Kaikenlaista harmia ja creepy fyssari

Kylläpä on nyt ollut helmi-ja maaliskuussa harmia koissuilla. Ensin Höpin roikkuminen Jujun hännässä aiheutti sille todella kipeän takaosan kokonaisuudessaan. Se kun ei pelkästään roiku karvoissa, vaan ihan puree (puri, koska nyt on kova komento siihen leikkiin). Jujulla oli myös kyljessä reikä aiemmin, minkä tämä kiltti pikkuneiti oli saanut myös aikaan. Oikea lohikäärmepentu. Epäiltiin ensin vesihäntää, mutta se vaan oli niin kipeä koko hännänjuuri että veti koko koiran jumiin. 

Käytiin siis ell 7.2. ja sitä ennen tietysti ollaan käyty hierojalla tasaisin väliajoin, koska agility. Sitä vaan ihmeteltiin, että ei lihakset avaudu, käytiin ihan kahden viikon välein tammikuussa. No ei kai, kun tämä lohikäärme jatkoi touhuaan, eikä tyhmä omistaja tajunnut asiayhteyttä ennenkuin oli jo paska tuulettimessa. Ja kisattiinkin paristi, siellä kyllä näkyi ettei ihan omaa vauhtiakaan mene, eikä oikein ojenna takajalkojaan. Ajattelin että se (vauhti) johtui juoksujen loppumisesta vaan. No mutta, ell tuumasi ettei ole mitään rakenteellista syytä, että kipuilee, eikä ole se epäilty vesihäntäkään. Taipuikin joka paikasta, paitsi vasemman takajalan ojennusta vastusti. Oli kyllä ihana ell, oltiin tunti (!) siellä ja hän kyllä tutki todellakin tarkkaan koiran. Saatiin viikon kipulääkekuuri, ja lepokäsky kun hän ei mitään järjellistä syytä tuohon keksinyt. Kehotus käydä fyssarilla tai jos ei lopu viikon-kahden jälkeen, niin ortopedille. Kun läpikotaisinhan se on kuvattukin, ja kaikki priimaa. Selkäkin näkyi tiineysröntgenissä, ettei vuosikkaana kuvattu rankakaan ole muuttunut miksikään. 

Noh, sitten tietty seurakavereitten kanssa juteltiin että missä ne käyttää koiriaan hoidoissa. Ja puheeksi tuli osteopaatti. Enpä ole ikinä koiria aiemmin sellaisella käyttänyt, mutta myös ell sanoi, että heillä on kyllä uskomaton taito pienellä kosketuksella saada asioita tapahtumaan.  Ei muutakuin aikaa varaamaan, koska kaikkea pitää kokeilla. Ja en kyllä ikinä olisi uskonut miten hyvin tuo toimii!! Ensinnäkään hän ei saanut koskea takapäähän juurikaan, kun se oli niin kipeä. Hänkin sanoi, että koira on hyvin tasapainoinen, ei puoleisuutta. Hän hoiti Jujun niskan ja sanoi että keho korjaa itseään, nyt rauhallista menoa ja vapaata liikuntaa koiralle. Koska Juju pysyy kunnossa normaalisti niin, että saa itse liikkua omalla tahdillaan. Se kun ei mun vauhdissa pysty ravaamaan, kun on sen verran pitkä askel (ja vauhdikas), että se joutuu hihnassa menemään sellaista sidottua könkkökävelyä. Vien sitä yleensä fleksissä, mutta se nyt oikeastaan saa aikaan vain sen, että ravaa täysiä sinne päähän ja menee sitä samaa lyhyttä askelta vaan kauempana. Meillä oli varattuna toinenkin aika, mutta peruin sen koska koira alkoi näyttämään tältä:

Yllä siis 28.2. ja alla se alkutilanne 6.2. Eli ihan pikkuisen pidempi tuo selkälinjakin, eikä takajalat ole alla kun on kunnossa. Että jos koirasi näyttää tuolta alemman kuvan näköiseltä vapaasti seistessään, niin kannattaa tehdä jotain...Minähän se jo itkua väänsin, että nyt loppui agilityharrastus kokonaan Jujun kanssa. Draamaqueen täällä hei. 

