Tokokoe ja koulua

AVON TOKOKOE LAUANTAINA

Meillä oli eka avon koe Jecun kanssa lauantaina. Muuten meni hyvin, paitsi viretila oli katossa, eikä saatu oikein sitä yhteistyön tuntua ollenkaan ja siitä johtuen nollattiin liikkeestä maahan, ja se luoksetulo yllättäen. Paikkamakuu meni loistavasti, sitä jännitin etukäteen ihan hirveästi jostain syystä. Siitä 10. Hillityt kehut, odoteltiin sievästi tulokset ja yhdessä hyvässä järjestyksessä pihalle.

Meidän suoritusvuoro oli sitten kolmantena, ja tein sitten kardinaalimunauksen, ja vein sen palkkauksen jälkeen takaisin autoon. Big mistake! Kävin hallissa katsomassa ekan koiran suorituksen, että missä järkässä liikkeet on ja menin hakemaan Jecun autosta. Joten siinähän oli sitten kokonaista 5 minuuttia suurinpiirtein aikaa keskittyä. Voi urpo. Myös mun oma hermostunut mielentila teki ehkä sille tunteen, että hänen pitää ottaa ohjat kun sulla niitä ei ole...Tehtiin pihalla luoksetulon stoppia pari kertaa, ja jopa pysähtyikin siinä. Sillä kun tuo hallikin vielä nostaa niitä kierroksia, niin en saanut sitä oikein kuulolle kun kehään mentiin. Jonkunmoista seuruuta esitettiin, ei sillä kyllä kontakti tuossa tipu, mutta väljää...sitten pärskähtää justiin kun pitäis ottaa loppuasento, eli joudun antamaan käskyn siihen sivulle...seuruusta 8.


Liikkeestä maahan, niin varma tämäkin kun on ollut, niin jää seisomaan. Joko ei kuuntele, tai sitten käy vaan liian kierroksilla. Nolla.

Luoksetulossa lähtee reikäpäänä tulemaan, annan kaksoiskäskyn (siis toisen käsimerkin) ja pysähtyy puoleenväliin merkkejä. Tästä suivaantuneena tuomari (!) tulee mulle rähjäämään, että mitä sä sille annoit toisen käskyn! Kolmen metrin sisällä pitää antaa uusi käsky! Pisteet menee! Hei halojaa, tuolla vauhdilla koira ehtii tulemaan kolme metriä jo siinä kun mun käsi laskee ja nousee uuteen käskyyn. Se kolme metriä on ehkä yks laukka-askel. Multa palaa käämi täysin, en todellakaan pidä siitä että tuomari tulee tollasella asenteella "neuvomaan". Mä tosiaankin tiedän nuo säännöt, annan toisen käskyn tarkoituksella, koska haluan että se nyt oikeasti pysähtyy eikä saa tulla läpi. Kielellä pyöri muutamakin erilainen vastaus, mitkä ei olleet kovin nättejä....pystyin hillitsemään itseni ja sanoin vain että mitä väliä sillä on? Olis pitänyt vielä lisätä että sulle? Harmi kun kuvaaja on poikkaissut tuon kuvaamisen aina liikkeitten välissä, olis ollut kiva nähdä Jecun reaktio tuossa tilanteessa. Se jäi totaalisesti huomioimatta siinä. Ja tässä vaiheessa on vielä pakko sanoa, että onneksi olin kehässä Jecun, enkä Cassun kanssa. Se ei olisi kyennyt tekemään enää mitään, kun olisi yrittänyt rauhoitella mua ja laahannut 5 metriä perässä. Vieläkin raivo nousee kun ajattelen sitä tilannetta. Tän takia bloggauskin on jäänyt, kun en halunnut ajatella koko äijää. Oli sitten viimeinen kerta sen tuomarin kokeessa meikäläiseltä. Ei siis varmasti tuohon lopputulokseen vaikuttanut sinänsä, mutta tommoisella fiiliksellä en todellakaan halua kokeessa olla. Onpahan nyt kumminkin semmonenkin kokemus pakissa Jecun kanssa, ja siitäkin selvittiin.

