Triplanolla!!
Lähdin eilen Sipooseen, kohta jo perinteeksi muodostuvalla parin tunnin unilla, yövuoron jälkeen. Ajattelin vielä, että en edes yritä hyppärille, kun sinne olis pitänyt herätä about ysiltä, ja nousin lopulta kymmeneltä. Tajusin että saattaisin ehtiä, jos laitan hösseliksi, ja paahdan sinne niin, että meen suoraan rataantutustumiseen. Onneks lähtöpaikka oli melkein viimeisenä, niin hyvin jäis lämppäaikaa se puoli tuntia kuitenkin. Laitoin koetoimarille viestiä, että tulossa ollaan mutta myöhässä. Ehditään jos ei etuajassa, ilmoitettu rataantutustuminen klo 11.10. Koetoimari vastasi, että aikataulu myöhässä, ei kiirettä. Meiltä ajaa tuonne hallille vain 45 minsaa, joten perillä oltiin klo 11.15 ja siellä oli vasta alkamassa minien vika rata. Jesh!
Matkalla näkyi pätkä sateenkaarta, uskomattoman kaunis ilma muutenkin, aurinko paistoi ja kuiva pakkaskeli. Tuo sateenkaari toi mun mieleen tunteen, että hyvä enne, tästä tulee hyvä päivä :) (ja jos joku muukin kuin Marika ei kuvasta sitä sateenkaarta löydä, niin lähtee auton peilin keskikohdasta ylöspäin :D )
Hyppäri oli Esa Muotkan käsialaa, ja aika kivalta vaikutti, ainoa että keppien jälkeen oli siinä niin kivasti taas hyppy tarjolla. Oltiin nimittäin kisaamassa tuolla Sipoossa myös lauantaina, ja ainoa tavoite oli saada ehjät kepit joka radalla. Ja saatiinkin, kun ekan radan keppien ohimenon jälkeen tajusin mistä se johtuu. Oma vika, ja kun sen tajusin mistä johtui, niin kepithän mentiin joka kerta sekä loppuun, että aloitettiin oikein! Toki sitten lauantaina tuli joka kerta keppien jälkeisestä elämästä hylly, kun holhosin niitä niin, että ehti nappaamaan seuraavan esteen. Mutta tärkein oli tuo keppihomma, enkä välittänyt. Siksi tuota hyppyä vähän meinasin, että kuinkahan käy. Mutta eilenkin tavoitteena oli vain ehjät kepit. Ylitettiin siis tavoite ihan totaalisesti!
Hyppärillä tuli pari kökkökohtaa, joissa Jippo ei ollut ihan varma mihin sitten, mutta kamalin kohta oli tuo 20-21 putkesta putkeen. Pakko oli tehdä tiukka ohjaus, jottei käy nappaamassa tuota putken jälkeistä hyppyä. Ja mun vastis tulee sitten ihan liian tiukaksi tuosta kulmasta, ja Jippo kääntyy väärään suuntaan putkesta tullessa! Tajusin jäädä vaan paikalleen odottamaan, lähettää sen sitä kautta putkeen ja siitä loppuun. Kieltoahan siitä ei tule, kun seuraavan esteen linja ei ylittynyt, mutta tulihan siitä nyt hullun paljon pidempi matka kuitenkin tuolleen kiertämällä. Siitä huolimatta reilusti yli nelosen etenemä tällä radalla. Näkeehän sen myös, että Jippo ei liiku yhtä kovaa kuin normaalisti, on aika tahmea. Sitä se on aina juoksujen jälkeen, luulee että pentuja mahassa, ei voi mennä kovaa :D No, kohta se varmaan jo pääsee siitä taas yli. Mutta jee, nolla eka radalta, jolle en alkuun edes meinannut tulla! Lähtökohta ennen eilistä sm-kisoja ajatellen oli se, että plakkarissa yksi aginolla ja kaksi hyppynollaa. Joten sinänsä tämähän oli turha nolla. Muuta kuin itseluottamuksen kannalta, että kyllä me pystytään niitä nollia tekemään kisoissa! Ja tuplan kannalta.....sallin itseni antaa ajatella jäähkälenkillä ;)
Itse liikuin tällä radalla jopa kohtalaisesti, kahdella muulla sitten ihan hirveetä Kanki-Kaikkos-meininkiä. Voi apua. Kyllähän niillä radoilla oli rataprofiilitkin sellaiset, että siellä pystyi antamaan koiran tehdä töitä itsenäisesti, mikä kyllä toisaalta suosii myös meitä. Mutta ihan oikeesti, kintut liikkeelle nyt!! Nauroin viime viikolla Marko Mäkelän koulutuksessa, että pitääkö tässä nyt oikeesti muka juostakin, ja valita joku urheilullinen vaihtoehto ohjauksiin? Seurakaverit naureskeli, että niin, agilityhän oli vissiin urheilua? Jotenkin musta on tullut kankea(ja vanha?)., huomaa vaan, kun on ikänsä liikkunut, niin kroppa ei enää toimi niinkuin aiemmin. Jotenkin, jossain vaiheessa, se kroppa on mennyt semmoiseksi, että se ei enää vastaa niihin aivojen antamiin liikkumiskäskyihin ihan samallailla kuin nuorempana. Jonkun ojan yli hyppääminenkin saattaa johtaa mulahtamiseen, eikä keposesti yli hyppäämiseen? Mitä hittoa?? Tälle tarttis pystyä tekemään jotain!