Osteopaatti oli siis 16.2. ja sitten hieroja 7.3. ja hän ei voinut myöskään uskoa, miten hyvä Jujun kroppa on! Ei mitään huomautettavaa! Eli tämähän tarkoittaa sitä, että pidämme tämän meidän hoito-ohjelmassamme hierojan lisäksi. Mitä myöskin kunnioitan osteopaatissa, hän ei tuputtanut tuota jatkuvana hoitona, vaan sanoi että tulette tarpeen mukaan. Ja tästä tuputtamisesta kohta aika kammottava tarina...Eli siis; ehdoton suositus Tiina Katajalle, vastaanottaa Orimattilassa. https://www.hevososteopatia.fi/ Hänestä sitten jälkeenpäin kuulinkin paljon kehuja. 

Tokihan sillä meni sitten myös kannuskynsi poikki tähän sumaan. Toisaalta hyvä, kun ehti paranemaan samaan aikaan. Eikä mennyt niin pahasti, että olisi pitänyt poistaa, vaan niin että ytimen kärki juuri näkyi. Teippasin sen sitten aina ulkoilua varten, se paranikin nopeasti. Eka kynsivamma muuten näinä vuosina koiralla.

Kisattiin sitten Haminassa ykkösissä, että aloitetaan harrastus uudelleen silleen varovasti, ja katson että miten vaikuttaa. Tehtiin hyppäreillä tuplanolla, kivat radat, kiva uusi halli ja tosi mukava tunnelma Haminassa! Sain pari ihanaa kuvaakin sieltä taas. Kuva Petra Strübing. Ihanan laadukkaita kuvia mustasta karvakoirasta hallissa <3 Käytiin siis myös kannustamassa Mantan ja Sannan kisauran aloitusta ja eritoten mittausta. Ja sehän mitattiin suoraan mediksi, jei!! Mitat 41-42 väliin kaikki kolme, tuomari tuumasi ettei olisi ikinä uskonut :D Hyvin se karva hämää.

Ja sitten kaiken päälle Höpi alkoi ontumaan. Syy toki oli selvä, leikkiessään jäällä isomman koiran kanssa painivat lumihangessa, sitten kuului iu.-ja Höpi tuli kolmella jalalla hangesta ulos. Ensin näytti että parani melkein heti, ei parina päivänä ontunut, ja sitten mentiin taas jäälle kaverin kanssa. Sen jälkeen taas kevensi vasenta etujalkaansa. Pidin sitä sitten rauhallisemmin, mutta ei puoleentoista viikkoon kuitenkaan parantunut, vaan aika-ajoin kevensi sitä jalkaa. Sitten meni hermo, ja päätin että nyt se on vietävä ell kuvattavaksi ettei mitään ole vakavampaa käynyt. 

Soitin pariin paikkaan, ja niistä kerrottiin etteivät arvioi kasvavan koiran luustokuvia, koska niissä on vielä kasvulinjat auki eikä ole kuvien katsomisesta tarpeeksi kokemusta. No päästiin sitten Kalliolan eläinklinikalle aivan ihanalle Erikalle Johanssonille. Häntäkin etukäteen kehuttiin, että on kyllä todella ammattitaitoinen ja osaa ne kuvatkin katsoa. Otettiin kuvat olista, kyynäristä ja vasemmasta kyynärästä vielä edestäkin. Tuohon alempaan kuvaan ympyröin keltaisella sen kohdan, joka saattaa olla irti ja joka helposti kasvuiässä murtuu. Ja sitten ollaan siinä varislisäkkeen irtopala-tilanteessa, mikä esim. meidän Jeculla oli ja leikattiin. Josta syystä myös saatan olla hiukka enempi jännäkakka housussa tässä tilanteessa. 

Höpillä oli kaikki onneksi luustossa ok, joten sen puoleen sai huokaista helpotuksesta. Puhuttiin ihan huvin vuoksi kaverin kanssa välikuvaamisesta, mitä mm. bordercollieiden omistajat tekevät usein. Noh, tulihan se sitten tehtyä vaikka vitsillä siitä puhuttiinkin. Nämä pentujen luustokuvat on kyllä hiukan jännittävän näköisiä, ekan kerran kun näin niin meinasi sydän pysähtyä, kun tosiaan eivät ole vielä luutuneet.  Höpihän on  nyt n. 7,5 kk vanha. 

