Reissurapsa Karhumetsältä Kalajoelle
Kesäreissun idea lähti siitä, kun viime vuonna sain kuulla että ylipäätään on olemassa sellaisia kuin karhujen valokuvausretkiä. Ja kun mulla oli synttärit kesäkuussa, ja sain lahjaksi matkalahjarahaa, niin eikun miettimään sopivaa ajankohtaa. Lähdin tutkimaan, olisiko agikisoja siellä suunnalla sopivasti. No ei nyt ihan vieressä, mutta Pellossa kaksipäiväiset Agilityfästit! Joten sinne ilmot seuraavaksi. Sitten aloin miettimään, että on sieltä pitkä matka puotella yhteen pötköön kotiin, joten eikun majoitusta valitsemaan Kalajoelta, jossa olen aina halunnut käydä. Nimenomaan siis Kalajoen hiekkasärkkiä ihmettelemässä. Reissusta muodostui sitten tämän näköinen:
Ihan ensin suunnistettiin siis karhukuvaukseen Suomussalmesta pikkuisen sivuun ihan itärajalle, josta varasin yksittäiskopin suolta (mahdollisia paikkoja metsä, suo ja lampi. Jokaisessa omat hyvät puolensa) kuvausta varten. Paikan päällä kysyin vielä, että saanko sen kopin jossa on myös alhaalla kuvausaukko. Ja ei ollut sitä varattu, joten onnistui. Ensimmäinen päivä meni ajaessa ja levätessä ilta, toisena päivänä vasta menin kuvailemaan. Alun alkaen oltiin siis sovittu, että paikan pitäjät käyttävät koiria iltalenkillä, kun huolehdin siitä että jääkö toiveeni yöreissusta unholaan, ja olisi "pakko" mennä iltareissulle pelkästään. No, oli kyllä niin upeaa palvelua tuolla, että he lupasivat koirat ulkoiluttaa sinä aikana kun olen kopissa!
Mutta sielläpä sitten olikin isot aitaukset (3 kpl), joissa koirankoppi ja päätin että kyllä ne siellä yön pärjää. Varmasti parempi kuin auton kontissa, vaikka luukun olisikin voinut jättää auki. Oli hellettä kuten tiedätte ja ötököitä ei ollenkaan. Ja aitaus puiden varjossa. Huoneeseen koiraa ei saanut jättää, jos siellä ei itse ole paikalla. Suurin huoleni koko reissussa oli tuo, että miten ne siellä osaavat olla, kun ei koskaan sellaisessa ole olleet. No, sinne ne kiltisti jäivät, olivat myöhemmin illalla pari tuntia (köh) protestoineet, ja kun huomasivat ettei kukaan tule hakemaan, niin hiljenivät. Emäntä tuumasi, että hän aatteli että kuolikohan ne kun ovat niin hiljaa. Oli katsonut kauempaa, että hyvin ne siellä voi. Ja kun aamulla palasin, niin hiljaa ne siellä olivat silloinkin. Olivat kyllä yrittäneet kaivaa nurkkaan kuoppaa, mutta ei olleet pakoaukkoa saaneet aikaan. Nuo on metsästyskoiria varten, joten varmasti melko hyvät perustukset häkeillä ;) Jujua oli sen verran vissiin ottanut päähän, että oli vihdoin pudottanut viimeisen maitokulmurinsa, jota mietin että jos se reissun jälkeen vielä on kiinni, käyn poistattamassa. No ei tarttenut!
Itse karhukuvaus, 26.-27.7
Koko yön kestävälle retkelle lähdetään klo 16, paikalle viedään muutaman kilsan matka maastureilla. Ja siitä sitten patikoidaan n. 1.5 km kojuille oppaan johdolla. Vastassa on tämän näköisiä laitoksia:
Ja sisältä tämän, saa vähän paremman kuvan koosta:
Yläkuvassa oviaukko mistä tullaan sisään. Minun haluamani koppi, jossa alakuvausaukko, on pienin. Käsiä ei saanut suoraksi, kun ne laittoi seinästä seinään. Kun istui, pään yläpuolelle jäi vajaa 10 senttiä tilaa. (Ja siis kaikkihan tietää, että mä olen n.166 senttiä sulka päässä) Vasemmassa laidassa näkyy ämpäri, johon sitten tehtiin tarpeet. Kovasti toivoin, että älä tule kakkahätä, älä tule kakkahätä....Kun ovi takanasi suljetaan n. klo 16.30, sen sitten saa aukaista seuraavan kerran klo 7.00 aamulla, kun sinut sieltä pois haetaan. Kysyin, että saako ovea aukaista illemmalla tuuletuksen vuoksi, ei saa. Piste. Kopissa on laveri, ja samalla siis paikka jossa istutaan kun kuvataan. Laveri koostui paloista, joita pystyi irrottelemaan sen mukaan, halusiko nukkua vai kuvata. Koppi on peltiä, joten voitte kuvitella minkälainen sweatbox se tuossa kolmenkympin helteessä oli. Onneksi kävi tuulenvire, ja noista kuvausaukoista sai vähän ilmaa sisään. Alakuvassa kuvausaukot. Kaksi edessä, molemmilla sivuilla yksi, ja tuo alhaalla oleva. Siitä mahallaan kopin lattialla kuvasin. Niin, ja se patja oli siinä lattialla. Kahville tuoksuva, joku vissiin läikyttänyt kahvinsa siihen. En edes halunnut ajatella, mitä muuta siihen oli läikkynyt....Varustuksiin kuului myös makuupussi, ja tyyny. Ihan hirveästi en halunnut ajatella sitäkään, miten monen ihmisen kautta se nurkassa mytyssä oleva pussi on kulkenut. Ei se kyllä erityisen pahalle haissut. Mulla oli mukana omakin, mutta kun lähtiessä kysyin, että pitääkö ottaa mukaan, niin opas sanoi että ei tarvitse, kopissa on sellainen. Olisi nyt tietysti voinut ajatella, että niin, ei se nyt narulta pestynä sinne ole tullut....En siis suosittele tuota yksittäiskoppia ahtaan paikan kammoiselle, bakteerikammoiselle tai itsensä hienohelmaksi kokevalle. Isommat ryhmäkopit ovat siistejä, ja niissä on kuivakäymälä. Joten kannattaa suunnistaa sellaiseen, jos ei ihan noin karuja olosuhteita kestä. Mukaan sai heidän puolesta eväät, ja vettä useampi pullo. Myös kahvia tai teetä termariin, mutta minä kun en kahvia juo niin jätin väliin.
