Kolmoset Korkattu Kotkassa!
Mulle meinas iskeä hirveä rimakauhu noihin kolmosten kisoihin. Jostain syystä mulla oli semmoinen tunne, että me ei osata mitään, kauhea määrä asioita opettamatta jne jne. Joten yksi päivä päätin sitten että nyt mennään, ollaan valmiita tai ei. Mennään sitten vaikka kokeilemaan, että mitä siellä nyt sitten vielä pitää osata. (Ja ihan niinkuin en olis siellä jo Cassun kanssa pari vuotta kiertänyt ja kisannut, mutta just tämmösiä turhia ajatuksia pyöri pää täynnä. Sen epävarmuuden sai aikaiseksi se suurimmaksi osaksi yksin treenaaminen. Ei tule vahvistusta mistään että se mitä teet on oikein. Onko edes edistytty, kun itse sitä ei näe?) Kaksi kuukautta melkein tasalleen noususta vaan treenailtiin; puomin kontaktia, eteen-käskyä, ylipäätään itsenäistä etenemistä ja helppoja juttuja. Ei kovin hyviä valmistavia treenejä saatu, kun mulle iski flunssa ja jäi sekä ohjatut että omat treenit tekemättä. Meillä kun on nyt seurassa ollut kerta kuukauteen koko radan treenit, niin huomaa, miten erilaista se on vetää sitä kisapitkää rataa, kuin siinä puolikkaassa hallissa pientä pyöritystä. Vaikka saahan siinä ihan kivoja treenejä aikaiseksi, mutta kummasti vaan se vauhti kasvaa kun tulee suoranpätkää radalle. Kepit sain sentään edellisenä iltana takapihalle, kun se sen verran kuivui että ne kehtas levittää. Joten vähän epävarmalla fiiliksellä mentiin. Toisaalta eipä jännittänyt lainkaan, kun ei ole mitään tavoitteita tässä vaiheessa kautta, ei pakolla yritetä vääntää mitään sm-nollia kasaan eikä mitään muutakaan painetta. Ne on sitten ensi kaudella vasta.
Ilmoittauduin sitten Kotkaan, taas sinne mukavaan Itä-Suomen kaupunkiin, jossa on tunnelma melkein kuin kotihallissa. Matkassa mukana Merja ja Yonna, kivaa kun on taas kaveri kenen kanssa kulkea kisoissa! Sanoin edellisenä iltana, että lähdetään ajoissa, aina kun olen mennyt Kotkaan niin matkalla tapahtuu joku fiba. Eikä tehnyt tämäkään kerta poikkeusta, mentiin Mekan navigaattorin mukaan, se kun varoittaa kameroista, niin oltiinkin sitten Kotkan keskustassa. Päästiin kumminkin ajoissa perille, luotettiin sitten mun naviin. Siitä vaan kun on johto poikki, niin ei enää pelaa kovin hyvin. Toki olis puhelimessakin semmonen ollu, kun siinä vaiheessa olis tajunnut. Meikä katteli maisemia, että onpa hienoja taloja ja Merjalla alkoi käpy käryämään kun oltiin missä sattui :D :D Oikeesti siinä Kotkassa on joku juttu! Aina, ihan aina käy jotain kun sinne ollaan menty. Oli sitten näyttely tai mikä vaan. No mutta, onneksi ehdittiin.
Kisoissa oli tuomarina Janne Karstunen, joka oli tehnyt tosi kivat juoksuradat. Tosiaankin oli se eteen-käsky tarpeen. Eikä olleet ollenkaan mahdottoman oloiset, ei iskenyt epätoivo että mitä me täällä tehdään. Päätin mennä rohkeesti ja niinkuin treeneissä, koska ei paineita. Radan alku ja loppu oli tosi hienot, keskellä tein just sen mistä itte Merjalle sanoin, että älä ees nosta toista kättä tossa, tee vaan niisto ettei karkaa renkaalle. Heh, sinne meni että sujahti. Ja valkkaa tässä putken, niin menee sinne eikä A:lle. Loppu ihan taas ratapiirroksen mukaan, ja aivan sairaan hieno puomin kontakti! Otan sivuetäisyyttä, ja luotan että menee sen kuin treeneissä ja niin meneekin! Mulle olis riittänyt koko illan iloksi tämä ainoa asia, ihan hiton hieno, ei ees himmaa alastulolla, vaan suoraan päähän ja stoppaa just niinkuin pitää! Ai että mä olin onnesta soikeena! Huutomerkki! Monta huutomerkkiä!!!!!! :D
Toka rata oli pikkasen vaikeempi mun mielestä, alussa mua huoletti se A, että sujahtaa sinne eikä tule sivuun hypylle. Mutta huomatkaa mun jäädytetyt kädet, en huido yhtään mihinkään ja tulee tosi hienosti sivuun. Ja taas aivan sairaan hieno puomin kontakti!! Ai että vieläkin sydäntä sykähdyttää nuo kun kattelin videota justiin :D Sitten tietysti oon aivan armottoman myöhässä jatkotilanteessa, vaikka Marikakin sieltä huutelee että:JUOKSE! Muuria ei näköjään osaa napata, sitä ei ole ollut eteen-käskyn esteenä. Nimittäin ihan sama tilanne hyppärillä ja normihypyn osaa mennä. Ja kääntyyhän se mua kohti, ja ottaa sitten sen hypyn mikä on sen edessä. A:lle ei onnistuta menemään tälläkään radalla, mutta sen jälkeinen loppurata sitten taas ihan oikein. Ihan sujuvan näköinen loppu.
