Kesäseikkailu vm-19

Elokuun puolessavälissä aloin katselemaan missä olisi kisoja, kun tässä pentujen hoidon lomassa olisi kiva pikku reissu saada. Semmoinen hengähdystauko itelle. Hoksasin että hitto, Jomalassa (=Ahvenanmaalla) on kaksipäiväiset kisat kuunvaihteessa. No enpä ollut ylipäätään siellä eläissään käynyt, joten päätös suunnasta oli aika äkkiä tehty. Sitten kyselemään nöyrästi että hoitaisiko mies pentuja sen kolme päivää, jonka reissu kestää. Kun hän lupasi, niin pyysin avuksi vielä ihanaa aina auttavaa Sannaa, joka kävi päivittäin pentuja ruokkimassa ja ulkoiluttamassa, kun Kimi oli töissä.

Majoituksen löysin paikasta Strandbergs Stugor, söpö 25 neliön pikkumökki, joka oli sitten viimeisen päälle rempattu. Ihan meren rannalla, uima-allaskin olisi peräti ollut, mutta sitä ei kyllä tullut sitten edes testattua, vaikka uikkaritkin matkaan otin. Tosin kuvan ulkopuolelta, siinä oli myös satama-aluetta ja ei-niin-nättiä veneenrakennus(?)paikkaa. Eipä se häirinnyt, ei aiheutunut melua eikä sitä nyt lopulta taaskaan paljoa tuolla muuten oltu kuin nukkumassa. 8 minuutin ajomatka viikkarin satamasta, ja saman verran kisapaikalle. Keskustaan olisi ollut joku pari kilsaa, lopulta en ehtinyt edes siellä kunnolla käymäänkään. Kämppä oli niin siisti, ettei yhtäkään vesiroisketta ollut edes kaakeleissa, arvatkaa miten hinkkasin siellä ennen lähtöä :D Aivan ihana paikka. Eikä pahan hintainen, taisi olla 70€/yö. Siellä oli eri kokoisia noita mökkejä, ihan pikku taloista lähtien. En kyllä oikein päässyt ymmärykseen että miksi ne kaikki olivat erilaisia tyyliltään ulkoisesti. Että onko rakennettu yksi stuga, jatkettu seuraavalla, vai onko nuo olleet jotain muuta tarkoitusta varten alunperin, ja sitten muutettu mökeiksi? Oli miten tahansa, rempat oli kyllä hienosti ja taiten tehty. Viehättävä paikka, voin kyllä suositella.


Perjantaina

Laiva siis lähti Turusta aamulla klo 8.45 eli perillä oltiin noin puoli kolme päivällä. Noin aikainen lähtö Turusta tarkoitti että herätys on klo 4, koska meiltä ajaa yhden pysähdyksen taktiikalla Turkuun n. 3 tuntia. Alkuun olin varannut vain paluumatkalle hytin, kun ajattelin että mitäpä sillä noin lyhyellä matkalla tekee. Sitten kun tarkemmin ajattelin, että niin, kai se olisi kiva käydä syömässäkin jotain ja mihinkäs sen koiran sitten siksi aikaa laittaa. Olin tosiaan yksin reissuun lähdössä. Ja ehkä sitä voisi siinä pikku aamutirsat vetäistä noin aikaisen herätyksen jälkeen. Soittelin sitten Viikkarille ja varasin myös menomatkaksi hytin, paluuseen ajattelin että se on kiva olla, kun suurinpiirtein suoraan aksakentältä laivaan paahdetaan. Pääsee sitten suihkuun ja lepäämään. Radat ovat nimittäin järjestetty siten, että ehtii kisaamaan mahdollisuuksien mukaan sunnuntainakin kaikki kolme rataa ja ehtii vielä iltalaivaan. Kun asiasta kysyin, niin sanoivat että tuomarit lähtevät samassa laivassa joten päättelin että kai sitä voi kaikille radoille ilmota :D Hirmu kivasti ajateltu järjestäjiltä! Paluumatka alkaa siis klo 14.25 ja perillä Turussa 19.50, ja meillä kotona sitten n. 23. Laivamatkan menopaluun hinnaksi tuli n. 120€ auton ja hyttien kera ja tietty lemmikkimaksun.