Seuraava liike on liikkeestä seis, ja tietenkään emme ole sen koiran kanssa yhdessä tekemässä mitään, kun mua raivostuttaa. Vastaan jopa sanallisesti liikkurille, mitä en tee ikinä, enkä kovin kivalla äänensävyllä. Lähdetään seuruuseen, ja Jeccu lähtee kohden hyppyä, jolloin ärähdän sille että hei! Tulee viereen, ja on kovin kuuliainen sitten ;) Tästä 8.

Vuorossa nouto, oon jo vähän rauhoittunut ja ignooraan tuomarin totaalisesti tästä eteenpäin. Sanon odota, ettei Jeccu lähde varastamaan, ennen sitä liikkurin kysymystä. Muistin jopa! Kysyy katseella luvan lähteä hakemaan, ja senhän se saa. Loppupa vino, 9. Mutta upea nouto, nopea, iloinen ja melko tarkka, eikä pure kapulaa. Tähän oon tosi tyytyväinen!

Kaket, näistä 10. Hyvin meni, ja matka tuntui lyhyeltä kun olen tehnyt tätä tarkoituksella 10 metrin päästä.

Enää hyppy, ja tätä kun olen tehnyt viidellä laudalla niin nyt oli 4. Ihan tarkoituksella korkeammalla, kun tuo on siinä välimaastossa kooltaan, ettei ikinä tiedä kumpi tulee. Nyt oli briardi meitä ennen, ja siitä yksi lauta vähennettiin. En tiiä sitäkö se Jeccu jää ihmettelemään, vai mitä hemmettiä. Menköön nyt yleisen häröilyn piikkiin tuo esteen haistelu ja ihmettely, ei tuommosta oo ikinä tehnyt :D Kaksoiskäsky istumiseen, joten 7.

Yhteistyö 8, yhteispisteet 132.

Mitä tästä opimme? ÄLÄ IKINÄ VIE JECCUA AUTOON PAIKKAMAKUUN JÄLKEEN, JOS ON NOIN ÄKKIÄ OMA VUORO. Vaatii sen vähintään 10 min tekemisen sitä ennen, että keskittyy "omaan juttuun". On kyllä tosi erilaiset koirat nuo Cassun kanssa, tämä on tätä oppimista, että mikä sopii kenellekin siinä koetilanteessa. Ja se kontakti on otettava hallissa, ja saatava rauhoittumaan siellä, eikä pihalla. Ei auta, vaan ne kierrokset nousee heti uudelleen kun päästään sisään. Opetellaan tätä Jecun kanssa tokokisoissa käymistä...kyllä mä vielä opin! Plussaa on se, ettei Jeccu ota itteensä ihan pienistä :D

MAANANTAINA MARKON KOULUTUS

Eilen päästiin tekemään korjaussarjaa Markon kouluun. Kävin kyllä sunnuntainakin treenailemassa, ja ihan tarkoituksella niin ettei kovin ehtinyt autosta ottamisen jälkeen rauhoittumaan. Oltiin kentällä, ja siellä meni ihan hyvin. Pitäiskö meidän jättää hallikokeet väliin kokonaan??? No ehkä ei sentään kumminkaan. Täytyy oppia se tasapaino hyvän ja liiallisen vireen välillä Jecun kanssa.

Luoksetuloa ekana, Marko kyllä kehui että stoppaa todella hienosti, matkaa täytyy vaan pidentää. Niin kuin se tekeekin, tässä videota viime viikon treenistä:


Kokeiltiin tuota vielä niin, että hetsattiin se oikein, ja katsottiin kuinka käy. No arvaahan sen, ei pysähdy ei. Marko siis piti oikein pannasta kiinni, sanoi että sen näkee oikein sen silmistä, että tästä kun mä irti pääsen niin lähtee kuin ohjus. No niinhän se lähtee. Eikä pitkällä matkalla pysähdy. Tai siis sillä normimatkalla kokeessa. Lääkkeeksi Marko ehdotti tähän sitä, että sen mielentila pitäisi saada erilaiseksi tätä liikettä kohtaan. Että sen ajatus ei olisi "lähden täysillä kun lupa tulee", vaan että se jo lähdössä ymmärtäisi mitä ollaan tekemässä. Kokeiltiin niin, että jätetään istumaan, nami etutassujen eteen, mitä ei tietenkään saa ottaa heti. Minä kävelen normimatkan päähän, annan luvan ottaa sen namin, jolloin sen ajatus ei ole ensimmäisenä ampua täysiä liikkeelle, vaan ottaa se herkku maasta. Ja sitten vasta tulokäsky. Tuli kyllä rauhallisemmin ainakin eilen tuolla tavalla.

