Jeccu hyppytekniikkakurssilla Vappu Alatalon opeissa, Day 1
Tehtiin keskiviikkona ekaa kertaa hyppytekniikkaa Jecun kanssa. Perussarjaa, set-pointtia okserina ja korkeuden arviointia. Sitten seuraavan päivän iltana sain puhelun, oltiin päästy Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutukseen varasijalta 5. (!) Ihan uskomaton juttu, olin jo toivosta luopunut joten siksi mentiin treenailemaan. Mistä syystä se nyt oli vähän väsynyt tänään, nuohan on aika rankkoja harjoituksia, varsinkin aloittelevalle koiralle vaikkei siltä ehkä videolta näytäkään. Saas nähdä kuinka huomenna vielä jaksaa, sitten on jo kolme päivää tällä viikolla. Oltiin Korkeavireen hallilla, huomenna mennään omaan halliin, joten sekin kyllä saattaa vaikuttaa. Sähköpostilla laitettiin sitten selitys omasta koirasta, ja erityistoiveita koulutukselle.
Ensin tehtiin perussarjaa, ihan alkuun meillä meni kyllä tukan laittoon hetki aikaa, Jeccu oli saanut hinkattua ponskun niin että kuonokarvat sojotti silmien edessä, meni ekan toiston namin hajun perässä. Vappu sanoi että ne pitäis leikata pois. Hui! Ei! No ei vaiskaan, kunhan kiusasi. Mutta liistrata ne jollain pitäis että koiraparka edes näkis kunnolla ;) Geelit ja vahat käyttöön kuulemma. Sitten saatiin hyviä toistoja.
Keskiviikon perussarja:
Lauantain perussarja:
Seuraavaksi set-pointtia okserina. Kokoamista, painonsiirtoa ja kropan käyttöä. Meillä oli keskiviikkona vaan bumperi, niinkuin esim. alla olevassa videossa näkyy ja Jeccu pudotti alkuun sen pari kertaa. Kun kokosi itsensä kunnolla niin pysyi. Ennen kuin se eka rima pysyi, niin okseria ei nostettu. Laitan näistä tämänpäiväisistä vielä videot kun ehdin tekemään. Joka tapauksessa, on ihankuin ihmisillä vauhditon korkeushyppy eli melko rankkaa. Viidessäkympissä tuli aavistus rimakauhua, minkä Vappu huomasi. Hän lupasi huomenna näyttää meille paremman harjoitteen millä korkeat hypyt opetetaan. Tuo ei paras mahdollinen treeni siihen hommaan ole. Virettä piti nostaa ennen loppua, alkoi tosiaan väsymään. Mä kun sanoin ettei se oikein leiki, niin Vappu sanoi että sehän nousee ihan sfääreihin kun sä juoksentelet sen kanssa, käytä sitä! Oukei! Niinhän se tekee.
Keskiviikon set-point:
Lauantain set-point:
Tällä treenillä me keskiviikkona sitä korkeutta opetettiin, ja 50 meni ihan näppärästi! Vauhdin kanssa tietty ihan eri juttu. Mutta kuka sitä nyt muutenkaan vauhditta alkuun opettais? Saas nähdä tarkoittaako tuota samaa.