Hyppärillä mun fysiikka petti, koska flunssa. Seliseli, mutta jalat ihan pökkelöt eikä irronnut enää mitään. Ohjauskin olematonta, ihan löysää kakkaa. Suunnittelin tuohon alkuun vastakäännöstä, enkä sitä tehnyt ja miks? No, opetus, kyllä sekin vetää paimenkaarta että just tommosiin kohtiin ehdottomasti vastakäännös. Keskimmäinen hyppy menee oikeinpäin, muut väärinpäin. Ja sitten tuolla päässä tehdään rallytokosta tuttu valkovuokko, eli kaunis käännös toisistamme pois ja jatketaan matkaa kummatkin omalla radalla :D :D Meinasin kuolla nauruun, mutta niin meinas Merjakin kuvatessaan :D Hienosti on oppinut etenemään itsenäisesti ja lukee rataa!! Hyvä Jippo, tästäkin kohdasta olin tosi onnellinen vaikkei se rataan kuulunutkaan. Loppurata mennään taas ihan oikein, paitsi että tässä näkyy se mun löysyys tosi selvästi, ja tokavika hyppykin jää siksi ottamatta.
Lopputulemana; ei muuta kuin ilmoja kehiin vaan, ei tarttenut ollenkaan hävetä kolmosissa oloa! Kiva saada myös vahvistus sille omalle tekemiselle, oikeaan suuntaan olen Jippoa vienyt treeneissä, eli samaa rataa jatketaan! Huotarin Pete mulle sanoi, kun hänen kurssilla oltiin tammikuussa (?) että "nyt vahvistat sitä itsenäisyyttä, ja annat sen mennä. Se kyllä lähtee sitten näpeistä jossain vaiheessa, mutta sitten otat sen takas haltuun ja siinä vaiheessa on tosi hyvä." Näytti olevan ihan oikeessa, vielä vahvistetaan tuota itsenäisyyttä kumminkin :) On tuo Ipana kyllä tosiaan ihana kisakaveri, ei tartte pahoilla mielin kotiin lähteä koskaan, tuloksista huolimatta!
RADAT
ps. kun ajeltiin kotiinpäin, Merja laittoi sen oman navinsa taas päälle. Että tiedetään ne kamerakohdat. Oltiin tosiaan ihan oikeaan suuntaan menossa, ja navi tuumaa: 200 metrin päässä; tee U-käännös. Että mä repesin taas :D Kiitos Merjalle todella kivasta kisamatkasta ja -seurasta, tämä otetaan ehdottomasti uusiksi!
Ilmoittauduin sitten Kotkaan, taas sinne mukavaan Itä-Suomen kaupunkiin, jossa on tunnelma melkein kuin kotihallissa. Matkassa mukana Merja ja Yonna, kivaa kun on taas kaveri kenen kanssa kulkea kisoissa! Sanoin edellisenä iltana, että lähdetään ajoissa, aina kun olen mennyt Kotkaan niin matkalla tapahtuu joku fiba. Eikä tehnyt tämäkään kerta poikkeusta, mentiin Mekan navigaattorin mukaan, se kun varoittaa kameroista, niin oltiinkin sitten Kotkan keskustassa. Päästiin kumminkin ajoissa perille, luotettiin sitten mun naviin. Siitä vaan kun on johto poikki, niin ei enää pelaa kovin hyvin. Toki olis puhelimessakin semmonen ollu, kun siinä vaiheessa olis tajunnut. Meikä katteli maisemia, että onpa hienoja taloja ja Merjalla alkoi käpy käryämään kun oltiin missä sattui :D :D Oikeesti siinä Kotkassa on joku juttu! Aina, ihan aina käy jotain kun sinne ollaan menty. Oli sitten näyttely tai mikä vaan. No mutta, onneksi ehdittiin.