Siinä kun päästiin perjantaina laivaan, ja odoteltiin hyttiin pääsyä, niin Jippo alkoi piehtaroimaan keskellä ihmispaljoutta iloissaan. Sieltähän sitten karvojen seasta loisti torttujen torttu, eli se hittovie oli aikaistanut juoksujaan parilla viikolla. Varmasti Enkun pentujen takia, ja minä kun kovasti aina kehun että tyttöjen juoksut on aina kellonvarmasti samalla välillä. Hahhaa. Ei oltu sitä edes noteerattu, kun pojat kestää sen alkuajan ihan hyvin ilmoittamatta mitään. Ja tietty nuo pennut vievät aika suuren huomion. Ensimmäisenä tehtävänä perillä sisäänkirjautumisen jälkeen oli siis lähteä etsimään Mustia ja Mirriä ja juoksuhousujen ostoon. Kun eihän ne nyt mukana olleet. Jostain piti kehittää myös sitä punaista nauhaa, joten ostin villalankaa ja illalla pyörittelin siitä kauniin koristeen hihnaan :D

Juoksupökät siis löytyivät ja sitten ilta kierrettiin geokätköjä, ja väritettiin geokarttaa. Tämä ehkä avautuu vain kätköilyharrastajille, mutta lopulta koko Ahvenanmaa oli väritetty poislukien saaret. Ne täytyi säästää seuraavaan kertaan. Siinä lomassa tuli nähtyä taas kaikenlaista kivaa, mm. Kastelholmin linna, joka valitettavasti oli ehtinyt mennä jo kiinni. Ajattelin että olisin käynyt siellä seuraavana päivänä uudelleen, mutten sitten ehtinyt kuitenkaan. Minua nuo linnat kiehtovat jostain syystä kovasti.


Kaiken tämän puuhastelun jälkeen mentiin stugalle n. klo 19, aamupalan jälkeen en ollut syönyt mitään. Mutta olipa taas herkullinen aamiainen merellä, ensin ajattelin köyhäillä ja syödä jossain muualla, mutta kyllä se rahansa väärti on, jos syö enemmän kuin yhden sämpylän. Ruokakauppa löytyi samasta kauppakeskuksesta mistä Jipon juoksupökätkin, vastapäätä oli myös K-supermarket Kantarellen.

Lauantaina sitten taas aamulla ensin kätköiltiin, eka rata meillä n. klo 14. Menin kyllä sitten aiemmin paikalle, kun seurakaveri Marja kisasi koiransa kanssa kakkosissa ja halusin heitäkin kannustaa. Hienoja ratoja tekivätkin, harmi ettei tuloksia tullut. Meillähän oli kolmosiin ekana ilmoitettu että tuomarina on Eija Berglund, tai siis kitussa ja radat olivat niin että lauantaina kaksi agirataa ja hyppäri, ja sunnuntaina kaksi hyppäriä ja yksi agi. Noh, meillähän siis Eijalta jo serti olikin joten reissun ajatuksena ei valioituminen ollut, kun sertithän pitää olla kolmelta eri tuomarilta. Tosin sitten kun kisakirje ja aikataulut tulivat, niin tuomarit olivatkin vaihtuneet toisinpäin, eli Tomas Berglund ekana lauantaina ja Eija sitten sunnuntaina. Siinä vaiheessa alkoi ajatus hiipimään päähän, että jospa sitten kuitenkin.....nimittäin osallistujamäärä ei ollut kovin suuri, 6 koiraa per rata medikolmosisa :O Ja olisi kaksi mahdollisuutta se agirata voittaa. Koska kakkossijallahan tässä ei tehtäisi mitään. Tosin tunnetustihan Berglundien radat eivät helpoimmasta päästä ole, joka tosin sekin sopii meille. Jippo on taitava koira, ja kun osaa käyttää sen vahvuuksia hyväksi, niin päästään pitkälle :)

