Kultainen kolmikko

 Englan pennut alkoivat syntymään lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Edelliset pennuthan sillä syntyivät plops plops vaan, ei mitään ongelmaa. Tällä kertaa ei sitten ihan niin iisiä ollutkaan.

Ensimmäinen pentu syntyi 1.50, ja se oli perätilassa häntä edellä, mutta takajalat kohti päätä. Eli ei mikään paras mahdollinen asento. No se kumminkin syntyi, Suvin avustuksella. Suuri poika, painoi 370 grammaa.

Seuraavaa odoteltiinkin pari tuntia, ja tämä poika se sitten olikin ihan järjettömän iso mörssäri, tuli onneksi pää edellä ja senkin Suvi veti ulos. Se painoi muhkeat 490 grammaa, tuohon painoonhan mahtuisi jo kaksi normaalin kokoista schapen pentua. Ihan hurja. Kyllä se siltä näyttikin, kun tuli ulos, mä jo ajattelin että mikä ihmeen mörssäri tämä on. Mutta ihan terve poika, ja kovin terhakkakin. Tässä vaiheessa muistin tiineysröntgenin ottaneen ell sanat (kun sanoin että paino on noussut neljä kiloa, mikä viidelle pennulle on aika paljon. ) Ja ne sanat olivat, että: ei schapen pennut niin paljon paina, oltava paljon nestettä. Noh, eipä se sitten ihan niin ollutkaan, nesteitä ei mitenkään ihmeellistä määrää, vaan tosiaan niitä suuria pentuja. Herranjestas sentään. Tässä vaiheessa ajateltiin, että no kun tuo tuli alakautta, niin on se semmoiset linjat vetänyt auki, että pakko tulla loputkin. No ei sekään sitten ihan mennyt niin.

Seuraavaksi tuli tyttö, ja sekin painoi 340 grammaa. Kaunis narttu <3 

Seuraavana poika, jota jouduttiin sitten avustamaan jo enemmän ja vaikka se ulos saatiin ja vielä pari kertaa veti henkeä, ei se jaksanut elää. Surullisena hautasin tämän suuren pojan omppupuun alle. Tämä pentu oli suurempi kuin se 370 grammaa painanut, en tajunnut punnita mutta iso oli, ja veikkaan että yli 400 sekin. 

Sitten päätin että sitä viimeistä ei edes yritetä saada alakautta, vaan lähdetään ell. Siellä päivystyksessä sitten ultrassa vielä sydänääniä sikiöllä oli, tosin oli jo alentuneet. Vielä kysyttiin että haluanko että yritetään lääkkeillä, en halunnut, kun en uskonut niistä olevan apua, ja Enkku valmisteltiin leikkaukseen. Pian sitten ell tulikin kertomaan, että valitettavasti pentu (uros) menehtyi elvytysyrityksistä huolimatta. Nukutuslääke liikaa sille pienelle, jolla jo stressitila oli päällä. 

Kyllähän näitä oppirahoja tässä on tullut makseltua ihan omiksi tarpeiksi, mutta tämä jotenkin surettaa eniten, kun pennut olivat ihan täydellisiä eikä niiden olisi tarvinnut menehtyä. Yhtä surullisia varmasti olivat ne perheetkin, joille pentua ei nyt sitten riittänyt. Ihan paskaa suorastaan. 

No mutta, elämä menee eteenpäin suruista huolimatta. Tämä kolmikko on kasvanut hyvin ja tuplasivat painonsa viikossa. Paitsi se suurin, se painoi eilen "vain" 880 grammaa. Toinen poika 720 ja tyttö 680. Alkaa nämä koot tasoittumaan, ei se suurin enää niin isolta muitten rinnalla näytä. Tekonimiksi tuli Urho (suurelle miehelle suurmiehen nimi :) ), Sami Salama (johtuen kuvionnista) ja Tytti Tyttönen. Eilen meillä oli jo virallisten nimienkin julkistus, olen niitä pyöritellyt ja nämä niistä valikoituivat.

Urho: Pomppaloikan Kultaa Taikka Kunniaa

Sami Salama: Pomppaloikan Kultainen Kulkuri

Tytti Tyttönen: Pomppaloikan Kultu Kimallus

Kaikilla on iso merkki päässä, ja kyllä ne kauniit päät taas ovatkin <3