Hästängens-treenit ja Vappuiloittelua
Hästängens-treenit
Me Jipon kanssa voitettiin joulukuussa se medien yhteisratojen tulos, kun saatiin triplanolla, jolla voitti mm. kaksi tuntia treeniaikaa siihen JAU:n halliin Sipoossa. Joten, mitäpä minä sinne yksinäni tusaamaan, enkä nyt useammin viitsisi ajella niin kauas kuitenkaan treenailemaan, ja päähän iski idea kerätä Hästängens-tyypit yhteen ja treenata kimpassa. Eli soittoa Metkun, Tovan ja Ransun omistajille. Ransuhan on vaihtanut tässä puoli vuotta sitten kotia, ja on nykyään Karolinalla, joka lähti meidän iloksemme myös mukaan. Hänellä on aiemmin ollut (ja on nytkin) tanskandoggeja, joten pikkusen eri maailma schapen kanssa tuo agility kuin niiden :) Tiina järkkäsi meille koutsiksi Laura Isohannin, joten taitavaa opetusta oli tarjolla. Mukana oli myös Pomppaloikka-tytöt Engla ja Fiolla. Enkku pääsi saamaan hyvää alkuopetusta, mm. miten opetetaan koira estehakuiseksi, ihan samat opit sai Jippokin aikanaan Janitalta. Voin vannoa että toimii :D Fiolla oli vaan maskottina, Marika treenasi Tovan kanssa tosiaan.
Ihan vieras halli, ja sinänsä vieraat esteet, mitä nyt joku kertan kisattu tuolla, treenitilanne, ja aikun otti taas kauniisti puomin kontaktin joka kerta. Niinpäniin.
Saatiin Jipon kanssa kehuja siitä, että on ihan valmis paketti, mä katon koiraa just tasan sen verran, että kun se lukitsee seuraavan esteen, luotan siihen ja lähden etenemään. Mun rytmitys myös toimii. No hyvä! Tähän on pyritty, että siitä holhoamisesta pääsis eroon. Radassa ei sinänsä mitään ylivaikeeta ollut, joten treenattiin sitten vippausta tuohon esteelle 18. Tilannehan lähtee tuosta putkesta 15, hypyn 16 taa joutuu vähän tönäisemään, joten esteelle 18 tulee sitten vähän kiire. Ratkaisu: vippaus. Sen olis voinut tehdä myös esteelle 17, mutta muistaakseni tyydyttiin vain siihen yhteen nyt alkuun. Eli tönäisy, valssi, niisto 17 ja sitten vippaus. Ja että tuo koira on taitava! Sehän sitten vaan vippaili menemään :D Tätä tehtiin useampi toisto. (Joka sitten kostautui seuraavissa kisoissa, kuten saamme myöhemmin huomata, schape on TODELLAKIN nopea oppimaan...) Ihan loppuun yritettiin sitä perinteistä nollaa, en nyt muista mihin kohtaan se kosahti. Vai palkkasinko sen taas kerran siitä vippauksesta? Jaa-a, enpä tosiaan muista.
Sitten vk 17 oli Timon treenit, ja siellä tarjolla tätä:
Aloitus niin, että itse sijoituin suurinpiirtein puoleen väliin 2-putkea, ja kutsu kun liikuin, ei tartte lähteä paikaltaan, jolloin jatko helpompi minulle. Muitakin vaihtoehtoja näihin aina on, laitan vaan ne jotka sopivat meille. Takaosan 3-5 helppoa menoa, sitten valittiinkin puomi joka kerta. Joten ratkaisuhan tähän (taas meille) oli vastakäännös tuonne vitosen taa oikeastaan, kääntyy hyvin kepeille, ilman turhaa Jippo-jippo-kutsua, joka saa sen hidastamaan, kun on epävarma mihin pitää mennä. Tuolla tavalla se tiesi suoraan, että kepeille. Ja ai miten sairaan hienosti pujotteli loppuun, vaikka irtosin siitä tuolla päässä vinoon tekemään pakkovalssia putkelle! Ilon päivä! Timo sanoi, että mikä ihme se muka oli, taitava koira. Niiiin....