Sitten se paras ja ihana puoli, joka sai unohtamaan kaiken hieman epämiellyttävän asian: Karhut! Ensimmäisen puoli tuntia jännityksellä odotin vilausta karhuista. Ja sitten! Tuolla metsänrajassa! Liikkuu iso ruskea möhkäle. Metsän reunaa seuraillen se sitten vihdoin ilmestyi suolle aukealle. Mikä ihana tunne! Sydän pamppaillen ensimmäisiä kuvia räpsin. On se mahtavan majesteetillinen näky, kun se hiljaa sieltä metsästä esiin tulee. Ja nimenomaan hiljaa, aivan uskomattoman äänettömästi liikkuvat! Niinhän sitä sanotaan, että jos metsässä liikut, mahdollisuus siihen että näet karhun on aika pieni, mutta karhu on varmasti nähnyt sinut.
Seuraavaksi paikalle tulivat nämä pikku pellet, vuosikkaat pennut joita oli kolme. Kaksi tuli ensin, ja yksinään kolmas. En tiedä ovatko samasta, vai eri pentueesta? Se hyvä puoli tietysti isossa kopissa on, että opas on mukana, ja hän kertoo karhuista siinä samalla. Ensin sitä yksittäistä vähän kyräiltiin, mutta päästettiin se sitten mukaan porukkaan.
Sitten tuli yksi ujo, se ei niin lähelle tullutkaan että olisi kuvaa saanut. Kovasti aiemmin toivoin, että paikalla kävisi äitikarhu pienten pentujensa kanssa. Kysyin asiasta, ja minulle kerrottiin että se ei välttämättä pieniä aukealle paikalle vielä tuo, kun metsässä on turvallisempaa ja pääse nopeammin pakoon. Mutta voi mikä ihme!! Sydän meinasi pysähtyä, ja ääneen huokailin, kun näin ison karhun metsän rajassa, jota seurasi kaksi pienempää palloa. Ja se tuli suolle! Kuvasta näkee, miten tarkkana äiti oli. Karhuilla käy korvat ihan koko ajan, ne tarkkailevat ympäristöään mahdollisen vaaran varalta. Varsinkin emokarhut ovat hyvinkin skarppeina. Uroskarhut voivat tappaa pennut, joten niitä täytyy erityisesti varoa.
Alkuun pennut olivat hyvinkin lähellä emoa, mutta kun paikka oli turvallinen, niin sitten äiti vähän pidensi napanuoraa. Alla toinen suosikkikuvistani. Ja otettu nimenomaan sieltä ala-aukosta, kuten nuo kaksi ylläolevaakin. Tästä ajattelin teettää taulun. Tässä kohtaa alkoi pikkuisen satelemaankin, joten ilma onneksi viileni hieman. Hassua kyllä, vaikka hiki virtasi siinä sweatboxissa ihan virtanaan otsalta, sen kyllä tosiaan unohti ihan totaalisesti, kun vaan kuvasi ja kuvasi, ja ihasteli karhuja.
Pennut kuulemma leikkivät kovasti, kun eivät ole nälkäisiä ja niillä on turvallinen olo. Niitä olisi kyllä seurannut ihan loputtomiin, niin hauskoja ne olivat!
Nämä kävivät illan päätteeksi n. klo 22, aivan erivärisiä kuin muut. Aika hienoja vaalean hopeisia turkkeja.
Ja tämä viimeinen kuva. Aamuyöllä reissun upein näky. Emokarhu tuli vielä klo 4.17 käymään pentujensa kanssa pikaisesti. Tuli hiljaa kopin takaa, vahingossa sen huomasin kun plarasin kuvia läpi kamerasta. Kun ne tosiaan liikkuvat melkein äänettömästi. Käveli metsän rajaan, äänteli pennuille varoittavasti, nousi seisomaan ja päätti että nyt mennään heti metsään. Aivan mielettömän hieno näky, se ei nimittäin ihan pikkuinen tuo naaraskarhukaan ole, kun takajaloilleen nousee.
