Vihdoin ekat nollat kolmosissa!

 Tai vihdoin ja vihdoin, eihän me olla kisattu kuin kuudet kisat kolmosissa. Lähinnä sen takia, kun on ollut niin ärsyttävän lähellä ne nollat. Mikkelissä aloitettiin toukokuussa, Savikon Sepon radoilla. Hänen radat ovat olleet haastavimmat, mutta ei ne nollat sielläkään kaukaa hakeneet. Niissä näki, että kyllä me kolmosiin kuulutaan, osataankin jopa jotain. 

Seuraavaksi oli Riihimäellä kaksi rataa, toisella tuomarina mun ikisuosikki Mika Kangas, jonka rataprofiilit sopivat meille kuin nenä päähän. Koiralta vaaditaan irtoamista ja itsenäistä tekemistä. Mikä auttaa minua, kun en jaksa enkä ehdi juosta joka paikkaan :D Täällä sitten se keppivirhepaholainen alkoi vainoamaan, ja vitonen kun ei malttanut tehdä loppuun. Sehän meni kepeille täysiä putkesta ysikympin avokulmaan, joten kyllä se ne oikeasti osaa kun vaan malttaa. Jätti vikan välin tekemättä, kun tuli kiire. Toisena oli Jessi Landenin rata, jolla Jujulla tuli vähän hullua päähän ja se veti puomin alla ollutta putkea eestaas. Osaksi ohjauksesta johtuvaa, osaksi ihan vaan siitä että se jäi päälle. Eli hylky.

Seuraavaksi Hyvinkäällä Tommi Raita-ahon radat x 2. En ollut aiemmin hänen radoilla ollutkaan, mutta meni kyllä suosikkilistalle nämäkin. Samankaltaista itsenäistä tekemistä kuin Mikalla, tykkäsin. Mutta yllättäen ekalta radalta keppivirhe, aloitti väärin. Muistaakseni kiersi väärälle puolelle? Mutta ai että tätä rataa! Kattokaas nyt, tuossa 9-14 kohdassa suhasin vaan renkaan ja putken väliä, ja koira sai suorittaa. 

Tällä tokalla radalla tehtiin A:n jälkeen poikkari, jolla selvitettiin tuo kohta. Tähän moni muu kosahti. Taas sai ihanasti lähettää vaan putkeen 10, ja kaukaa ohjata yhteentoista. Tosin sitten Juju tuli ohjauksesta läpi, ja painoi muurille eikä kääntynyt kepeille :D Ehkäpä ohjaaja "aavistuksen" myöhässä. Mutta hauskaa vaikutti olevan. Täällä oltiin kesäkuun alussa, ja oli niin helvetin kuuma että ei jääty sille vikalle radalle.

Sitten käytiin yrittämässä Ylöjärvellä iltakisoissa, joissa myös oli hemmetin kuuma, eka rata ihan paskaa (koska olin myöhässä paikalla tietyön takia) ja toka rata parempi. Jossa hylky tuli ihan toka tai kolmanneksi vikalla esteellä, jonka hyppäsi väärinpäin. Ihan oma moka. Mutta edelleen, läheltä liippasi.

Seuraavaksi olikin oman seuran kisat, josta en eka radalta muista mitä siinä tapahtui. Toka radalla tehtiin kovasti nollaa, kunnes ihan itse ohjasin koiraparan väärältä puolelta kolmanneksi viimeistä estettä, vaikka se oli menossa oikein. Voi herranjestas. 

Pidettiin taukoa ja odoteltiin että ne infernaaliset helteet loppuvat. Eihän semmosissa jaksa ihminen eikä koira. Mä en saa henkeä enkä pysty juoksemaan sitäkään vähää. Juju kyllä juoksisi, mutta mua pelottaa että se saa lämpöhalvauksen. 

