FI MVA Pomppaloikan Tripp Trapp Troll

Ilmoitin Jujun syksyn näyttelyryppääseen toiveissa serti, että valioituisi. Eli 29.8. Riihimäki KV, 12.9. Porvoo rn, 13.9. Helsinki KV ja 27.9. Hyvinkää NORD. Kaikkiin vaihtui tuomari kerran tai toisenkin, ja kolmessa ihan uusi tuttavuus. Hyvinkää oli siirretty keväältä jopa, ja sinne taisi uudet tuomaritiedot tulla samalla viikolla kuin näyttely oli. Nauratti että se lähinäyttely Lahdessa meni ohi, koska oli työvuoro. Näin aina. Viime vuonna unohdin ilmota vappunäyttelyyn :D 


Noh, anyway eka näyttely siis Riihimäellä, vastassa ainoastaan yksi valionarttu, joten sertistä ei hirveästi kisaa. Mentiin kehään, ja tuomari alkoi voivottelemaan miten kauhee se on. Siis sen selkä, kun köyristää ja seisoo köyryssä. Arvosteluhan oli siis todella hyvä, ja jos se olisi ollut tuolla jo kunnossa, se olisi valioitunut samantien. Sai siis täältä sileän ERI:n, että ei se kovin kauhea sitten noin niinkuin muuten ollut. Arvostelussa se lukeekin, että ylälinja alentaa palkintosijaa. "2,5 v hyvänkokoinen, hyvät mittasuhteet, hyvä sukupuolileima, tasapainoiset kulmaukset. Hyvä rintakehä, hyvä pää ja ilme ja purenta. Erinomainen karvanlaatu ja turkki. Hyvä häntä. Tänään yleisvaikutelmaa pilaa sekä seistessä että liikkeessä turhan pyöristyvä ylälinja. Liikkuu tänään takaraajat rungon alla. Hyvin esitetty. Ylälinja alentaa palkintosijaa." Tuomari oikein paineli Jujun selkää, ja kun se sitten lopulta istui kun tarpeeksi paineltiin, niin hän ilahtui että "Katso nyt! Oikein istuu kun on kipeä!" Ja sanoi mulle kun lähdettiin juoksemaan, että painele nyt sen selkää siinä sitten. Mitä ihmettä, miten hemmetissä sen juostessa tekisi?? No sitten mentiin vaan, ja tulos oli tosiaan tuo sileä eri. Mutta kovasti hän olisi halunnut sen sertin ilmeisesti Jujulle antaa :D Ja siis Juju oli edellisestä kymmenestä näyttelystä saanut aina sen ERI SA, joten kovastihan sitä samaa odotti nytkin. Ja olihan sillä jo 6 sertiä ennestään, ja hyviä sijoituksia joten ei kai ne odotukset ihan tuulesta temmattuja sinänsä olleet ;)


Sitä kun sokeutuu omalle koiralleen, kun se pikkuhiljaa jumittuu tms, niin tulos on tämä. Kyllä sille oli fyssarikin varattuna tiistaille näyttelyn jälkeen, ja tietty siellä käytiinkin. Fyssari vaan ei löytänyt sen ihmeempää syytä, miksi se köyristäisi selkää, kun löytyi vaan normikireydet etureisistä, eikä selässä mitään sanomista oikeastaan. No kyllähän ne etureidetkin voisi vaikuttaa. Lenkillä se vaan edelleen peitsasi, eikä näyttänyt kyllä kovin rennolta meno. Kun nyt sitten aloin vielä tarkempaan sitä tuijottamaan. Vaikka nuo kuvat onkin hieman eri kuvakulmista, niin ylempi siis sieltä Riihimäeltä ja keskellä Lahti kv:stä maaliskuulta vuosi sitten, ja alin messarista bikinitukassa joulukuussa :D . Että niissä koiralla on myös kaula, mitä yläkuvassa ei oikein edes näy, kun ajattelee miten itsekin vetää hartioita ylös kun on niskat jumissa. Ja koko tuo takaosa sellaisessa "paketissa".





No eihän siinä sitten, mentiin siis fyssarille, jonka jälkeen tietty käytiin yhdet aksakisat sekä parit aksatreenit joten tilanne ehkä plusmiinusnolla sitten. Seuraavaksi vuorossa 12.9. Porvoo, tuomarina Tarja Löfman, joka oli aiemmin jo antanut Jujulle sertin. Häneltä irtosi sitten enää EH, koska edelleen jumissa ja köyristää jne. Arvostelua ei nyt töissä ole mukana, mutta muuta syytä siihen ei löytynyt. Samassa näyttelyssä ollut tuttu sanoi, että ei oo Juju nyt oma ittensä. Ei ollenkaan liiku kuten yleensä ja seisoo jalat alla. No näinhän se oli.