Aivan uskomaton kokemus! Suosittelen ehdottomasti. Tässähän on vähän
niinkuin käänteisessä eläintarhassa, itse siellä epämukavassa kopissa,
ja eläimet vapaana luonnossa. Järjestäjiä on useampi, niissäkin laadussa ja tavoissa eroja, voin kyllä sydämellisesti suositella tätä paikkaa jossa itse olin: https://www.martinselkonen.fi/karhunkatselu-kuvaaminen/
Nyt vaan hommaamaan se viissataamillinen putki, että pääsee seuraavaksi lammelle kuvaamaan....suolla riitti omani f2.8 70-200 millinen kohtuuhyvin, jopa tuo aamuyön kuva on melko onnistunut. Pidempää putkea kyllä kaipasin noihin leikkikuviin, ne kun aina metsän reunaan menivät, eli ihan sellaista kuvaa en niistä leikkimässä saanut mitä toivoin. Nukuin välin 23.30-3.30, ja taas tuon viimeisen ilmestyksen jälkeen tunnin verran. Sitten vaan odottelin noutajaa lopun aikaa. Tuostakin aiemmin kysyin että tulevatko karhut vielä aamulla, ja sanottiin että ei. Jäin miettimään että no miksihän näitä koko yön retkiä sitten tehdään. Mutta tuon yllä olevan kuvan takia! Taisi osua ensikertalaiselle monta ei-niin-tavallista hetkeä. Tämä elämys täytti kyllä kaikki toiveeni, ja ylikin. Täällä kaikki kuvat karhuista.
Eräkeskuksella takaisin päästyä, kysyin luvan käydä suihkussa, suhteellisen eltaantunut olo kun oli. Mukavampi lähteä ajamaan kohti Rovaniemeä Riikkaa ja Vinskiä moikkaamaan. Siihenkin sain onneksi luvan, ihana saada puhtaat vaatteet niskaan päivän hikoilun jälkeen. Yöllähän tulikin onneksi viileämpi.
Ja eikun matkaan taas, ja kohti Rovista. Käytiin Riikan ja koirien kanssa uimassa, minäkin heitin vihdoin talviturkin. Olipa lämmintä vettä! Juju kun ei ihan vielä niin kauaa jaksanut uida, kävi raapimassa minut naarmuille, ja meni sitten äitin selkään nojaamaan ja matkusteli siinä. Reilu kaveri :D Olisihan siinä matalampaakin kohtaa ollut, jossa jalat yltivät pohjaan, mutta kun piti tulla pelastamaan pöljä hukkuva emäntä. Koirat olivat kyllä onnessaan tästä kohdasta matkaa. Syötiin Riikalla Vinskin paistamat herkkuletut suolaisella ja makealla täytteellä, kiitos taas vieraanvaraisuudesta heille! Aamulla yhdeksän aikaan lähdettiin liikkeelle, ja illalla kahdeksan aikaan taidettiin sitten olla perillä Pellossa.
Agilityfästit Pellossa
Majapaikkana täällä oli Pello Camping, olin varannut yhden hengen mökin kahdeksi yöksi. Varausta ei nyt löytynytkään, mutta sain sitten vissiin kahden hengen mökin. Mökissä jääkaappi jossa pakastelokero, loistavaa että sain taas jäädytettyä kylmäkallet. Suihkut ja vessat huoltorakennuksessa. Neljälläkympillä/yö ihan loistomesta. Mökki oli kuuma kun sinne mentiin, mutta onneksi niitä ötököitä ei edelleenkään ollut, joten sinne sai läpivedon. Koirat laitoin siksi aikaa hihnoilla järeän sängyn jalkaan kiinni. Saivatpahan kattella maailman menoa siitä. Ja yöllä tuli viileä, niin sai nukuttua hyvin. Plus mulla oli mun paras matkatavara, tuuletin mukana. Tuli tarpeeseen edellisessä(kin) paikassa. Huone oli siellä iso, wc ja suihku käytävällä, jossa luki että ainoastaan huoneen 2 käytössä. Eli mun. Lähinnä sitä kuvaisi iso omakotitalo, siinä käytävällä myös keittiö jota sai käyttää. Hyvin siisti ja uudelle tuoksuva. Nämä majapaikat ok. Oottakaas kun päästään Kalajoelle....
Eli perillä pe-iltana, siinä ei paljoa ehtinyt kuin käyttämään koirat iltalenkillä, suihkuun ja pötkölleen. Lauantaina eka rata klo 14 ja toka klo 16. Tuomarina Jari Suomalainen. Läksin kuitenkin paikalle heti aamusta, menin kattelemaan mikä meininki. Ja moikkaamaan tuttuja schapeimmeisiä :) Auton sain onneksi hyvään paikkaan, oli koko päivän varjossa. Eikä niillä missään olisi parempi ollut, sitä hirveää hellettä nyt mihinkään päässyt pakoon. Mökissäkin kuumempi kuin ulkona päiväsaikana.