Miten sairaan siistit puomin kontaktit otti tässäkin treenissä! Oikein takapää nousi ilmaan vikalla kierroksella, kun pysähtyi 2 on 2 offiin. Tuo 11-13 kohta; pääsin etenemään hyvin, kun ottaa keinun niin loistavasti, puomille jäi siihen kontaktille, joten valssi 11, tönäisy taa 12, siirryin siis itse tuonne seinän puolelle tässä alussa, joten 13 oli oikeastaan saksalainen. Ja siinä, kun ponnisti esteelle 13, juostiin hulluna tekemään putkijarru, otettiin vastaan esteen 15 takana, 17 valssi, ja loppu olikin ihan suoraa luukutusta. Näissä Timon treeneissä on sekin hyvä, että siellä on aina joku erikoiseste hypyistä radalla.
Tärkein huomio näissä treeneissä: Jippo on ihan sairaan tarkka siitä, miten mä teen putkijarrun. En saa laittaa kättä putken suulle, en saa kumartua, se kääntyy vasemmalle, pitää vaan juosta suoraan, ja tehdä pysähdys ja kutsua. Siitä on tullut nyt tarkempi ja tarkempi, ihan pienelle liikkeelle, että saa olla kyllä tosi tarkka mitä tekee radalla. Yhtään ylimääräisiä katseitakaan ei saa olla mihinkään. Ensi viikolla on vielä yhdet Timon treenit, sitten tuleekin kesätauko ja jatketaan vasta elokuussa! Ilmoittauduin ennakkoon jo koko loppuvuodeksi näihin treeneihin, ovat kyllä olleet antoisia, ja olen oppinut niissä paljon.
Vappukisat Riihimäellä
Edellisenä iltana satoi hemmetisti lunta, joten mietin että lähdenkö koko kisoihin. Autossa onneksi vielä kitkat alla, että ei sen puoleen, mutta kylmä halli, märkyys, pitkäkarvainen koira-argh. Onhan ne suihkut toki keksitty. Medit alkoivat vasta klo 16, joten ilma ehti taas kerran muuttumaan, vaikka satoikin sitten lunta ja räntää ratojenkin välissä. Mutta yleisesti ottaen aurinko paistoi ja oli ihan lämmin. Varsinkin toppahousut ja kumisaappaat jalassa pärjäsi ihan hyvin :D
Tuomarina Petteri Kerminen, jonka viime kisojen radat oli ihan suoraviivaista luukutusta, no tällä kertaa ei ihan niin suoraviivaista, mutta hauskat radat kuitenkin! Haasteita oli, mutta ei mitään järkyttävää. Eihän me nyt yhtään nollaa saatu, mutta hyvä päästä treenaamaan vaikeitakin kohtia!
Ekan radan alussa ajattelin että teen japanilaisen, jolla pääsen A:n ohi alussa, ja olin taas kun jäykkä paska, ja myöhässä. Se olis toiminut, jos olis ollut nopeempi :D Miksen tuossa muistanut, että sitä toista kättä vaan vilautetaan, ja heti takas! Ehkä ensi kerralla?
Hirveitä kaarroksia, kun olin sitten vitosella myöhässä, yliohjaus pituudelta putkeen, mutta kääntyi nätisti kuitenkin. Päätin muuten ennen näitä ratoja, että en auta yhtään, vaan nyt saa näyttää miten hienosti osaa kepit, enkä tunge suhimaan ja muka-auttamaan. Kas, miten hienosti menikään kahdella ekalla radalla, vika radalla käännyn liian äkkiä, kyllä se olis osannut tuonkin 90-kulman tehdä, mutta seuraa mun liikettä siinä.
Puomin se piru pomppaa. Korjaan, hyvä minä! Toisella yrityksellä oikea suoritus. Loppuun se asia, josta ehkä iloisin koko kisoissa. Aivan sairaan makea A:n suoritus!! Kun on siis juoksukontakti A:lla, ja edessä tarjolla putki, mä lähden hirveästi sivuun siitä, suorittaa esteen kontaktin ottaen oikein ja tulee mukaan eikä mene sinne putkeen. Niin HIENO tämä kohta!!