Jep, mutta eteenpäin. Agiradoille vaihtui tuomariksi sitten Sari Mikkilä, jonka ratoja muistelin mukavan sujuviksi. Pari kertaa aiemmin niillä ollut. Ja sitähän ne olivat eilenkin, tai sitten meidän aivot ajattelevat samallailla, ja älyän heti miten ohjata minkäkin kohdan. Siis meille sopivimman tavan. Keppien jälkeen tulee taas kökkökohta, tai oikeastaan keppien jälkeisen putken jälkeen, koska joudun tekemään takaaleikkauksen putken jälkeen. Kun en uskalla mennä aloittamaan toiselta puolelta, vaan varmistan että Jippo aloittaa kepit oikein. Eli nykäisee mua kohti, ja joudun tönäisemään pituudelle. Tuo putki-puomierottelu koitui monen koirakon turmioksi eilen, nyt päästiin kokeilemaan kisoissa, että miten se meidän treeneissä loistava erottelu pelaa. Ja sehän pelasi! Aavistuksen stoppaan, annan kiikii-käskyn, ja sinnehän se menee. Tässäkin sitten kuitenkin vähän liikaa stoppaan, ja ehtii tulla jo mua kohden, ja korjaa takas puomille. Hyvin siis tuohon stoppiin reagoi näköjään! Alastulo on kyllä hiinäjahiinä, takajalka taitaa kontaktille osua, kun stoppaa tuon videon siihen kohtaan. No, ainakin tuomari on tarpeeksi lähellä sen tarkistaakseen, eikä siitä virhettä antanut. A:n juoksukontakti superhyvä, sen jälkeisen putken jälkeen oli myös yksi vaaranpaikka, mihin moni hyllytti. Siinä oli suoraan hyppy tarjolla, ja piti mennä vasemmanpuoleiselle hypylle. Tuo kohta onnistuu hyvin, persjättö, jään taas kyllä holhoamaan liikaa tuossa saksalaisessa. Mutta kun pitää varmistaa....maalissa en siis ollut ihan varma saatiinko vitonen, ja kun kuulin kuulutuksen että nolla oli, niin hypin riemusta, meillä on tupla!!!! Piti käydä vielä tuloslista katsomassa, ja totta se oli! Ja lopulta olikin niin haastava rata, että siinä tuli ainoastaan kolme nollaa, ja yksi yliaikainen. Koirakoita kuitenkin se 30. Ja taas kerran se eka serti kiersi meidät, ja hävittiin se 0,2 sekunnilla edelliselle koirakolle. Dammit. No, Ville Liukka sanoi, että parempihan se toisaalta että on noin lähellä, kuin että ei hipois ollenkaan :) Tottahan sekin! Huvitti myös se, että alkuperäisessä videossa kuuluu, kun Ville sanoo että ihan samallalailla minäkin tein (ja tuli virhe). Siitä lopusta putken jälkeen. Hän kävi myös onnittelemassa radan jälkeen, että tehän olitte niitä ainoita jotka tästä sai tuloksen. Siinä tuli tuo sertihomma myös puheeksi. Mukava ihminen, eikä siis tunneta muuten, kuin että kerran ollut koulutuksessaan pari vuotta sitten, ja samoissa kisoissa toki pyöritään.
