Yksi ajatus kerrallaan...

...mahtuu vaan Jecun päähän, mikä eilen taas huomattiin Lotan koulutuksessa. En tuota enää muistanutkaan, no nyt muistan. Ainakin hetken. Viimeks oli namikuppi keppien lopussa ja siinäkin meinas jättää vika välin tekemättä kun tuli kiire sinne alustalle. Kun olisin muistanut niin ei tosiaan oltais laitettu namialustaa sille ukkelille tommosen tekemisen loppuun, missä ensin mennään putkeen ja sitten vielä pitäis tehdä joku hyppy tossa ja vielä kepitkin ja kauheesti on mutkia MUTKU SE NAMIALUSTA! <- Tuo oli se ainoa ajatus mikä sillä enää päässä sen jälkeen oli kun se alusta sille näytettiin. Jos mennään suoraan niin sitten voi laittaa, esim. eteenmenoa tai vaikka perussarjassa. Ja kun kerran niitä keppejä ahkerasti tehtiin niin pitää ne silloin tehdä, jos vaikka sattuis olemaan se namialusta siellä päässä! Voi huoh ja puh ja huh. Minä inhottavana ihmisenä vaadin sen tekemään pyydetyt asiat ennenkuin sinne alustalle mennään, ihme oli kyllä se ettei se sinne asti karannut kertaakaan. Hyvin kyllä huomaa miten käy taistelua itsensä kanssa, uskoako mua vai mennäkö alustalle. Minä voitin vielä ainakin ;) Jos olis ollut Cassu niin namit olis syöty jo silloin kun se alusta maahan laitettiin.

Tuli tuskanhiki ja oikea hiki, ja kävi mielessä että miten paljon se syö motivaatiota noin niinkuin ylipäätään kun siltä vaatii. No, eihän tuo ota nokkiinsa, treenin lopussa vaikka olikin melko puhki älyllisesti sekä helteestä ihan naatti, ei se silti olis radalta ois halunnut pois lähteä. Lottakin nauroi että vielä se jotain haluais tehdä. Ja tosiaan, vaikka noita keppejä tehtiin oikeasti ainakin kakskytä kertaa, jossei enemmänkin niin väsymättä se ne kepitteli aina melko samalla draivilla menemään. Muuten helle ja aivotyöskentely verotti vauhtia, semmoinenhan se aina on ollut. Jos jotain joutuu miettimään niin ensin se tehdään hitaasti ja sitten vauhti lisääntyy kun tajuaa. Mutta yks iso plussa mikä tuossa putkiaivoisuudessa on: Kerran kun se jonkun asian oppii, se tekee sen aina tasan samalla lailla! Ei lähde yrittämään mitään muuta siihen. Lotta sanoi vielä mulle että jos siltä vähän tuota pohjavillaa kampais pois ettei olis niin kuuma, mä tuumasin ettei voi kun se on näyttelykoira. Lotta jutteli Jeculle että kuule, sun pitää vaan nyt sitten kärsiä kun sun omistaja on noin hölmö :D

Kepit oli vähän enemmän auki kuin mitä ne on olleet, Lotta sanoi että kun tehdään tällaistä vaikeampaa niin helpotetaan siinä kohtaa. Itse asiassa kun kuulin että tuossa treenissä tehdään vaan keppikulmia, kävi mielessä että vaihdankin koiran ja otan Cassun. Mut toisaalta, miksi ottaa se koira joka osaa? Kyllähän sekin tommosta treeniä tarttis mutta osaan mä itekin sille noita kulmia ajatella. Täytyy nyt etsiä niitä rajoja Jecun kanssa, ja sitä osaamistasoa lisätä. Ja toinen toisaalta, ei möllitason koiralle ehkä nyt vielä tartte poispäinkääntöä kepeiltä opettaa? On siinä aika monta muutakin asiaa vielä mitkä on kesken, ettei nyt ihan siitä vaikeimmasta asiasta lähdettäis. Pakkovalssi sentään kolmannella yrityksellä onnistui, sitäkään ei oltu vielä tehty. Umpikulman hakee vauhdista tosi nätisti! Monella eri tavallakin vielä, tän se kyllä osaa! Taitava :) Avokulmankin se tuosta kulmasta osaa ihan varmasti, oli jo niin väsynyt ettei enää jaksanut/viitsinyt/yrittänyt kääntyä enää siihen tokaan väliin sitten. Huomasin että sen keppiosaaminen on vallan mainiosti sillä tasolla että ykkös- ja kakkosluokan radat kyllä sujuu.

