankohan me nyt oikeesti valmiita mihinkään sm-kisoihin kuitenkaan. Ja kaikki mahdollinen jännitti, onkohan siellä ihan hiton kuuma-koira ei liiku. Onkohan se rata ihan järkyttävän vaikea-mä en osaa ohjata, en keksi alkuun mitään ohjausta...jne. Riikalle sanoin puhelimessa että no jos ei muuta niin on sillä ainakin sm-tason kepit hemmetti. Ja samaan hengenvetoon että nyt se sitten tietysti saa sata virhettä niiltä :D
Tainalta kyselin edellisenä iltana että menenkö niinkuin treeneissä vai varmistellaanko ja mennään mahdollisesti toooosi laajoja kaaria? No joukkueessahan oli se ainoa paikka missä piti varmistella, niinhän se Janita Leinonen schapekoulutuksessa silloin joskus sanoi: Ikinä ei lähdetä kisoihin varmistelemaan-muutakuin joukkuekisassa. Et ainakin yksi asia jäi sieltä päähän ;))
Koittihan se päivä sitten että lähdettiin Cassun kanssa huristelemaan Jyväskylää, tai oikeastaan tarkemmin Tikkakoskea kohti aamulla klo 5.30. Ihanaa, tunnetusti kun en ole mikään maailman aikaisimmin nukkumaan menevä niin kahden ja puolen tunnin yöunilla mentiin...meinasin ihan väkisin lähellä päämäärää nukahtaa rattiin, pakko oli käydä Vaajakosken absilla pyörähtämässä että pääsi autosta ulos ja sai vähän silmiä auki. Kahdeksalta oltiin perillä ja rataantutustuminen alkoi klo 9. Sain onneksi Cassun häkkiin, Emilialla oli teltta ja Ficon häkki jo siellä valmiina, Outi tuli Ficon kanssa vasta iltapäivällä niin sillähän oli hyvät mestat siellä oleskella, kiitos Emilialle!
Rataantutustumisessa oli onneksi kaksi eri ryhmää niin ei ollut niin ahdasta kuin kuvittelin. Etukäteen meille pahin paikka oli esteeltä 13 vienti 14:sta. Cassun loikat kun vie niin kauas että menee jo esteen 14 taa yhdellä loikalla ennenkuin saan käännettyä sen. JOS se prkl pysähtyisi kontaktille niinkuin treeneissä niin lähtötilanne siihen olisi ollut parempi, olisin mennyt muurin toista puolta. Eli siis oikeaa puolta ja koira vasemmalla, muurin ja hypyn 13 yli, heitto 14 ja siitä sitten eteenpäin. Tiesin ettei se kumminkaan sinne pysähdy niin pakko oli yrittää "huonompaa" puolta. Myös tuolta A:lta menoa kepeille mietin, siinähän se myöskään ei pysähdy niin ajattelin että saattaa käydä nappaamassa hypyn 10. Myös hypyltä 19 oli ihan suora linja 9-putken väärään päähän mikä on Cassun radanlukutaidolla tosi houkuttava, päätin että menen puomin vasenta puolta loppuun ja vedän vastaisella kädellä 20-hypylle.
Niin ratahan oli tämännäköinen, itse asiassa melko helppo lukuunottamatta tuota yhtä kohtaa. Ei siinä kyllä kovin montaa sujuvaa suoritusta näkynytkään. Tuomarina oli Jari Tienhaara, tosi kiva juoksurata oli vaikka moni etukäteen pelotteli että tekee vaikeita ratoja. Ja noita sarjaesteitä taitaa olla aina hänen radoillaan.
Tutustumisen loputtua muukin joukkue oli ehtinyt paikalle kannustusjoukkojen kera. Moikat ehdin suurinpiirtein huikata ja sanoa tuosta pahasta paikasta, sitten koiraa lämppäämään. Ida lupasi pitää Cassua ennen rataa että ehdin keskittymään yksin ja käymään rataa päässä läpi. Eikä siellä lähdössä onneksi ollut niitä karsinoita mistä oli etukäteen puhetta, että koiraa ei saa innostaa eikä namittaa eikä mitään ja siellä sitä sitten seistään omaa vuoroa odottamassa. Huh helpotus. Meidän vuoron koittaessa alkoi olemaan jo aika lämmin vaikka kello oli vasta vajaa 10. Päätin että mennääs noille paljuille ja valelin Cassun märäksi siinä. Sitten poitsu Idan kanssa varjoon ja mä pääsin vähän näkemään edellisten koirien menoa. Riikka ja Unnakin siinä hienosti meni, sitten oli kolme koiraa välissä ja meidän vuoro. Jännitys siinä vaiheessa ihan hirveä. Sellainen kädet-tärisee-niin-etten-saa-koiralta-pantaa-päästä.
