Jujun kolmosten korkkaus

 Kylläpä sitä nyt on postailtu todella laiskasti! Jujun kanssa startattiin ekoissa kolmosten kisoissa Mikkelissä 8.5., tuomarina Seppo Savikko. Sepollahan ei tunnetusti helpoimmasta päästä radat ole, ekalla (hyppäri) en ehtinyt mihinkään, ihan paskaa liikkumista multa. Toka radalla ehdin paremmin, uskalsin ohjata kuten treeneissä ja lähetellä paikkoihin ja Jujuhan suoritti. Hienoja hetkiä ja pätkiä! <3 Varsinkin tuo puomilta eteenpäin, loppuun asti jossa mä olen selkeä koiralle, ja ohjaan niinkuin Jujua pitää. Niin hienosti tekee takaakierrot ja suorittaa puomin jälkeisen elämän itsenäisesti.




Vika radalla joko minä rentouduin, tai aloin ohjaamaan paremmin tai sekäettä. Tehtiin tosi siistiä rataa, tosi hienoja asioita, onnistui inin, kepeille takanaleikkaus, juoksari ja sitten putken jälkeen jää yksi hyppy tekemättä kun en vaan a)ehdi ja b) osaa ohjata. Oli kyllä osoitus siitä, että kyllä me kolmosissa osataan ja sinne kuulutaan, ihan hirveän paljoa haastavampia ratoja ei kolmosissa vastaan tule. Toki semmoisia jotka ei vaan profiililtaan miellytä/ole meille sopivia, mutta nosti kyllä siinä mielessä itseluottamusta :) Vauhtiakin oli melkoisen kivasti näissä kisoissa. 


Seuraavat kisat olivatkin Riihimäellä 29.5. tuomarina hyppärillä Mika Kangas ja aksaradalla Jessi Landen.

Hyppäri kulki tosi sujuvasti, onnistui jopa kovasta vauhdista putkesta avokulmaan kepeillemeno. Toki ei malttanut tehdä loppuun, vaan luisti välistä ja jouduttiin palaamaan alkuun. Tosi hienosti tulee myös päällejuoksuun, eikä lähde jalkojen mukaan mitä se aiemmin teki kun ei malttanut. Mutta hei! Tulos, vitosella maalissa, eikä ilman korjauksia olisi ollut hullumpi etenemä täälläkään. 


Agiradalla sitten olikin semmoinen alku, että ysikympin kulmasta suoraan kepeille, jonka takana putki. Esteväli hypyltä oli piiiitkä, ja Juju karkasi lähdöstä joten suunnittelemani niisto ei onnistunut. Ruuvailtiin niitä keppejä neljä kertaa ennenkuin onnistui. Sitten loppu olikin hurlumheitä, kun en ehtinyt minne luulin ja Juju teki mm. puomin väärään suuntaan (tosi upealla juoksarilla), yhden putken kolmeen kertaan joka oli sen puomin alla, oikein mikään ei tässä onnistunut, muutakuin se että Jujulla oli helvetin hauskaa eikä tosiaankaan paineistunut :D Vaikka ei se kyllä sitä ole koskaan tehnytkään, mutta olen pyrkinyt etten sellaista aikaan saisikaan. Korjata sitä saa, mutta en ala omia mokia fiksaamaan. Laitetaan nyt tuokin rata näkyviin, vaikkei siinä mitään järkeä olekaan :D


Seuraavaksi oli sitten Hyvinkää 5.6., tuomarina Tommi Raita-Aho. Näistä radoista ei videota, ei striimiä eikä kaveria. Piirrokset onneksi löytyvät. Näissä kisoissa ensimmäisen kerran ihan törkeä helle, otin viilennysloimen mukaan mutta tuskaistahan se oli. Ei paikkaa missä kastella koira tai viilentyä, kisapaikka todella kiva muuten ulkoilumaastoiltaan mutta kisapaikka montussa missä ei käynyt edes tuuli. 


Ensin agirata, haasteena taas tuo hiton avokulma kepeille. Josta nyt sitten tietenkin se vitonen taas napattiin, tällä kertaa aloitti väärältä puolelta kepit. Tämän keksi joissain Misan treeneissä, ja jumankauta ettei meinattu saada aloittamaan oikealta puolelta ollenkaan. Ihan outoja keksintöjä, oli ihan ekaa kertaa ikinä se homma. Muuten tämä rata mahtava, meille sopiva profiili, saa lähetellä ja koira suorittaa itsenäisesti. Kepeiltä kun mentiin putkeen, menin suurinpiirtein suoraan rengasta kohti, ja siitä takaisin samaa reittiä kohti viittätoista ja matkalla vaan lähettelin putkeen. Tykkäsin kyllä kovasti, en ole aiemmin Tommin radoilla ollutkaan. 