Toka radalla ennen keppejä tapahtuu jotain mystistä, mitä ei tajunnut kukaan kisapaikalla :D Muutamakin ihminen tuli siitä juttelemaan. Itse mietin, että niin, se hemmetin vippaus...mikään muu se ei voinut olla sen mielestä. Tuosta kulmasta ei näe, mutta osoitan siis kyllä ihan suoraan eteen kepeille, mutta tarkka mikä tarkka. Kuuluttajakin sanoo, että ehkä hieman yllättäen hylkäys Tuijalle ja Jipolle, en tiedä onko kuvaaja joka sanoo oho, vai joku katsoja vierestä :D
Tällä radalla aivan mahtava keinun suoritus, puukeinu jollaisia ei monesti tule enää vastaan. Tuo sen jälkeinen kohta on melkein yksyhteen viime Timon treeneistä, tuo 11-13 paitsi että jatketaan suoraan vielä puomille. Muuri on sen verran edessä, että vetää pitkäksi, vaikka teen valssin ennen sitä. Toki mun liikekin on taaksepäin tuossa. Puomin se pirulainen pomppaa entistä ylempää, ja taas korjataan. En kehtaa kokonaan ottaa, mutta teen kyllä hitto radan loppuun, on siitä maksettukin. Tästä kerran puhuttiin, että voihan siellä olla joku hitaampi koirakkokin, joka vie enemmän aikaa siellä yhteensä silti. Nih. Kehtasin. Tässä näkyy muuten se Jipon ominaisuus, mikä on siinä yksi parhaita. Ei paineistu yhtään, vaikka palautan sen puomille kahteenkin kertaan tuossa. Häntä vaan heiluu, ja jatkaa samalla innolla. Rakastan tuota luonnetta!
Jatkossa siis, nyt tosiaan luotan sen takaakiertoon, siitä mulle on muutamankin kerran sanottu. Että mitä hittoa sä tunget sinne esteeseen kiinni, kyllä se irtoaa. Juu niin tekee :) Voishan tuossa kohtaa olla tiukempaakin ohjausta, eli aiempaa taas kerran. Hyvin tulee vastaiseen käteen, ja taas tuosta putkesta ulos tullessa näkee sen, miten se on opetettu. Se hakee seuraavaa suoritettavaa estettä katseella, eikä ollenkaan minua. Tästä Timon kanssa puhuttiin, ja tosiaan on koiria, jotka ensimmäisenä etsivät ohjaajan, ja vasta sitten ohjauksesta menevät seuraavalle esteelle. Meillä se on niin, että jos et ohjaa pois edessä olevalta esteeltä, se suoritetaan. Ja näin haluankin, ja hyvin on onnistunut se opetus. Schapet toki ovat luontaisestikin itsenäisiä, joten varmasti niille sopiva tyyli sinänsä.
Hyppyradalla se sitten karkaa lähdöstä, krhm. Vaikka on jo vika rata, niin ei auta. Hitto, heti kun käännän siitä katseen pois, niin jo se on tulossa. Joten oon sitten myöhässä vähän joka paikassa, ja oma pää leviää kun tulee se kiireen tunne. Ja kauhee mikä pökkelö mä olen. Tässä muuten este 3 on risuaita, siinä rimassa roikkui joku pajunoksista tehty "ristikoriste" :D No, eipä se tuon luonteista koiraa haittaa, jotkut kuulemma ohittivat esteen, tai hämmästelivät sitä hidastamalla tms. Jippo tuskin ees tajus mitään härpäkkeitä siinä. Kepeillä edellä selitetty virhe. Sitten taas hassu virhe, joka taas hidastuksesta katsottuna ei ollutkaan yhtään hassu. Tuossa ei putki ole ihan suoraan, vaan siihen pitäisi vähän kääntyä. Ja sitten muka-autan nostamalla vastaisen käden, jonka Jippo lukee niin, että ai ei siis putkeen, vaan sen taa. Ja käy etsimässä jotain estettä sitten sieltä. Voi raukkaparka koira, on sillä pöljä ohjaaja. Tuossa lopussa hukkaan sen totaalisesti, ja taas näyttää estehakuisuuden, seurakaveri nauroi, että se nyt hyppäsi vielä sen tokavikan hypynkin, kun aatteli että tota ei ole vielä tehty. Voi huoh sentään mua. Pitäis aina muistaa huoltaa muuten itseäänkin, en syönyt mitään kisapäivänä, eli viimeistään ennen vikaa rataa pitäisi saada jostain lisäenergiaa.
Video radoista. Ja vielä huviksi ja hyödyksi itselle tehty hidastus, niistä "oudoista" virheistä. Outo ei taida olla kukaan muu kuin ohjaaja ;) Vippaus?, sekä Tarkka koira.
Ensi viikolla P-haun kisoissa jatketaan, vuoden ekat ulkokisat. Toivotaan että ei enää pukkais takatalvea, ja että pääsisi kuvailemaankin kisoja!