Eka radalla oli kaksi meille pahaa kohtaa, puomin jälkeen takaakierto hypylle, ja suoraan tarjolla oleva putki. Seuraava kohta kepeillemeno, todella ahtaassa kulmassa ja tarjolla hyppy. No hyvin osaan ainakin tunnistaa meidän vaaranpaikat, nuo kohdat juuri epäonnistuivat. Pitäisköhän oikeasti rakentaa Jujulle pysärit? ;) Tulos siis hyl.


Seuraavaksi hyppyrata, tämä oli rataprofiililtaan kiva, eikä hirveitä ansoja, toki tiukkoja kohtia, minkä tosiaan kyllä äänestä kuulee videollakin ;) Lotta se joskus sanoi, että ilmeestä näkee, että nyt lähdetään tekemään nollaa, kun menin lähtöpaikalle treeneissäkin. Ja tälle radalle lähdin just sillä ilmeellä. Alku oli tosi meille sopiva, jätin Jipon lähtöön ja menin aivan toiselle puolelle kuin muut, lähetin sen pimeään putkikulmaan ja juoksin. Koska tiesin että jos en sinne perän takaakiertoon ehdi, siinäpä se rata sitten. Ehdin! Mutta vain vaivoin, tuossakin näkee kun Jippo hyppii mun edessä että mee pois eestä!!! Sitten jatkettiin hyvällä sykkeellä, ja Jipolle on nuo ysikympin kulmat kepeille vaikeita. Se ei käskyllä niitä hae, vaan se pitää sinne ohjata, enkä nyt tietty sinne ehtinyt. Pyörii siinä edessä kolmen sekunnin edestä lisää aikaa, estelinjaa ei ylitetty joten kieltoa ei tullut. Loppusuoralla Jippo irtoaa hienosti maaliin ja kääntyy oottelemaan ohjaajaa. Maalissa kysyin Marjalta, että oliko se nolla? Ei kuulemma käsi noussut ja olinpa iloinen :) Tuloksia saatiin odotella pitkään, ja vihdoin kun ne tulivat, niin me oltiinkin ekana!!! Eli Jipolle eka hyppyserti! Loistavaa!! Juteltiin siinä kaikenlaista aikamme kuluksi, niin Marjan analyysi oli kyllä hyvä: Jospa ohjaaja kävisi fysiikkatreeneissä, niin koiran ei tarttisi kohteliaisuudesta odotella ohjaajaa :D Jippo kun on sen verran kiltti, että ei lähde ominpäin ryntäilemään kuin harvoin.


Sitten vielä illan vika rata, eli agilityrata ja mahdollisuus valioitumiseen. Pää kylmänä vaikka edellisestä sertistä jo iloittiin, vaaranpaikkoja alussa putkesta takaakierto puomille, eikä takaisin putkeen, ja keppien jälkeinen samperin hyppy tarjolla taas. Päätin tehdä vastiksen, että saan sen käännettyä sieltä pois, onnistuu tai ei. Marjaakin vähän jännitti tämä kohta, oli myös ennen puomille menoa jo katsonut putkea, mutta tuli kuitenkin puomille :D Kepeille taas ysikympin kulma, mutta siihen ehdin niistämään joten siinä ei ongelmaa tällä kertaa. Pituuden jälkeen oli kaksi takaakiertohyppyä, ekan vielä ehdin ohjaamaan, tokalla se oli jo edellä mutta onneksi kuunteli käskyn! Keinulle se meni edellä, joten niistoon ehdin justjust, ja maaliin nollalla!!! Oltiin ekana lähtövuorossa, joten sitten ihmettelemään että miten muille käy. No niillehän tuli kaikille jotka nähtiin niin hyl tai virhe, joten se yksi jota ei nähty, piti jännittää tulostaululta. Kun tulokset tulivat niin pyysin Marjaa menemään katsomaan tulokset. Yritin ilmeestä päätellä jotain, mutta en voinut :D Marja sanoi, että ootte te ekana, mutta sertiä ei ole merkattu. Tosin se johtui varmasti siitä, että en muistanut merkata ilmoon että on mahdollisuus vastaanottaa serti, joten varmaan sitä varmistelivat siinä. Eli Jiposta tuli agivalio, ihan huikeaa!!!!! Olipa tosi kiva vielä se, että sattui Marja miehensä kanssa olemaan paikalla niin pystyi jännittämään ja iloitsemaan jonkun tutun kanssa yhdessä <3