Mentiin sitten lähtöön enkä tosiaan meinannut saada sitä hiton pantaa pois taas kerran. Lähti se lopulta, jätin Cassun vinoon ykkösesteen taa niin että on suora linja kakkosen taakse. Hengitys syvään ja liikkeelle; itse jäin aika kauas koko esteestä että näkee sen ja ettei jatkossa mene putkeen vaan A:lle. Siinä A:lla jäin kulmalle seisomaan; Cassu-Cassu, kauheella kropan käännöllä kepeille. Hyvin meni. Otin vähän etumatkaa että pääsen tekemään kunnon pakkovalssin 6A:lle mutta hirveesti en uskaltanut edistää jottei tule kepeiltä pois kesken. (Varmistelin siis ;)) Tein sen pakkovalssin suurinpiirtein puolessavälissä rengasta ja kutosta mutta silti sen hyppy veny järjettömän pitkälle. Karmeeta karjuntaa että TÄHÄN TÄHÄN ja tulihan se, 6b:n yli ja siitä keinulle, jätin suorittamaan ja etenin jo koska tosiaan piti juosta että mukana pysyi ja edellä ohjaamassa. Päästiin puomille asti ja minä suhisen että ota se kontakti ja paskat mitään ottanu kun loikkas ku aropupu sen. No juu, hyppäs esteen 13 niin pitkälle että 14 tuli väärinpäin kun olin myöhässä siinä tilanteessa kaikenlisäksi. Hylky. Jatkettiin samantien oikeinpäin ja rata loppuun, pomppas myös toiseen suuntaan kontaktin of course. Tein persjätön siinä puomin edessä että se olisi hillinnyt vauhtia kun olen siinä mutta pyhpah. Ja oli jo menossa 9-putken väärään päähän kun en ohjannut loppua kunnolla enää, kääntyi sitten kuitenkin oikealle hypylle kun huusin. Maalissa siis, hyvä hylly sinänsä kuitenkin ettei ollut mitään kauheeta räpeltämistä mistä olis tullut just se tunne että mitä ihmettä me täällä tehdään. Siitä oon ihan hiton tyytyväinen, sujuvaa ja vauhdikasta menoa oli! Oli nimittäin semmoinen dravi Cassulla päällä että en muista milloin kisoissa olisi ollut! Pitäisköhän mun alkaa ennen joka kisaa kastelemaan se? Tai oliskohan osuutta asiaan meidän lenkeillä, nykyään nimittäin juostaan suuri osa lenkistä. Ehkä kunto kohonnut kummallakin ;)
Naurattaa kun Hannan kuvaama video loppuu hyllykohtaan ja hän kyselee mitä tapahtu? mitä siellä tapahtu? Muut ilmeisesti manailee tai jotain huokailee, menee pasmat sekaisin ja loppu jää kuvaamatta kun luulee että rata loppui. Videokuvatessa on nimittäin tosi hankala nähdä auringonpaisteella siitä pienestä ruudusta yhtään mitään, sen verran näkee että joku liikkuu siinä. Ehkä. Lisään tänne kuitenkin sen alkupätkän kun hän sen lataa koneelle. Kiitos Hannalle kuvaamisesta, onhan se kiva että jos jää meidän ainoaksi sm-koitokseksi niin on todistusaineistoa! Toivottavasti ei kuitenkaan, oli kyllä kiva tuolla olla. Joukkueessa ei saanut tulosta kuin Kaija ja Maisa, loppupäässä oltiin muttei ihan viimeisiä sentään ;))
Kaverit oli sitä mieltä että hieno ensiesiintyminen arvokisoissa, oli hyvän näköistä menoa. Riikka mulle tuumas että hän ei kyllä osais yhtään ohjata tuota Cassua kun sitä pitää viedä niin kaukaa. Mä sanoin että no en minäkään näköjään :D :D Ei vaiskaan, kai sitä joskus loksahtaa kohdilleen se viimeinenkin palanen tässä hommassa! Rovaniemen tyttöjä Riikkaa ja Seijaa oli kyllä tosi kiva pitkästä aikaa nähdä, elokuussa sitten seuraavan kerran. Loppupäiväksi mä sitten heittäydyinkin ihan kisaturistiksi, vaihdoin lenkkarit sandaaleihin, kamera kaulaan ja ratoja kattelemaan. Olkapäät vähän kiristelee siihen malliin että aurinkoa on nähty...Cassukin pääsi jokeen uimaan ja mikäs siellä oli muutenkin hengaillessa, tuttujen kanssa rupatellen ja hienoja koirakkoja seuraten. Iltapäivällä sitten kotia kohti että ehdin Jecun vahdiksi ennen seitsemää kun Kimi lähti töihin.