Huolimatta väsymyksestä tai tehdystä harjoituksesta, alastulo pysyi kautta treenien hyvänä!! Mikä on se juttu mikä eniten etuosaa tietysti rasittaa, ja siitä jos mistä, ajattelin että näkyy jos jotain on vialla. Kuuntelin muuten kauhulla siinä alkuluennolla miten hän kertoi kun on huutanut ihmisille jotka ovat rikkoneet koiriaan väärällä treenillä ja kieltänyt ikinä agilityä enää tekemästä. Intohimoinen ihminen, ja todellakin koiran puolella <3 Vaikka mekin varovasti on treenattu ja koko ajan kytännyt vaikuttaako mitenkään olemukseen, niin takaraivossa silti aina joku pikkupiru sanoo että entäs jos kuitenkin sitä sattuu? Helpotus oli suuri kun hän joutui kysymään että kumpi se jalka on mikä on leikattu? (Sitä en alkutiedoissa tarkoituksella kertonut.) Hänellä nimittäin silmää noille koirille ihan varmasti on, vissiin tuhansia koiria vuosittain näkee ja hyppivät varmasti mitä erilaisimmilla tyyleillä. Ei siis tosiaan mitään erikoista huomannut, sanoi vain että syvät lihakset pitää treenata parempaan kuntoon, vaikka onkin isot lihakset niin se ei kerro niistä syvistä mitään. Lisää metsälenkkejä siis, mutta niistähän me tykätään! :) Tämän jälkeen kerroin että ehdittiin kyllä tekemään jo keskiviikkona nuo treenit, joten siitäkin väsymys johtuu. Vappu kysyi vielä että oliko Jeculla nivelrikkoa, no sitähän sillä ei ole vaan sileät pinnat oli kun tähystettiin. Hän sanoi ettei kyllä näe mitään estettä agilitylle, ainoa kehotus oli että: Älä vaan ikinä mene koville alustoille. Onneksi meidän omalla hallilla on ihana pohja! Eihän siitä mitään hurjaa kisakonetta tule, mutta omaksi iloksi kisaillaan silloin tällöin :)
Ai niin, Jeculla kun on tapana se piehtaroiminen, sehän voi kuulemma kertoa myös siitä että selässä on jotain mikä aiheuttaa epämukavuutta. Kireyttä tms. Hän sitä alkuun kysyi että tekeekö tuota usein, kerroin että ei muuten kuin silloin kun on tylsää (näyttelyissä) tai jos joutuu odottamaan että saa tehdä jotain kivaa (hallilla). Siinä kun noita loppujuttuja juteltiin, Jeccu alkuun odotti että vieläkö jotain tehdään ja seisoi vieressä, sitten kun kyllästyi odottamaan, alkoi piehtaroimaan. Vappu sanoi että ei sillä mitään siinäkään ole, olisi piehtaroinut läpi treenien, jokaisen harjoituksen jälkeen ja aina odotellessa. Sanoi että se näköjään vaan nauttii elämästä. Katsoi sitten vielä hymyillen Jeccua (joka edelleen piehtaroi) ja sanoi että: Elämä on ihanaa! :D
Ensin tehtiin perussarjaa, ihan alkuun meillä meni kyllä tukan laittoon hetki aikaa, Jeccu oli saanut hinkattua ponskun niin että kuonokarvat sojotti silmien edessä, meni ekan toiston namin hajun perässä. Vappu sanoi että ne pitäis leikata pois. Hui! Ei! No ei vaiskaan, kunhan kiusasi. Mutta liistrata ne jollain pitäis että koiraparka edes näkis kunnolla ;) Geelit ja vahat käyttöön kuulemma. Sitten saatiin hyviä toistoja.
Keskiviikon perussarja:
Lauantain perussarja:
Seuraavaksi set-pointtia okserina. Kokoamista, painonsiirtoa ja kropan käyttöä. Meillä oli keskiviikkona vaan bumperi, niinkuin esim. alla olevassa videossa näkyy ja Jeccu pudotti alkuun sen pari kertaa. Kun kokosi itsensä kunnolla niin pysyi. Ennen kuin se eka rima pysyi, niin okseria ei nostettu. Laitan näistä tämänpäiväisistä vielä videot kun ehdin tekemään. Joka tapauksessa, on ihankuin ihmisillä vauhditon korkeushyppy eli melko rankkaa. Viidessäkympissä tuli aavistus rimakauhua, minkä Vappu huomasi. Hän lupasi huomenna näyttää meille paremman harjoitteen millä korkeat hypyt opetetaan. Tuo ei paras mahdollinen treeni siihen hommaan ole. Virettä piti nostaa ennen loppua, alkoi tosiaan väsymään. Mä kun sanoin ettei se oikein leiki, niin Vappu sanoi että sehän nousee ihan sfääreihin kun sä juoksentelet sen kanssa, käytä sitä! Oukei! Niinhän se tekee.