Agirata alkoi hyvin, sain jopa poikkarilla Jujun kääntymään A:n jälkeiseltä hypyltä seiskan taa, hyvin toimi. Takaakierto ysille (meinasi mennä puomille siitä, sain kääntymään), lähetin putkeen vastiksella, jolla kääntyi kivasti takaisinpäin 11-putkeen. Hitto että toimi hienosti! Yritin ohjata tässä poikkarilla kepeille, mutta Juju meni suoraan läpi ohjauksesta muurille. Ehkä hieman jarrua olisi auttanut... Loppu sitten niinkuin pitikin. 

Kolmas rata jätettiin menemättä, oli niin hirveä helle että en viitsinyt karvakoiran kanssa jäädä pyörtymään. 

Olin ilmonnut vielä Ylöjärvelle 9.6. iltakisoihin , lahjakortteja kun sinne viime vuodelta oli. Kolme rataa sielläkin, tuomarina Jari Helin ja järkyttävä helle jatkui....Ei striimiä, ei videoita. Piirrokset tapahtuman sivuilta. 


Eka rata paskinta ikinä, helle vei todella mehut, mikään ei toiminut. Rimoja tippui, keppejä ei tehty loppuun, tosin osa tästä johtui siitä, että Tampereen tiellä oli tietyö joka myöhästytti mun aikataulun. Haluan aina olla sen puolen tuntia aiemmin paikalla, jotta ehtii ilmota ja lämpätä ja vähän tsekkailla ja saada ne omat lähtörutiinit Jujun kanssa tehtyä. Noh, pikkumakseja muutama ja kun oltiin tutustuttu, ajattelin että ehdin nyt edes vähän lämpätä kun maksit tutustuu useammassa erässä sen jälkeen. (ja koronasäännöt justiin ehtineet helpottua, enpä ollut tätä uutista kuullutkaan. Ihmettelin vaan että miksei tutustumisessa kellään muulla oikeastaan ollut maskia.) Lähdin siis lämppäämään ja kuulin että mitähän helvettiä, siellähän puhalletaan pilliin. Juoksin siis siinä perkuleen helteessä lähtöpaikalle, ja oltiin seuraavina vuorossa. Joten joo, tässä nyt meni kaikki pieleen. Ja kun oli puhetta niistä radoista, tai tuomareista tai niiden linjoista mitkä ei miellytä, niin.....tässä aikamoinen tuo 15-17 väli. 

Radan jälkeen iski hirveä agilityahdistus, soittelin kavereille että Jujun kanssa agility ei ole ikinä ollut paskaa, ja nyt oli kaikkea hirveää ja apua. Onneksi Heidi kuunteli (raasu joka ehti ekana vastaamaan :D ) ja vähän valoi mulle järkeä päähän. 



Päätin jo, että ei mennä enää kuin tämä toinen rata, otetaan hyvä fiilis ja tehdään kivalla meiningillä, viis siitä miten menee muuten. Vika radalta peruin jo ennen tokaa lähtöä. Tämähän nyt olikin kohtuullisen suoraviivainen rata, ainoa mihin en keksinyt mitään järkevää oli kepeiltä eteenpäin esteelle 18 asti. No päätin että aivan sama tosiaan, mennään miten mennään kunhan saadaan yhteistyöllä tehtyä se mitä tehdään. Ja kas kummaa, kun saatiin tehtyä ne rutiinit ja muut, niin oltiin samalla radalla ja mentiin vaan yksi hyppy väärinpäin ja hassua kyllä juuri tuolla lopussa minne en mitään järkevää keksinyt. Äkkiä autoon jäähdyttelyn jälkeen ja ilmastoinnit täysille. Siltikin oltiin kotona varmaan klo 23 illalla, että ihan kiva ettei menty sitä vikaa rataa. On sinne Ylöjärvelle oikeasti pirun pitkä matka meiltä!

Tämä karsea helle senkun jatkuu, joten seuraavat kisat ovat hamassa tulevaisuudessa, kunhan lämpö laskee alle +20. Loppupäätelmänä tässä kuitenkin, että meillä ei näytä olevan mitään ongelmaa tehdä rataa, ongelmat tulevat vain ja ainoastaan kepeiltä. Joten-mitäpä sitä sitten, kuin treenaamaan niitä eestaas ja takaperin. Sitten syksyllä :D

 Toki sitten näiden jälkeen oli vielä JSP-kisat, ja niiden etkot. Ekaa kertaa ilmosin sennuässämmiin, mutta se ansaitsee oman postauksensa. 

Kommentit