Bängbäng!!
Keinun opettamista aloin ajattelemaan huhtikuun lopussa, kun oltiin luustokuvausten tulokset saatu. Silloin alettiin bäng-leikillä, koska niin olen sen Jipolle opettanut, ja sillä on ihan supervarma ja nopea keinu. Tehnyt eläissään kisoissa ykkösissä ollessaan yhden (!!) lentokeinun. Ja se keinu oli ihan karsea, pikkuisissa kyläkisoissa joissa keinun palauttajana oli semmoinen mustekala, mitä ennen käytettiin fillarin tarakalla tavaroitten kiinni pitämiseen. Kyllähän te tiedätte. Vieläkin ihmettelen, miten tuomari hyväksyi sen keinun radalle. Sivusta poistunut kerran kisoissa. Näin hyvin jäänyt mieleen, kun ei niistä virhettä tule.
Anyway, alettiin siis samaan tyyliin. Jujun tyyli tehdä bäng oli vaan pikkuisen erilainen kuin äitinsä, silleen nätisti pikkuisen tassulla koski alastuloa, versus Jipon raivoisa paukutus, että missä mun namit on!!!???!! Jossain vaiheessa sitten onnistuin saamaan sen keinun hetkeksi epäilyttäväksi, kun menin houkuttelemaan sitä koko keinulle. Ja sitten keskusteltiin treeneissä siitä, että sen mielestä myös nostaminen keinulle on "pakottamista". Kun ei saa itse valita, meneekö vaiko eikö. Ja onhan sitä nosteltu myös puomin alastulolle, mutta Eri Asia. Siinä kohtaa jo ittekin panikoiduin, että ei hemmetti jos tämän mokasin.
Sitten treenikaveri Miian kanssa juteltiin että hän on tehnyt omalle koiralleen niin, että laittoi maksipöydän, siihen pehmusteeksi putkenpainoja, että keinu osuu siihen ja tiputus alas pienempi. Vaikka en uskonut, että se kolinakaan on se juttu, mutta noin sitten alettiin tekemään. Treenattiin kai kaksi-kolme kertaa näin, ja sehän alkoi sujumaan heti. Sai itse päättää että hyppää pöydälle ja menee keinulle. Ei siinä ollut mitään. Paniikki ohi :D Juhannuspäivänä käytiin treenimässä, ja se näytti jo tältä. Silloin taisi olla kokonaiset kolme treenikertaa takana tuolla pöytätyylillä. Sen jälkeen treenattiin kerran samalla viikolla. Sitten ollaan käyty joko kerran, tai sitten ei. Taukoa pitkästi, koska pennut ja kaikki astutukseen liittyvä niin ei vaan ehtinyt, enkä myöskään halua altistaa pikkuisia millekään mahdollisille pöpöille.
Sain sitten Kimi appariksi nostamaan kentällä keinun kontista, ja päätin tehdä eläinkokeen. Koska siellä ei ole pöytää, niin ajattelin että katsotaanpa mitä se keinusta tuumaa reilun kuukauden tauon jälkeen. No tämmöistä tuumasi. Eli että mitäs tässä, keinuhan se. Varsinkin, kun olin käynyt edellisenä päivänä treenaamassa juoksuttamista puomin alastulolla. Että olisi voinut joko sekoittaa ne, tai hypätä alas, kun alkaa tippumaan, tms. Kaikkeahan sitä voisi käydä. Aivan superJuju! Se kun kerran tuon hoksasi, niin ei siinä sitten mitään. Tärkein tässä prosessissa (kuuden kerran) oli se, että se sai itse sinne mennä ja tutustua asiaan. Ihan loistavaa.
Tänään sitten eläinkoe jatkui, ja laitoin keinun radan osaksi. Taas sain apparin, tällä kertaa Sannan, ja tehtiin oikein pikku rata, vaikka ensin ajattelin että teen hypyn kautta, kun putkesta tullessa voisi olla liikaa vauhtia. Hahaaaaaa. Niin että laitetaan sitten vaikka koko rata! Mutta Juju oli ihan jäätävän hyvä!! Tehtiin kolme toistoa, kolmella eri ohjauksella ja jätin sen vaan tekemään, eikä mitään väliä! Aivan mahtava otus <3
Että keinu done, ja A myös tuli kyllä ihan ilmaiseksi. Tietenkin kaikki eri tilanteet pitää treenata, mutta noinniinkuin esteenä. Puomi on vielä sitten mietintämyssyssä, kun en oo vieläkään päättänyt että juoksarit vai ei. Mutta eiköhän ne juoksarit ole...tuosta puomilla juoksuttamisesta puheenollen, sitä tosiaan tehtiin myös ekaa kertaa ja näytti tältä. Sillehän on opetettu kontaktia alustalla erikseen, jonka lisäsin vasta sitten tuohon, kun otettiin toistot putkesta. Koska unohdin ensin. Mutta ihan joka kerta se siihen osuu. Alustalle se on osannut jo mennä siihen vaikka lähetetty eri suunnista, ja siitä palkalle. Tosin minut tuntien, treenien määrä ei ole ollut kovin suuri :D Onneksi on noin fiksuja koiria, mitkä oppivat nopeasti....
