Duudsoni puolivuotias

Pikkuipana on saanut tässä mun kesäloman aikana semmoisen todellisen tulikasteen elämään. Niin paljon puuhailtu, ja käyty eri paikoissa. Joutui olemaan yhden yön siellä ulkoaitauksessa äitinsä kanssa. Oltiin kolmessa eri yöpaikassa ja joutui jäämään niihin odottamaan ilman mua. Hyvin sujui, vähän mietin että mitenköhän käy, kun aivan oudot paikat mihin pitää jäädä varttumaan. Tosin, olihan sillä kaverina esimerkkinä äiti, joka nyt osaa olla missä vaan vaikka yksinkin. Sieltä se sängyn alta unisena kömpi Kalajoellakin, kun biitsireissulla kävin.

Riikalle kun mentiin, päätin ottaa sen yksin ensin tutustumaan porukkaan. Ettei Jipolle tule tarvetta puolustaa sitä, jos joku sattumoisin ei tykkää pennusta, siitä kun on kuoriutunut melkoinen leijonaemo. (Josta syystä normilenkillä Jippo EI ole hyvä esimerkki, jos Juju haukkuu jollekin, niin Jippo jännittyy ja valmistautuu puolustamaan, ja siitähän tuo saa taas intoa haukkua lisää. Itseään ruokkiva kierre.) Sinne se sujahti laumaan kuin kala veteen, vaikka tervetuliaisena sille vähän ensin haukuttiinkin. Hassua kyllä, kaikkein kiltein koira eli bc Vinsentti oli epäilyttävin. Vaikka toinen raukka kantoi lelujaankin sille lahjaksi. Kyllä sekin sitten hetken päästä oli fine. Jippo tuotiin laumaan siinä vaiheessa. Ja sehän nyt otetaan vastaan mihin vaan hyvin. Sillä on kauhean tasapainoinen ja varma olemus, ei se haasta ketään muttei myöskään ole alistuva. Se vaan on sellainen, kuin sen nyt vaan kuuluisi olla tässä, ja piste. Sehän nyt on toki nähnytkin Riikan koirat aiemmin, ja käynytkin siellä. Mutta aina ekallakin kerralla se on sellainen.

Jujun ärsyttävä haukkuminen asioille on vähentynyt huomattavasti, nyt kun on ehtinyt sitä tosiaan roudaamaan kylillekin. Jopa aitauksessa haukkuva toinen koira ei aiheuttanut enää reaktiota sen puolelta. Ehkä se nyt on suureksi osaksi joku ikävaihekin, mutta pitäähän siihen puuttua, ettei jää tavaksi.

Automatkustus nyt on ennenkin ollut ihan fine, mutta tulipahan tuo parituhatta kilsaa kesälomalla ajeltua, niin nyt on kokemusta pitkästäkin reissusta.

Käytiinhän me joskus jo kesäkuun alussa tutustumassa ponniiniin ja pupuihin. Se poni oli ihan huvittava, kun kovasti halusi haistella pentua, ja kiersi minua kuin kuumaa puuroa sen pennun perässä. Poni kyllä pikkasen oli jännittävä. Puput ei niinkään ;) (kuvat on ottanut Kimi, joten valotus ihan pyllyllään, enhän minä tuommosia ;) )

Treenit loppuivat agilityyn valmistavan kurssin osalta, ja jatkui samantien pentuagilitynä. Nyt ollaan opeteltu valssia, ja onpahan taas ohjaaja saanut yllättyä mitä kaikkea se pentu osaakaan. Viime keskiviikkonakin ehdin sanomaan Lotalle, että mitä sä oikein kuvittelet, että me tommosta voidaan treenata? Myös hypyn poimimista, vaikka ohjaaja jo liikkuukin toiseen suuntaan tehtiin viimeksi. Bumperit tietenkin "hyppyinä". Ilmoittauduin myös toiselle pentukurssille, joka alkaa elokuun lopulla. Siitä en tiedä sen enempää mitä sisältää, ilmosin sinne periaatteella "kaikki kokemus on hyvästä".

