Pikkumaksi Juju
Sitten se toinen jännittävä asia sm-kisareissulla. Ilmoitin Jujun
mittaustilaisuuteen, jotta saan varmuuden että millä korkeudella nyt
aletaan tosissaan treenaamaan. Kun sehän on ihan sillä rajalla, kuten
äitinsäkin ja kyllähän se pelottavasti aina korkeammalta näytti kun sitä
vertaili Jippoon. Onneksi ensin mentiin oma rata ysin ryhmässä, mittaus oli kello 10.45. Molemmat tilanteet kyllä jännitti niin että oksetti :D Hauska, kun nykyään en saa normikisoissa sitä jännitystä millään päälle. Ennen persekin meinasi halvaantua jännityksestä. Nyt se halvaantuu vaan huonon kunnon takia.
Noh, mentiin sinne halliin jossa mittaus oli, tuomareita tietty useampi, ja vapaana sattui olemaan Timo Teileri, joka meidä mukaan vinkkasi. Trimmipöydälle nostetiin, Jippohan mitattiin "isojen koirien" pöydällä eli agieste-pöydällä. Se ei kyllä mittausta varmastikaan muuttanut, Timo mittasi kolme kertaa, ja sanoi että kertamittauksella päästään, ei laiteta kiertoon. Minä olin vaan että aijaa? Näin siis kyllä, että joutui mittaa nostamaan medimitasta, joten siinä jo arvasin että ei mee alle. Ja sanoi vielä, että kerrankin kiva mitata koiraa jolla säkä löytyy helposti. Juju kun on sen verta hoikka, että ei siellä läskiä ainakaan niskassa ole :D Tosiaan tuomari sanoi, että hän mittasi joka mitan 44-45 väliin, vaikka sen joku saisi 43-44 väliin niin ei siitä alle sen kukaan saa. Tyydyin tuomioon, eikä se oikeastikaan yhtään yllättänyt, mittasin itsekin edellisenä päivänä kotona 44,5 sille. Juteltiin pikkuisen hyppykorkeuksista, kun sanoin että no eihän se joudu kuin max 50 hyppäämään, niin hän sanoi että minulla on aina ollut 45.
Kun asiaa jo aiemminkin ajatteli, niin ei se pikkumaksi lopulta nyt niin kamala tuomio tulisi olemaan. Pituudesta tulee yksi palikka pidempi, joka nyt ei haittaa kun pituutta hyppää helpommin periaatteessa kuin korkeutta. Muurikaan ei ole sama kuin makseilla, kuten joku pelotteli. Kun nyt sitten tosissaan kävin katsomassa nuo agisäännöt oikein sitten illalla. Pikkumaksien korkein hyppykorkeus 50 mikä ennen oli medeillä 45. Nythän medeillä korkein on 40. Ja schapenartut yleensä sen 40-45 korkeudeltaan. Eli jos sitä nyt viisi senttiä omaa korkeuttaan korkeampia hyppyjä joutuu menemään, niin tuskin tuottaa tuskaa. Jipon siskokin menee pikkumakseissa hienosti, ei mitään ongelmaa hypyissä ja se on varmaan 43.5 korkea. Kevytrakenteinen hyvinrakentunut koira jolla pomppuvoimaa ja hyppytekniikka kunnossa, niin eipä siinä hätiä mitiä. Eli en jaksa nähdä vaivaa, että opettaisin sen seisomaan jalat "niiausasennossa", ja menisin puolen vuoden päästä uudelleen. Pikkumaksiluokatkin on paljon pienemmät kuin medeillä :D Eikä meillä sen suurempia tavoitteita ole kuin sm-kisat, joten me lähdetään iloisina uuteen porukkaan kisaamaan.
Kävin sitten hallilla heti maanantaina testaamassa sen maksikorkuisen renkaan, ja sehän meni ihan kuin vettä vaan. Hyppääminen ei näytä väkinäiseltä, eikä asettele askeliaan eikä töpöttele ja se rengashan on radalla tasan kerran, jos se siellä on. Plus että tuossa nyt vauhtikin on melkein pysähdyksistä, joten hyvältä näyttää!
Kun nyt kerran uskaltauduin hallille, niin jatkettiin myös keppitreenejä. En voi muuta sanoa, kuin että voi hemmetti kun tuo kakara nuo kepit oppii, niin se menee kovaa. Tosi hienosti korjaa tuossa itsensä kepeillekin, kun linja veisi ohi. Nyt pitää vaan maltilla muistaa rakentaa kaikki kulmat, ne kun jäivät vaillinaisiksi Jipolla. Ja heti alusta takaaleikkaukset yms ohjaukset, ettei aleta vasta kolmosissa niitä opettelemaan. Päätin jo, että ensi vuoden alusta alkaa kisaaminen, joten meillä on monta kuukautta aikaa näitä rakentaa.
Myös ihan testaus etenemistä ja estefokusta leijeröitynä. Hyvältä näyttää tämäkin!
