Messari -19
Tänä vuonna olin ilmonnut Jecun ja Jujun vain lauantaille, kun sunnuntaina oli työvuorot. Olisi niitä töitä ollut kyllä lauantainakin, mutta sen vuoron vaihdoin pois. Pitäähän se nyt messariin päästä edes yhtenä päivänä :D Ja saada tuhottua ne aiemmista näyttelyistä saadut Showlinkin voittokortit.
Tänä vuonna olikin monta schapea ilmoitettuna, peräti 36 kappaletta ja tuomarina tanskalainen Marianne Baden, jonka kehässä en ollut koskaan aiemmin ollutkaan. Tykkäsi selkeästi pienemmistä koirista. Sanoinkin siinä että voidaan kyllä Jecun kanssa lähteä jo kotiin :D Ja sanoin Tiinalle, että tänään Demo voittaa vetskut. Oikeassa olinkin, Jeccu oli sitten vetskujen kakkonen, tällä kertaa oli peräti kolme veteraaniurosta kehässä. Kaikki saivat sileän erin.
Ja voi herranjestas mitä show:ta tämä maailmanomistaja taas piti :D Haukkui, piehtaroi ja pomppi kehässä ihan villinä. Yhtään raviaskelta se ei tainnut ottaa. Eikä ollut yhtään tuskanhiki....tuomari vähän naureskeli, ja sanoi että: I see he is very happy dog. Mä vaan että: Yes and wild :D Onneksi Jukka Pullinen (joka on ottanut kaikki nämä kuvat) oli tarkkana ja nappasi meidän "liikekuvat".
Jecun arvostelu: " Masculine male. Good proportions. Good skull. Well set, a bit heavy ears. Good muzzle. Correct bite. Sufficient neck. Well set but a bit high carried tail. Good body. Moves correctly from side, narrow in rear, loose in front. Correct coat."
Saattaa kyllä olla että olikin yllättäen meidän viimeinen näyttely, joten ihanaa että jätti kehät omalla tyylillään. Tästä jäljempänä lisää.
Karvaton Juju oli ilmottu nuorten luokkaan, ja sielläkin oli kaksi kilpakumppania eli kolme nuorten luokassa yhteensä. Sekin oli kohtuullisen villinä, se ehkä otti muutaman raviaskelen kumminkin, vaikka Riina kyllä sanoi että ei se montaa kyllä ottanut. Mutta meni se sentään vähän nätimmin kuin Jeccu. Seistähän ne molemmat kyllä osaavat hienosti. Liikkumisessa lähtee monesti lapasesta :D Mutta mieluummin niin, iloiset ja temperamenttiset schapet ovat minun makuun, ja niinhän rotumääritelmäkin sanoo, että schapendoes on iloinen, eloisa ja temperamentikas. Että sitä kyllä täältä löytyy! Niin joo, ja tunkihan Juju taas nenänsä tämänkin tuomarin haaroihin, kun hän kumartui sitä tutkimaan. Hahhhaaa, siitä tulee sen tavaramerkki näköjään....
Minun ilokseni tuomari siirsi Jujun ensimmäiseksi, ja se siis voitti luokkansa. PN-kehässä ei päästy jatkoon, mutta vara-sertistä kisattiin vielä junnuluokan nartun kanssa. Tuomari pikaisesti valitsi Jujun sen saajaksi. Tässä Juupelin arvostelu: " Feminine, happy female. Good head and expression. Well set, a bit heavy ears. Good muzzle. Strong correct bite. Excellent neck and topline. Well angulated. Moves correctly from side, a bit loose coming narrow going. Correct coat texture. Lovely temperament."
