Happy happy!

Eilen käytiin vähän Jecun kanssa aksaamassa, aattelin että opetan sille niiston ja niisto-persjätön. Käytin Lotan rataa mikä oli vielä hallilla.


Eli Jeccu lähtöön vähän vinoon istumaan ykkösen taa ja niistolla kakkosen yli. Sehän sitten hämmästytti mut tekemällä täysin oikein. Mä oon kyllä vakaasti sitä mieltä etten ole tätä sille aiemmin opettanut :O No samaan syssyyn sitten niisto-persjättö putkeen ja sekin ihan oikein heti ekalla. Hämmästyttävä koira, ei tää ollu Cassullekaan noin helppoa! Voihan se johtua siitäkin että mä ite osaan ohjata paremmin mut silti! Tein vielä vasemmallakin kädellä, olihan se vähän kömpelöä mutta Jeccu luki senkin ihan oikein. Heh.



Tosta tokasta kuvasta tuli mieleen (kun siis mähän olen jo niistänyt ja liikkumassa pois alta) että jos mä olisin noin äkkiä liikkunut pois Cassun kanssa niin se olis kieltänyt ja tullut jo mun luo. Muistan että sen kanssa tota ajoitusta sai treenata kyllä muutamankin kerran. Onks tää sitä Jecun itsevarmuutta? "Kun se kerran ton merkkas niin se tehdään ja sitten jatketaan?" En tiedä mutta olipa helppoa! Tehtiin sitten pieni pätkä alusta, 1-7 ja siihen palkka. 4-5 kohta meni ihan heittämällä, kyllä sekin noita esteitä hakee. Siinäkin olis ollu vaara että tulee luo nelosen jälkeen. Ikä tuonut ilmeisesti ainakin sen ettei ole enää niin kiinni mussa. Meni putkeen vauhdilla, ei edes yrittänyt puomille. Kun siis tätäkin kohtaa oli sitten ihan pakko pari kertaa kokeilla :)

Sitten tauon jälkeen loppuaika vaan pikkujuttuja, Kimi komenteli meitä tekemään kaikkea että saa otettua kivoja kuvia :) Rimakin piti nostaa että kuulemma edes näyttäis siltä että hyppää. Onhan ne aika matalalla, 30 oon pitänyt. Ajattelin että sitten kun on luusto kuvattu niin pikkuhiljaa vitosen kerrallaan nostaa. Meillä ei oo kiire. A:n opettamisen olen myös jättänyt sinne kuvausten jälkeiseen elämään, ottaa niin hyvän kontaktin että se täräys on kumminkin aika kova siinä alhaalla. Saas nähdä kuinka se vauhdista siihen pysähtyy...puomilla ainakin lipsahti kun juoksin ohi niin ei malttanut ottaa. Mutta siis juoksi alas asti, ei vaan pysähtynyt siihen. A:n kontaktilta saatiin niin kuva kun se ihan ite menee tarjoamaan sinne että kato kun mä osaan! No sitähän sitä on treenattu...


Look at me!! Mä osaan!

Pakko laittaa näitä tosi epätarkkoja kuvia tänne, ehkä niistä välittyy se ilo ja riemu mikä tolla poitsulla on kun pääsee tekemään aksaa :D Treenaaminen kun lopetettiin niin ei raukka olis halunnut pois lähteä, jäi seisomaan keskelle hallia että; ei mennä vielä pois!! Piti namilla käydä houkuttelemassa se sitten :))
Iloa ja riemua! Ja vauhtia!!


Huomatkaa missä katse!! Ei mussa, ei kädessä vaan seuraavassa esteessä! JEEEE!




Tippuko kieli pallon mukana? :D

tää kuva on vaan sen takia että munkin ilme on niin happy happy!
Sitten pari mustavalkokuvaa mitkä jotenkin onnistu.


Tää on vaan jotenkin niin kaunis kuva!




Niin ja yks juttu meinas unohtua, palkaksi kelpasi pallo! Sitä ei vaan pidä vintata pitkälle, Jecun täytyy saada läpsiä sitä tassuilla. Jahtaaminen ei ole se paras juttu vaan tappaminen ;)

Ajattelin myös tossa eilen illalla että onpa ihanaa aksata semmosen koiran kanssa mikä ei kyseenalaista ja tekee vaan. Eikä tartte sen luonnetta vahvistaa siinä sivussa, Cassuhan on tosiaan aika herkkis jossain asioissa...ja myös se sen älykkyys tekee siitä tosiaan aika haastavan välillä. Ehtii varmaan ajattelemaan liikaa tuolla mennessään. Ihanahan se on tottakai, on vaan käsittämättömän helppoa sen jälkeen aksata Jecun kanssa. On kyllä tosiaan onni että ne on tullut meille noinpäin, ekan kanssa kun on väännetty noita yksinkertasiakin juttuja johtuu nyt sitten mistä vaan. Mä oon vieläkin niin happy!!

Kommentit

Liinu ja Prikka sanoi…
Ihana Jeccu! Kauniita kuvia! Huomaa kyllä että on innoissaan ja riemuissaan. Liinu on ehkä vähän totisempi tekijä välillä, se on intopiukeana, mutta sellainen vakavaluonteisempi neiti muutenkin.

Musta on kerta toisensa jälkeen niin hauska lukea, miten tämä C-J asetelma on niin samankaltainen kuin R-L. Ransukin on sellainen älykkö ja kyseenalaistaa, Liinu on vaan niin mainio töllykkä joka tekee kuten käsketään eikä ajattele turhia omilla aivoillaan ;D Välillä vähän pitää oikutella - kuten kunnon naisten kuuluukin - niin etten mä vaan saa kerta kaikkiaan kiinni sen järjenjuoksusta. Mutta on se niin helppo verrattuna Ransuun, tosin oppiikin ehkä hitaammin, mutta sitten kun oppii niin ei koko aika yritä keksiä niitä omia tapoja tehä eikä ole sillä "onko pakko jos ymmärtää kokeilla olla tekemättä?!"-asenteella...

Ihan varmasti Cassu on sua opettanut niin että osaat Jecun kanssa toimia johdonmukaisemmin ja täsmällisemmin alusta asti! Mä oon huomannut että Liinun kanssakin moni asia onnistuu ihan automaattisesti kun vaan keksin kokeilla jotain mitä teen Ransun kanssakin. On ne koirat vaan niin päteviä lukeen elekieltä :)
tuija sanoi…
Tuossa Jecussa ei oo kyllä mitään vakavaa, joskus voi olla että tulee tilanne vastaan missä toivois että oliskin :D Ja tuo pitää ihan varmasti paikkansa että oppinut Cassun kanssa tekemään (ainakin jotain) oikein. Tuskin tuo agilitykään niin helppoa olis jos ei olis jo jonkun kanssa sen ensin opetellut. Jonna mua muistutti että niin varmaan osaa kun itekin osaat paremmin ;))