Piirinmestikset vm-17
Tämän vuoden agilityn piirinmestaruudet kisattiin P-Haulla Pennalassa. Lauantaina joukkuerata, ja sunnuntaina sitten yksilöt. Meidän joukkueen nimi oli Anna Mulle Piiskaa, Apulannan tahdissa tehtiin sitten radalla töitä :D Kaikki muutkin VAU:n joukkueet olivat samalla teemalla tietty. Ja ohjaajahan tätä piiskaa tietysti aina tartteekin, että tekee yhtä täysillä töitä kuin koirat.
Tuomarina joukkueradalla Sari Mikkilä, täällä koko poppoon radat. Aavistuksen hapotti, oli edellisenä iltana ystävän 5-kymppiset, joten ihan parhaassa terässä en ollut. Lopussa jo pikkasen pukkaa tuskahikeä, onneksi Jippo etenee kyllä yksinkin :D Piiskaa olis tarttenut, mutta tehtiin nolla! Ja yhteispisteissähän meidän joukkue voitti! Jee! Joukkueeseen kuuluivat tutut ja turvalliset Taina ja Wanda, Kaija ja Maisa sekä Heidi ja Pipsa. (en tiedä miksi Instagram tekee kuvasta noin huonolaatuisen, mutta onpa siinä iloinen porukka :) )
Sunnuntaina sitten yksilöt, ja päivä alkoi "turhalla" agiradalla, jolla tuomarina Sari Mikkilä. Turhalla siksi, että tätä ei laskettu piirinmestiksiin. Ne olivat kaksi seuraavaa, jotka tuomaroi Arto Laitinen. Olen aina tykännyt Sarin radoista, ne ovat semmoisia soljuvia ja sujuvia ratoja. Tosin tälläkin kertaa sen verran kinkkiset, että puhtaita nollia ei paljoakaan tullut, mineillä yksi, makseilla kolme, ja medeissä samoin 3 kappaletta. Suurimman haasteen toi tuo alku, koirat vetivät suoraan läpi kepeistä A:lle, tai lukivat sen hypyksi takana näkyvien siivekkeiden takia, tms. Josta syystä menen sinne "niistämään" koiran sisään.
Ajattelin tuossa tuota putkeen vientiä ja A:lle tuloa, kun niille kepeille oli pakko viedä tarkasti. Että kun tarpeeksi aikaisin tekee takanaleikkauksen, koira kääntyy oikeaan suuntaan, ja tulee A:lle. Että mitä sitä turhaan sinne "taakse" lähtee rynnimään ylipäätään, ottaa koiran vaan A:n yli. Kunhan nyt kattoo että se koira näkee sut sen esteen takaa, eikä kadota ohjaajaa. Tälleen laiskana ihmisenä aateltuna, ja se että olis lähtenyt kilpaa juoksemaan tuota putken viertä, olis vienyt koiran vaan pidemmälle putkesta. Vitoselle päällejuoksu, kutoselle niisto, ja siitä vaan lähetys kasiputkeen. Ysille vastis, ettei hae pituutta, joka oli aika lähellä. Sitten oli taas tuo putkihässäkkä, jossa tuo kasiputki oli suorempana kuin kuvassa. Eli kun koira tulee putkesta 11, se näkisi ekana sen, eikä tuota pikkuputkea. Tai siis ainakin tuollainen laajasti liikkuva koira. En nähnyt maksien rataa, että menikö sinne kuinka moni maksi. Minit kun ei liiku samalla kaarella kuin tuo Jippo. Päätin sitten tehdä siihenkin vähän niinkuin vastiksen, kun lähtee kontaktilta putkeen. Ja sehän toimi vallan mainiosti, siitä vaan huutelin että putkeen, kun näin sen tulevan ja ottavan minuun kontaktin. Myös hypyltä kolmetoista olisi ollut ihanasti tuo suora putki tarjolla, siihen vaan pyöritys ja vastaista kättä, keinulle persjättö, ja tässä onneksi taas ei tarttenut sitä varmistella, vaan sai jo edetä. Tässäkin yksi virheen paikka, missä niitä tuli, jos ei ohjannut tuohon putkeen kunnolla, koira juoksi siitä ohi. Loppusuora vaan 17 päällejuoksu, ja siitä maaliin. Nolla!! Päästiin käyttämään tällä radalla meidän vahvuuksia, irtoamista, leijeröintiä, ja sitä itsenäistä tekemistä. Hyvä rata, tykkäsin tosi paljon. Ja mehän oltiin sitten tällä radalla kakkosia, hävittiin reissu-ja seurakaveri Mekalle ja Yonnalle puoli sekuntia :D
Löytyi yksi kuvakin ekalta radalta sunnuntailta! Kiitos Emma! Jipon katse <3
"Pikkusen" oon edessä, yllättäen. Tämä tilanne alusta kun ollaan tultu A:lta, hypyltä 6.
