Mielenkiintoinen kevät tiedossa!
Tätä asiaa hartaasti suunnittelin ja jo ajatuksena ehdin hautaamaankin. Keskustelin parinkin eläinlääkärin kanssa, toinen oli tämä meidän ihanan maalaisell joka itse kasvattaa hevosia. Hänen kommentti pohdintaani oli: täytyy. En edes ehtinyt sanomaan muutakuin että; pitäisiköhän sillä Jipolla vielä yhdet pennut teettää....Sillä kun on terveydenkin osalta aikamoisen loistavat jälkeläisnäytöt (kaikki 14 luustokuvattu, kaikilla A:n tai B:n lonkat, nollan kyynärät ja selkäkin kuvattu 11 kpl:ta ja niillä ltv 0), ja tämä ell tuumasi että hyviä jalostuskoiria ei puissa kasva. Käytin siinä Jujuakin näytillä kun Jiposta ja Enkusta otettiin veriarvot, ja hän ihastui siihen kovasti: Sulla on tommonen hieno! Siellä ei nimittäin paljon ylimääräisiä pölistä :D
Nyt syksyllä kun käytin Jipon toisessa paikassa rokotuksilla, keskustelin sielläkin ell kanssa, että näkeekö hän mitään estettä astutukselle. Kerroin taustat ja aiemmat tiineydet. Hän oli myös ihan ihastunut Jippoon, ja kysyi että miksi sinä kysyt tuota, niin kerroin että kun ikä on mahdollisen astutuksen aikaan yli 7. Hän oli myös sitä mieltä, että terveydellistä seikkaa hän ei ainakaan esteenä näe. Tutki siinä samalla hieman tarkemmin kuin yleensä rokotuksilla, kuunteli sydämenkin. Ja sen iloisesta, avoimesta ja rennosta luonteesta tykkäsi myös kovasti. Silmätarkkihan Jipolle myös tehtiin syksyllä, ja edelleenhän siellä katselee terveet silmät.
Ajatus sai alkunsa siitä, kun huomasin Koiranetistä että Tanskasta on tuotu mielenkiintoinen uros. Fanica Ikos Ajjac Ikaros, ja sen isä on sattumoisin sellainen koira, jota aiemmin katselin Jipolle urosehdokkaaksi. Nimeltään Baagegaard´s Jumping Jackjon ja on todellinen paimenkoira. Täällä *klik* tuon uroksen omat sivut. Sen lisäksi taustalla on (tietenkin) kennel Fanican koiria, joiden rakenteesta ja ulkonäöstä pidän todella paljon. Ne ovat minun silmään juuri oikeanlaisia malliltaan, "hieman korkeuttaan pidempiä". Eli ei töppöjalkaisia tai pitkärunkoisia tai mikä vielä huonompi, molempia. Suvullisesti tuo koira on sellainen, ettei niitä koiria paljolti suomalaisten koirien taustoissa näy. Toki kun tarpeeksi kauas mennään, niin samoja löytyy kuten kaikissa, kun rotu on muutamasta koirasta lähtöisin ylipäätään. Kuuleman mukaan myös luonteeltaan Fanican koirat ovat varsin mukavia. Tämän parin 5 sukupolven sukusiitosprosentti 0.391%. Kymmenenkin vain 7.268%.
Asia joka nyt sitten on isompi riski, on se, että Tanskanmaalla schapeja ei kuvata (Kuten ei monessa muussakaan maassa, Suomessa ja Ruotsissakin nykyään tässä ollaan ihan edelläkävijöitä miten paljon näitä tutkitaan). Joten luustoista ei ole tilastotietoa lainkaan. Mutta ei niistä myöskään puskaradion kautta tullutta tietoa ole, että risoja koiria olisi. Ainoa mitä taustalta löytyy, on uroksen ruotsalaisen isoisoäidin ja pentuesisarusten tulokset ja ne kyllä ovat puhtaita nollia ja lonkat A:ta ja B:tä.
Suomen schapeilla 93% lonkkatuloksista on A tai B, eli terve. Sama tulos on myös Ruotsissa ja Norjassa. Kyynärien (0-tulos) osalta ollaan luvussa 93, Ruotsissa 88% ja Norjassa 94%. Nämä tiedot JTO:sta. Täytyy tosin muistaa, että kuvausmäärät saisivat ehdottomasti olla korkeampia! Vaikka tilastot kertovatkin tilanteen olevan hyvä, niin mitä enemmän tietoa niin sitä parempi. Joten yleisesti ottaen luustot schapeilla terveitä ovat, vaikka kotonakin kyllä se yksi tilastopoikkeama löytyy, jonka takia näiden kanssa erityisen tarkkana olen ollut. Mutta päätin nyt tämän riskin ottaa noiden tilastojenkin valossa.