Olipa muuten erittäin mukavaa tavata myös ruotsalaiset Peter ja Tina, jotka olivat tulleet Ulfsäterin koiriensa kanssa voittaja-näyttelyihin. Komeita koira ovatkin :) Rupateltiin pitkään heidän kanssaan, ja he ihastuivat Jujuun kovasti. Sanoivat että se muistuttaa hyvin paljon Xantia, (Camagis Xanti, Jujun isoäiti isän puolelta) varsinkin luonteeltaan, yhtä iloinen ja avoin. Siitä syystä kuulemma juuri Xantin pennun aikoinaan halusivatkin. Sitähän se Jujukin toki onkin, ihmisille ja muille schapeille. Muunrotuiset onkin sitten eri juttu....oikea roturasisti. He lupasivat viedä terveisiä Larsille ja Carinalle, ja saattaapa olla että heitä täällä ensi vuonnakin nähdään.
Suuri kiitos taas kerran Sannalle ketyilystä ja kaikille mukaville schapeihmisille juttuseuroista!
Niin ja tosiaan se Jecun juttu. Ihmettelin torstaina aamulla että mikähän sillä on, kun tulee noin liki. Se kun ei ole mikään sylikoira yleisesti ottaen. Häntä rapsutellaan ja silitetään just silloin kun hän itse haluaa, muuten se vaan haihtuu maisemista jos liikaa lääpitään. No sitä sitten siinä aamulla rapsuttelin enkä mitään tajunnut, vaan molemmat lähdettiin töihin. Kun tulin töistä, se ei tullut vastaan eikä riehunut eikä haukkunut iloissaan, ja siitä kyllä jo heti tajuaa että joku on tosiaan hätänä. Satuin olemaan Karon kanssa puhelimessa, ja hän käski että käy sen selkäranka läpi, jos siinä on jotain. No eihän siinä mitään ollut, mutta kun käsi osui hännän viereen, niin siinä hirveä patti. Ajattelin että anaalirauhaset eivät ole tyhjenneet, ja ne vaivaa. No ei muutakuin ell soittelemaan, vakkarissa ei ollut enää aikoja kun kello oli jo kuusi illalla. Saatiin evidensiaan aika ja sinne täysiä kaahasin (eikun ihan rajoitusten mukaan jos olet poliisi. Mitään en myönnä.). No lääkäri sitten heti kokeili sen patin, ja sanoi että ei tämä kyllä anaalirauhasesta johdu, jolloin sydän jo meinasi pysähtyä, kun Nappi (Jecun äiti) kuoli todella aggressiiviseen pehmytkudossarkoomaan, joka alkoi takareiden alueelta. Sanoin sen siinä heti lääkärille, ja hän sanoi että ei tämä kyllä syöpääkään ole. Jeesus sentään, kun helpotuin. No, tällä hetkellä diagnoosina on mahdollisesti perineaalityrä, tiistaina mennään kirurgin puheille jossa selviää jatko. Ensihoitona tuohon on kastrointi, joten siinäpä sitten syy ettei näyttelyihin enää tultaisi. Toivotaan että se riittää, jos se lopullinen diagnoosi nyt tuo sitten on. Nimittäin se tyräleikkaus on koiralle kivulias, kallis ja uusii todella helposti. Kaveri joka sattui olemaan työvuorossa evidensiassa, sanoi että hänen koirallaan uusi kuukauden päästä.
Tämmöinen selostus aiheesta löytyy netistä.
Perineaalityrä voidaan korjata leikkauksella. Mitä varhaisemmassa vaiheessa leikkaus tehdään, sitä paremmat ovat tulokset. Kastraatioleikkaus liitetään usein tyrän korjausleikkaukseen, koska kastroitu koira lopettaa virtsamerkkailun ja tyrän uusiutumisriski vähenee. Varhaisvaiheessa todettu alkava perineaalityrä saattaa jäädä oireettomaksi jos koira vain kastroidaan. Tämä tyräleikkaus on koiralle melko kivulloinen ja toimenpiteenäkin melko suuri ja kallis. Komplikaationa voi syntyä ulosteen pidätysvaikeutta tai tyrä voi uusiutua.
Joten toivotaan suuresti että tuo kastraatio pelkästään auttaa, huomasin sen onneksi ajoissa joten jos hyvin käy niin riittääkin. Huonointa vaihtoehtoa en edes nyt ajattele.