Ja nyt lähdetään sitten taas treenaamaan, jei!! Mä oon niin innoissani tuon otuksen kanssa, se kyllä antaa kaikkensa, joten niin pitää minunkin. Lenkkikuuri on jo aloitettu, muuten olen kyllä pahasti siitä jäljessä. Vaikka stanislaviksi yritänkin :D
Noh, mentiin sinne halliin jossa mittaus oli, tuomareita tietty useampi, ja vapaana sattui olemaan Timo Teileri, joka meidä mukaan vinkkasi. Trimmipöydälle nostetiin, Jippohan mitattiin "isojen koirien" pöydällä eli agieste-pöydällä. Se ei kyllä mittausta varmastikaan muuttanut, Timo mittasi kolme kertaa, ja sanoi että kertamittauksella päästään, ei laiteta kiertoon. Minä olin vaan että aijaa? Näin siis kyllä, että joutui mittaa nostamaan medimitasta, joten siinä jo arvasin että ei mee alle. Ja sanoi vielä, että kerrankin kiva mitata koiraa jolla säkä löytyy helposti. Juju kun on sen verta hoikka, että ei siellä läskiä ainakaan niskassa ole :D Tosiaan tuomari sanoi, että hän mittasi joka mitan 44-45 väliin, vaikka sen joku saisi 43-44 väliin niin ei siitä alle sen kukaan saa. Tyydyin tuomioon, eikä se oikeastikaan yhtään yllättänyt, mittasin itsekin edellisenä päivänä kotona 44,5 sille. Juteltiin pikkuisen hyppykorkeuksista, kun sanoin että no eihän se joudu kuin max 50 hyppäämään, niin hän sanoi että minulla on aina ollut 45.
Kun asiaa jo aiemminkin ajatteli, niin ei se pikkumaksi lopulta nyt niin kamala tuomio tulisi olemaan. Pituudesta tulee yksi palikka pidempi, joka nyt ei haittaa kun pituutta hyppää helpommin periaatteessa kuin korkeutta. Muurikaan ei ole sama kuin makseilla, kuten joku pelotteli. Kun nyt sitten tosissaan kävin katsomassa nuo agisäännöt oikein sitten illalla. Pikkumaksien korkein hyppykorkeus 50 mikä ennen oli medeillä 45. Nythän medeillä korkein on 40. Ja schapenartut yleensä sen 40-45 korkeudeltaan. Eli jos sitä nyt viisi senttiä omaa korkeuttaan korkeampia hyppyjä joutuu menemään, niin tuskin tuottaa tuskaa. Jipon siskokin menee pikkumakseissa hienosti, ei mitään ongelmaa hypyissä ja se on varmaan 43.5 korkea. Kevytrakenteinen hyvinrakentunut koira jolla pomppuvoimaa ja hyppytekniikka kunnossa, niin eipä siinä hätiä mitiä. Eli en jaksa nähdä vaivaa, että opettaisin sen seisomaan jalat "niiausasennossa", ja menisin puolen vuoden päästä uudelleen. Pikkumaksiluokatkin on paljon pienemmät kuin medeillä :D Eikä meillä sen suurempia tavoitteita ole kuin sm-kisat, joten me lähdetään iloisina uuteen porukkaan kisaamaan.
Kävin sitten hallilla heti maanantaina testaamassa sen maksikorkuisen renkaan, ja sehän meni ihan kuin vettä vaan. Hyppääminen ei näytä väkinäiseltä, eikä asettele askeliaan eikä töpöttele ja se rengashan on radalla tasan kerran, jos se siellä on. Plus että tuossa nyt vauhtikin on melkein pysähdyksistä, joten hyvältä näyttää!
Kun nyt kerran uskaltauduin hallille, niin jatkettiin myös keppitreenejä. En voi muuta sanoa, kuin että voi hemmetti kun tuo kakara nuo kepit oppii, niin se menee kovaa. Tosi hienosti korjaa tuossa itsensä kepeillekin, kun linja veisi ohi. Nyt pitää vaan maltilla muistaa rakentaa kaikki kulmat, ne kun jäivät vaillinaisiksi Jipolla. Ja heti alusta takaaleikkaukset yms ohjaukset, ettei aleta vasta kolmosissa niitä opettelemaan. Päätin jo, että ensi vuoden alusta alkaa kisaaminen, joten meillä on monta kuukautta aikaa näitä rakentaa.
Myös ihan testaus etenemistä ja estefokusta leijeröitynä. Hyvältä näyttää tämäkin!
Ja nyt lähdetään sitten taas treenaamaan, jei!! Mä oon niin innoissani tuon otuksen kanssa, se kyllä antaa kaikkensa, joten niin pitää minunkin. Lenkkikuuri on jo aloitettu, muuten olen kyllä pahasti siitä jäljessä. Vaikka stanislaviksi yritänkin :D
Kommentit