Että hirmuisesti tosiaan tulikin kirjoiteltua Jujun pentusista :D Mutta kirjoitetaan nyt tästä aiheesta, josta piti jo aiemmin kirjoittaa.
Pennuille tosiaan tehtiin HUU-testit 6.9. kun olivat 5-viikkoisia. Mari kävi siruttamassa (Koska pitää olla tunnistusmerkinnät, rekattu kuitenkaan ei. Jotkut nimet pitää keksiä jotta tietää kuka on kuka.) ja hän otti näytteet, laittoi ne Laboklinille ja tulokset tulivat 13.9. Elikä jos jollain muulla on tarve saada tietää HUU-kantajuus ennen luovutusta, niin tuolla onnistuu. Plus hinta on kasvattajalle/Kennelliiton jäsenelle vain 48 euroa. Lopultahan tuolla ei sitten mitään väliä ollutkaan (ennen luovutusta), koska päädyin kahteen pentuun joista halusin valita. Ja sillä toisella pennun pirulaisella on häntä niin "ruma", etten sitä nyt vaan pystynyt kotiin jättämään. Kun jalostuskin kuitenkin on mielessä. Kyselinkin facessa, mitä näistä on ollut kokemuksia schapeilla, ja aika isolla prossalla ne laskeutuu pentuajan jälkeen. Tosin en vaan sitten kyllä kyennyt sitä häntää katselemaan siinä toiveessa että laskisi.
Paula on ihan pirun kaunis, ja sillä on ihanan vahva pigmentti ja siitä tulee musta, ja ihan miun maun mukkaan sekin kakru. Mutta. Toi hiton häntä. Joten "luovutin" Paulan Immille, ja siitä tuli Mörkö <3 Ja tokihan se on myös HUU-vapaa sitten :D Ja varmasti suoristaa häntänsäkin aikaa myöten. Ja ihan pirun ketterä, niinkuin oli jo kotona. Juoksi vaan täysiä, hyppäsi samalla vauhdilla sellaiseen nuken petiin ja jatkoi sieltä muina naisina taas matkaa. Hän on nyt Helsingin Kalliossa Katujen Kuningatar <3
Sitten taas tämä meidän suhari, joka vetelee nurin juostessaan iloissaan ja on ihan kömpelö :D Ja tietty HUU-kantaja. Mutta nätti se on sekin, ja taistelutahtoa löytyy ja uteliaisuutta. Harkitsevampi se on kuin äitinsä, enkä nyt tee sitä samaa mokaa että roudaan emän kanssa kisoihin tai muualle, ja sitten se emä jännittyy joka kerta että tartteeko puolustaa, kun sitä puolustusviettiä on emolla olemassa aika vahvasti ja siitä opitaan haukkumaan muut koirat. Jepjep. Näinkin voi käydä, nimimerkillä kokemusta omaava. Sitä saa kyllä tehdä kaksinverroin töitä sosiaalistamisen ja asioihin totuttamisen kanssa, kun pennulle ei tule sitä kotoa "irtiottoa" alkuunsa, että oppii seisomaan omilla jaloillaan.
Jonna "hermostui" mun päättämättömyyteen, ja teki tytöistä tämmöisen: (tässä kohtaa ajatuksissa oli myös PikkuJii (alla olevassa kuvassa ylinnä), joka on ihan kuin Jippo pienenä, myös naamastaan. Tasapainoinen, pidempirunkoinen kuin muut, Sekä Hertta, joka on se kaunis mustavalkoinen narttu, jonka Jujulta tilasin. Myös HUU-vapaa, kuinkas muutenkaan :D )
Narttujahan oli siis viisi, Sporttitytön jätin jo pois valinnoista, koska se on pitkähkö. Tosin ei sekään huono olisi ollut. Nuo viivat kertovat aika hyvin sen, että melko tasaista jengiä on Juju saanut aikaiseksi. Päät ja kuonot ovat samalla tasolla, Jonna piirsi ne eri korkeuteen vain selventääkseen asiaa. Kinner on sekä Viirulla että Hertalla aavistuksen matalampi. Ja Viirulla etuosa ehkä parhain, jota schapeilta kyllä nimenomaan puuttuu. (aikanaan Mantankin valinnan syy, luonteen lisäksi) Ja tämä kaikkihan on kuitenkin alle luovutusikäisistä pennuista, joten aikuisiällä ne saattavat lopulta olla jotain ihan muuta.
