Kulkee kulkee kulkee

Nythän meillä kulkee! Oltiin Porvoossa kisaamassa viime sunnuntaina, tuomarina Vesa Sivonen. Jotenkin tuntuu, että hänenkään radoilla ei olla aiemmin oltu, tai ainakaan monesti, kun ei kuulostanut tuomari ollenkaan tutulta. Otin vain agiradat. Koska hyppäreitä ei enää tarvita, niitä nollia on jo kolmekin. Tosiaan yksi aginolla puuttui, mutta eipä puutu enää sitäkään.


Eka rata oli aivan älyttömän hyvä ja vauhdikas, kunnes Jippo ei hiljentänyt kepeille sisäänmenoon, törmäsi/lipesi ekassa välissä, mutta jatkoi oikein! Minä jään sitä hämmästelemään, että mitä siinä kävi, ja sattuiko koiraa, niin en sitten muista/ehdi enää tehdä keppien päähän persjättöä. Ja tiesin jo tutustumisessa, että jos tuolle puolelle jään, kääntyy pituudelta väärään suuntaan. Ihan oma moka, ja pilasin huippuhyvän radan. Oli siinä jatkokin tosi siisti, että hyvin tuo rata muuten sujui.

Tällä radalla oli yksi kohta, joka oli se "place to be". Ja se oli A:n jälkeen ohjaamassa koira oikeaan päähän putkea. Ja oon kyllä aika iloissani tuosta kohdasta, joka lähtee siitä, kun Jippo tulee putkesta, teen niiston hypylle, ja sitten vaan lähden, ja ehdin hienosti tekemään valssin siihen! Oikeasti kyllä pikkuisen harmitti tuo oma kämmäys, olisi ollut tosi hieno rata muuten. Toki lopussa palautan puomille, mutta enpä olis tuota tehnyt jos olis ollut nolla alla...krhm. Kun ottaa kyllä kontaktin, muttei taas malta jäädä siihen. Ja tästä näkee hyvin, miten ei kyllä paineistu yhtään, vaikka komennan pariinkin otteeseen palaamaan siihen. Entistä enemmän innoissaan vaan.

Toka rata oli helpompi mielestäni, siinä oli pari ansapaikkaa, mitkä eivät kyllä käyneet Jipolla mielessäkään. Tuo rengas keppien jälkeen ei ollut ihan linjassa, minkä takia tosiaan varmistan sen. Siitä meni aika monta minikoiraa välistä, kun ei sitä ohjannut kunnolla. Jippo joutuu jo vetämään takaisinpäin, kun menen vähän liikaakin sinne sohimaan. Ja mitähän hittoa?! Puomilla Jippo hidastaa, mutta ei todellakaan malta jäädä siihen, ja onneksi loppu on sama kuin edellisellä radalla. Jippo muistaa sen, lähtee vaan menemään eikä kysele perään. Minä sitten huudan takaa että eteen! Ja toivon että osui kontaktille, kun en ollut ihan varma. Kääntyy iloissaan maalista takaisinpäin radalle, että näitkö miten hienosti osasin!? No hiphei, toivottavasti ei ala tuota tekemään sitten jatkossakin....Ja näin paljon se palauttelu edellisellä radalla auttoi. Saattaapi olla, että ennen tämän viikonlopun piirinmestiksiä täytyy pikkusen muistutella tuota.

Plussaa, yhdessäkään niistossa ei rimat tipu, eikä tippuneet Rukallakaan vaikka niitä sielläkin viljelin. Suurin syy tähän taitaa olla se, että Jippo on ollut aika jumissa, vaikka hierojallakin käyty lyhyin väliajoin. Nyt käytiin fyssari Riina Koskelmalla, joka naureskeli Fiollan ja Jipon riehumisvideon nähdessään, että hallittu agilityrata ei kyllä ole niin haitallista kuin se touhu. Kun kysyin, että voidaanko sunnuntaina kisata. Fyssari oli torstaina. Jatkokerta on parin viikon päästä.

Radan reunalla piti vielä kysellä, että nousiko tuomarin käsi, oliko se nolla? No sitten joku sanoi, että oli nolla, ja juhuu!! Sm-nollat kerättynä. Aika siistiä. Tosin, tuota iloa varjostaa se, että nythän ei ole vielä selvillä kriteerit vuoden -18 kisoihin. Mikä on aika perseestä suoraan sanottuna, nyt jos jää lepäilemään laakereillaan, eikä tuo riitäkään, niin mitäs sitten. Sagin rahankeruukeino? Kisatkaa, ja kerätkää nollia kunnes kriteerit ilmoitetaan? Jos ne vaatimukset ilmoitetaan vasta esim. tammikuussa, niin eipä paljon pentujen aikana kisailla. Tulee väkisin taukoa muutama kuukausi, en aio kisata yhtään kun astutettu, enkä käydä myöskään parhaimpaan/pahimpaan kennelyskäaikaan hallilla treenimässä. Eli "pakko" nyt kisata vielä, toki kivaahan tää on kun kerran kulkee :) Tulossa ainakin ne piirinmestikset, rotumestikset, ja oman seuran kisat lokakuussa.

radat videolla

Tyttöset

Nythän Fiolla sitten lähti "jatkohoitoon" Reijalle Enkun seuraksi. Se aloitti juoksut, ja meillähän se ei sitten enää voinut poikien takia olla. Jotenkin haikea mieli, se kun 6 viikkoa meillä vietti. Hauska oli opettaa taas ihan alusta agijuttuja. Reija tosiaan kävi sitten Porvoossa Enkun kanssa hakemassa Fiollan, näin sen pitkästä aikaa livenä, ja nyt sillä on alkanut todenteolla kasvaa takaisin sen kaunis turkki. Saattaa tulla melkoinen hulmutukka siitä tytöstä. Ja niin iloinen kun näki mut <3 Pakko saada sitäkin hoitoon kohtapuoliin pariksi päiväksi. Silläkin vaan taitaa olla juoksut tuloillaan....äitiinsä tulleet, puolen vuoden välein juoksut, Fifolla jopa lyhyempi väli. Toivottavasti Jippo ei nyt aikaista kauheasti juoksujaan, alkoi vähän huolestuttamaan sen ja Fifon touhut :D Että jos se saa jonkun kimmokkeen, että nythän minäkin kun muutkin.

nätit tytöt <3



Kommentit