Tunnaria, ja tässä tehtiin niin että laitettiin pitkään riviin niitä tuntsia, ja että pitäisi kaikki käydä rauhassa yksitellen läpi. Koska kokeessa lähtee pisteitä, jos menee kerran yli ja jos menee vielä toisenkin kerran yli niin entisestään. Tähän mulle tuli joku hieno ajatus illalla koulutuksen jälkeen, mutta se katosi jo yön aikana...toivottavasti tulee takaisin. Pitäis olla yöpöydällä joku vihko, mihin saa heti ajatukset ylös :) Saatiin kyllä eilen se jo sekaisinkin tuossa, ja nosti ihan minkä vaan sitten lopulta. Mun pitäisi keksiä joku tapa kertoa sille, että se mitä se etsii on se mun hajuinen kapula nimenomaan. Tuntuu edelleenkin, että tehtiin liian kauan sitä puskiin piilottelua, koska nyt sillä on varmaan se ajatus päässä, että kunhan se etsii jonkun vaan kapulan, eikä ymmärrä että sen pitää olla nimenomaan se mun hajuinen yksilö. Että millä mä sen sille kerron?? Hitto kun en tuota eilen siinä koulutuksessa tajunnut kysyä.

Viretilasta keskusteltiin myös, ja siitä komentamisestakin kun kyllästyy odottamaan. Eli ehdotuksena oli että ota joku pikku kolinapurkki, mitä vaan ravistaa kun alkaa komentamisen jotta hiljenis. Ei siis mitenkään heitetä sitä nurkkaan tai sen eteen tms. Mutta mun ei myöskään kannata alkaa vääntämään sen kanssa peistä, että kumpi voittaa tahtojen taistelun, koska ei tee kummankaan mielentilalle hyvää. Siinä sitten molemmat on kierroksilla ja temperanttiset yksilöt kun ruokkivat toistensa käytöstä vielä niin on loputon noidankehä. Tässä kohtaa tulee ihan aina mieleen ne Kuttukuun Sinikan sanat: Se on niin temperamenttinen koira, että kehu sitä erittäin matalalla äänellä ja lyhyesti, sillä kun nousee kierrokset välittömästi taivaisiin kun kimittää. Minäkään kun en mikään korkeaäänisin ihminen luonnostaan ole, mutta niin matalaksi ääntä en paimennuksessa saanut, että olis Sinikalle kelvannut :D Ja voi jestas sentään, että tämä on muuten vaikeata! Eilen tehtiin siinä sitten sivussa vielä kaikenlaista, Heli käskytti meille mm. seuruun, joka meni tosi hienosti. Paljon tiiviimpää kuin kokeessa, ja mentiin hidasta käyntiä ja kaikkea. Seuruun askelia, kakeja, ja mitähän pientä siinä tehtiin. Oli tosi kivalla mielentilalla ja keskittyi tosi hienosti. Tämä sen oman vuoron jälkeen, joka kesti puoli tuntia, ja nämä päälle. Ja VÄLITTÖMÄSTI kun tapahtui jotain, en muista enää edes että mitä, niin sen kierrokset oli taivaissa. Masennus. Mutta eipähän tartte etsiä tapoja saada sille korkea vire ;) Luulisin että helpompaa näinpäin kumminkin. Aika moni taistelee päinvastaisen ongelman kanssa. Cassua saa ja pitää kehua maasta taivaisiin kokeessa, se vaan nostaa sen itsevarmuutta muualla kuin kotona tehdä, sillä kun se itseluottamus ei ole niin hyvä.

Nyt on kuukausi aikaa ennen seuraavaa koetta treenailla stoppia, ja mun pitää muistaa olla sitten vahva ja itsevarma eikä turhaan jännittää.

Kommentit