Täällä kuvia mitä räpsin päivän mittaan, aika hauska on se yksi missä belggarilla on aika hirmu irvistys A:n harjalla. Kesätukkamallejakin koirilla löytyi aika monenlaista, pumilla oli ehkä paras-irokeesi koko selän mitalla :D
http://tuijalaurila.kuvat.fi/kuvat/2012/Agilityn+sm-kisat+2012/
Tainalta kyselin edellisenä iltana että menenkö niinkuin treeneissä vai varmistellaanko ja mennään mahdollisesti toooosi laajoja kaaria? No joukkueessahan oli se ainoa paikka missä piti varmistella, niinhän se Janita Leinonen schapekoulutuksessa silloin joskus sanoi: Ikinä ei lähdetä kisoihin varmistelemaan-muutakuin joukkuekisassa. Et ainakin yksi asia jäi sieltä päähän ;))
Koittihan se päivä sitten että lähdettiin Cassun kanssa huristelemaan Jyväskylää, tai oikeastaan tarkemmin Tikkakoskea kohti aamulla klo 5.30. Ihanaa, tunnetusti kun en ole mikään maailman aikaisimmin nukkumaan menevä niin kahden ja puolen tunnin yöunilla mentiin...meinasin ihan väkisin lähellä päämäärää nukahtaa rattiin, pakko oli käydä Vaajakosken absilla pyörähtämässä että pääsi autosta ulos ja sai vähän silmiä auki. Kahdeksalta oltiin perillä ja rataantutustuminen alkoi klo 9. Sain onneksi Cassun häkkiin, Emilialla oli teltta ja Ficon häkki jo siellä valmiina, Outi tuli Ficon kanssa vasta iltapäivällä niin sillähän oli hyvät mestat siellä oleskella, kiitos Emilialle!
Rataantutustumisessa oli onneksi kaksi eri ryhmää niin ei ollut niin ahdasta kuin kuvittelin. Etukäteen meille pahin paikka oli esteeltä 13 vienti 14:sta. Cassun loikat kun vie niin kauas että menee jo esteen 14 taa yhdellä loikalla ennenkuin saan käännettyä sen. JOS se prkl pysähtyisi kontaktille niinkuin treeneissä niin lähtötilanne siihen olisi ollut parempi, olisin mennyt muurin toista puolta. Eli siis oikeaa puolta ja koira vasemmalla, muurin ja hypyn 13 yli, heitto 14 ja siitä sitten eteenpäin. Tiesin ettei se kumminkaan sinne pysähdy niin pakko oli yrittää "huonompaa" puolta. Myös tuolta A:lta menoa kepeille mietin, siinähän se myöskään ei pysähdy niin ajattelin että saattaa käydä nappaamassa hypyn 10. Myös hypyltä 19 oli ihan suora linja 9-putken väärään päähän mikä on Cassun radanlukutaidolla tosi houkuttava, päätin että menen puomin vasenta puolta loppuun ja vedän vastaisella kädellä 20-hypylle.
Niin ratahan oli tämännäköinen, itse asiassa melko helppo lukuunottamatta tuota yhtä kohtaa. Ei siinä kyllä kovin montaa sujuvaa suoritusta näkynytkään. Tuomarina oli Jari Tienhaara, tosi kiva juoksurata oli vaikka moni etukäteen pelotteli että tekee vaikeita ratoja. Ja noita sarjaesteitä taitaa olla aina hänen radoillaan.
Tutustumisen loputtua muukin joukkue oli ehtinyt paikalle kannustusjoukkojen kera. Moikat ehdin suurinpiirtein huikata ja sanoa tuosta pahasta paikasta, sitten koiraa lämppäämään. Ida lupasi pitää Cassua ennen rataa että ehdin keskittymään yksin ja käymään rataa päässä läpi. Eikä siellä lähdössä onneksi ollut niitä karsinoita mistä oli etukäteen puhetta, että koiraa ei saa innostaa eikä namittaa eikä mitään ja siellä sitä sitten seistään omaa vuoroa odottamassa. Huh helpotus. Meidän vuoron koittaessa alkoi olemaan jo aika lämmin vaikka kello oli vasta vajaa 10. Päätin että mennääs noille paljuille ja valelin Cassun märäksi siinä. Sitten poitsu Idan kanssa varjoon ja mä pääsin vähän näkemään edellisten koirien menoa. Riikka ja Unnakin siinä hienosti meni, sitten oli kolme koiraa välissä ja meidän vuoro. Jännitys siinä vaiheessa ihan hirveä. Sellainen kädet-tärisee-niin-etten-saa-koiralta-pantaa-päästä.
