Jännitys on hyvästä!

Eihän se nyt hirveesti pattiin ottanut että saatiin hyppyradalta nolla mutta se on kummiskin hyödytön koska jäätiin PUOLI SEKUNTIA edellisestä koirasta, joka oli viimeinen kuka luvan sai. Ärsyttää näissä kakkosissa se että riippuu koiramäärästä kuinka monta luvaa on jaossa. Ja mediluokathan on ne just pienimmät. No, jos se yks kaarros missä meni pari sekuntia hukkaan olis ollu pienempi niin sitä ongelmaa ei olis ollu. Ja taas lehmät lentäis. Noo, saatiinhan me merkintä kisakirjaan kumminkin. Eikä ollu yliaikaa kuitenkaan kun aattelin jo radan jälkeen että varmaan oli. Jos olis ollu se draivi mitä oli eka radalla niin paremmin olis mennyt. Mutta kun mua ei jännittäny sillä radalla, oli nimittäin niin helppo että ei tarttenu skarpata niin silloin tippuu kyllä Cassunkin vire. Tästä juteltiinkin ohimennen Sannan kanssa siellä, mua kun jännittää niin Cassun draivi on tosi korkealla, jos ei niin sitten vähän lömpsötellään. Vaikka kyllä silläkin radalla etenemä oli 3,6 ettei se nyt niiiiin hidas ollu, tuntu vaan tuolla ohjatessa kun se oli putkissa että mihin se oikeen jäi? Mutta kuulemma hänelle moni uroskoiran omistaja on sanonut että jos ite jännittää niin koira skarppaa myös. No se on sitte hyvä kun mä kuitenki oon niin jännittäjätyyppiä ;).

Mulla oli eka radan jälkeen paljon parempi fiilis vaikka siitä tuli hylly mutta kun se oli semmosta iloista ja vauhdikasta menoa, koko ajan piti olla koira hanskassa. Ja heti siinä kohtaa kun laskin sen menemään huomaamatta (urpo) rataantutustumisessa sitä yhtä ansaa niin sinne putkeenhan se sujahti :) Nauratti kun taisin jäädä suu auki siihen että what? Mistä toi putki löyty? Ja sinnehän mä sen ihan selkeästi ohjaan, hieno koira! No eihän siitä nollaa olis tullut ilman sitäkään mutta hauskaa oli sillä radalla, tykkäsin tosi paljon. Sillä radalla oli molemmilla draivi kohdillaan! Anne Viitasen tuomaroima rata ja se hyppyrata oli Johanna Wutrichin käsialaa. Tiedetään siis tästä lähtien kenen tuomaroimille ja minkätyyppisille radoille ilmotaan, meille sopii paremmin tekniset ja vaikeammat radat selvästi. Mulla on tapana rataantutustumisessa etsiä ne ansat ja sitten miettiä miten mä ohjaan että se ei mene sinne. Väärä tapa kuulemma mutta sopii mulle.

Eka radalla menin vastaanottamaan A:n alla olevan putken eteen, katoin että mun selän takana näkyy se A eikä putkea. Siinä kohtaa hyllytti jo aika moni ohjaaja viemällä koiran omalla viistolla liikkeellä putkeen. Hypyltä kääntö puomille tosi hyvä, jään kauemmas lähettämään hypylle ja siinä jo käännän kroppaa niin tietää että sinne mennään. Muurin jälkeen kun on aukko aidassa niin olis jo menossa sinne kun kuvittelee että rata loppuu, sama renkaan jälkeen :) Taas yksi asia mikä pitää huomioida jos esteet on sinnepäin vieviä. Väitän että olis hakenut ne kepit tolla ohjauksella jos ei sitä ulostuloaukkoa olis siinä ollu. Aina oppii uutta! No anyway, keinulta vastasella kädellä hypylle ja toka ansa, vaihtoehtoina koiralle oli puomi, putki ja A. Ja hienosti sinne minne pitikin. Hyvin sivuirtoaa putken jälkeiselle vinossa olleelle hypylle, sen jälkeiset hypyt on vähän töks-töks-ohjausta, rytmitys vähän pielessä. Mutta vältettiin takaaleikkauksella ansa nro 3 eli putken väärä pää. Maltoin jäädä pituuden viereen odottamaan, olis sillä vauhdilla millä putkesta ampui tullut siitä ohi jos en olis jäänyt siihen. No sitten ne kepit ja siinä sössin kyllä pahasti kun saan Cassun kääntymään pois kepeiltä liikkumalla liian aikaisin. Ja toka kerta menee taas ihan omaan piikkiin, olen edessä niin eikai sinne oikeeseen väliin mahdu. Sitten kepit oikein vauhdilla (tässä vaiheessa oli siis kymppi alla noitten keppien sössimisten takia), sain kääntymään jyrkästi siltä keppien jälkeiseltä tarjolla olleelta hypyltä (ansa nro 4), hyppy ja sitten upeasti putkeen kun en ole tosiaan tajunnut sitä ansaa nro 5. Ohjaan sen sinne a) omalla asemoitumisella ja b) käsi ohjaa ihan suoraan sinne. Hehe :) Sitten vielä viimeinen hyppy ja iloisena maaliin, se yks sieltä välistä jäi tekemäti.
Mutta tosi kiva rata, tälläsistä mä tykkään mitkä saattaa ensin aiheuttaa semmosia tunteita että miten mä tostakin selviän ja sitten kun niistä selvitään liput liehuen (omasta mielestä) ja se että mä osaan ihan ite lukea rataa niin nostattaa kummasti itseluottamusta! Eikä mua nyt enää jännittänyt niin paljon että olis menny hengenahdistuksen puolelle niinkuin edellisissä kisoissa. Sopiva jännitys siis tarpeen!



Toka rata olikin sitten melkoisen helppo. Radan reunalta kun kateltiin rakentamista niin aattelin että juu tosta 4- hypyltä on putkessa muttei se sitten radalla katsottuna ollut ollenkaan paha paikka. Ei meinannu taas suostua istumaan, mulle jäi karvojakin käteen pannasta kun sekin jumittui kiinni..Alussa mietin miten teen sen lähdön ettei Cassulle tule sitä tunnetta että hyppää päin ja noinhan se toimi oikein hyvin. Putkesta olis ollu menossa pituudelle, oli eka este mikä silmään osu sen jälkeen näköjään. 5-hypyltä käänty nätisti 6:lle, 7-8 väliin takaaleikkaus mikä käänti koiran hyvin putkeen. Ainoa paikka loppujen lopuks missä olis voinu lipsahtaa muualle oli muurin jälkeiseltä hypyltä sille 10-hypylle väärinpäin, vähän vastaista kättä ja kepeille ohjaus niin hyvin meni. Keppien jälkeisen hypyn jälkeen käy tekemässä kauhean kaarroksen (siinäkin menossa pituudelle?), vielä tiukempi ohjaus tässä olis säästänyt aikaa rutkasti. Loppusuora vauhdikas. Nolla siis ja sijoitus 4./14.


Ilmosin meidät tänä aamuna seuraavaks 23.10. Kirkkonummelle, Hyvinkää olis ollu lähempänä mutta siellä on kans toinen hyppyrata ja tuolla on kaksi agirataa. Kun sitten schapemestiksissä 6.11. on kuiteskin hyppis jos sieltä nolla sattuis tulemaan ;) Siellä Kirkkonummella on muuten mun suosikki (sattuneesta syystä ;)) Savioja tuomarina. Saas nähdä muistaako....tuskinpa.

Kommentit