Englan eka virallinen näyttely ja muita kuulumisia
Lahdessa oli viikonloppuna jokakeväinen KV-näyttely, ja tottahan sinne piti Engla ilmoittaa. Fiolla on vielä niin pentumainen, että saa hetken vielä kehittyä. Oli myös mahtavaa nähdä, miten se Enkku on kehittynyt, viimeksi nähnyt livenä kuukausi sitten Pomppaloikka-tapaamisessa. Sen luonne on kyllä vallan hurmaava, avoin, iloinen, just sitä mitä schapen pitää olla! Tarkoitus oli ottaa se meille hoitoon joksikin aikaa, mulla kun on vielä talvilomaa tämä viikko, mutta juoksut ei ihan vielä ole loppuneet. Engla tosiaan aloitti ensimmäiset juoksunsa naistenpäivänä, 8.3. Käytettiin Mirvan ja Markon Suloa koekaniinina, kehien jälkeen tietty. Sulo kertoi että ei kannata kahden uroksen seuraksi vielä tuoda. Harmittaa, mutta ehtiihän sitä!
Minä esitin tällä kertaa Englan, mutta jatkossa sen esittää Reija. Hän ei ole koskaan aiemmin virallisessa näyttelyssä ollut, ja katsottiin että miten se näyttely kulkee. Ja olisi varmasti osannut viedä Enkkua paremmin, liikkuminen meni ihan ok, mutta se seisotus, voi jestas. Ehkä sekunnin kerrallaan sain sen pysymään. Ja ihan pikkaisen nauratti tämä kuva, missä toisen junnunartun kuvassa näkyy todellinen Pomppaloikka taustalla :D
Mutta meni se suurimman osan aikaa nätisti, sillä on kyllä kauniit liikkeet, häntä heiluen esiintyy. Ja tuo sen pää ja ilme <3 Kevytrakenteinen tytteli, on se nätti, vaikka ei olisi edes vaaleanpunaisia silmälaseja. Ihan inasen lyhyempi lanne sillä saisi olla, mutta joku kolohan se pitää komeassa olla aina, vai mitä?
Siitäpä se tämä tuomari sitten rokotti, saatiin EH ja JUK2. Arvostelu muuten oli kyllä hieno: "Femiininen narttu, joka antaa liian pitkän vaikutelman. Kaunis pää, oikea purenta, tummat silmät. Kallossa hyvä leveys. Hyvä rintakehä ikäisekseen, voisi olla paremmin kulmautunut takaa. Liikkuu kevyellä askelella. Hyvä turkki."
Antaas kattoa mitä tulevissa näyttelyissä saadaan, onhan se vielä keskeneräinen tietenkin. Mutta ei hullumpi ollenkaan <3
Kuvista kiitos Jenna Kalliselle, vaikka niissä nyt mun vesileima onkin, se tulee Lightroomista automaattisesti.
Vielä piti tehdä tämmöinen vertailukuva, minä kun näitä harrastan, ja itseä kiinnostaa. Enkku 10 kk ja Jippo 9,5 kk. Samankorkuiset ne on, tosiaan pikkuisen pidempirunkoinen tuo Enkku.
Muiden kuulumisia:
Pakoeksperttimme Hippo oli hypännyt sujuvasti 75 senttiä korkean lapsiportin yli ilman vauhtia. Ounou. Sitä poikaa ei kyllä pitele mikään. Ja sekään kun ei mistään suurimmasta päästä ole...Hippo odottelee agiryhmään pääsyä, aivan oikea harrastus tälle pojalle! :D Tokokurssilla ovat jo olleet, ja jatkokurssillakin. Hyvin kuulemma jaksaa keskittyä, kun töitä aletaan tekemään. Hipon löytää yleensä tälläisistä paikoista:
Nämä seuraavat kuvat ovat otettu silloin, kun meillä oli Pomppaloikka-9 kk-tapaaminen, käytiin jäällä lenkillä ja paisteltiin saaressa makkaraa. Aivan mahtavaa, kun taas kerran kaikki olivat paikalla! Oli kyllä kiva päivä, keli vähän jätti toivomisen varaa. Siitä syystä koiratkin vähän märkiä kuvissa. Hippo ja Engla ehtivät lähteä ennen kuvien ottoa, joten niistä ei näitä ole. Epusta tulee vaaleanharmaa kuten isästään:
Eppukin on pentutottiskurssilla, ja oikein saanut kehuja siellä miten hienosti edistyvät, hyvä Sanna ja Eppu! Sekin varmasti virallisissa näyttelyissä tulee käymään, pentunäyttelyissä tosiaan pari kertaa harjoiteltu.