Seuraavat radat sitten tosiaan Arto Laitisen käsialaa, ja näillä ratkottaisiin piirinmestaruus. Niistäkin tässä ratapiirrokset, kiva kun tuomarit näitä laittavat esille. Tällä agiradalla ei tullut kuin neljä puhdasta nollaa. Ongelmia tuotti ainakin se, että kepit olivat suoraan kohti radan reunalla ollutta konttia, tavarakasaa, ja ihmisiä jotka siinä joidenkin koirien kohdalla häiriönä kävelivät. Tuo päin seinää pujottelu on Jipolle paha, ja siinä se virhe sitten tulikin. Jippo selkeästi korjauksen jälkeen olisi menossa eteenpäin, hakee että mikä on seuraava este, kun siinä tuota tavaraakin olis, mutta mikään ei hahmotu. Katsoin videolta hidastettunakin tätä, en hidasta vauhtia, en muuta rytmiä, en vedä sivuun yhtäkkiä tms. Se vaan on vielä puute keppiosaamisessa meillä. Tiedostettu aiemminkin jo, mutta unohtunut treenata viime aikoina.
Tuossa oli seuraava jännä kohta, puomilta moni veti hypylle 10, kun se siinä kivasti olis tarjolla estehakuiselle koiralle. Siihen suuntaan Jippokin veti, mutta onneksi olen oikeassa kohtaa työntämässä putkeen. Putkesta ulos tullessa hypylle 10 tiukka ohjaus, siinä oli moni puomilla eikä keinulla. Sitten vaan ympyrää, putkeen ja sieltä ulos tullessa tarjolla enemmänkin pituus kuin hyppy 16. Loppu olikin helppo. Ja siis vitosella maalissa, aavistus yliaikaa, kun korjattiin ne kepit. Tosiaan yksi puhdas nolla medeille tältä radalta. Oltiin vielä piirinmestaruusgeimeissä siis mukana, eka radan jälkeen sijalla 4.