Elokuun lopussa mentiin sitten Saviojan Annen radoille Hesaan. Ekalla hyl, kun en ehtinyt ohjaamaan takaakiertoa. Jäin ihailemaan kun Juju selvitti kaikki Annen ansat, ja jäin sitten jälkeen. Sieltä kisoista ihania kuvia, ottaja Petra Strubing. Näistä kuvista näkee hyvin, missä kohtaa se ohjaajan "ohjaus" tulee ekalla hyllyradalla. Ei ainakaan ennen hyppyä :D

Seuraavalla radalla tehtiin nättiä nollaa, kunnes....jättää kepit kesken, kun ei malta ja vitonen. Argh sentään. Aavistuksen masenti hetken, kunnes maalissa schapekaveri Marko sanoi, että nyt leuka ylös, ohjaaja ohjasi hyvin, teitte siistiä rataa. Kyllä ne nollat sieltä tulee! No onneksi oli, pikku peptalk auttoi ja ajatus palasi positiiviseen. Oikeasti, hyvinhän nämä radat menevät ja Juju on kiltti ja kuulolla. Kääntyy pennin päällä ja reagoi kyllä hyvin nopeasti. Tuossa kun hyppää sen hypyn väärinpäin, niin siinä kun kääntyy ja palaa takaisin, näkee sen reagoinnin hyvin. Jippo olisi hiljentänyt ja löntystellyt takaisinpäin :D

Mehän ollaan treenattu Misa Riialilla kesä, muutaman kerran kuussa, lokakuussa alkaa taas oman seuran treenit jotka vetää-tadaa-Misa Riiali! Joka toinen viikko luvassa koko radan treenejä, aivan super! Nyt syyskuussa ajellaan vielä kaksi kertaa ulkotreeneihin, mutta sitten siirrytään halliin. Misan neuvosta kokeilin ohjureita tuohon keppiongelmaan, tässä pikku video ekasta kerrasta. Huomaa kyllä että onpa oudot nuo asiat tuossa, mutta heti päästiin kokeilemaan niitä haastaviakin kulmia. Ja kyllähän se ne hemmetin kepit oikeasti osaa, aika hieno suoritus heti alkuunsa. Tietty yhtään tuon enempää en ole ehtinyt treenaamaan, mutta kyllähän tuo vaikuttaisi toimivan. Ja "joku" ei kyllä kovin montaa toistoa malta, ennenkuin lähtee testaamaan heti vaikeinta :D

Viime viikonloppuna lähdin pikku syyslomalle, Kuhmoon kuvaamaan karhuja ja hoksasin että Kajaanissa aksakisat. Laitoin sitten sinne ilmon, kun osui niin sopivasti. Tuomarina Petteri Kerminen. Osallistujia ei ollut paljon, olisiko ollut Kainuun koronatilanne syynä, ensin meinattiin lyödä kaikki lukkoon ja samantien kaikki lukot peruttiinkin. Ehdin jo miettimään että pidetäänkö koko kisoja ollenkaan. No ei nyt sitten onneksi peruttu. Kermisen radoilla olen ollut kerran Jipon kanssa, joskus ajat sitten. Kisoista ei ole videota, eikä ollut striimiäkään. 

Mutta siis, ilahduin kun näin että kepeille umpikulma. Ainoa kohta joka mietitytti, oli tuo 17-18, kun siitä tullaan vauhdilla ja tiesin etten ehdi ohjaamaan. Joten piirroksen viivasta poiketen, kierrätin Jujun oikean siivekkeen kautta kun linjakin sinne vei. Mutta siis lähdöstä, tein valssin 2-3 väliin ja kepeille lähetys. Hyvin meni kepit loppuun asti, takaakierto viis, poikkari 6, seiskan yli ja haltuunotto ja putkenpään ohitus silleen. Piti vähän jarruttaa jottei linja vie ysin taa, siitä lähetys 10 ja yliotto 11, takaisin putkeen 12 ja taas väärän putkenpään ohitus haltuunotolla. Sitten juostiinkin, ja jouduin pikkusen huutelemaan Jujua tuon 17 hypyn jälkeen, pyörähti siinä että minneminne ja sain takaakiertoon pyörittämällä ihan. Siitä maaliin, ja hei!! meidän eka nolla kolmosissa! Ei se nätti tosiaan ollut, mutta nolla kuin nolla! Jeeeeee! Pikkusen oli sellainen puristusmeininki :D

Agiradat näyttivät tältä:

Jouduin pariinkin kertaan muuttamaan suunnitelmaa ohjatessa, think quickly and on your feet. Keinulle oli tarkoitus lähettää takaakiertoon ja kääntyä jotta koira jää vasemmalle puolelle. No enpä ehtinyt, kun näin että nyt olen myöhässä, joten jäin suosiolla toisinpäin. Ehdin kutoselle takaakierron ohjaamaan kun oikaisin, Juju lukitsi putken hyvin sitä ennen. Putkeen lähetys, kasin yliotto ja sitten vaan tossua toisen eteen, hienosti teki juoksarin ja kääntyi kympille, minähän oikaisin neloshypyn kohdalta jo vastaanottamaan ja ohjaamaan kepeille. Keppien päähän valssi, jännitti väärä putkenpää mutta taas kiltisti ohitus (ehkä saatoin sanoa jyrkästi JUJU :D) Taas sama loppu, ja taas sama ratkaisu, eli kierrätin tuon 17 hypyn oikean siivekkeen kautta. Ja kyllä nuo viimeiset esteet pidin kielen keskellä suuta, ja hitto vie-TUPLANOLLA!!! 

Vika rata, kisat sujuivat vauhdilla kun oli vähän osanottajia ja tämä rata suurinpiirtein vaan käännettiin toisinpäin. Tutustuin rataan, ja tuo piirroksen viivan kautta tokan hypyn ohjaaminen tuntui meille huonolta. Lähdöstä koira ei nähnyt tuota siivekettä, ja mietin että tulee kovin jyrkästi hypylle kolme jos tuota kautta ohjaa. Näin sieluni silmi että se tiputtaa riman kolmosesta, tai jättää kakkosen hyppäämättä. Nyt muistin että meillä oli juuri sellainen ohitusvirhe omissa kisoissa Ärinöissä, josta se varmaan jäi mieleenkin. Eli, tein siihen ihan niiston ja saatiin kolmoselle parempi lähestyminen. Tuo kepeillemeno mietitytti, putkesta tullaan kovaa ja muurin yli, jolloin keppejä ei edes vielä koiralle näy. Pikkuisen lyhyt reitti ja avokulmaan vielä siinä. Valssi tuohon muurille, pikkusen oli pakko jarruttaa ettei mene linjasta ohi. Ja jesh, aloitti ja jatkoi oikein ja teki loppuun! Piti omaa ajatusta pitää siellä keppien päässä, koska tuntuu välillä että Juju lukee ajatuksia sen suhteen, jos alkaa edes miettimään (katsomatta!) seuraavaa estettä, niin se jo lähtee sinne samantien. Jatkoon lähetin vaan pituudelle ja hypylle 9. Pudotti sen ysiriman, tuli kiire takaisinpäin puomille niin siinä kävi niin. Onneksi, täytyy sanoa, kun ajattelee jatkoa....superjuoksari taas, lähetys eteeneteen ja putkeenputkeen, vastakäännös 13, siinä kun piti jäädä katsomaan ettei mene putkesta hypylle 13 uudelleen niin jäin telineisiin ja ehti hyppäämään pituuden sitten kulmittain ja siitä hylky. Tein tuohon 15-16 väliin valssia, ja olin vielä ihan auki sinnepäin niin senhän se oikein nappasi. Ei auttanut huutelut, ehti sinne silti. Maalissa siis hyllyllä mutta ai että olin iloinen näistä kisoista! Ei ollut meidän omimpia rataprofiileja, mutta selvittiin ja tehtiin hienoa yhteistyötä. Rata radalta paremmin, vaikka tässä nyt se hylky tulikin mun hitaudesta johtuen. Olisi pitänyt rohkeasti vaan lähteä jo tuonne 15-16 väliin, eikä varmistella. Olipa triplakin lähellä! Ja niin, se mikä onneksi? No se, että jos ei olisi ollut hylly (ja se rima tippunut) oltaisiin saatu agiserti. Ahhahaaaa. No mutta, jos jos-sanaa ei olisi niin lehmätkin lentäisi. 

Pitää tähän loppuun vielä laittaa P-haun epiksistä videot, mummelikin pääsi menemään yhden radan. Se oli ihan intopiukeena, hassusti tulee A:lta ohitus, ja hyppää putken yli. Olin varma että kokeneena koirana sen A:n kyllä käskyllä ottaa. No eipä kannattanut olettaa. Juju sen kyllä menee, mutta semmoista varmistelun makuahan tuossa on. Ei välity kuvasta, miten ulos se putki A:n alta tulee. Ja Jujun juoksari <3 Saatiinpa hyvät treenit noita kisoja ajatellen, ihan samanlainen eteneminen.

Jippo:

Juju:

Ihanaa kun tuli syksy ja viileämmät kisakelit, ensi viikonloppuna sitten Janakkalaan niille ihanille Mikan radoille :)