Oma vuoro siis about klo 14, en tosiaan tiedä monelta se lopulta oli. Lauantain ratapiirrokset tässä:
Meille vaikein kohta tuo 11-12, olin varma että onnistun törkkäämään Jipon hypyn taa. Ja kepeille ysikympin kulmaan meno. Mutta ei! Oltiinkin nollalla maalissa, jesh! Ja lopulta myös palkintopallilla, sijalla 2. Eli ansaittiin paikka Rex-finaaliin, mitähän ihmettä. Olin aiemmin jo ostamassa hauskaa kassia ja mukia, mutta nehän sitten voitettiinkin, ei tarttenut ostaa :) Ja tajusin, että jos ei agisertiä vielä olis ollut, tai olisi syyskuu niin oltaisiin saatu sertikin!
Käytiin illalla schapeporukan kanssa syömässä, herätti pikkuisen hilpeyttä kun sanoin että otetaan sitten semmoinen paikka missä ilmastointi. Ei kuulemma ihan hirveenä yleensä ilmastointia noilla leveyksillä ole tarvinnut :D Nooo etelän hetelmä vähän pöljänä. Hyvät pitsat Pellossa, tottakai porosellaista. Ei muutakuin möksälle, ja kellohan oli taas jo melkein yhdeksän. Seuraavan päivän rata klo 9 about, mutta ei auttanut, yhtä kuuma kuin päivällä.
Tällä radalla minut pelasti taas Jipon keinuosaaminen, ehdin ohjaamaan tuonne 17 hypylle, vaikka siinä vähän kökkö kohta tulikin. Kepeille taas päällejuoksu ja nollalla maalissa! Tämä rata tuntui tähän mennessä parhaalle, josta syystä ihmettelin neljän sekunnin yliaikaa! No, en enää ihmetellyt kun nopea espves sai ajakseen vain -1,7 että himppasen oli tiukilla nollat. Päästiin sillä ajalla radalla sijalle 3, joten taas menolippu finaaliin saatu. Että oli se ainakin hyvin ansaittu paikka :)
Sitten vuorossa Markku Kaukisen hyppäri, ja tällä radalla Jippo ei liikkunut enää yhtään. No okei, kyllä tuolla lopussa alkoi vauhtikin nousemaan, mutta silti. Josta syystä päätin, että jätän sen finaalin väliin kokonaan ja lähdetään ajoissa ajamaan kohti Kalajokea, siellä kun piti olla avaimia hakemassa ennen klo 21. Ja tuosta kun sinnekin 5,5 tuntia ajoi. Enkä nähnyt mitään järkeä lähteä radalle koiran kanssa, joka mieluummin makaisi järvessä. Turhaa kiusata siinä kuumuudessa karvakoiraa enää. Joten hyvillä mielin jätimme Pellon taa, saatiin kaksi kassia matkamuistoja ja palkintoja, ja yksi sm-nolla lisää! Olipa kiva kokemus, mukavat kisat ja hienot puitteet! Jospa joskus vielä uudelleen, oli kyllä mukava tapahtuma.
Päätin myös, että ennenkuin helteet ja tuo juoksujen jälkeinen "masennus" on ohi, en sitä kisoihin ilmoita. Meillä on nyt jo puolet sm-nollista kasassa, ja se tuplakin, että ei tässä mikään kiire ole. Pidetään kesätauko. Vielä pari kivaa kuvaa Jiposta kisoissa, kuvaajana Ville Saukkoriipi.
Seuraavaksi siis matka jatkui kohti Kalajoen Hiekkasärkkiä. Paikalla oltiin noin klo 20, ja sitten katsomaan majapaikkaa.
Kalajoen Hiekat
Majapaikkahan oli hyvinkin siisti, pienehkö huone, jossa jääkaappi ja tv varusteena. No eipä sitä sen enempää kaipaakaan, täällä oli suihku ja wc:kin omassa tilassa. Mitä siellä sitten ei ollut, oli ilmanvaihto. Ja sitä kyllä olisi todellakin kaivannut. Ainoa räppänä mistä tuli ilmaa, oli tuuletusikkuna, jonka edessä hyttysverkko, jonka edessä metalliritilä, jonka edessä vielä rimat. Joten ilmaahan sinne ei tullut sitten tasan mistään. Meinasin tukehtua sinne illalla. Thank god oli se tuuletin, my best friend tässä vaiheessa. Eikun koirat taas hihnalla kiinni pöydänjalkaan ja ovi levälleen. Eipä ne kyllä kovin innokkaita olleet mihinkään lähtemään, mutta aattelin että ne karkaa ulos viilentymään. Sain sentään tiputettua lämpötilan kolmestakympistä kahteenseittemään. Jestas sentään. Käytiin illalla katsomassa auringonlaskua, ja on kyllä ihan mielettömän komeat maisemat! Se oli n. klo 23, joten sitten kämpässä oli jo vähän viileämpää kun teki pikku patentin, eli laitoin hihnan ulko-oveen ja vessan oveen, jotta koirat ei pääse pihalle, ja saavat olla missä ovat. Sain siitä tuuletusrakosen. Yöksi laitoin oven kiinni ja sillä pärjättiin se yö.