Noniin, ja sitten kysymään ihmiseltä jonka arvelin asian tietävän, että kuka sen koiran omistaa. Ei niinkään yllättäen tietohan sieltä löytyikin, ja hän alustavasti viestitteli omistajan kanssa olisiko hän innostunut asiasta. No onneksi innostusta löytyi, ja terveystarkitkaan eivät kynnyskysymys olisi. Näyttelyistä hän ei tosin ollut ollenkaan innostunut, mutta tuolla sukutaululla se on ihan sama, kunhan pallit on kohdallaan ja purenta oikea :D Ne kuuluivatkin kohdallaan olevan, yksi ylimääräinen hammas kuulemma löytyy, mutta parempi niinpäin. Jipolla myös täysi kalusto löytyy. Varovasti kyllä pyysin valokuvaa nähtäväksi, ja sekin miellytti. Kinttuja näkyi olevan ja komea pää. Sovittiin sitten että tietäjä-välikäsi jää pois, ja minä laitan viestiä omistajalle. Tämä tapahtui joskus kesällä. Elokuussa laittelin sitten viestiä, eikä siihen vastausta alkanut kuulumaan joten sitten hautasin koko astutusajatuksen. Koska jotain spessuahan siinä pitäisi olla, että vielä yhdet pennut Jipolla tehtäisiin. Niinkuin tosin kyllä aina kun yhdistelmiä tekee, mielestäni. Ja päätettiinkin sitten Reijan kanssa jo Enkun toisesta astutuksesta.
Mutta sitten lokakuun lopussa yhtäkkiä yllättäen viestiini vastattiinkin! Hän löysi viestin mesestä vasta silloin, kun toki sinne tulee sellainen pyyntö jos ei kavereissa ole. Ja se oli sitten jäänyt huomaamatta, eikä osannut sitä sieltä etsiä ja nyt sitten vastasi tuohon että olisi kovin kiinnostunut kyllä. Viestiteltiin siinä illan mittaan sitten, ja ehdin jo heille silmien joukkotarkin löytämään siinä samalla muutaman viikon päähän. Jatkettiin seuraavana päivänä ja sovittiin tapaaminen viikon päähän sunnuntaille. Ihanaa, että hän myös on sellainen että kun aletaan tekemään, niin homma hoituu samantien. Hänkin oli mielissään että ei ehtinyt tämä juna ohi mennä, pentutoiveitakin taitaa sielläkin suunnalla olla :)
Tavattiin siis meillä marraskuun ekana sunnuntaina, ja kylläpä Heppu olikin komea ilmestys :) Ihan ekana tarkistin purennan ja pallit (sori vaan Heppu :D ), ja oikea purentahan sieltä löytyi ja pallitkin paikallaan. Hyvärakenteinen, kohtuullisen kevytkin ja pienempi mitä oletin kun tanskalainen on.
Arviolta 47-48 korkea, ja karvakin varsin mukavanlaatuista, lyhyehköä ja vaihduttuaan varmasti helppohoitoinen. Tällä hetkellä kuulemma ei, mutta se onkin normaalia tuossa iässä. Heppuhan on vajaa kaksi, joten karvaa vaihdetaan juuri. Ja ai että mä rakastan tuota naamaa :D Ihana kikkuratukka, tulee paljon Osbourne mieleen.
Jipostakin tuoreempi posekuva, edellinen taitaa olla vuodelta 2015 :D Vaikkei se nyt tuossa ihan parhaalla mahdollisella tavalla seisokaan, niin saa siitä käsityksen.
Sitten vaan jäätiin hulluna odottamaan tarkkien ajankohtaa ja niiden tuloksia. Saattaa olla että ihan pikkasen jännitti miten käy :D Terveystarkeissahan sitten löytyi terveet silmät, polvet, sopivasti pomppiva sydän ja luuston osalta myös terve. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV 0 ja VA0. Veriarvot käydään vielä ottamassa, ne kyllä kertaalleen otettiin, mutta sellainen kokonaistesti jossa ei niitä määrättyjä arvoja ole. Enkä muistanut teroittaa mitkä arvot ne olikaan jotka pitäisi otattaa. Mutta luotan että nekin ovat ok, jos eivät niin sitten siirrytään Jipon kohdalla plan B:hen....Eikä sekään uros ole ollenkaan hullumpi, vaikka nyt tässä tapauksessa varauros onkin ;) EDIT. Veriarvot otettu, ja niissäkään ei vikaa, joten tällä plan A:lla edetään :)
Yhdistelmä Koiranetissä.