Keppitreenit on tosiaan nyt jäissä, kun ei hallille mennä. Tuskin se huonoa tekee, jatketaan kun uskallan taas sinne mennä. Omat kujakepit on vähän niinkuin tiensä päässä, niistä ei paljon kujaa enää saa.
Sain ihania keinukuviakin, kun pyysin (pakotin) Kimin ottamaan kuvia :D Asenteesta Jujulle täys kymppiplus <3
Anyway, alettiin siis samaan tyyliin. Jujun tyyli tehdä bäng oli vaan pikkuisen erilainen kuin äitinsä, silleen nätisti pikkuisen tassulla koski alastuloa, versus Jipon raivoisa paukutus, että missä mun namit on!!!???!! Jossain vaiheessa sitten onnistuin saamaan sen keinun hetkeksi epäilyttäväksi, kun menin houkuttelemaan sitä koko keinulle. Ja sitten keskusteltiin treeneissä siitä, että sen mielestä myös nostaminen keinulle on "pakottamista". Kun ei saa itse valita, meneekö vaiko eikö. Ja onhan sitä nosteltu myös puomin alastulolle, mutta Eri Asia. Siinä kohtaa jo ittekin panikoiduin, että ei hemmetti jos tämän mokasin.
Sitten treenikaveri Miian kanssa juteltiin että hän on tehnyt omalle koiralleen niin, että laittoi maksipöydän, siihen pehmusteeksi putkenpainoja, että keinu osuu siihen ja tiputus alas pienempi. Vaikka en uskonut, että se kolinakaan on se juttu, mutta noin sitten alettiin tekemään. Treenattiin kai kaksi-kolme kertaa näin, ja sehän alkoi sujumaan heti. Sai itse päättää että hyppää pöydälle ja menee keinulle. Ei siinä ollut mitään. Paniikki ohi :D Juhannuspäivänä käytiin treenimässä, ja se näytti jo tältä. Silloin taisi olla kokonaiset kolme treenikertaa takana tuolla pöytätyylillä. Sen jälkeen treenattiin kerran samalla viikolla. Sitten ollaan käyty joko kerran, tai sitten ei. Taukoa pitkästi, koska pennut ja kaikki astutukseen liittyvä niin ei vaan ehtinyt, enkä myöskään halua altistaa pikkuisia millekään mahdollisille pöpöille.
Sain sitten Kimi appariksi nostamaan kentällä keinun kontista, ja päätin tehdä eläinkokeen. Koska siellä ei ole pöytää, niin ajattelin että katsotaanpa mitä se keinusta tuumaa reilun kuukauden tauon jälkeen. No tämmöistä tuumasi. Eli että mitäs tässä, keinuhan se. Varsinkin, kun olin käynyt edellisenä päivänä treenaamassa juoksuttamista puomin alastulolla. Että olisi voinut joko sekoittaa ne, tai hypätä alas, kun alkaa tippumaan, tms. Kaikkeahan sitä voisi käydä. Aivan superJuju! Se kun kerran tuon hoksasi, niin ei siinä sitten mitään. Tärkein tässä prosessissa (kuuden kerran) oli se, että se sai itse sinne mennä ja tutustua asiaan. Ihan loistavaa.
Tänään sitten eläinkoe jatkui, ja laitoin keinun radan osaksi. Taas sain apparin, tällä kertaa Sannan, ja tehtiin oikein pikku rata, vaikka ensin ajattelin että teen hypyn kautta, kun putkesta tullessa voisi olla liikaa vauhtia. Hahaaaaaa. Niin että laitetaan sitten vaikka koko rata! Mutta Juju oli ihan jäätävän hyvä!! Tehtiin kolme toistoa, kolmella eri ohjauksella ja jätin sen vaan tekemään, eikä mitään väliä! Aivan mahtava otus <3
Että keinu done, ja A myös tuli kyllä ihan ilmaiseksi. Tietenkin kaikki eri tilanteet pitää treenata, mutta noinniinkuin esteenä. Puomi on vielä sitten mietintämyssyssä, kun en oo vieläkään päättänyt että juoksarit vai ei. Mutta eiköhän ne juoksarit ole...tuosta puomilla juoksuttamisesta puheenollen, sitä tosiaan tehtiin myös ekaa kertaa ja näytti tältä. Sillehän on opetettu kontaktia alustalla erikseen, jonka lisäsin vasta sitten tuohon, kun otettiin toistot putkesta. Koska unohdin ensin. Mutta ihan joka kerta se siihen osuu. Alustalle se on osannut jo mennä siihen vaikka lähetetty eri suunnista, ja siitä palkalle. Tosin minut tuntien, treenien määrä ei ole ollut kovin suuri :D Onneksi on noin fiksuja koiria, mitkä oppivat nopeasti....
Keppitreenit on tosiaan nyt jäissä, kun ei hallille mennä. Tuskin se huonoa tekee, jatketaan kun uskallan taas sinne mennä. Omat kujakepit on vähän niinkuin tiensä päässä, niistä ei paljon kujaa enää saa.
Sain ihania keinukuviakin, kun pyysin (pakotin) Kimin ottamaan kuvia :D Asenteesta Jujulle täys kymppiplus <3
Kommentit