Sitten vuorossa hyppäri, joka näytti tosi hauskalta radan reunalta katsottuna. Mulle tosin tuottaa hankaluuksia tuommoiset kohdat, jotka mennään kaksi kertaa. Ja kun seurasin rataa, ihan joka kerta kun piti mennä kepeille, mietin että miksi se ei mennyt putkeen. Sanoin seurakavereille, että voitteko millään karjua mulle tossa alussa, että mee kepeille!!! :D No, kyllähän mä sen sitten muistin, tuossa kutoshypyn jälkeen rengas olisi kovin kivasti tarjolla, jos yhtään kättä nostaa, tai ei ota haltuun koiraa. Taas niisto kepeille, päässä valssi ja putkeen. Tuosta jatkosta oon kyllä kauhean tyytyväinen, meni hirmu sujuvasti, enkä tiedä olisko hirveän paljon parempaa linjaa Jipolle saanut. Alussa tuolla hypyllä 4, siinä Jippo kävi kyllä pikkasen kaukana kaartamassa. Kuvaajan ääntelystäkin sen kuulee :D Mietin tuota putkesta 13 tuloa, ja ehtimistä putkelle 15 ohjaamaan, ajattelin tässä niitä Timo Rannikon sanoja: ei ole kiinni siitä, miten kovaa juoksee, vaan milloin lähtee :D Ja päätin että mä vaan menen, kun näytän kättä siinä putken suulla. Ja luotan että tulee, eikä karkaa hypylle 4, johon moni karkasi. Tässä sitä kaunista komennusta taas. Mutta jossain vaiheessa Jippo oli kaverilla radan reunalla, ja hän sanoi, että aina kun joku käskytti radalla, Jippo oli ihan innoissaan sinne lähdössä. Siinä nähdään, se tykkää siitä että on kova komento :D No jokatapauksessa, sitten oltiin siinä lopun putkihässäkässä, ja moni jäi tuolle lyhyen putken puolelle ohjaamaan lopun. Mä katselin sitä, että jos mä tonne jään, Jippo tulee kyllä hypystä 17 ohi. Tulee sen verran kovaa putkesta, ja se syöttää ihan muualle kuin hypyn suuntaan. Ja ihan oikea ratkaisu jäädä toiselle puolelle, se silti vetää ihan kulmasta tuon 17 hypyn. Ohi olisi ollut jos toiselle puolelle jäin. Loppuun kääntävä takaaleikkaus. Näppärä rata, tästäkin tykkäsin kovasti! Arto tuli mulle ratojen jälkeen sanomaan, että kyllähän sitä vanhallakin jalka vielä nousee. Sehän oli oikein kehu, Arto yleensä vaan arvostelee :D (mutta mikä vanha, prkl.) Oltiin siis tällä radalla sijalla 3.
Ja sitten jännäämään, että miten käy lopputuloksissa. En muistanut ketä oli edellä, muita kuin yhden koirakon. Ja heille tuli 10, että ainakin yksi sija noustiin, ja oltaisiin palkinnoilla! Niitähän on aina kiva saada :) Tuloksia sitten odoteltiin ratojen loputtua, ja niinhän siinä kävi, että noustiin lopulta sijalle 2! Siis hopeaa piirinmestaruuskisoista, loistava Jippo! <3
Saatiin seistä palkintopallillakin, sijoista 2., 3. ja tämä hopea.
Ja tässähän se kaikki kiteytyy, yhdessä tehdään, yhdessä ollaan hyviä <3
Tuomarina joukkueradalla Sari Mikkilä, täällä koko poppoon radat. Aavistuksen hapotti, oli edellisenä iltana ystävän 5-kymppiset, joten ihan parhaassa terässä en ollut. Lopussa jo pikkasen pukkaa tuskahikeä, onneksi Jippo etenee kyllä yksinkin :D Piiskaa olis tarttenut, mutta tehtiin nolla! Ja yhteispisteissähän meidän joukkue voitti! Jee! Joukkueeseen kuuluivat tutut ja turvalliset Taina ja Wanda, Kaija ja Maisa sekä Heidi ja Pipsa. (en tiedä miksi Instagram tekee kuvasta noin huonolaatuisen, mutta onpa siinä iloinen porukka :) )
Sunnuntaina sitten yksilöt, ja päivä alkoi "turhalla" agiradalla, jolla tuomarina Sari Mikkilä. Turhalla siksi, että tätä ei laskettu piirinmestiksiin. Ne olivat kaksi seuraavaa, jotka tuomaroi Arto Laitinen. Olen aina tykännyt Sarin radoista, ne ovat semmoisia soljuvia ja sujuvia ratoja. Tosin tälläkin kertaa sen verran kinkkiset, että puhtaita nollia ei paljoakaan tullut, mineillä yksi, makseilla kolme, ja medeissä samoin 3 kappaletta. Suurimman haasteen toi tuo alku, koirat vetivät suoraan läpi kepeistä A:lle, tai lukivat sen hypyksi takana näkyvien siivekkeiden takia, tms. Josta syystä menen sinne "niistämään" koiran sisään.