Me Jipon kanssa voitettiin joulukuussa se medien yhteisratojen tulos, kun saatiin triplanolla, jolla voitti mm. kaksi tuntia treeniaikaa siihen JAU:n halliin Sipoossa. Joten, mitäpä minä sinne yksinäni tusaamaan, enkä nyt useammin viitsisi ajella niin kauas kuitenkaan treenailemaan, ja päähän iski idea kerätä Hästängens-tyypit yhteen ja treenata kimpassa. Eli soittoa Metkun, Tovan ja Ransun omistajille. Ransuhan on vaihtanut tässä puoli vuotta sitten kotia, ja on nykyään Karolinalla, joka lähti meidän iloksemme myös mukaan. Hänellä on aiemmin ollut (ja on nytkin) tanskandoggeja, joten pikkusen eri maailma schapen kanssa tuo agility kuin niiden :) Tiina järkkäsi meille koutsiksi Laura Isohannin, joten taitavaa opetusta oli tarjolla. Mukana oli myös Pomppaloikka-tytöt Engla ja Fiolla. Enkku pääsi saamaan hyvää alkuopetusta, mm. miten opetetaan koira estehakuiseksi, ihan samat opit sai Jippokin aikanaan Janitalta. Voin vannoa että toimii :D Fiolla oli vaan maskottina, Marika treenasi Tovan kanssa tosiaan.
Ihan vieras halli, ja sinänsä vieraat esteet, mitä nyt joku kertan kisattu tuolla, treenitilanne, ja aikun otti taas kauniisti puomin kontaktin joka kerta. Niinpäniin.
Saatiin Jipon kanssa kehuja siitä, että on ihan valmis paketti, mä katon koiraa just tasan sen verran, että kun se lukitsee seuraavan esteen, luotan siihen ja lähden etenemään. Mun rytmitys myös toimii. No hyvä! Tähän on pyritty, että siitä holhoamisesta pääsis eroon. Radassa ei sinänsä mitään ylivaikeeta ollut, joten treenattiin sitten vippausta tuohon esteelle 18. Tilannehan lähtee tuosta putkesta 15, hypyn 16 taa joutuu vähän tönäisemään, joten esteelle 18 tulee sitten vähän kiire. Ratkaisu: vippaus. Sen olis voinut tehdä myös esteelle 17, mutta muistaakseni tyydyttiin vain siihen yhteen nyt alkuun. Eli tönäisy, valssi, niisto 17 ja sitten vippaus. Ja että tuo koira on taitava! Sehän sitten vaan vippaili menemään :D Tätä tehtiin useampi toisto. (Joka sitten kostautui seuraavissa kisoissa, kuten saamme myöhemmin huomata, schape on TODELLAKIN nopea oppimaan...) Ihan loppuun yritettiin sitä perinteistä nollaa, en nyt muista mihin kohtaan se kosahti. Vai palkkasinko sen taas kerran siitä vippauksesta? Jaa-a, enpä tosiaan muista.
Sitten vk 17 oli Timon treenit, ja siellä tarjolla tätä:
Aloitus niin, että itse sijoituin suurinpiirtein puoleen väliin 2-putkea, ja kutsu kun liikuin, ei tartte lähteä paikaltaan, jolloin jatko helpompi minulle. Muitakin vaihtoehtoja näihin aina on, laitan vaan ne jotka sopivat meille. Takaosan 3-5 helppoa menoa, sitten valittiinkin puomi joka kerta. Joten ratkaisuhan tähän (taas meille) oli vastakäännös tuonne vitosen taa oikeastaan, kääntyy hyvin kepeille, ilman turhaa Jippo-jippo-kutsua, joka saa sen hidastamaan, kun on epävarma mihin pitää mennä. Tuolla tavalla se tiesi suoraan, että kepeille. Ja ai miten sairaan hienosti pujotteli loppuun, vaikka irtosin siitä tuolla päässä vinoon tekemään pakkovalssia putkelle! Ilon päivä! Timo sanoi, että mikä ihme se muka oli, taitava koira. Niiiin....