Kisoissa oli tuomarina Janne Karstunen, joka oli tehnyt tosi kivat juoksuradat. Tosiaankin oli se eteen-käsky tarpeen. Eikä olleet ollenkaan mahdottoman oloiset, ei iskenyt epätoivo että mitä me täällä tehdään. Päätin mennä rohkeesti ja niinkuin treeneissä, koska ei paineita. Radan alku ja loppu oli tosi hienot, keskellä tein just sen mistä itte Merjalle sanoin, että älä ees nosta toista kättä tossa, tee vaan niisto ettei karkaa renkaalle. Heh, sinne meni että sujahti. Ja valkkaa tässä putken, niin menee sinne eikä A:lle. Loppu ihan taas ratapiirroksen mukaan, ja aivan sairaan hieno puomin kontakti! Otan sivuetäisyyttä, ja luotan että menee sen kuin treeneissä ja niin meneekin! Mulle olis riittänyt koko illan iloksi tämä ainoa asia, ihan hiton hieno, ei ees himmaa alastulolla, vaan suoraan päähän ja stoppaa just niinkuin pitää! Ai että mä olin onnesta soikeena! Huutomerkki! Monta huutomerkkiä!!!!!! :D
Toka rata oli pikkasen vaikeempi mun mielestä, alussa mua huoletti se A, että sujahtaa sinne eikä tule sivuun hypylle. Mutta huomatkaa mun jäädytetyt kädet, en huido yhtään mihinkään ja tulee tosi hienosti sivuun. Ja taas aivan sairaan hieno puomin kontakti!! Ai että vieläkin sydäntä sykähdyttää nuo kun kattelin videota justiin :D Sitten tietysti oon aivan armottoman myöhässä jatkotilanteessa, vaikka Marikakin sieltä huutelee että:JUOKSE! Muuria ei näköjään osaa napata, sitä ei ole ollut eteen-käskyn esteenä. Nimittäin ihan sama tilanne hyppärillä ja normihypyn osaa mennä. Ja kääntyyhän se mua kohti, ja ottaa sitten sen hypyn mikä on sen edessä. A:lle ei onnistuta menemään tälläkään radalla, mutta sen jälkeinen loppurata sitten taas ihan oikein. Ihan sujuvan näköinen loppu.
Hyppärillä mun fysiikka petti, koska flunssa. Seliseli, mutta jalat ihan pökkelöt eikä irronnut enää mitään. Ohjauskin olematonta, ihan löysää kakkaa. Suunnittelin tuohon alkuun vastakäännöstä, enkä sitä tehnyt ja miks? No, opetus, kyllä sekin vetää paimenkaarta että just tommosiin kohtiin ehdottomasti vastakäännös. Keskimmäinen hyppy menee oikeinpäin, muut väärinpäin. Ja sitten tuolla päässä tehdään rallytokosta tuttu valkovuokko, eli kaunis käännös toisistamme pois ja jatketaan matkaa kummatkin omalla radalla :D :D Meinasin kuolla nauruun, mutta niin meinas Merjakin kuvatessaan :D Hienosti on oppinut etenemään itsenäisesti ja lukee rataa!! Hyvä Jippo, tästäkin kohdasta olin tosi onnellinen vaikkei se rataan kuulunutkaan. Loppurata mennään taas ihan oikein, paitsi että tässä näkyy se mun löysyys tosi selvästi, ja tokavika hyppykin jää siksi ottamatta.
Lopputulemana; ei muuta kuin ilmoja kehiin vaan, ei tarttenut ollenkaan hävetä kolmosissa oloa! Kiva saada myös vahvistus sille omalle tekemiselle, oikeaan suuntaan olen Jippoa vienyt treeneissä, eli samaa rataa jatketaan! Huotarin Pete mulle sanoi, kun hänen kurssilla oltiin tammikuussa (?) että "nyt vahvistat sitä itsenäisyyttä, ja annat sen mennä. Se kyllä lähtee sitten näpeistä jossain vaiheessa, mutta sitten otat sen takas haltuun ja siinä vaiheessa on tosi hyvä." Näytti olevan ihan oikeessa, vielä vahvistetaan tuota itsenäisyyttä kumminkin :) On tuo Ipana kyllä tosiaan ihana kisakaveri, ei tartte pahoilla mielin kotiin lähteä koskaan, tuloksista huolimatta!
RADAT
ps. kun ajeltiin kotiinpäin, Merja laittoi sen oman navinsa taas päälle. Että tiedetään ne kamerakohdat. Oltiin tosiaan ihan oikeaan suuntaan menossa, ja navi tuumaa: 200 metrin päässä; tee U-käännös. Että mä repesin taas :D Kiitos Merjalle todella kivasta kisamatkasta ja -seurasta, tämä otetaan ehdottomasti uusiksi!
Kommentit