Reino the Äijä on aiheuttanut muutamia harmaita hiuksia omistajilleen, on vahvaluonteinen ja itsepäinen poika tosiaan. Tässä se kuuluisa "pääsee salaa söpöydellään niskan päälle" tuli hyvin esiin. Schape vaatii kyllä rajat sen rakkauden lisäksi, ovat niin ovelia että äkkiä pääsee palvelijaksi jos ei pidä varaansa. Siitä kasvaa komea poika, tällä hetkellä n. 47 cm korkea. Reinokin aloittaa tokon kurssilla myöhemmin keväällä. Reinoakin saatetaan näyttelyissä myöhemmin nähdä, toivottavasti!
Milokin on päässyt agiryhmään, samassa ryhmässä on toinenkin schape. Saavat siellä sitten vertaistukea toisistaan :D Jännityksellä odotellaan Milonkin ekaa näyttelyä, on kevytrakenteinen, n.45-46 korkea, ja aivan samannäköinen kuin Jeccu naamastaan! Sanoinkin, että ei kannata sitten pettyä, kun tulee niitä arvosteluja että pitää saada lisää massaa. Jeccu oli valmis kropaltaan noin kolmevuotiaana. Ja onhan schapeuros raskas, jos jo vuoden vanhana on vahvuus valmis. Ihan pakko oli kaivaa tähän Jeccu 1-v messarissa-kuva. Se jätkähän on pelkkää jalkaa! Arvosteluissa se sai useimmiten pelkän erin; saatesanoilla että pitää saada lisää massaa. Edelleenkinhän tuo on kevyt, lihaksikas, 48 cm korkea, ja painaa 18,5 kiloa.
Sulo suloinen onkin käynyt jo monet tokokurssit, olivat viimeksi itse asiassa samalla kurssilla Hipon kanssa. Sain sen kurssiohjelman nähtäväksi, ja onpa kyllä hyvä kurssi ollut! Teki oikein itsekin mieli semmoiselle :) Ihan kokeisiin tähtäävää hyvin suunniteltua tekemistä, loistavaa. Sulo palkkautuu leluilla, taistelutahtoa löytyy! Se on kyllä melkoinen jässikkäpoika. Semmoinen se oli pentunakin, on tainnut tulla isoisäänsä Wilburiin. Jalat sillä tais kyllä jäädä Belgiaan :D Aivan mahtava harrastuskoiran alku, just sitä mitä Anu haki :)
Sitten vielä pikku Fiolla. Niin suloinen ja aivan jäätävän hirveä tuholainen. Marikalla ei taida olla yhtään syömätöntä vetoketjua tai nappia...En oo vieläkään luvannut niitä tuhoja maksaa :D Meinasin kuolla nauruun, kun yksi päivä Marika postasi tämän kuvan faceen, ja siihen oli kommentoitu että: Onko tämäkin Fiollan aikaansaannosta? Ottanut astetta kovemmat haasteet? :D :D Marikaa ei kyllä naurata yhtään...Fiolla on ollut tokossa ja pari kertaa agilitytreeneissä. Marika kun pääsee treenailemaan kun haluaa, niin sen puoleen ei ole siitä kiinni. Intoa sillä kyllä on, uskon että Fiollasta tulee loistava agikoira! Ja kyllähän sekin näyttelyihin tietenkin tulee, kunhan vähän tosiaan kehittyy vielä lisää.