Sain aamulla viilennettyä kämpän, käytiin ensin lenkillä meren rannassa puoli seittemän aikaan. Eipä ollut muita. Tuonne sai siis koirien kanssa mennä mihin vaan, kunhan olivat kytkettynä. Ei ollut erikseen koirarantaa. Sitten vein koirat huoneeseen, ja lähdin itse pariksi tunniksi rannalle. Meinasin oikein uidakin, mutta herranjestas miten oli jääkylmää se vesi! En sitten kärsinyt, tuli brainfreeze pelkästä kahlaamisesta. Mutta olipa mahtavaa olla siellä rantsulla. Tulin kämpille klo 13 ja huoneessa oli viileähköä, ja sieltä ne kömpi sängyn alta umpiunesta. Eli hyvin olivat käyttäytyneet. Heti kun ovi oli hetken auki, ja minä lisäämässä lämpöä suihkussa käynteineeen, kämppä oli kuin sauna. Aivan järkyttävää. Kävi jo mielessä että lähden kotiin sinä iltana, mutta itsepäisenä päätin jäädä.
Käytiin ajelemassa sitten autolla, ettimässä muutama geokätkö. Tai siis minä etin, ja koirat ootti autossa. Olipa ainakin koirilla viileämpi olo auton ilmastoinnin ansiosta. Katteltiin taas auringonlasku ja viilennyttiin ulkona merituulessa. Se yö muuten nukuttiin ovi auki, hihnaviritelmä ovessa. Pikkusen mietitytti että jos joku sinne pyrkii sisään, mutta edellinenkin yö kovin rauhallinen, niin päätin ottaa riskin. Silti oli kuuma, pyörin sängyssä sen yön. Oli ukkosta ilmassa, mutta ei tullut sitä viilentävää sadetta joten oli entistä tukalampaa. "Heräsin" klo 5.30 ja sitten alettiin tekemään lähtöä. Käytiin biitsillä, jossa oli vallan mahtavaa koirilla. Varsinkin Juju otti ilon irti elämästään, ja Jippokin peräti innostui leikkimään. Vietettiin siellä vissiin puolitoista tuntia, koirien mielestä varmasti reissun paras hetki :)
Aivan upeat maisemat, ja mahtava paikka. Pakko mennä uudelleenkin!
Kotiin ajeltiin vielä Ylivieskan kautta, käytiin moikkaamassa Sannaa ja Ruuvia (Lilla Trollboll) matkalla. Käytiin vielä yhdellä lenkillä siellä, uintipaikkoja oli silläkin lenkillä monesti. Kivan tasapainoinen rakenne vieläkin Ruuvilla, pikkunenhan se tosin on. Samaa kokoluokkaa kuin Fiolla.
Koirat ei sitten loppumatkasta paljon päätään nostaneet kontissa, muutenhan ne kyllä ovat ihan hiljaa ja kiltisti, mutta välillä saattavat venytellä ja katsoa ikkunasta missä mennään. Nyt ei inahtaneetkaan. Pysähdyin ruokkimaan ne jossain (en muista missä) ja matka jatkui. Kotona illalla monta kokemusta rikkaampana, ja oli kyllä mahtava kesälomareissu! Niin, ja moni kun kyseli että miten sä yksin tommosia reissuja teet. Niin vastaus on että: hyvin mielellään. Työn luonteen takia, on aivan mahtavaa saada vaan olla. Ja turpa kiinni. Ei tartte puhua kellekään jos ei halua.
Pysähdyspaikkavinkkejä! Suomussalmella Jalonhelmi, kohtuuhintaista kotiruokaa buffetista, tai toisessa paikassa samassa rakennuksessa buffetista pizzaa ja kebabbia. Siinä söin moussakaa, oli hyvää! Koiranuittomahdollisuus, kivaa kävelymaastoa rannalla. Pudasjärvellä Tulitauko, kovin suosittu paikka näköjään, isot annokset kotiruokaa tai burgeria. Söin burgeriaterian, eikä kyllä maha vetänyt niitä ranuja millään. Myös kivat lenkkimaastot koiran kanssa. Täällä pysähdytty joskus aiemminkin matkalla Rovikselle, ja onneksi muistin tämän paikan.
Onpa taas mitä kiikkustuolissa muistella!
Mutta sielläpä sitten olikin isot aitaukset (3 kpl), joissa koirankoppi ja päätin että kyllä ne siellä yön pärjää. Varmasti parempi kuin auton kontissa, vaikka luukun olisikin voinut jättää auki. Oli hellettä kuten tiedätte ja ötököitä ei ollenkaan. Ja aitaus puiden varjossa. Huoneeseen koiraa ei saanut jättää, jos siellä ei itse ole paikalla. Suurin huoleni koko reissussa oli tuo, että miten ne siellä osaavat olla, kun ei koskaan sellaisessa ole olleet. No, sinne ne kiltisti jäivät, olivat myöhemmin illalla pari tuntia (köh) protestoineet, ja kun huomasivat ettei kukaan tule hakemaan, niin hiljenivät. Emäntä tuumasi, että hän aatteli että kuolikohan ne kun ovat niin hiljaa. Oli katsonut kauempaa, että hyvin ne siellä voi. Ja kun aamulla palasin, niin hiljaa ne siellä olivat silloinkin. Olivat kyllä yrittäneet kaivaa nurkkaan kuoppaa, mutta ei olleet pakoaukkoa saaneet aikaan. Nuo on metsästyskoiria varten, joten varmasti melko hyvät perustukset häkeillä ;) Jujua oli sen verran vissiin ottanut päähän, että oli vihdoin pudottanut viimeisen maitokulmurinsa, jota mietin että jos se reissun jälkeen vielä on kiinni, käyn poistattamassa. No ei tarttenut!