Mentiin sitten lähtöön enkä tosiaan meinannut saada sitä hiton pantaa pois taas kerran. Lähti se lopulta, jätin Cassun vinoon ykkösesteen taa niin että on suora linja kakkosen taakse. Hengitys syvään ja liikkeelle; itse jäin aika kauas koko esteestä että näkee sen ja ettei jatkossa mene putkeen vaan A:lle. Siinä A:lla jäin kulmalle seisomaan; Cassu-Cassu, kauheella kropan käännöllä kepeille. Hyvin meni. Otin vähän etumatkaa että pääsen tekemään kunnon pakkovalssin 6A:lle mutta hirveesti en uskaltanut edistää jottei tule kepeiltä pois kesken. (Varmistelin siis ;)) Tein sen pakkovalssin suurinpiirtein puolessavälissä rengasta ja kutosta mutta silti sen hyppy veny järjettömän pitkälle. Karmeeta karjuntaa että TÄHÄN TÄHÄN ja tulihan se, 6b:n yli ja siitä keinulle, jätin suorittamaan ja etenin jo koska tosiaan piti juosta että mukana pysyi ja edellä ohjaamassa. Päästiin puomille asti ja minä suhisen että ota se kontakti ja paskat mitään ottanu kun loikkas ku aropupu sen. No juu, hyppäs esteen 13 niin pitkälle että 14 tuli väärinpäin kun olin myöhässä siinä tilanteessa kaikenlisäksi. Hylky. Jatkettiin samantien oikeinpäin ja rata loppuun, pomppas myös toiseen suuntaan kontaktin of course. Tein persjätön siinä puomin edessä että se olisi hillinnyt vauhtia kun olen siinä mutta pyhpah. Ja oli jo menossa 9-putken väärään päähän kun en ohjannut loppua kunnolla enää, kääntyi sitten kuitenkin oikealle hypylle kun huusin. Maalissa siis, hyvä hylly sinänsä kuitenkin ettei ollut mitään kauheeta räpeltämistä mistä olis tullut just se tunne että mitä ihmettä me täällä tehdään. Siitä oon ihan hiton tyytyväinen, sujuvaa ja vauhdikasta menoa oli! Oli nimittäin semmoinen dravi Cassulla päällä että en muista milloin kisoissa olisi ollut! Pitäisköhän mun alkaa ennen joka kisaa kastelemaan se? Tai oliskohan osuutta asiaan meidän lenkeillä, nykyään nimittäin juostaan suuri osa lenkistä. Ehkä kunto kohonnut kummallakin ;)
Naurattaa kun Hannan kuvaama video loppuu hyllykohtaan ja hän kyselee mitä tapahtu? mitä siellä tapahtu? Muut ilmeisesti manailee tai jotain huokailee, menee pasmat sekaisin ja loppu jää kuvaamatta kun luulee että rata loppui. Videokuvatessa on nimittäin tosi hankala nähdä auringonpaisteella siitä pienestä ruudusta yhtään mitään, sen verran näkee että joku liikkuu siinä. Ehkä. Lisään tänne kuitenkin sen alkupätkän kun hän sen lataa koneelle. Kiitos Hannalle kuvaamisesta, onhan se kiva että jos jää meidän ainoaksi sm-koitokseksi niin on todistusaineistoa! Toivottavasti ei kuitenkaan, oli kyllä kiva tuolla olla. Joukkueessa ei saanut tulosta kuin Kaija ja Maisa, loppupäässä oltiin muttei ihan viimeisiä sentään ;))
Kaverit oli sitä mieltä että hieno ensiesiintyminen arvokisoissa, oli hyvän näköistä menoa. Riikka mulle tuumas että hän ei kyllä osais yhtään ohjata tuota Cassua kun sitä pitää viedä niin kaukaa. Mä sanoin että no en minäkään näköjään :D :D Ei vaiskaan, kai sitä joskus loksahtaa kohdilleen se viimeinenkin palanen tässä hommassa! Rovaniemen tyttöjä Riikkaa ja Seijaa oli kyllä tosi kiva pitkästä aikaa nähdä, elokuussa sitten seuraavan kerran. Loppupäiväksi mä sitten heittäydyinkin ihan kisaturistiksi, vaihdoin lenkkarit sandaaleihin, kamera kaulaan ja ratoja kattelemaan. Olkapäät vähän kiristelee siihen malliin että aurinkoa on nähty...Cassukin pääsi jokeen uimaan ja mikäs siellä oli muutenkin hengaillessa, tuttujen kanssa rupatellen ja hienoja koirakkoja seuraten. Iltapäivällä sitten kotia kohti että ehdin Jecun vahdiksi ennen seitsemää kun Kimi lähti töihin.
Täällä kuvia mitä räpsin päivän mittaan, aika hauska on se yksi missä belggarilla on aika hirmu irvistys A:n harjalla. Kesätukkamallejakin koirilla löytyi aika monenlaista, pumilla oli ehkä paras-irokeesi koko selän mitalla :D
http://tuijalaurila.kuvat.fi/kuvat/2012/Agilityn+sm-kisat+2012/
Kommentit