Kovasti kuitenkin toivon että tämä suunnitelma onnistuu, ja tästä parista pentuja saadaan. Sijoitukseen menee ehdottomasti yksi, ja sille olisi jo koti odottamassa. Yhtä innoissaan kuin minä, jos ei enempikin :)
Eli semmoista! Let´s twist again ja suunnitelmat ympäri, Enkun astutus jäihin koska Jipolla tulee tosiaan se ikä vastaan, ja ne on tehtävä ensin ja vasta sitten Enkulle toiset pennut. Kiitos myös Enkulle suunnitellun uroksen omistajalle ymmärryksestä tässä kohtaa ja tietenkin myös Reijalle!
Ja jos tämä pentue kiinnostaa, niin äkkiä laittamaan viestiä tuijalaurila@hotmail.com tai ringring 0445234484.
Nyt syksyllä kun käytin Jipon toisessa paikassa rokotuksilla, keskustelin sielläkin ell kanssa, että näkeekö hän mitään estettä astutukselle. Kerroin taustat ja aiemmat tiineydet. Hän oli myös ihan ihastunut Jippoon, ja kysyi että miksi sinä kysyt tuota, niin kerroin että kun ikä on mahdollisen astutuksen aikaan yli 7. Hän oli myös sitä mieltä, että terveydellistä seikkaa hän ei ainakaan esteenä näe. Tutki siinä samalla hieman tarkemmin kuin yleensä rokotuksilla, kuunteli sydämenkin. Ja sen iloisesta, avoimesta ja rennosta luonteesta tykkäsi myös kovasti. Silmätarkkihan Jipolle myös tehtiin syksyllä, ja edelleenhän siellä katselee terveet silmät.
Ajatus sai alkunsa siitä, kun huomasin Koiranetistä että Tanskasta on tuotu mielenkiintoinen uros. Fanica Ikos Ajjac Ikaros, ja sen isä on sattumoisin sellainen koira, jota aiemmin katselin Jipolle urosehdokkaaksi. Nimeltään Baagegaard´s Jumping Jackjon ja on todellinen paimenkoira. Täällä *klik* tuon uroksen omat sivut. Sen lisäksi taustalla on (tietenkin) kennel Fanican koiria, joiden rakenteesta ja ulkonäöstä pidän todella paljon. Ne ovat minun silmään juuri oikeanlaisia malliltaan, "hieman korkeuttaan pidempiä". Eli ei töppöjalkaisia tai pitkärunkoisia tai mikä vielä huonompi, molempia. Suvullisesti tuo koira on sellainen, ettei niitä koiria paljolti suomalaisten koirien taustoissa näy. Toki kun tarpeeksi kauas mennään, niin samoja löytyy kuten kaikissa, kun rotu on muutamasta koirasta lähtöisin ylipäätään. Kuuleman mukaan myös luonteeltaan Fanican koirat ovat varsin mukavia. Tämän parin 5 sukupolven sukusiitosprosentti 0.391%. Kymmenenkin vain 7.268%.
Asia joka nyt sitten on isompi riski, on se, että Tanskanmaalla schapeja ei kuvata (Kuten ei monessa muussakaan maassa, Suomessa ja Ruotsissakin nykyään tässä ollaan ihan edelläkävijöitä miten paljon näitä tutkitaan). Joten luustoista ei ole tilastotietoa lainkaan. Mutta ei niistä myöskään puskaradion kautta tullutta tietoa ole, että risoja koiria olisi. Ainoa mitä taustalta löytyy, on uroksen ruotsalaisen isoisoäidin ja pentuesisarusten tulokset ja ne kyllä ovat puhtaita nollia ja lonkat A:ta ja B:tä.
Suomen schapeilla 93% lonkkatuloksista on A tai B, eli terve. Sama tulos on myös Ruotsissa ja Norjassa. Kyynärien (0-tulos) osalta ollaan luvussa 93, Ruotsissa 88% ja Norjassa 94%. Nämä tiedot JTO:sta. Täytyy tosin muistaa, että kuvausmäärät saisivat ehdottomasti olla korkeampia! Vaikka tilastot kertovatkin tilanteen olevan hyvä, niin mitä enemmän tietoa niin sitä parempi. Joten yleisesti ottaen luustot schapeilla terveitä ovat, vaikka kotonakin kyllä se yksi tilastopoikkeama löytyy, jonka takia näiden kanssa erityisen tarkkana olen ollut. Mutta päätin nyt tämän riskin ottaa noiden tilastojenkin valossa.