Miten sairaan siistit puomin kontaktit otti tässäkin treenissä! Oikein takapää nousi ilmaan vikalla kierroksella, kun pysähtyi 2 on 2 offiin. Tuo 11-13 kohta; pääsin etenemään hyvin, kun ottaa keinun niin loistavasti, puomille jäi siihen kontaktille, joten valssi 11, tönäisy taa 12, siirryin siis itse tuonne seinän puolelle tässä alussa, joten 13 oli oikeastaan saksalainen. Ja siinä, kun ponnisti esteelle 13, juostiin hulluna tekemään putkijarru, otettiin vastaan esteen 15 takana, 17 valssi, ja loppu olikin ihan suoraa luukutusta. Näissä Timon treeneissä on sekin hyvä, että siellä on aina joku erikoiseste hypyistä radalla.
Tärkein huomio näissä treeneissä: Jippo on ihan sairaan tarkka siitä, miten mä teen putkijarrun. En saa laittaa kättä putken suulle, en saa kumartua, se kääntyy vasemmalle, pitää vaan juosta suoraan, ja tehdä pysähdys ja kutsua. Siitä on tullut nyt tarkempi ja tarkempi, ihan pienelle liikkeelle, että saa olla kyllä tosi tarkka mitä tekee radalla. Yhtään ylimääräisiä katseitakaan ei saa olla mihinkään. Ensi viikolla on vielä yhdet Timon treenit, sitten tuleekin kesätauko ja jatketaan vasta elokuussa! Ilmoittauduin ennakkoon jo koko loppuvuodeksi näihin treeneihin, ovat kyllä olleet antoisia, ja olen oppinut niissä paljon.
Vappukisat Riihimäellä
Edellisenä iltana satoi hemmetisti lunta, joten mietin että lähdenkö koko kisoihin. Autossa onneksi vielä kitkat alla, että ei sen puoleen, mutta kylmä halli, märkyys, pitkäkarvainen koira-argh. Onhan ne suihkut toki keksitty. Medit alkoivat vasta klo 16, joten ilma ehti taas kerran muuttumaan, vaikka satoikin sitten lunta ja räntää ratojenkin välissä. Mutta yleisesti ottaen aurinko paistoi ja oli ihan lämmin. Varsinkin toppahousut ja kumisaappaat jalassa pärjäsi ihan hyvin :D
Tuomarina Petteri Kerminen, jonka viime kisojen radat oli ihan suoraviivaista luukutusta, no tällä kertaa ei ihan niin suoraviivaista, mutta hauskat radat kuitenkin! Haasteita oli, mutta ei mitään järkyttävää. Eihän me nyt yhtään nollaa saatu, mutta hyvä päästä treenaamaan vaikeitakin kohtia!
Ekan radan alussa ajattelin että teen japanilaisen, jolla pääsen A:n ohi alussa, ja olin taas kun jäykkä paska, ja myöhässä. Se olis toiminut, jos olis ollut nopeempi :D Miksen tuossa muistanut, että sitä toista kättä vaan vilautetaan, ja heti takas! Ehkä ensi kerralla?
Hirveitä kaarroksia, kun olin sitten vitosella myöhässä, yliohjaus pituudelta putkeen, mutta kääntyi nätisti kuitenkin. Päätin muuten ennen näitä ratoja, että en auta yhtään, vaan nyt saa näyttää miten hienosti osaa kepit, enkä tunge suhimaan ja muka-auttamaan. Kas, miten hienosti menikään kahdella ekalla radalla, vika radalla käännyn liian äkkiä, kyllä se olis osannut tuonkin 90-kulman tehdä, mutta seuraa mun liikettä siinä.
Puomin se piru pomppaa. Korjaan, hyvä minä! Toisella yrityksellä oikea suoritus. Loppuun se asia, josta ehkä iloisin koko kisoissa. Aivan sairaan makea A:n suoritus!! Kun on siis juoksukontakti A:lla, ja edessä tarjolla putki, mä lähden hirveästi sivuun siitä, suorittaa esteen kontaktin ottaen oikein ja tulee mukaan eikä mene sinne putkeen. Niin HIENO tämä kohta!!