Ajattelin tuossa tuota putkeen vientiä ja A:lle tuloa, kun niille kepeille oli pakko viedä tarkasti. Että kun tarpeeksi aikaisin tekee takanaleikkauksen, koira kääntyy oikeaan suuntaan, ja tulee A:lle. Että mitä sitä turhaan sinne "taakse" lähtee rynnimään ylipäätään, ottaa koiran vaan A:n yli. Kunhan nyt kattoo että se koira näkee sut sen esteen takaa, eikä kadota ohjaajaa. Tälleen laiskana ihmisenä aateltuna, ja se että olis lähtenyt kilpaa juoksemaan tuota putken viertä, olis vienyt koiran vaan pidemmälle putkesta. Vitoselle päällejuoksu, kutoselle niisto, ja siitä vaan lähetys kasiputkeen. Ysille vastis, ettei hae pituutta, joka oli aika lähellä. Sitten oli taas tuo putkihässäkkä, jossa tuo kasiputki oli suorempana kuin kuvassa. Eli kun koira tulee putkesta 11, se näkisi ekana sen, eikä tuota pikkuputkea. Tai siis ainakin tuollainen laajasti liikkuva koira. En nähnyt maksien rataa, että menikö sinne kuinka moni maksi. Minit kun ei liiku samalla kaarella kuin tuo Jippo. Päätin sitten tehdä siihenkin vähän niinkuin vastiksen, kun lähtee kontaktilta putkeen. Ja sehän toimi vallan mainiosti, siitä vaan huutelin että putkeen, kun näin sen tulevan ja ottavan minuun kontaktin. Myös hypyltä kolmetoista olisi ollut ihanasti tuo suora putki tarjolla, siihen vaan pyöritys ja vastaista kättä, keinulle persjättö, ja tässä onneksi taas ei tarttenut sitä varmistella, vaan sai jo edetä. Tässäkin yksi virheen paikka, missä niitä tuli, jos ei ohjannut tuohon putkeen kunnolla, koira juoksi siitä ohi. Loppusuora vaan 17 päällejuoksu, ja siitä maaliin. Nolla!! Päästiin käyttämään tällä radalla meidän vahvuuksia, irtoamista, leijeröintiä, ja sitä itsenäistä tekemistä. Hyvä rata, tykkäsin tosi paljon. Ja mehän oltiin sitten tällä radalla kakkosia, hävittiin reissu-ja seurakaveri Mekalle ja Yonnalle puoli sekuntia :D
Löytyi yksi kuvakin ekalta radalta sunnuntailta! Kiitos Emma! Jipon katse <3
"Pikkusen" oon edessä, yllättäen. Tämä tilanne alusta kun ollaan tultu A:lta, hypyltä 6.
Seuraavat radat sitten tosiaan Arto Laitisen käsialaa, ja näillä ratkottaisiin piirinmestaruus. Niistäkin tässä ratapiirrokset, kiva kun tuomarit näitä laittavat esille. Tällä agiradalla ei tullut kuin neljä puhdasta nollaa. Ongelmia tuotti ainakin se, että kepit olivat suoraan kohti radan reunalla ollutta konttia, tavarakasaa, ja ihmisiä jotka siinä joidenkin koirien kohdalla häiriönä kävelivät. Tuo päin seinää pujottelu on Jipolle paha, ja siinä se virhe sitten tulikin. Jippo selkeästi korjauksen jälkeen olisi menossa eteenpäin, hakee että mikä on seuraava este, kun siinä tuota tavaraakin olis, mutta mikään ei hahmotu. Katsoin videolta hidastettunakin tätä, en hidasta vauhtia, en muuta rytmiä, en vedä sivuun yhtäkkiä tms. Se vaan on vielä puute keppiosaamisessa meillä. Tiedostettu aiemminkin jo, mutta unohtunut treenata viime aikoina.
Saatiin seistä palkintopallillakin, sijoista 2., 3. ja tämä hopea.
Ja tässähän se kaikki kiteytyy, yhdessä tehdään, yhdessä ollaan hyviä <3
Kommentit