Iloisempana asiana; meillä on ensi vuoden keväälle mielenkiintoisia pentusuunnitelmia jotka julkistan viimeistään vuoden alussa. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä tuijalaurila@hotmail.com.
Tänä vuonna olikin monta schapea ilmoitettuna, peräti 36 kappaletta ja tuomarina tanskalainen Marianne Baden, jonka kehässä en ollut koskaan aiemmin ollutkaan. Tykkäsi selkeästi pienemmistä koirista. Sanoinkin siinä että voidaan kyllä Jecun kanssa lähteä jo kotiin :D Ja sanoin Tiinalle, että tänään Demo voittaa vetskut. Oikeassa olinkin, Jeccu oli sitten vetskujen kakkonen, tällä kertaa oli peräti kolme veteraaniurosta kehässä. Kaikki saivat sileän erin.
Ja voi herranjestas mitä show:ta tämä maailmanomistaja taas piti :D Haukkui, piehtaroi ja pomppi kehässä ihan villinä. Yhtään raviaskelta se ei tainnut ottaa. Eikä ollut yhtään tuskanhiki....tuomari vähän naureskeli, ja sanoi että: I see he is very happy dog. Mä vaan että: Yes and wild :D Onneksi Jukka Pullinen (joka on ottanut kaikki nämä kuvat) oli tarkkana ja nappasi meidän "liikekuvat".
Jecun arvostelu: " Masculine male. Good proportions. Good skull. Well set, a bit heavy ears. Good muzzle. Correct bite. Sufficient neck. Well set but a bit high carried tail. Good body. Moves correctly from side, narrow in rear, loose in front. Correct coat."
Saattaa kyllä olla että olikin yllättäen meidän viimeinen näyttely, joten ihanaa että jätti kehät omalla tyylillään. Tästä jäljempänä lisää.
Karvaton Juju oli ilmottu nuorten luokkaan, ja sielläkin oli kaksi kilpakumppania eli kolme nuorten luokassa yhteensä. Sekin oli kohtuullisen villinä, se ehkä otti muutaman raviaskelen kumminkin, vaikka Riina kyllä sanoi että ei se montaa kyllä ottanut. Mutta meni se sentään vähän nätimmin kuin Jeccu. Seistähän ne molemmat kyllä osaavat hienosti. Liikkumisessa lähtee monesti lapasesta :D Mutta mieluummin niin, iloiset ja temperamenttiset schapet ovat minun makuun, ja niinhän rotumääritelmäkin sanoo, että schapendoes on iloinen, eloisa ja temperamentikas. Että sitä kyllä täältä löytyy! Niin joo, ja tunkihan Juju taas nenänsä tämänkin tuomarin haaroihin, kun hän kumartui sitä tutkimaan. Hahhhaaa, siitä tulee sen tavaramerkki näköjään....
Minun ilokseni tuomari siirsi Jujun ensimmäiseksi, ja se siis voitti luokkansa. PN-kehässä ei päästy jatkoon, mutta vara-sertistä kisattiin vielä junnuluokan nartun kanssa. Tuomari pikaisesti valitsi Jujun sen saajaksi. Tässä Juupelin arvostelu: " Feminine, happy female. Good head and expression. Well set, a bit heavy ears. Good muzzle. Strong correct bite. Excellent neck and topline. Well angulated. Moves correctly from side, a bit loose coming narrow going. Correct coat texture. Lovely temperament."
Olipa muuten erittäin mukavaa tavata myös ruotsalaiset Peter ja Tina, jotka olivat tulleet Ulfsäterin koiriensa kanssa voittaja-näyttelyihin. Komeita koira ovatkin :) Rupateltiin pitkään heidän kanssaan, ja he ihastuivat Jujuun kovasti. Sanoivat että se muistuttaa hyvin paljon Xantia, (Camagis Xanti, Jujun isoäiti isän puolelta) varsinkin luonteeltaan, yhtä iloinen ja avoin. Siitä syystä kuulemma juuri Xantin pennun aikoinaan halusivatkin. Sitähän se Jujukin toki onkin, ihmisille ja muille schapeille. Muunrotuiset onkin sitten eri juttu....oikea roturasisti. He lupasivat viedä terveisiä Larsille ja Carinalle, ja saattaapa olla että heitä täällä ensi vuonnakin nähdään.