Toka radalla ennen keppejä tapahtuu jotain mystistä, mitä ei tajunnut kukaan kisapaikalla :D Muutamakin ihminen tuli siitä juttelemaan. Itse mietin, että niin, se hemmetin vippaus...mikään muu se ei voinut olla sen mielestä. Tuosta kulmasta ei näe, mutta osoitan siis kyllä ihan suoraan eteen kepeille, mutta tarkka mikä tarkka. Kuuluttajakin sanoo, että ehkä hieman yllättäen hylkäys Tuijalle ja Jipolle, en tiedä onko kuvaaja joka sanoo oho, vai joku katsoja vierestä :D
Tällä radalla aivan mahtava keinun suoritus, puukeinu jollaisia ei monesti tule enää vastaan. Tuo sen jälkeinen kohta on melkein yksyhteen viime Timon treeneistä, tuo 11-13 paitsi että jatketaan suoraan vielä puomille. Muuri on sen verran edessä, että vetää pitkäksi, vaikka teen valssin ennen sitä. Toki mun liikekin on taaksepäin tuossa. Puomin se pirulainen pomppaa entistä ylempää, ja taas korjataan. En kehtaa kokonaan ottaa, mutta teen kyllä hitto radan loppuun, on siitä maksettukin. Tästä kerran puhuttiin, että voihan siellä olla joku hitaampi koirakkokin, joka vie enemmän aikaa siellä yhteensä silti. Nih. Kehtasin. Tässä näkyy muuten se Jipon ominaisuus, mikä on siinä yksi parhaita. Ei paineistu yhtään, vaikka palautan sen puomille kahteenkin kertaan tuossa. Häntä vaan heiluu, ja jatkaa samalla innolla. Rakastan tuota luonnetta!
Jatkossa siis, nyt tosiaan luotan sen takaakiertoon, siitä mulle on muutamankin kerran sanottu. Että mitä hittoa sä tunget sinne esteeseen kiinni, kyllä se irtoaa. Juu niin tekee :) Voishan tuossa kohtaa olla tiukempaakin ohjausta, eli aiempaa taas kerran. Hyvin tulee vastaiseen käteen, ja taas tuosta putkesta ulos tullessa näkee sen, miten se on opetettu. Se hakee seuraavaa suoritettavaa estettä katseella, eikä ollenkaan minua. Tästä Timon kanssa puhuttiin, ja tosiaan on koiria, jotka ensimmäisenä etsivät ohjaajan, ja vasta sitten ohjauksesta menevät seuraavalle esteelle. Meillä se on niin, että jos et ohjaa pois edessä olevalta esteeltä, se suoritetaan. Ja näin haluankin, ja hyvin on onnistunut se opetus. Schapet toki ovat luontaisestikin itsenäisiä, joten varmasti niille sopiva tyyli sinänsä.
Hyppyradalla se sitten karkaa lähdöstä, krhm. Vaikka on jo vika rata, niin ei auta. Hitto, heti kun käännän siitä katseen pois, niin jo se on tulossa. Joten oon sitten myöhässä vähän joka paikassa, ja oma pää leviää kun tulee se kiireen tunne. Ja kauhee mikä pökkelö mä olen. Tässä muuten este 3 on risuaita, siinä rimassa roikkui joku pajunoksista tehty "ristikoriste" :D No, eipä se tuon luonteista koiraa haittaa, jotkut kuulemma ohittivat esteen, tai hämmästelivät sitä hidastamalla tms. Jippo tuskin ees tajus mitään härpäkkeitä siinä. Kepeillä edellä selitetty virhe. Sitten taas hassu virhe, joka taas hidastuksesta katsottuna ei ollutkaan yhtään hassu. Tuossa ei putki ole ihan suoraan, vaan siihen pitäisi vähän kääntyä. Ja sitten muka-autan nostamalla vastaisen käden, jonka Jippo lukee niin, että ai ei siis putkeen, vaan sen taa. Ja käy etsimässä jotain estettä sitten sieltä. Voi raukkaparka koira, on sillä pöljä ohjaaja. Tuossa lopussa hukkaan sen totaalisesti, ja taas näyttää estehakuisuuden, seurakaveri nauroi, että se nyt hyppäsi vielä sen tokavikan hypynkin, kun aatteli että tota ei ole vielä tehty. Voi huoh sentään mua. Pitäis aina muistaa huoltaa muuten itseäänkin, en syönyt mitään kisapäivänä, eli viimeistään ennen vikaa rataa pitäisi saada jostain lisäenergiaa.
Video radoista. Ja vielä huviksi ja hyödyksi itselle tehty hidastus, niistä "oudoista" virheistä. Outo ei taida olla kukaan muu kuin ohjaaja ;) Vippaus?, sekä Tarkka koira.
Ensi viikolla P-haun kisoissa jatketaan, vuoden ekat ulkokisat. Toivotaan että ei enää pukkais takatalvea, ja että pääsisi kuvailemaankin kisoja!
Kommentit