Sitten iski epätoivo, huomenna seuraava näyttely ja mitä hittoa, perunko koko homman vai miten. Pelastavaksi enkeliksi tuli seurakaveri Tea, joka hieroi Jujun heti samana päivänä. Hän sitten huomasi, että Jujun pallea ja kyljen sivulihakset jumissa. Juju suoristui ihan silmissä tästä käsittelystä, onhan se hankala olla ja kait sitä on kuin katkarapu kun mahaa kiristää. Tässä tuli samalla puheeksi, että olisikohan sillä alkava pissatulehdus kun jumit löytyivät tuolta. Juoksut olivat loppuneet muutama viikko sitten. Noh, sunnuntaina näyttelyyn ja Juju edelleen tuomarin mielestä köyristää selkää, ja alkoi jo himpun huumori loppumaan jopa multa. Sileä eri jälleen. Ja siis, don´t get me wrong, onhan erinomainen siis aina erinomainen, ei siinä, mutta kun syy siihen on tuo että köyristää selkää, mikä nyt ei ole koiran vika. Vaan tyhmän omistajan joka ei tajua eikä näe omaa koiraansa. Vaikka huomasin että se peitsaa, niin sitä vaan muuttaa sen rytmin hihnalenkillä että ei peitsaisi. Ihan ei ehtinyt tuo hoito auttamaan, kun oli vaan muutama tunti väliä.


Seuraavaan näyttelyyn aikaa siis kaksi viikkoa, ja mitäpä sitä ei kokeilisi, joten ostin sitten sitä karpaloluontaistuotetta ja aloin sitä syöttämään siihen pissatulehduksen ajatukseen. Viisaana katselin myös Youtubesta: Miten koiran anaalirauhaset tyhjennetään. Enpä ole joutunut tuota nimittäin kellekään tekemään, ja kun se veti peppuaan mattoon, mitä ei myöskään ole ennen tehnyt. Joten kaikkea sitä tekeekin yhden sertin eteen :D :D Onnistuin siinä tyhjennyksessä, laihan saaliin sain vain kylläkin. Eipä kyllä hinaa sitä peppuaan enää, että ehkä siinäkin oli osuutensa asiaan. 5.9. aksakisojen jälkeen ei olla harrastettu agilityä, joten siihenkin tuli pitkä tauko. Mentiin vaan vapaana metsässä lenkkiä, ettei joudu hidastamaan omaa liikettään kun joutuu olemaan hihnassa-sehän ei pysty ravaamaan mun kävelyvauhdilla, pitäisi mennä pikkasen akan kovempaa. Joutuu ravaamaan-odottamaan-ravaamaan, tai sitten vaihtoehtoisesti kävelemään semmoista kökköaskelta, mitä itse veikkaan suurimmaksi syyksi tälle episodille. Varasin vielä yhden käynnin hierontaan Tean luona keskiviikoksi, että varmasti on kaikki keinot käytetty ennen sunnuntain näyttelyä. Ja tämän käynnin jälkeen se ihan oikeasti muuttui omaksi itsekseen. NYT sillä on suora selkä, ja sellaisena sen täytyy pysyä. Täytyy nopeammin reagoida tuohon peitsaamiseen, koska sillä se kertoo että jumissa on. Enemmän se siis ehkä tarvitsee kuitenkin hierontaa ja akupisteisiin käsittelyä, koska fyssari hoitaa tietenkin enemmän tukirankaa kuin pehmytkudosta. Että täytyy vaihtaa painotus noille toisinpäin. Sen siis todella näki ihan silmissä, kun lähdettiin siitä Tean luota käppäilemään kotiinpäin. Liike, ja koko koira oli rento ja askel ulottui taakse.


Suurin toivein siis taas vikaan tämän vuoden näyttelyyn, ja lähinnä nyt oli enää toiveena se, että älä perkele sano että köyristää :D Pelkästään se SA riittäisi jo iloon. Alun perin näyttelyyn oli ilmoitettu peräti 14 schapea, joten tällä kertaa olisi varmasti sertiä toivomassa muitakin. Täällä olikin uusia tuomareitamme, Kati Taipale. Hän on "joutunut" tuomaroimaan useammassakin näyttelyssä schapet peräkkäin, kun koronan takia tuomareita muuteltu paljon. No siinä sitten jutskailtiin rotukaverin kanssa, muita ei nähty kehän reunalla ja alettiin ihmettelemään että oikeastiko täällä ollaan kuitenkin kahdestaan. Hänellä siis CIB-narttu, joten sertiä he eivät tarvitsisi. Kaikki urokset olivat pois, eikä sitten tosiaan muita narttujakaan paikalle ilmestynyt kuin meidän kaksikko. 