Kiitos kaikille kun pidätte ahkerasti yhteyttä, kerrotte kuulumisia ja kysytte jos jotain mieleen juolahtaa! Jatketaan samaan malliin, kaikki pienemmätkin jutut kyllä kiinnostavat! Tänä vuonna myöhemmin sitten niitä terveystuloksiakin aletaan saamaan, nepä kyllä kiinnostavat aivan mahdottomasti itseänikin. Mitään pentuajan ontumisia tms ei ole ainakaan kellään ollut. Toivottavasti on tervettä populaa, sehän se on tärkeintä!
Minä esitin tällä kertaa Englan, mutta jatkossa sen esittää Reija. Hän ei ole koskaan aiemmin virallisessa näyttelyssä ollut, ja katsottiin että miten se näyttely kulkee. Ja olisi varmasti osannut viedä Enkkua paremmin, liikkuminen meni ihan ok, mutta se seisotus, voi jestas. Ehkä sekunnin kerrallaan sain sen pysymään. Ja ihan pikkaisen nauratti tämä kuva, missä toisen junnunartun kuvassa näkyy todellinen Pomppaloikka taustalla :D
Mutta meni se suurimman osan aikaa nätisti, sillä on kyllä kauniit liikkeet, häntä heiluen esiintyy. Ja tuo sen pää ja ilme <3 Kevytrakenteinen tytteli, on se nätti, vaikka ei olisi edes vaaleanpunaisia silmälaseja. Ihan inasen lyhyempi lanne sillä saisi olla, mutta joku kolohan se pitää komeassa olla aina, vai mitä?
Siitäpä se tämä tuomari sitten rokotti, saatiin EH ja JUK2. Arvostelu muuten oli kyllä hieno: "Femiininen narttu, joka antaa liian pitkän vaikutelman. Kaunis pää, oikea purenta, tummat silmät. Kallossa hyvä leveys. Hyvä rintakehä ikäisekseen, voisi olla paremmin kulmautunut takaa. Liikkuu kevyellä askelella. Hyvä turkki."
Antaas kattoa mitä tulevissa näyttelyissä saadaan, onhan se vielä keskeneräinen tietenkin. Mutta ei hullumpi ollenkaan <3
Kuvista kiitos Jenna Kalliselle, vaikka niissä nyt mun vesileima onkin, se tulee Lightroomista automaattisesti.
Vielä piti tehdä tämmöinen vertailukuva, minä kun näitä harrastan, ja itseä kiinnostaa. Enkku 10 kk ja Jippo 9,5 kk. Samankorkuiset ne on, tosiaan pikkuisen pidempirunkoinen tuo Enkku.
Muiden kuulumisia:
Pakoeksperttimme Hippo oli hypännyt sujuvasti 75 senttiä korkean lapsiportin yli ilman vauhtia. Ounou. Sitä poikaa ei kyllä pitele mikään. Ja sekään kun ei mistään suurimmasta päästä ole...Hippo odottelee agiryhmään pääsyä, aivan oikea harrastus tälle pojalle! :D Tokokurssilla ovat jo olleet, ja jatkokurssillakin. Hyvin kuulemma jaksaa keskittyä, kun töitä aletaan tekemään. Hipon löytää yleensä tälläisistä paikoista:
Nämä seuraavat kuvat ovat otettu silloin, kun meillä oli Pomppaloikka-9 kk-tapaaminen, käytiin jäällä lenkillä ja paisteltiin saaressa makkaraa. Aivan mahtavaa, kun taas kerran kaikki olivat paikalla! Oli kyllä kiva päivä, keli vähän jätti toivomisen varaa. Siitä syystä koiratkin vähän märkiä kuvissa. Hippo ja Engla ehtivät lähteä ennen kuvien ottoa, joten niistä ei näitä ole. Epusta tulee vaaleanharmaa kuten isästään:
Eppukin on pentutottiskurssilla, ja oikein saanut kehuja siellä miten hienosti edistyvät, hyvä Sanna ja Eppu! Sekin varmasti virallisissa näyttelyissä tulee käymään, pentunäyttelyissä tosiaan pari kertaa harjoiteltu.