Ennen vika rataa meinasi väsymyshysteria jo iskeä, ja nauratti vaan kun juteltiin siinä Marikan ja Marjutin ja tuon Satun kanssa, joka meiltä sertin vei ;) Piti lähteä pois siitä seurasta keskittymään vika rataa varten, Marika taisi sanoa että käy nyt hakemassa se tripla sitten vielä. En muistanut enää rataakaan, vaan piti kattoa että miten ne muut sitä menee. Kyllähän se sitten muistuikin takaisin mieleen, ja tein vielä mielikuvaradan päässäni ennen oikeasti radalle menoa.
Ei hirveästi jännittänyt muutakuin se, että muistanko tuon keskellä rataa olleen suoran putken että milloin siitä mennään mihinkin. Se kun kolme kertaa radan osana oli. Tällä radalla varsinkin tuntui, että seisoskelin vaan tuossa keskellä, ja koira teki kaikki työt. A:n suoritus upea Jipolta, vedän sivuun, eikä lähde hyppäämään vinoon, vaan tekee ihan oikein sen alas asti. Samoin pituuden suoritus hieno. Tällä radalla parempi puomin kontakti, näin jo itsekin että osui. Supertuuletukset maalissa, ja superkehut Jipolle, TRIPLANOLLA!!!! Ihan uskomatonta! Ei varmaan tule meillä montaa kertaa tapahtumaan, joten tämä tunne talletetaan syvälle sieluun :) Kaiken huipuksi tuolla oli vielä ekstrapalkinto, kaikkien ratojen yhteistuloksen paras koirakko palkittiin. Tässä kisassa ei paljoa ollut muilla sanomista, meillä ainoa tulos kaikista koirakoista! Ja kun kisassa oli kuitenkin melkoisia "nimiä", niin aika ylpeä saa tästä suorituksesta olla. Siinä palkintona kaksi tuntia treeniaikaa tuolla Sipoon hallissa, joten kukahan lähtis kaveriksi? :D Täytyy kehittää joku suunnitelma tuohon.
Joten eilisen jälkeen, sm-nollia puuttuu enää kaksi agiradoilta, nyt voi ne hyppärit jättää menemättä, jos ei nyt treenin vuoksi sitten. Ja se tuplapeikko pois harteilta, joten pikkusen uskaliaasti, mutta melko varmasti voi jo sanoa, että Lappeenranta here we come! Seuraavaksi mennään Janakkalaan loppiaisena, siellä neljä rataa, mutta se hyppäri nyt jätetään ainakin siellä pois. Ihan superpäivä, mahtavaa että sai niitä onnistuneita ratoja kasvattamaan itseluottamusta, kun on ollut tosi pienestä kiinni se hylly/nolla. Nyt vaan treenaillaan keppejä ja puomia ahkerasti!
Ja niin, tässä vielä ne radat.
Matkalla näkyi pätkä sateenkaarta, uskomattoman kaunis ilma muutenkin, aurinko paistoi ja kuiva pakkaskeli. Tuo sateenkaari toi mun mieleen tunteen, että hyvä enne, tästä tulee hyvä päivä :) (ja jos joku muukin kuin Marika ei kuvasta sitä sateenkaarta löydä, niin lähtee auton peilin keskikohdasta ylöspäin :D )
Hyppäri oli Esa Muotkan käsialaa, ja aika kivalta vaikutti, ainoa että keppien jälkeen oli siinä niin kivasti taas hyppy tarjolla. Oltiin nimittäin kisaamassa tuolla Sipoossa myös lauantaina, ja ainoa tavoite oli saada ehjät kepit joka radalla. Ja saatiinkin, kun ekan radan keppien ohimenon jälkeen tajusin mistä se johtuu. Oma vika, ja kun sen tajusin mistä johtui, niin kepithän mentiin joka kerta sekä loppuun, että aloitettiin oikein! Toki sitten lauantaina tuli joka kerta keppien jälkeisestä elämästä hylly, kun holhosin niitä niin, että ehti nappaamaan seuraavan esteen. Mutta tärkein oli tuo keppihomma, enkä välittänyt. Siksi tuota hyppyä vähän meinasin, että kuinkahan käy. Mutta eilenkin tavoitteena oli vain ehjät kepit. Ylitettiin siis tavoite ihan totaalisesti!