Keskiviikon set-point:
Lauantain set-point:
Tällä treenillä me keskiviikkona sitä korkeutta opetettiin, ja 50 meni ihan näppärästi! Vauhdin kanssa tietty ihan eri juttu. Mutta kuka sitä nyt muutenkaan vauhditta alkuun opettais? Saas nähdä tarkoittaako tuota samaa.
Huolimatta väsymyksestä tai tehdystä harjoituksesta, alastulo pysyi kautta treenien hyvänä!! Mikä on se juttu mikä eniten etuosaa tietysti rasittaa, ja siitä jos mistä, ajattelin että näkyy jos jotain on vialla. Kuuntelin muuten kauhulla siinä alkuluennolla miten hän kertoi kun on huutanut ihmisille jotka ovat rikkoneet koiriaan väärällä treenillä ja kieltänyt ikinä agilityä enää tekemästä. Intohimoinen ihminen, ja todellakin koiran puolella <3 Vaikka mekin varovasti on treenattu ja koko ajan kytännyt vaikuttaako mitenkään olemukseen, niin takaraivossa silti aina joku pikkupiru sanoo että entäs jos kuitenkin sitä sattuu? Helpotus oli suuri kun hän joutui kysymään että kumpi se jalka on mikä on leikattu? (Sitä en alkutiedoissa tarkoituksella kertonut.) Hänellä nimittäin silmää noille koirille ihan varmasti on, vissiin tuhansia koiria vuosittain näkee ja hyppivät varmasti mitä erilaisimmilla tyyleillä. Ei siis tosiaan mitään erikoista huomannut, sanoi vain että syvät lihakset pitää treenata parempaan kuntoon, vaikka onkin isot lihakset niin se ei kerro niistä syvistä mitään. Lisää metsälenkkejä siis, mutta niistähän me tykätään! :) Tämän jälkeen kerroin että ehdittiin kyllä tekemään jo keskiviikkona nuo treenit, joten siitäkin väsymys johtuu. Vappu kysyi vielä että oliko Jeculla nivelrikkoa, no sitähän sillä ei ole vaan sileät pinnat oli kun tähystettiin. Hän sanoi ettei kyllä näe mitään estettä agilitylle, ainoa kehotus oli että: Älä vaan ikinä mene koville alustoille. Onneksi meidän omalla hallilla on ihana pohja! Eihän siitä mitään hurjaa kisakonetta tule, mutta omaksi iloksi kisaillaan silloin tällöin :)
Ai niin, Jeculla kun on tapana se piehtaroiminen, sehän voi kuulemma kertoa myös siitä että selässä on jotain mikä aiheuttaa epämukavuutta. Kireyttä tms. Hän sitä alkuun kysyi että tekeekö tuota usein, kerroin että ei muuten kuin silloin kun on tylsää (näyttelyissä) tai jos joutuu odottamaan että saa tehdä jotain kivaa (hallilla). Siinä kun noita loppujuttuja juteltiin, Jeccu alkuun odotti että vieläkö jotain tehdään ja seisoi vieressä, sitten kun kyllästyi odottamaan, alkoi piehtaroimaan. Vappu sanoi että ei sillä mitään siinäkään ole, olisi piehtaroinut läpi treenien, jokaisen harjoituksen jälkeen ja aina odotellessa. Sanoi että se näköjään vaan nauttii elämästä. Katsoi sitten vielä hymyillen Jeccua (joka edelleen piehtaroi) ja sanoi että: Elämä on ihanaa! :D
Kommentit