Jippo, mun rakas kisakamu <3 <3

Kämpille lähdettiin about klo 18.30 ja kaupan kautta, pakkohan se oli siideri ostaa juhlan vuoksi :) Myös kolmen kaverin jäätelöä, johon ihastuin sm-kisoissa, onpa hullun hyvää jätskiä! (ei maksettu mainos) Olipa piiiitkä päivä, ja aivan mahtava päätös sille! Jalat huusivat jo hoosiannaa ja armoa.



Sunnuntaina olikin radat aiemmin, eli meidän eka rataantutustuminen klo 11. Aamulla haettiin vielä pari geokätköä ja Jiposta kyllä näki että reissu on vaatinut jo veronsa, sekä kovin lämmin keli ei oikein innostanut. Mentiin agirataa, siinä tuli muutamakin hylly matkalla. Aika vaikea rata tämä. Seuraava oli hyppäri, joka olisi ollut tosi kiva, tiukkoja kohtia ja oltaisiin päästy käyttämään meidän vahvuuksia, mutta Jippo ei liikkunut enää oikein ollenkaan. Keppien kanssa sähellettiin muutamakin kerta, ne on ensimmäinen este jossa huomaa että nyt on kiintiö täysi. Jättää ne kesken eikä oikein huvittaisi. No kun se kohta saatiin mentyä, loppurata meni ihan kohtuuvauhdilla ja ilolla loppuun. Tämän jälkeen kävin ilmoittamassa, että vika rataa ei mennä, karvakoiralle liian kuuma keli. Ja Jippo oli kyllä jo työnsä tälle viikonlopulle tehnyt <3

Juteltiin siinä toimitsijoiden kanssa, että oli tosi kivat kisat ja lupasin että ensi vuonna tullaan porukalla kisaamaan :) Kisapaikalla kaksi rataa rakennettuna, joten sujuvasti luokat menivät. Tuolla tasainen sorapohja, tosi hyvä juosta ja varmasti koirallekin hyvä. Aidatut radat, ja silloin kun mentiin kahta rataa yhtäaikaa, niin myös välissä barrikadi, jos se jotain auttaa päättämään. Siisti ulkohuussi, vesipistettä tosin ei ole, ainoa mitä jäin kaipaamaan. Eikä myöskään paikkaa jossa uittaa/kastella koiraa kuumana päivänä. Suosittelen kyllä, oli mukava kokemus ja saa tehdä monta rataa, kaikille luokille kolme rataa kahtena päivänä. Ajattelin jo, että jos ensi vuonna ottaisi molemmat tytöt, Jipolla menisi vain yhden päivän radat ja Jujulla molempien päivien. Saas nähdä onnistuuko, mutta on kyllä ehdottomasti listalla!

Siitä sitten suoraan kaupan kautta odottelemaan laivaan pääsyä, joka oli klo 14.50, ja oli ne tuomaritkin laivaan ehtineet joten olisi kolme rataa voinut tehdä :D Kotona illalla klo 23, että olihan se rankka mutta todella mieleenpainuva reissu. Kesäreissu vm-19 done. Ensi vuotta odotellessa!

Kommentit