Noniin, ja sitten kysymään ihmiseltä jonka arvelin asian tietävän, että kuka sen koiran omistaa. Ei niinkään yllättäen tietohan sieltä löytyikin, ja hän alustavasti viestitteli omistajan kanssa olisiko hän innostunut asiasta. No onneksi innostusta löytyi, ja terveystarkitkaan eivät kynnyskysymys olisi. Näyttelyistä hän ei tosin ollut ollenkaan innostunut, mutta tuolla sukutaululla se on ihan sama, kunhan pallit on kohdallaan ja purenta oikea :D Ne kuuluivatkin kohdallaan olevan, yksi ylimääräinen hammas kuulemma löytyy, mutta parempi niinpäin. Jipolla myös täysi kalusto löytyy. Varovasti kyllä pyysin valokuvaa nähtäväksi, ja sekin miellytti. Kinttuja näkyi olevan ja komea pää. Sovittiin sitten että tietäjä-välikäsi jää pois, ja minä laitan viestiä omistajalle. Tämä tapahtui joskus kesällä. Elokuussa laittelin sitten viestiä, eikä siihen vastausta alkanut kuulumaan joten sitten hautasin koko astutusajatuksen. Koska jotain spessuahan siinä pitäisi olla, että vielä yhdet pennut Jipolla tehtäisiin. Niinkuin tosin kyllä aina kun yhdistelmiä tekee, mielestäni. Ja päätettiinkin sitten Reijan kanssa jo Enkun toisesta astutuksesta.
Mutta sitten lokakuun lopussa yhtäkkiä yllättäen viestiini vastattiinkin! Hän löysi viestin mesestä vasta silloin, kun toki sinne tulee sellainen pyyntö jos ei kavereissa ole. Ja se oli sitten jäänyt huomaamatta, eikä osannut sitä sieltä etsiä ja nyt sitten vastasi tuohon että olisi kovin kiinnostunut kyllä. Viestiteltiin siinä illan mittaan sitten, ja ehdin jo heille silmien joukkotarkin löytämään siinä samalla muutaman viikon päähän. Jatkettiin seuraavana päivänä ja sovittiin tapaaminen viikon päähän sunnuntaille. Ihanaa, että hän myös on sellainen että kun aletaan tekemään, niin homma hoituu samantien. Hänkin oli mielissään että ei ehtinyt tämä juna ohi mennä, pentutoiveitakin taitaa sielläkin suunnalla olla :)
Tavattiin siis meillä marraskuun ekana sunnuntaina, ja kylläpä Heppu olikin komea ilmestys :) Ihan ekana tarkistin purennan ja pallit (sori vaan Heppu :D ), ja oikea purentahan sieltä löytyi ja pallitkin paikallaan. Hyvärakenteinen, kohtuullisen kevytkin ja pienempi mitä oletin kun tanskalainen on.
Arviolta 47-48 korkea, ja karvakin varsin mukavanlaatuista, lyhyehköä ja vaihduttuaan varmasti helppohoitoinen. Tällä hetkellä kuulemma ei, mutta se onkin normaalia tuossa iässä. Heppuhan on vajaa kaksi, joten karvaa vaihdetaan juuri. Ja ai että mä rakastan tuota naamaa :D Ihana kikkuratukka, tulee paljon Osbourne mieleen.
Jipostakin tuoreempi posekuva, edellinen taitaa olla vuodelta 2015 :D Vaikkei se nyt tuossa ihan parhaalla mahdollisella tavalla seisokaan, niin saa siitä käsityksen.
 |
| Selkeästi uros ja nartut <3 |
 |
| pusipusi |
Sitten vaan jäätiin hulluna odottamaan tarkkien ajankohtaa ja niiden tuloksia. Saattaa olla että ihan pikkasen jännitti miten käy :D Terveystarkeissahan sitten löytyi terveet silmät, polvet, sopivasti pomppiva sydän ja luuston osalta myös terve. Lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV 0 ja VA0. Veriarvot käydään vielä ottamassa, ne kyllä kertaalleen otettiin, mutta sellainen kokonaistesti jossa ei niitä määrättyjä arvoja ole. Enkä muistanut teroittaa mitkä arvot ne olikaan jotka pitäisi otattaa. Mutta luotan että nekin ovat ok, jos eivät niin sitten siirrytään Jipon kohdalla plan B:hen....Eikä sekään uros ole ollenkaan hullumpi, vaikka nyt tässä tapauksessa varauros onkin ;) EDIT. Veriarvot otettu, ja niissäkään ei vikaa, joten tällä plan A:lla edetään :)
Yhdistelmä Koiranetissä.
Kovasti kuitenkin toivon että tämä suunnitelma onnistuu, ja tästä parista pentuja saadaan. Sijoitukseen menee ehdottomasti yksi, ja sille olisi jo koti odottamassa. Yhtä innoissaan kuin minä, jos ei enempikin :)
 |
| Måi! |
Ja jos tämä pentue kiinnostaa, niin äkkiä laittamaan viestiä tuijalaurila@hotmail.com tai ringring 0445234484.
Kommentit