Itse karhukuvaus, 26.-27.7
Koko yön kestävälle retkelle lähdetään klo 16, paikalle viedään muutaman kilsan matka maastureilla. Ja siitä sitten patikoidaan n. 1.5 km kojuille oppaan johdolla. Vastassa on tämän näköisiä laitoksia:
 |
| ensimmäinen paikalla käynyt karhu |
Sitten tuli yksi ujo, se ei niin lähelle tullutkaan että olisi kuvaa saanut. Kovasti aiemmin toivoin, että paikalla kävisi äitikarhu pienten pentujensa kanssa. Kysyin asiasta, ja minulle kerrottiin että se ei välttämättä pieniä aukealle paikalle vielä tuo, kun metsässä on turvallisempaa ja pääse nopeammin pakoon. Mutta voi mikä ihme!! Sydän meinasi pysähtyä, ja ääneen huokailin, kun näin ison karhun metsän rajassa, jota seurasi kaksi pienempää palloa. Ja se tuli suolle! Kuvasta näkee, miten tarkkana äiti oli. Karhuilla käy korvat ihan koko ajan, ne tarkkailevat ympäristöään mahdollisen vaaran varalta. Varsinkin emokarhut ovat hyvinkin skarppeina. Uroskarhut voivat tappaa pennut, joten niitä täytyy erityisesti varoa.
 |
| Äiti pitää vahtia. |
 |
| Moi! |
Ja tämä viimeinen kuva. Aamuyöllä reissun upein näky. Emokarhu tuli vielä klo 4.17 käymään pentujensa kanssa pikaisesti. Tuli hiljaa kopin takaa, vahingossa sen huomasin kun plarasin kuvia läpi kamerasta. Kun ne tosiaan liikkuvat melkein äänettömästi. Käveli metsän rajaan, äänteli pennuille varoittavasti, nousi seisomaan ja päätti että nyt mennään heti metsään. Aivan mielettömän hieno näky, se ei nimittäin ihan pikkuinen tuo naaraskarhukaan ole, kun takajaloilleen nousee.
Nyt vaan hommaamaan se viissataamillinen putki, että pääsee seuraavaksi lammelle kuvaamaan....suolla riitti omani f2.8 70-200 millinen kohtuuhyvin, jopa tuo aamuyön kuva on melko onnistunut. Pidempää putkea kyllä kaipasin noihin leikkikuviin, ne kun aina metsän reunaan menivät, eli ihan sellaista kuvaa en niistä leikkimässä saanut mitä toivoin. Nukuin välin 23.30-3.30, ja taas tuon viimeisen ilmestyksen jälkeen tunnin verran. Sitten vaan odottelin noutajaa lopun aikaa. Tuostakin aiemmin kysyin että tulevatko karhut vielä aamulla, ja sanottiin että ei. Jäin miettimään että no miksihän näitä koko yön retkiä sitten tehdään. Mutta tuon yllä olevan kuvan takia! Taisi osua ensikertalaiselle monta ei-niin-tavallista hetkeä. Tämä elämys täytti kyllä kaikki toiveeni, ja ylikin. Täällä kaikki kuvat karhuista.
Eräkeskuksella takaisin päästyä, kysyin luvan käydä suihkussa, suhteellisen eltaantunut olo kun oli. Mukavampi lähteä ajamaan kohti Rovaniemeä Riikkaa ja Vinskiä moikkaamaan. Siihenkin sain onneksi luvan, ihana saada puhtaat vaatteet niskaan päivän hikoilun jälkeen. Yöllähän tulikin onneksi viileämpi.
Ja eikun matkaan taas, ja kohti Rovista. Käytiin Riikan ja koirien kanssa uimassa, minäkin heitin vihdoin talviturkin. Olipa lämmintä vettä! Juju kun ei ihan vielä niin kauaa jaksanut uida, kävi raapimassa minut naarmuille, ja meni sitten äitin selkään nojaamaan ja matkusteli siinä. Reilu kaveri :D Olisihan siinä matalampaakin kohtaa ollut, jossa jalat yltivät pohjaan, mutta kun piti tulla pelastamaan pöljä hukkuva emäntä. Koirat olivat kyllä onnessaan tästä kohdasta matkaa. Syötiin Riikalla Vinskin paistamat herkkuletut suolaisella ja makealla täytteellä, kiitos taas vieraanvaraisuudesta heille! Aamulla yhdeksän aikaan lähdettiin liikkeelle, ja illalla kahdeksan aikaan taidettiin sitten olla perillä Pellossa.