Tässä sitten se toinen asia, mikä joko luutuu tai ei luudu. Tulihan taas lueskeltua näitä kyynärasioita pikkuisen paniikissa. 

Saatiin kyllä aivan upeaa, kiireetöntä palvelua ja voin ehdottomasti suositella myös tuota Kalliolan eläinklinikkaa. Ei ole tullut käytyä, kun on meiltä sen verran kaukana. Tulihan juteltua Johannan kanssa myös kasvatuksesta ja schapendoeseista yleisestikin, oli kyllä todella mukava käynti.

Sitten se kohtuullisen ahdistava kokemus. Höpillä on vakuutuksessa kuntoutus, josta korvataan mm. fyssari. Soitin sitten eräälle fyssarille, josta itsellä ei aiempaa kokemusta. Ihan ensimmäisenä hän tarjoaa kaikkein kalleinta hoitomuotoa, joka kyllä alkuun kuulosti siltä, että no tuohonhan se Höpi on vietävä jotta paranee. Joka siis maksaisi 121 euroa/45 minuuttia. Varasin ajan, ja kysyin siinä puhelussa, että korvaakohan vakuutus tuota, kun ei nyt suoraan fysioterapiaa ole, ja hän sanoi että eihän meidän tarvitse vakuutusyhtiölle kertoa mitä siellä tehtiin. Sen jälkeen hän (fyssari) lähetti minulle whatsuppiin useamman viestin, joissa tästä hoitomuodosta kerrottiin. Luin asiasta, kuulosti jollain tapaa ylimitoitetulta, enkä muutenkaan saanut kovin hyvää mielikuvaa tästä henkilöstä. Joten peruin ajan illalla peruutusehtojen mukaisesti. Vastaus oli vain että ok.

No, tämän jälkeen alkoikin seuraavana päivänä sitten whatsuppiin tulemaan häneltä ääniviestejä, joissa mm. väitettiin että koiran olat eivät nyt kasva oikein, jos ei tätä nimenomaista hoitoa tehdä, koska siellä on jännevika! Kyseenalaisti myös ell koska koiran olkaa ei ole EDES ultrattu. Hän ei siis ole koiraa koskaan nähnyt, vaan ihan tuolleen puhelimessa nämä diagnoosit teki.  Lisäksi en pidä huolta koirastani jos en sitä hänelle vie. Ja kaikkea muuta, mitä en halua enää edes kuunnella. Vastasin tasan ensimmäiseen, sillä mielellä että kiitos mutta ei kiitos, silleen nätisti että vien muualle. Toki ne viestit tallessa ovat, koska sen verran mielenkiintoinen henkilö on, että tekisi mieli tehdä jonnekin ilmoitus hänestä. Sitä en kyllä tiedä että minne. Nuo viimeiset viestit tulivat perjantaina, ja sitten taas tänään uusi!!! (eli seuraavan viikon torstaina) En tähän julkisesti nimeä laita, jotten syyllisty johonkin herjaukseen, mutta oikeasti, mitä helvettiä!!!??? Jos olisin ihan ensimmäisen koiran omistaja, tai vähänkin arempi niin varmaan olisin vielä mennytkin tuonne. Herranjumala sentään. Ja juttuhan valitettavasti kulkee, koska sattumoisin näissä koirapiireissä ihan vaan muutama tuttu minullakin on, eli iski nyt pahasti kätensä paskaan tuolla käytöksellä. Saapi kysellä yv nimeä....

Mutta siis, onneksi nyt molemmat koissut ovat kunnossa, Höpillä vielä tämä ja ensi viikko rauhallisempaa eloa. Käytiin ekaa kertaa hoidossa senkin kanssa, oikea puoli ok, ja se "kammottava" mahdollinen jänne/lihasvamma nuorella koiralla paranee kuulemma yleensä hyvin itsekseen. Että näin. 

Tämmöiset lenkit jää Höpiltä tältä vuodelta sitten, mutta kohtahan sitä päästään metsäänkin.