Niin se paimennus oli viime viikonloppuna, ja huvittaa kun tuommoinen lauma schapeja, osa tuttuja, osa tuntemattomia niin ei aiheuta minkäänlaista haukkureaktiota. Sinne vaan sekaan. Kun ne on schapeja. Roturasisti. Pääteltiin kyllä vähän, että jos silmien edessä ei ole karvaa, niin se on outoa. Lampaat itsessään eivät kovin hätkähdyttäviä olleet, siinähän ootte, tuumaili Juju. Alla olevassa kuvassa sen suhtautuminen uusiin asioihin näkyykin, häntä suorana kohti katsomaan.

Mätsärissä käytiin viikolla, mehän ei tosiaan olla kyllä juoksemista treenattu sitten yhtään. Seisomista kyllä, muutama kerta kun olen muistanut. Onhan se asia tullut kyllä esille noissa kuvien otoissa. Hampaita ei ollut vieraat kattoneet aiemmin, ennenkuin pyysin Riikkaa ne katsomaan. Ja viimeksi treeneissä Mari kävi koko koiran läpi, just niinkuin näyttelyissä tehdään. Hienosti se seisoikin paikallaan, kun kopeloitiin, ei lysähtänyt maahan, tai kieltäytynyt näyttämästä hampaitaan. Oikein hyvä! Olenhan siis tietenkin ilmoittanut sen kahteen pentunäyttelyyn, toinen Orimattilassa ja toinen Keuruulla erkkarissa. Ja peräkkäisinä päivinä. No, jospa se olisi vähän rauhallisempi erkkarissa sitten. Not. Ja se juokseminen näyttelyhihnassa ehdottomasti treenilistalle :D Siellä tulikin sitten kaikkea, tuulessa heiluvat kehänauhat (joita olisi ollut kiva pyydystää, no eipä ainakaan pelota :D) ja hurjasti erilaisia koiria, lopulta kaikki muut ok, paitsi saluki. En tiedä mikä niissä nyt sitten oli.

Ja se kuuluisa "joku" oli kuvannut Jujua mätsärissä! Aivan ihanaa, yleensä kun kaikki kuvaajat kiertää tehokkaasti meidän koirat. Kuvat Black Poodle Entertainment.

ei taida olla raviaskel tämä :D

Varmaan jäi jotain poiskin, mutta onpa tuosta aika kiva otus kasvamassa. Siinä näkyy joissain asioissa hyvin paljon Jeccua, varsinkin liikkumisessa ja joissain äitiään. Semmosta lepposaa niinkuin äidistään siitä tuskin tulee :D Vaikka rauhoittuihan se Jippokin kuin seinään, kun ekat juoksut alkoivat. Ja nehän alkoivat n. 8 kk iässä, joten eihän sinnekään ole pitkään. Järkyttävää.

Puolivuotisposekuva. Kinttuja ainakin riittää :) Strategiset mitat ~41-42 cm, painoa 11,5 kg. Jippoon verrattuna, sentin-pari matalampi tuossa iässä ja samanpainoinen. Kasvupatteja sillä ei kyllä kintuissa enää hirveästi ole, veikkaan sitä ärsyttävää 43-44 cm aikuiskorkeutta. Noin niinkuin agia ajatellen, muutenhan se on varsin hyvä koko nartulle. Muista nartuista veikkaan medikokoisia, ne ovat suurinpiirtein samaa kokoa kuin Jippo tuossa iässä. Paitti se Ruuvi, josta tulee varma medi :)

Vertailuksi huono kuva Jiposta puolivuotiaana.

Onpahan tullut nyt päiviteltyä, loma loppuu ensi viikolla, eli varmaan taas harvemmin tippuu tekstejä. Ihanaa että on ainakin tänään viileämpi keli!