Fiolla
Fiolla oli meillä hoidossa viikon, juoksuvaihdossa Jipon kanssa. Pääsin nyt kunnolla tarkastelemaan sen luonnetta ja muutakin habitusta. Toki on nähty useasti ohimennen, mutta ei siinä oikein ehdi mitään tarkempaa kuvaa saamaan. Kun yleensä ne näkemiset on agilitykisojen lomassa tms. Ajattelin että sitten kun saan sen hoitoon kotiin, ehdin tutustumaan siihen tarkemmin kokonaisuutena. Kun mulle on aika tärkeää tosiaan se, että mitä siellä pään sisälläkin surraa. Ihan kotioloissa, mm. että pystyykö koira sisällä rauhoittumaan, vai sinkoaako se joka risahduksesta kintuilleen ja ilmoittamaan että jossain kulkee joku. Tai voi olla että kulkee. Tai ainakin eilen siinä kävelytiellä joku kulki tähän aikaan.
Ja treeneissä; pystyykö se keskittymään omaan tekemiseen, vai pitääkö siellä ennemminkin kytätä muiden tekemiset. Ja lintujen taivaalla. Onko se kauhea kouho, joka on koko ajan all over the place, kykenemättä keskittymään asioihin. Näissä kun ylivilkkautta on turhankin paljon. Oltiin siis heti tokana päivänä tuossa meidän kentällä, mukana Tea Hera-collien kanssa, ja hänen ystävänsä jolla oli mukana uroscollie. Tosi hyvin Fiolla piti kontaktia minuun, ja keskittyi tekemiseen, eikä hajoillut hajujen perässä pitkin kenttää. Tai lähtenyt metsään. Tehtiin sitten vielä samaan aikaan sen uroscollien kanssa, se harkkasi ja me tehtiin yhdellä esteellä esteen tarjoamista. Se uros sitten päätti, että tulee tarkistamaan mitä me tehdään, jolloin Fiolla heti pystyi jatkamaan tekemistä kun se uros poistettiin tilanteesta. Ei jäänyt tuijottelemaan perään, tai miettimään että mitä tapahtui. Tämä kävi pariinkin kertaan, ja aina selvisi tilanteesta yhtä hyvin. Plussat Fiollalle! Eikä ole aiemmasta treenaamisesta/koulutuksesta johtuvaa, ei siis ole kovinkaan paljoa Fifon kanssa tehty, saanut kasvaa rauhassa.
Ja miten hullun nopea se on! Aivan jäätävä. Sen kiihdytykset on hurjia, kropankäyttö aivan mahtavaa. Harmittaa ettei tullut otettua videolle sen ja Heran juoksemista kentällä. Täytyy vähän patistella Marikaa sen kanssa treenailemaan, pariin otteeseen se on päässyt aksaa kokeilemaan.
Ulkoiset asiat; on se pieni. Just alarajalla, narttujen koko rotumääritelmän mukaan 40-47. Urosten 43-50. Sen lisäksi se on vielä siro, joten kauniisti sanottuna se on "petite". Rumasti sanottuna kääpiö.
Mutta: sen mittasuhteet on hyvät, sillä on kaula, ja hurjan pitkä häntä. Reilusti yli kintereen, johon sen vähintään pitää yltää. Se miellyttää mun silmää. Siinä ei ole jotain asiaa mikä ärsyttäisi eka vilkaisulla. Pidemmällä tarkastelulla, sehän on oikeastaan aika hyvä. Rodulle tärkeä (ulkonäkö) ominaisuus pää:
Herranjumala se on kaunis! Litteä, leveä vahva kallo, eli vaikka se on petite, sillä on kokoonsa nähden todella hieno ja suuri pää. Kauniit tummat silmät ja aivan oikea ilme. Kuono sopivan mittainen, ei liian pitkä. Sekin leveä.
Pitää vielä lisätä, että oon nyt tarkoituksella syöttänyt sille kaikenlaista ruokaakin, katsonut että miten vatsa reagoi. (Joo, kauhea ihminen :D) Kanat, naudat, kaikki mahdollinen menee, eikä vaivaa millään tapaa. Perinyt äitinsä teflonmahan, hyvä homma tämäkin!
Eli tosiaan, nyt kun sen kanssa on päässyt viettämään pidemmän ajan, saanut tarkastella tarkemmin sen olemusta niin ei siinä muuta "vikaa" ole kuin pienuus. Toisaalta, tehdäänhän niillä ylisuurilla/raskaillakin nartuilla pentuja. Että miksei sitten niillä toisessa päässä olevilla? Toki jos olisi ollut jollain tapaa sairaalloinen pentu, ja siksi "kitukasvuinen", niin sitten pitäisi jättää pois jalostuksesta (ja enkä nyt ylipäätään olisi laittanut sellaista sijoitukseen), mutta sitähän se ei todellakaan ollut/ole. Syntyessään nartuista isoin, painoi 266 ja suurin uros 296, eli ihan hyvänkokoinen ja terhakka pentu. Rodun koko on alkanut muutenkin kasvamaan, mitä sen ei tarvitsisi tehdä. Sopivan vahvaan ja keskikokoiseen urokseen yhdistettynä, ei ollenkaan huono narttu. Rainer Vuorisen sanoin: Älkää tehkö tästä rodusta suurta, sen kuuluu olla viehättävä ja hienostunut rotu.