Suuri kiitos taas kerran Sannalle ketyilystä ja kaikille mukaville schapeihmisille juttuseuroista!
Niin ja tosiaan se Jecun juttu. Ihmettelin torstaina aamulla että mikähän sillä on, kun tulee noin liki. Se kun ei ole mikään sylikoira yleisesti ottaen. Häntä rapsutellaan ja silitetään just silloin kun hän itse haluaa, muuten se vaan haihtuu maisemista jos liikaa lääpitään. No sitä sitten siinä aamulla rapsuttelin enkä mitään tajunnut, vaan molemmat lähdettiin töihin. Kun tulin töistä, se ei tullut vastaan eikä riehunut eikä haukkunut iloissaan, ja siitä kyllä jo heti tajuaa että joku on tosiaan hätänä. Satuin olemaan Karon kanssa puhelimessa, ja hän käski että käy sen selkäranka läpi, jos siinä on jotain. No eihän siinä mitään ollut, mutta kun käsi osui hännän viereen, niin siinä hirveä patti. Ajattelin että anaalirauhaset eivät ole tyhjenneet, ja ne vaivaa. No ei muutakuin ell soittelemaan, vakkarissa ei ollut enää aikoja kun kello oli jo kuusi illalla. Saatiin evidensiaan aika ja sinne täysiä kaahasin (eikun ihan rajoitusten mukaan jos olet poliisi. Mitään en myönnä.). No lääkäri sitten heti kokeili sen patin, ja sanoi että ei tämä kyllä anaalirauhasesta johdu, jolloin sydän jo meinasi pysähtyä, kun Nappi (Jecun äiti) kuoli todella aggressiiviseen pehmytkudossarkoomaan, joka alkoi takareiden alueelta. Sanoin sen siinä heti lääkärille, ja hän sanoi että ei tämä kyllä syöpääkään ole. Jeesus sentään, kun helpotuin. No, tällä hetkellä diagnoosina on mahdollisesti perineaalityrä, tiistaina mennään kirurgin puheille jossa selviää jatko. Ensihoitona tuohon on kastrointi, joten siinäpä sitten syy ettei näyttelyihin enää tultaisi. Toivotaan että se riittää, jos se lopullinen diagnoosi nyt tuo sitten on. Nimittäin se tyräleikkaus on koiralle kivulias, kallis ja uusii todella helposti. Kaveri joka sattui olemaan työvuorossa evidensiassa, sanoi että hänen koirallaan uusi kuukauden päästä.
Tämmöinen selostus aiheesta löytyy netistä.
Perineaalityrä voidaan korjata leikkauksella. Mitä varhaisemmassa vaiheessa leikkaus tehdään, sitä paremmat ovat tulokset. Kastraatioleikkaus liitetään usein tyrän korjausleikkaukseen, koska kastroitu koira lopettaa virtsamerkkailun ja tyrän uusiutumisriski vähenee. Varhaisvaiheessa todettu alkava perineaalityrä saattaa jäädä oireettomaksi jos koira vain kastroidaan. Tämä tyräleikkaus on koiralle melko kivulloinen ja toimenpiteenäkin melko suuri ja kallis. Komplikaationa voi syntyä ulosteen pidätysvaikeutta tai tyrä voi uusiutua.
Joten toivotaan suuresti että tuo kastraatio pelkästään auttaa, huomasin sen onneksi ajoissa joten jos hyvin käy niin riittääkin. Huonointa vaihtoehtoa en edes nyt ajattele.
Iloisempana asiana; meillä on ensi vuoden keväälle mielenkiintoisia pentusuunnitelmia jotka julkistan viimeistään vuoden alussa. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä tuijalaurila@hotmail.com.
Kommentit