Ihan pikkusen siis jännitti kun kehään mentiin, Jujulla oli hieman lentobensaa suonissa eikä oikein malttanut pysyä seisoessakaan paikallaan. Jouduin monta kertaa pyöräyttämään uusiksi seisomaan. Kuuntelin siinä arvostelua, mitä hän luetteli ja ajattelin että no hyvältä kuulostaa, ei tuolla sanelulla eriä huonompaa voi tulla. Sitten hän käski liikkumaan ensin edestakaisin ja sitten ympäri. Siinä vaiheessa kun tultiin takaisin tuomarin eteen, ja hän jatkoi sanelua liikkeestä ja kuulin lauseen "erinomainen ylälinja liikkeessä", ajattelin että no jos ei nyt tuu sa niin ei sitten koskaan! Tuomari vielä sanoi että sinäpä olet hauska ja iloinen tyttö. Koira, en minä :D Kehäsihteeri nostikin punaista ja pinkkiä, ja Minna jo kehästä tullessa onnitteli valioitumisesta. Ihanaa kun on mukavia rotuihmisiä. Tietenkin hänen koiransa sai pinkin myös, ja sitten mentiin pn-kehään. Olipa hauskaa siellä olla, kun ei itsekään meinannut enää pysyä nahoissaan koska tiesi jo että hyvin meni. Eikä kyllä Jujukaan, kun lähti laukalle kertaalleen. Tuomari käski juoksemaan kaksi kierrosta ympäri ja sitten osoitti meidät ykköspaikalle, jeee! Joten saatiin myös toinen nord-serti, kun tuo se NORD-näyttelykin oli. Ja tietenkin valioitui ja voi vitsi miten hienoa! Ei varmaan ihan noin paljon olisi ilahtunut ihminen, jos se siinä ekassa olisi valioitunut. Vaikeuksien kautta voittoon, olisi tietty voinut olla myös otsikko tälle postaukselle. 

Tuomari kyllä kiinnitti oikeihin asioihin huomiota, on selvästi tutustunut rotuun sekä rotumääritelmään. Tykkään, veisin mielelläni muutkin koirani hänelle. Ja tässä se kattava ja kaunein arvostelu Jujusta tähän mennessä: "Erinomaisen tyyppinen narttu jolla oikeat mittasuhteet. Sopiva luuston vahvuus, oikeailmeinen pää jossa oikeat mittasuhteet ja linjat. Purenta ok, oikeat kevyet korvat. Hyvin kehittynyt eturinta, oikea rinnan syvyys ja pituus. Tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu aavistuksen kapeasti takaa, hyvin edestä. Oikea sivuliikkeen ulottuvuus, erinomainen ylälinja liikkeessä. Oikea hännänkanto. Iloinen ja reipas esiintyminen. "

Ei se asentokaan ihan nyt lähtenyt, muutakuin lapasesta :D


Juju putsasi pöydän :)

Tuomari oli muuten kovasti harmissaan, kun ei tullutkaan niin montaa schapea kuin luettelossa "luvattiin". Hän on kuulemma kovasti ihastunut tähän rotuun :)


Koronaan liittyen, kylläpä on muuten hankalaa juosta tuo maski päässä. Et näe koiraa, kun se maski tulee silmän alle etkä kyllä saa myöskään henkeä. Mutta jääpä tästäkin hullusta koronavuodesta muisto, kun se tuossa kuvassa on päässä. Kaikki nämä näyttelyt jossa on käyty, ovat olleet hyvin järjestettyjä, tilaa on ollut olla omissa oloissaan muista kaukana. Ahtain oli tuo viimeisin ja sielläkin oli tilaa kehän reunalla. Telttoja ei olla toivottu missään paikalle, mutta me kun Jujun kanssa ollaan oltu kaksistaan, niin eipä sitä edes tartte. Ainoa missä pidin maskia päässä oli juuri tämä näyttely, muissa se olisi ollut jotenkin turhan oloista. Yhdessäkään näytelyssä ei ollut tuomarilla maskia, ja parissa vain kehäsihteereillä. Enkä kyllä myöskään tosiaan itse kokenut sitä tarpeelliseksi, sisänäyttelyt olisivat olleet asia erikseen. Lahti KV myöskin marraskuulta peruttiin, johon se jo kertaalleen maaliskuulta siirrettiin eikä siis ihme tämänhetkisen tilanteen valossa. Saas nähdä miten käy alkuvuoden näyttelyiden. Sitten onkin Nellin vuoro, Jujua ei nyt kannata viedä kuin KV-näyttelyihin. Jokohan sitä sitten ensi vuonna oikein ulkomaillekin uskaltautuisi? 

PS. saattoi lähteä pari ilmoa aksakisoihin aika välittömästi näyttelyn jälkeen :D

Kommentit