Palkkauksesta; Lotta yritti saada Jecun leikkimään, ja oli sitä mieltä että se pitäis opettaa siihen. Se leikkii kyllä kotona mutta ei sille merkkaa tuolla muu kuin nami. Aikoinaan Sami sanoi ettei se ole väärin jos kerran palkkautuu namilla niin sillä palkataan. Ei sen ole pakko olla lelu. Mulla olis kyllä semmoinen mihin saa sisälle namin, en vaan edelleenkään löydä sitä mistään. Täytyy ottaa joku vanha sukka mitä jotkut käyttää, ja laittaa sen sisään namia. Sitä voi sitten viskoa että saa sen saalistamisen siihen ja liikkeestä palkkaamisen. Se täytyy ens kerralla testata jos vaikka toimisi. Toivottavasti Samin treeneissä ensi viikolla tehdään rataa että saadaan vähän vauhdikkaampaa menoa. Eikä niin paljon tuota aivotyöskentelyä, se kun ei ole Jecun vahvin puoli ;)

Video putkiaivoisuudesta:




Kommentit

Liinu ja Prikka sanoi…
Mulla on monesti ollu tarkotus kirjottaa pari juttua jotka tuntui tässä niin tutulta ja tuli mieleen. Liinulle en tule käyttämään enää ikinä mitään namialustoja kun äärimmäisessä hädässä, koska sen huomio menee sen jälkeen sen alustan katseluun ja se yrittää suorittaa vaan esteitä joilta namialustalle mentiin. Tuloksena se, että joudun komentaan pois, mitä en halua tehä enkä varsinkaan noin ohjaajapehmeälle koiralle kuin Liinu. Toiseks, sekin palkkautuu vain namilla, kotona kyllä repii lelua mutta muualla mielessä on vaan syötävä palkka radan/treenin jälkeen. Mun mielestä siinä ei oo mitään väliä millä koira palkkautuu, kunhan palkkautuu. Liinu ei nosta kotonakaan kierroksia sillä lelulla, joten en usko että sillä sais muuallakaan vauhtia lisää. Riikka on muistaakseni sanonu että Ruusukin on aika namipalkkautuva ainakin ollut, joten sukuvika ;) Tehään itse niinku parhaaks katotaan, Jecun olemuksessa on paljon samaa kun siskolikassa :)
tuija sanoi…
Nyt vasta itekin muistin tähän vastata, lukenut oon jo aikasemmin. Tuo on ihan totta, en mä viitti edes yrittää sitä lelulle koska nami saa sen menemään ihan tarpeeksi kovaa ;) Ja sitä se odottaa ja haluaa, joten sehän se palkkansa valitsee!! Tuota namialustaa taas käytettiin helpommassa kohdassa viime treeneissä, ei se vaan toiminut siinäkään. Sitten mennään vaan ohi kaikesta ja suoraan alustalle ja taas saat komentaa pois. Tuota se ei haittaa muuta kuin sen että sitten se hidastuu kun käy mielessään taistelua meniskö vaiko eikö. Palkkaan kädestä ja piste, heitän sen namin joskus maahan, riippuu tilanteesta. Sitäpaitsi vaikka Jippo taistelee ihan hulluna, niin sekin vaatii namin palkaksi. Alkutreeneissä vielä pallo kelpaa mutta kun väsyy niin nami ainoastaan.