Hyppärillä tuli pari kökkökohtaa, joissa Jippo ei ollut ihan varma mihin sitten, mutta kamalin kohta oli tuo 20-21 putkesta putkeen. Pakko oli tehdä tiukka ohjaus, jottei käy nappaamassa tuota putken jälkeistä hyppyä. Ja mun vastis tulee sitten ihan liian tiukaksi tuosta kulmasta, ja Jippo kääntyy väärään suuntaan putkesta tullessa! Tajusin jäädä vaan paikalleen odottamaan, lähettää sen sitä kautta putkeen ja siitä loppuun. Kieltoahan siitä ei tule, kun seuraavan esteen linja ei ylittynyt, mutta tulihan siitä nyt hullun paljon pidempi matka kuitenkin tuolleen kiertämällä. Siitä huolimatta reilusti yli nelosen etenemä tällä radalla. Näkeehän sen myös, että Jippo ei liiku yhtä kovaa kuin normaalisti, on aika tahmea. Sitä se on aina juoksujen jälkeen, luulee että pentuja mahassa, ei voi mennä kovaa :D No, kohta se varmaan jo pääsee siitä taas yli. Mutta jee, nolla eka radalta, jolle en alkuun edes meinannut tulla! Lähtökohta ennen eilistä sm-kisoja ajatellen oli se, että plakkarissa yksi aginolla ja kaksi hyppynollaa. Joten sinänsä tämähän oli turha nolla. Muuta kuin itseluottamuksen kannalta, että kyllä me pystytään niitä nollia tekemään kisoissa! Ja tuplan kannalta.....sallin itseni antaa ajatella jäähkälenkillä ;)
Itse liikuin tällä radalla jopa kohtalaisesti, kahdella muulla sitten ihan hirveetä Kanki-Kaikkos-meininkiä. Voi apua. Kyllähän niillä radoilla oli rataprofiilitkin sellaiset, että siellä pystyi antamaan koiran tehdä töitä itsenäisesti, mikä kyllä toisaalta suosii myös meitä. Mutta ihan oikeesti, kintut liikkeelle nyt!! Nauroin viime viikolla Marko Mäkelän koulutuksessa, että pitääkö tässä nyt oikeesti muka juostakin, ja valita joku urheilullinen vaihtoehto ohjauksiin? Seurakaverit naureskeli, että niin, agilityhän oli vissiin urheilua? Jotenkin musta on tullut kankea
Jep, mutta eteenpäin. Agiradoille vaihtui tuomariksi sitten Sari Mikkilä, jonka ratoja muistelin mukavan sujuviksi. Pari kertaa aiemmin niillä ollut. Ja sitähän ne olivat eilenkin, tai sitten meidän aivot ajattelevat samallailla, ja älyän heti miten ohjata minkäkin kohdan. Siis meille sopivimman tavan. Keppien jälkeen tulee taas kökkökohta, tai oikeastaan keppien jälkeisen putken jälkeen, koska joudun tekemään takaaleikkauksen putken jälkeen. Kun en uskalla mennä aloittamaan toiselta puolelta, vaan varmistan että Jippo aloittaa kepit oikein. Eli nykäisee mua kohti, ja joudun tönäisemään pituudelle. Tuo putki-puomierottelu koitui monen koirakon turmioksi eilen, nyt päästiin kokeilemaan kisoissa, että miten se meidän treeneissä loistava erottelu pelaa. Ja sehän pelasi! Aavistuksen stoppaan, annan kiikii-käskyn, ja sinnehän se menee. Tässäkin sitten kuitenkin vähän liikaa stoppaan, ja ehtii tulla jo mua kohden, ja korjaa takas puomille. Hyvin siis tuohon stoppiin reagoi näköjään! Alastulo on kyllä hiinäjahiinä, takajalka taitaa kontaktille osua, kun stoppaa tuon videon siihen kohtaan. No, ainakin tuomari on tarpeeksi lähellä sen tarkistaakseen, eikä siitä virhettä antanut. A:n juoksukontakti superhyvä, sen jälkeisen putken jälkeen oli myös yksi vaaranpaikka, mihin moni hyllytti. Siinä oli suoraan hyppy tarjolla, ja piti mennä vasemmanpuoleiselle hypylle. Tuo kohta onnistuu hyvin, persjättö, jään taas kyllä