Agilityfästit Pellossa
Majapaikkana täällä oli Pello Camping, olin varannut yhden hengen mökin kahdeksi yöksi. Varausta ei nyt löytynytkään, mutta sain sitten vissiin kahden hengen mökin. Mökissä jääkaappi jossa pakastelokero, loistavaa että sain taas jäädytettyä kylmäkallet. Suihkut ja vessat huoltorakennuksessa. Neljälläkympillä/yö ihan loistomesta. Mökki oli kuuma kun sinne mentiin, mutta onneksi niitä ötököitä ei edelleenkään ollut, joten sinne sai läpivedon. Koirat laitoin siksi aikaa hihnoilla järeän sängyn jalkaan kiinni. Saivatpahan kattella maailman menoa siitä. Ja yöllä tuli viileä, niin sai nukuttua hyvin. Plus mulla oli mun paras matkatavara, tuuletin mukana. Tuli tarpeeseen edellisessä(kin) paikassa. Huone oli siellä iso, wc ja suihku käytävällä, jossa luki että ainoastaan huoneen 2 käytössä. Eli mun. Lähinnä sitä kuvaisi iso omakotitalo, siinä käytävällä myös keittiö jota sai käyttää. Hyvin siisti ja uudelle tuoksuva. Nämä majapaikat ok. Oottakaas kun päästään Kalajoelle....
Eli perillä pe-iltana, siinä ei paljoa ehtinyt kuin käyttämään koirat iltalenkillä, suihkuun ja pötkölleen. Lauantaina eka rata klo 14 ja toka klo 16. Tuomarina Jari Suomalainen. Läksin kuitenkin paikalle heti aamusta, menin kattelemaan mikä meininki. Ja moikkaamaan tuttuja schapeimmeisiä :) Auton sain onneksi hyvään paikkaan, oli koko päivän varjossa. Eikä niillä missään olisi parempi ollut, sitä hirveää hellettä nyt mihinkään päässyt pakoon. Mökissäkin kuumempi kuin ulkona päiväsaikana.
Oma vuoro siis about klo 14, en tosiaan tiedä monelta se lopulta oli. Lauantain ratapiirrokset tässä:
Meille vaikein kohta tuo 11-12, olin varma että onnistun törkkäämään Jipon hypyn taa. Ja kepeille ysikympin kulmaan meno. Mutta ei! Oltiinkin nollalla maalissa, jesh! Ja lopulta myös palkintopallilla, sijalla 2. Eli ansaittiin paikka Rex-finaaliin, mitähän ihmettä. Olin aiemmin jo ostamassa hauskaa kassia ja mukia, mutta nehän sitten voitettiinkin, ei tarttenut ostaa :) Ja tajusin, että jos ei agisertiä vielä olis ollut, tai olisi syyskuu niin oltaisiin saatu sertikin!
Sitten hyppäri, kepeille päällejuoksu loppuun, ja 11 hypylle viski, ja 13 japanilainen. Siinä meille vaikeimmat/tarkimmat kohdat. Ja sitten tokavikalla esteellä putken väärään päähän :D Hiphei. Tällä radalla Jippo liikkui paremmin kuin ekalla, helle sekä juoksujen jälkeinen rauhallisuus vaikuttivat Jippoon paljon. Sen kanssa en ole koskaan joutunut ajattelemaan, että riittääköhän aika. Jarin radat olivat pitkiä ja rimat tapissaan, verotti kyllä koirien ja ohjaajien kuntoa selkeästi. Muillakin, ei vain meillä. Kivoja rataprofiileja kylläkin, tykkäsin kovasti!
Käytiin illalla schapeporukan kanssa syömässä, herätti pikkuisen hilpeyttä kun sanoin että otetaan sitten semmoinen paikka missä ilmastointi. Ei kuulemma ihan hirveenä yleensä ilmastointia noilla leveyksillä ole tarvinnut :D Nooo etelän hetelmä vähän pöljänä. Hyvät pitsat Pellossa, tottakai porosellaista. Ei muutakuin möksälle, ja kellohan oli taas jo melkein yhdeksän. Seuraavan päivän rata klo 9 about, mutta ei auttanut, yhtä kuuma kuin päivällä.
Tällä radalla minut pelasti taas Jipon keinuosaaminen, ehdin ohjaamaan tuonne 17 hypylle, vaikka siinä vähän kökkö kohta tulikin. Kepeille taas päällejuoksu ja nollalla maalissa! Tämä rata tuntui tähän mennessä parhaalle, josta syystä ihmettelin neljän sekunnin yliaikaa! No, en enää ihmetellyt kun nopea espves sai ajakseen vain -1,7 että himppasen oli tiukilla nollat. Päästiin sillä ajalla radalla sijalle 3, joten taas menolippu finaaliin saatu. Että oli se ainakin hyvin ansaittu paikka :)
Päätin myös, että ennenkuin helteet ja tuo juoksujen jälkeinen "masennus" on ohi, en sitä kisoihin ilmoita. Meillä on nyt jo puolet sm-nollista kasassa, ja se tuplakin, että ei tässä mikään kiire ole. Pidetään kesätauko. Vielä pari kivaa kuvaa Jiposta kisoissa, kuvaajana Ville Saukkoriipi.