Reino the Äijä on aiheuttanut muutamia harmaita hiuksia omistajilleen, on vahvaluonteinen ja itsepäinen poika tosiaan. Tässä se kuuluisa "pääsee salaa söpöydellään niskan päälle" tuli hyvin esiin. Schape vaatii kyllä rajat sen rakkauden lisäksi, ovat niin ovelia että äkkiä pääsee palvelijaksi jos ei pidä varaansa. Siitä kasvaa komea poika, tällä hetkellä n. 47 cm korkea. Reinokin aloittaa tokon kurssilla myöhemmin keväällä. Reinoakin saatetaan näyttelyissä myöhemmin nähdä, toivottavasti!
Milokin on päässyt agiryhmään, samassa ryhmässä on toinenkin schape. Saavat siellä sitten vertaistukea toisistaan :D Jännityksellä odotellaan Milonkin ekaa näyttelyä, on kevytrakenteinen, n.45-46 korkea, ja aivan samannäköinen kuin Jeccu naamastaan! Sanoinkin, että ei kannata sitten pettyä, kun tulee niitä arvosteluja että pitää saada lisää massaa. Jeccu oli valmis kropaltaan noin kolmevuotiaana. Ja onhan schapeuros raskas, jos jo vuoden vanhana on vahvuus valmis. Ihan pakko oli kaivaa tähän Jeccu 1-v messarissa-kuva. Se jätkähän on pelkkää jalkaa! Arvosteluissa se sai useimmiten pelkän erin; saatesanoilla että pitää saada lisää massaa. Edelleenkinhän tuo on kevyt, lihaksikas, 48 cm korkea, ja painaa 18,5 kiloa.
Sulo suloinen onkin käynyt jo monet tokokurssit, olivat viimeksi itse asiassa samalla kurssilla Hipon kanssa. Sain sen kurssiohjelman nähtäväksi, ja onpa kyllä hyvä kurssi ollut! Teki oikein itsekin mieli semmoiselle :) Ihan kokeisiin tähtäävää hyvin suunniteltua tekemistä, loistavaa. Sulo palkkautuu leluilla, taistelutahtoa löytyy! Se on kyllä melkoinen jässikkäpoika. Semmoinen se oli pentunakin, on tainnut tulla isoisäänsä Wilburiin. Jalat sillä tais kyllä jäädä Belgiaan :D Aivan mahtava harrastuskoiran alku, just sitä mitä Anu haki :)
Sitten vielä pikku Fiolla. Niin suloinen ja aivan jäätävän hirveä tuholainen. Marikalla ei taida olla yhtään syömätöntä vetoketjua tai nappia...En oo vieläkään luvannut niitä tuhoja maksaa :D Meinasin kuolla nauruun, kun yksi päivä Marika postasi tämän kuvan faceen, ja siihen oli kommentoitu että: Onko tämäkin Fiollan aikaansaannosta? Ottanut astetta kovemmat haasteet? :D :D Marikaa ei kyllä naurata yhtään...Fiolla on ollut tokossa ja pari kertaa agilitytreeneissä. Marika kun pääsee treenailemaan kun haluaa, niin sen puoleen ei ole siitä kiinni. Intoa sillä kyllä on, uskon että Fiollasta tulee loistava agikoira! Ja kyllähän sekin näyttelyihin tietenkin tulee, kunhan vähän tosiaan kehittyy vielä lisää.
Kiitos kaikille kun pidätte ahkerasti yhteyttä, kerrotte kuulumisia ja kysytte jos jotain mieleen juolahtaa! Jatketaan samaan malliin, kaikki pienemmätkin jutut kyllä kiinnostavat! Tänä vuonna myöhemmin sitten niitä terveystuloksiakin aletaan saamaan, nepä kyllä kiinnostavat aivan mahdottomasti itseänikin. Mitään pentuajan ontumisia tms ei ole ainakaan kellään ollut. Toivottavasti on tervettä populaa, sehän se on tärkeintä!
Kommentit