holhoamaan liikaa tuossa saksalaisessa. Mutta kun pitää varmistaa....maalissa en siis ollut ihan varma saatiinko vitonen, ja kun kuulin kuulutuksen että nolla oli, niin hypin riemusta, meillä on tupla!!!! Piti käydä vielä tuloslista katsomassa, ja totta se oli! Ja lopulta olikin niin haastava rata, että siinä tuli ainoastaan kolme nollaa, ja yksi yliaikainen. Koirakoita kuitenkin se 30. Ja taas kerran se eka serti kiersi meidät, ja hävittiin se 0,2 sekunnilla edelliselle koirakolle. Dammit. No, Ville Liukka sanoi, että parempihan se toisaalta että on noin lähellä, kuin että ei hipois ollenkaan :) Tottahan sekin! Huvitti myös se, että alkuperäisessä videossa kuuluu, kun Ville sanoo että ihan samallalailla minäkin tein (ja tuli virhe). Siitä lopusta putken jälkeen. Hän kävi myös onnittelemassa radan jälkeen, että tehän olitte niitä ainoita jotka tästä sai tuloksen. Siinä tuli tuo sertihomma myös puheeksi. Mukava ihminen, eikä siis tunneta muuten, kuin että kerran ollut koulutuksessaan pari vuotta sitten, ja samoissa kisoissa toki pyöritään.
Ennen vika rataa meinasi väsymyshysteria jo iskeä, ja nauratti vaan kun juteltiin siinä Marikan ja Marjutin ja tuon Satun kanssa, joka meiltä sertin vei ;) Piti lähteä pois siitä seurasta keskittymään vika rataa varten, Marika taisi sanoa että käy nyt hakemassa se tripla sitten vielä. En muistanut enää rataakaan, vaan piti kattoa että miten ne muut sitä menee. Kyllähän se sitten muistuikin takaisin mieleen, ja tein vielä mielikuvaradan päässäni ennen oikeasti radalle menoa.
Ei hirveästi jännittänyt muutakuin se, että muistanko tuon keskellä rataa olleen suoran putken että milloin siitä mennään mihinkin. Se kun kolme kertaa radan osana oli. Tällä radalla varsinkin tuntui, että seisoskelin vaan tuossa keskellä, ja koira teki kaikki työt. A:n suoritus upea Jipolta, vedän sivuun, eikä lähde hyppäämään vinoon, vaan tekee ihan oikein sen alas asti. Samoin pituuden suoritus hieno. Tällä radalla parempi puomin kontakti, näin jo itsekin että osui. Supertuuletukset maalissa, ja superkehut Jipolle, TRIPLANOLLA!!!! Ihan uskomatonta! Ei varmaan tule meillä montaa kertaa tapahtumaan, joten tämä tunne talletetaan syvälle sieluun :) Kaiken huipuksi tuolla oli vielä ekstrapalkinto, kaikkien ratojen yhteistuloksen paras koirakko palkittiin. Tässä kisassa ei paljoa ollut muilla sanomista, meillä ainoa tulos kaikista koirakoista! Ja kun kisassa oli kuitenkin melkoisia "nimiä", niin aika ylpeä saa tästä suorituksesta olla. Siinä palkintona kaksi tuntia treeniaikaa tuolla Sipoon hallissa, joten kukahan lähtis kaveriksi? :D Täytyy kehittää joku suunnitelma tuohon.
Joten eilisen jälkeen, sm-nollia puuttuu enää kaksi agiradoilta, nyt voi ne hyppärit jättää menemättä, jos ei nyt treenin vuoksi sitten. Ja se tuplapeikko pois harteilta, joten pikkusen uskaliaasti, mutta melko varmasti voi jo sanoa, että Lappeenranta here we come! Seuraavaksi mennään Janakkalaan loppiaisena, siellä neljä rataa, mutta se hyppäri nyt jätetään ainakin siellä pois. Ihan superpäivä, mahtavaa että sai niitä onnistuneita ratoja kasvattamaan itseluottamusta, kun on ollut tosi pienestä kiinni se hylly/nolla. Nyt vaan treenaillaan keppejä ja puomia ahkerasti!
Ja niin, tässä vielä ne radat.
Kommentit