PikkuJii jäi myös pois, koska on hieman kapoinen. Näistä kuvistahan näkyy vain sivukuva, ei sitä rungon leveyttä. Se lähti Hämeenlinnaan aiempaa schapekokemusta omaavaan kotiin. Siitä tuli nimeltään Jeda <3
Hertankin pystyin jättämään mietinnöistä pois, kun siitä sovittiin jalostusoikeus jos terveys ja luonne siltä aikanaan näyttää. Täräkkä pimu sekin on, sai iltaisin aina omat hepulit kun muut jo nukkui :D Reipasta pentua Hertankin uusi omistaja toivoi, ja sellaisen kyllä sai. Tyttö muutti Kuopioon myös schapekokemusta omaavaan kotiin, jossa jo ennestään yksi schapetyttö olikin odottamassa. Ja nimekseen jäi Hertta.
Joten lopulta jäin valitsemaan Paulan ja Viirun välillä, ja sehän jo tiedetään että Viiru kotiin jäi ja mistä syystä valinnan lopulta tein. Tosin jos sukupuolella ei olisi ollut väliä, olisin valinnut Tepon. Ihan paras pentu :D Hullu ja aina ekana joka paikassa. Meni harrastuskoiraksi Hesaan, ja varmasti on hyvissä käsissä. Kevyempi ja pienempi kuin muut urokset.
Sportti lähti Puumalaan kanoja ja kissaa hoitamaan ja sai nimekseen Viima. Se on kyllä niin mahtava koiranalku myös :) Kimin suosikki, ja kaikkein rohkein pentunen. Lähti ensimmäisten joukossa, ja ihan pari kyyneltä piti tirauttaa, kauhean ihana kakru. Sitä jäi oikein kovastikin ikävä. Kimi on kysellyt sen peräänkin, että onko siitä kuulunut mitään <3
Iso D jäikin lähelle Lahteen, myös aiempaa schapekokemusta omaavaan kotiin. Tätäkin poikaa saatetaan nähdä agissa myöhemmin. Matista tuli Kamu, ja on ollut jo koulussakin ihasteltavana, meni siis opettajalle Nastolaan. Pojista HUU:t meni niin, että Teppo (joka jäikin Tepoksi) sekä Iso D josta tuli Bappe olivat terveitä kantajia, ja Kamu terve-ei kantaja. Tytöistä tosiaan Paula ja Hertta terveitä - ei kantajia ja muut terveitä kantajia. Että melkein fifty-sixty sen suhteen :D
Ainiin! Pentujen viralliset nimet, aiheena suomirokki tällä kertaa:
Pomppaloikan Katujen Kuningatar Mörkö ent Paula
Pomppaloikan Maksimum Jee Jee Jeda ent PikkuJii
Pomppaloikan Nahkatakkinen Tyttö Viima ent Sportti
Pomppaloikan Ram Pam Pam Hertta ent Hertta
Pomppaloikan Höpinää Tötteröön Höpi ent Viiru
Pomppaloikan Juppihippipunkkari Teppo ent Teppo
Pomppaloikan Komisaario Peppone Bappo ent Iso D
Pomppaloikan Harsoinen Teräs Kamu ent Matti
Pentutarkissa pennuilla kaikki ok, muutamalla kulmuri otti toiselta puolelta ikeneen, mutta leuat leveät joten ell tuumasi, ettei näille mitään ongelmaa tule. Höpillä myös purenta ok, vaikka nyt tällä hetkellä se näyttää toiselta puolelta vähän ottavan kiinni ikeneen, muttei pahasti. Hyvä siitä tulee, ne maitokulmuritkin kun kasvavat suoraan ylöspäin, ja pysyvät vähän sivulle.
Pentutestinkin teki taas Kirsi Liikanen, hyviä harrastuskoiran alkuja ja vähän rauhallisempiakin tapauksia. Tarkemmin vaikka omassa postauksessaan, valitettavasti unohdin kaikessa kiireessä ottaa kuvat muitten lapuista ja tuloksista.
Tilasin pentusille pentupakettiin mukaan pannat, kaikille omassa värissä. Ja Minnalta pentupompat, ettei pikkuisten nahkamasut palellu syssyn tuulissa <3 Niistä tuli aika mahtavat! Pojille liilat ja tytöille pinkit, paitsi mun omalle okrankeltainen, kun olen nyt ihastunut siihen väriin, tietty myös keltainen panta!
Hyvää tulevaisuutta pikku pentuset, älkää syökö kanoja älkääkä kenkiä (ainakaan niitä kalleimpia kenkiä ;) )
Kommentit