(kuvat Tea Lemmetyinen, kotona otetut Kimi ja pääkuvat ihan itte.)
Ja treeneissä; pystyykö se keskittymään omaan tekemiseen, vai pitääkö siellä ennemminkin kytätä muiden tekemiset. Ja lintujen taivaalla. Onko se kauhea kouho, joka on koko ajan all over the place, kykenemättä keskittymään asioihin. Näissä kun ylivilkkautta on turhankin paljon. Oltiin siis heti tokana päivänä tuossa meidän kentällä, mukana Tea Hera-collien kanssa, ja hänen ystävänsä jolla oli mukana uroscollie. Tosi hyvin Fiolla piti kontaktia minuun, ja keskittyi tekemiseen, eikä hajoillut hajujen perässä pitkin kenttää. Tai lähtenyt metsään. Tehtiin sitten vielä samaan aikaan sen uroscollien kanssa, se harkkasi ja me tehtiin yhdellä esteellä esteen tarjoamista. Se uros sitten päätti, että tulee tarkistamaan mitä me tehdään, jolloin Fiolla heti pystyi jatkamaan tekemistä kun se uros poistettiin tilanteesta. Ei jäänyt tuijottelemaan perään, tai miettimään että mitä tapahtui. Tämä kävi pariinkin kertaan, ja aina selvisi tilanteesta yhtä hyvin. Plussat Fiollalle! Eikä ole aiemmasta treenaamisesta/koulutuksesta johtuvaa, ei siis ole kovinkaan paljoa Fifon kanssa tehty, saanut kasvaa rauhassa.
Ja miten hullun nopea se on! Aivan jäätävä. Sen kiihdytykset on hurjia, kropankäyttö aivan mahtavaa. Harmittaa ettei tullut otettua videolle sen ja Heran juoksemista kentällä. Täytyy vähän patistella Marikaa sen kanssa treenailemaan, pariin otteeseen se on päässyt aksaa kokeilemaan.
Ulkoiset asiat; on se pieni. Just alarajalla, narttujen koko rotumääritelmän mukaan 40-47. Urosten 43-50. Sen lisäksi se on vielä siro, joten kauniisti sanottuna se on "petite". Rumasti sanottuna kääpiö.
Mutta: sen mittasuhteet on hyvät, sillä on kaula, ja hurjan pitkä häntä. Reilusti yli kintereen, johon sen vähintään pitää yltää. Se miellyttää mun silmää. Siinä ei ole jotain asiaa mikä ärsyttäisi eka vilkaisulla. Pidemmällä tarkastelulla, sehän on oikeastaan aika hyvä. Rodulle tärkeä (ulkonäkö) ominaisuus pää:
Herranjumala se on kaunis! Litteä, leveä vahva kallo, eli vaikka se on petite, sillä on kokoonsa nähden todella hieno ja suuri pää. Kauniit tummat silmät ja aivan oikea ilme. Kuono sopivan mittainen, ei liian pitkä. Sekin leveä.
Pitää vielä lisätä, että oon nyt tarkoituksella syöttänyt sille kaikenlaista ruokaakin, katsonut että miten vatsa reagoi. (Joo, kauhea ihminen :D) Kanat, naudat, kaikki mahdollinen menee, eikä vaivaa millään tapaa. Perinyt äitinsä teflonmahan, hyvä homma tämäkin!
Eli tosiaan, nyt kun sen kanssa on päässyt viettämään pidemmän ajan, saanut tarkastella tarkemmin sen olemusta niin ei siinä muuta "vikaa" ole kuin pienuus. Toisaalta, tehdäänhän niillä ylisuurilla/raskaillakin nartuilla pentuja. Että miksei sitten niillä toisessa päässä olevilla? Toki jos olisi ollut jollain tapaa sairaalloinen pentu, ja siksi "kitukasvuinen", niin sitten pitäisi jättää pois jalostuksesta (ja enkä nyt ylipäätään olisi laittanut sellaista sijoitukseen), mutta sitähän se ei todellakaan ollut/ole. Syntyessään nartuista isoin, painoi 266 ja suurin uros 296, eli ihan hyvänkokoinen ja terhakka pentu. Rodun koko on alkanut muutenkin kasvamaan, mitä sen ei tarvitsisi tehdä. Sopivan vahvaan ja keskikokoiseen urokseen yhdistettynä, ei ollenkaan huono narttu. Rainer Vuorisen sanoin: Älkää tehkö tästä rodusta suurta, sen kuuluu olla viehättävä ja hienostunut rotu.
(kuvat Tea Lemmetyinen, kotona otetut Kimi ja pääkuvat ihan itte.)
Kommentit