Seuraavaksi siis matka jatkui kohti Kalajoen Hiekkasärkkiä. Paikalla oltiin noin klo 20, ja sitten katsomaan majapaikkaa.
Kalajoen Hiekat
Majapaikkahan oli hyvinkin siisti, pienehkö huone, jossa jääkaappi ja tv varusteena. No eipä sitä sen enempää kaipaakaan, täällä oli suihku ja wc:kin omassa tilassa. Mitä siellä sitten ei ollut, oli ilmanvaihto. Ja sitä kyllä olisi todellakin kaivannut. Ainoa räppänä mistä tuli ilmaa, oli tuuletusikkuna, jonka edessä hyttysverkko, jonka edessä metalliritilä, jonka edessä vielä rimat. Joten ilmaahan sinne ei tullut sitten tasan mistään. Meinasin tukehtua sinne illalla. Thank god oli se tuuletin, my best friend tässä vaiheessa. Eikun koirat taas hihnalla kiinni pöydänjalkaan ja ovi levälleen. Eipä ne kyllä kovin innokkaita olleet mihinkään lähtemään, mutta aattelin että ne karkaa ulos viilentymään. Sain sentään tiputettua lämpötilan kolmestakympistä kahteenseittemään. Jestas sentään. Käytiin illalla katsomassa auringonlaskua, ja on kyllä ihan mielettömän komeat maisemat! Se oli n. klo 23, joten sitten kämpässä oli jo vähän viileämpää kun teki pikku patentin, eli laitoin hihnan ulko-oveen ja vessan oveen, jotta koirat ei pääse pihalle, ja saavat olla missä ovat. Sain siitä tuuletusrakosen. Yöksi laitoin oven kiinni ja sillä pärjättiin se yö.
Sain aamulla viilennettyä kämpän, käytiin ensin lenkillä meren rannassa puoli seittemän aikaan. Eipä ollut muita. Tuonne sai siis koirien kanssa mennä mihin vaan, kunhan olivat kytkettynä. Ei ollut erikseen koirarantaa. Sitten vein koirat huoneeseen, ja lähdin itse pariksi tunniksi rannalle. Meinasin oikein uidakin, mutta herranjestas miten oli jääkylmää se vesi! En sitten kärsinyt, tuli brainfreeze pelkästä kahlaamisesta. Mutta olipa mahtavaa olla siellä rantsulla. Tulin kämpille klo 13 ja huoneessa oli viileähköä, ja sieltä ne kömpi sängyn alta umpiunesta. Eli hyvin olivat käyttäytyneet. Heti kun ovi oli hetken auki, ja minä lisäämässä lämpöä suihkussa käynteineeen, kämppä oli kuin sauna. Aivan järkyttävää. Kävi jo mielessä että lähden kotiin sinä iltana, mutta itsepäisenä päätin jäädä.
Käytiin ajelemassa sitten autolla, ettimässä muutama geokätkö. Tai siis minä etin, ja koirat ootti autossa. Olipa ainakin koirilla viileämpi olo auton ilmastoinnin ansiosta. Katteltiin taas auringonlasku ja viilennyttiin ulkona merituulessa. Se yö muuten nukuttiin ovi auki, hihnaviritelmä ovessa. Pikkusen mietitytti että jos joku sinne pyrkii sisään, mutta edellinenkin yö kovin rauhallinen, niin päätin ottaa riskin. Silti oli kuuma, pyörin sängyssä sen yön. Oli ukkosta ilmassa, mutta ei tullut sitä viilentävää sadetta joten oli entistä tukalampaa. "Heräsin" klo 5.30 ja sitten alettiin tekemään lähtöä. Käytiin biitsillä, jossa oli vallan mahtavaa koirilla. Varsinkin Juju otti ilon irti elämästään, ja Jippokin peräti innostui leikkimään. Vietettiin siellä vissiin puolitoista tuntia, koirien mielestä varmasti reissun paras hetki :)
Aivan upeat maisemat, ja mahtava paikka. Pakko mennä uudelleenkin!
 |
| Jippo <3 |
 |
| Boardwalkilla, tätä pitkin ihmiset lenkkeilivät ja pyöräilivät pitkin rantaa. Myö kuvailtiin :) |
 |
| Ruuvi 6 kk |
Pysähdyspaikkavinkkejä! Suomussalmella Jalonhelmi, kohtuuhintaista kotiruokaa buffetista, tai toisessa paikassa samassa rakennuksessa buffetista pizzaa ja kebabbia. Siinä söin moussakaa, oli hyvää! Koiranuittomahdollisuus, kivaa kävelymaastoa rannalla. Pudasjärvellä Tulitauko, kovin suosittu paikka näköjään, isot annokset kotiruokaa tai burgeria. Söin burgeriaterian, eikä kyllä maha vetänyt niitä ranuja millään. Myös kivat lenkkimaastot koiran kanssa. Täällä pysähdytty joskus aiemminkin matkalla Rovikselle, ja onneksi muistin tämän paikan.
Onpa taas mitä kiikkustuolissa muistella!
Kommentit