Jujun epikset Kouvolassa
Hoksattiin Sannan kanssa että Kouvolassa olisi epikset, ja päätettiin että sinne lähdetään Team Ponnarin kanssa. Tämä oli neljäs kerta epiksiä, kaksi ekaa kertaa P-Haulla ja nyt uudessa paikassa Kouvolassa. Aiemmin oltu 9.5. ja 25.6. ja nyt 18.9. Eikun oltiinhan me A-qilityllä
ihan ekat supermöllit 10.3.! Tosin paikkana se ei ollut uusi,
mutta tilanne oli. Eikä se silloinkaan mitenkään ihmeellistä ollut,
keskittyi tekemiseen heti alusta lähtien. Hauskahan se on tuota
kehitystä seurata niistä videoista :D Pyrin aina ennen kisaamaan alkamista käymään epiksissä eri paikoissa, näkee sen koiran sielunelämän, että kykeneekö se keskittymään vieraassa paikassa, haittaako vieraat esteet, pitääkö moikata ratahenkilöt yms. Että pitääkö myös sen treenaamiseen syventyä enempi, ihan lajin lisäksi. Eipä näköjään sen kummemmin tartte, keskittymiskyky on loistava, ei kiinnitä radalla huomiota muuhun kuin tekemiseen.
Eroa tuossa kolmessa kuukaudessa ehtinyt tullakin, enää ei kysellyt kesken rataa palkkaa, eikä usko loppunut että miten me vieläkin mennään vaikka jo näin monta estettä. Estefokus kasvanut myös loistavasti. Vaikka meillä oli pitkä treenitauko Enkun pentujen takia, sekä edelleenkään emme treenaa ratoja treeneissäkään. Eikä ole syytäkään, opetellaan vasta taitoja tulevaan :)
Tavoitteena tuossa siis lähdössä pysyminen (tai että ohjaaja ei hätäile, eikä anna lähtölupaa liikkeellä, vaan rauhassa kävelen sinne minne nyt haluan mennä, pysähdyn, vedän henkeä ja vasta sitten annan lähtöluvan.), sekä tuo edellämainittu vieraan paikan treeni. Otin supermölliradan ja kaksi kertaa möllihyppärin. Tuolla radan saa uusia, ja paras tulos jää voimaan. Hyllystä ei saa hylättyä, vaan virhepisteitä.
Supermöllirata oli just sitä mitä pitikin, eli helppo. 11 estettä, melko suoraa etenemistä, takaosassa loistavasti pystyi itse etenemään ja Juju tuli kahden hypyn takaa mukaan <3 Tuolle seuraavalle suoralle putkelle en kyllä tehnyt mitään ohjausta kertoakseni että sitten käännytään (öhöm, hyi ohjaaja), tuli kyllä kun kutsui. Vikasta putkesta tullessa fokus hyvin edessä olevalla hypylle. Vaikka mun typerä sijoittuminen olisi voinut sen kääntää mua kohdenkin. Tämä rata voitettiinkin sitten :)
Seuraavaksi möllihyppäri, ja tämähän olisi helposti voinut olla vaikka ykkösten rata kisoissa, ja me suoriuduttiin siitä hienosti! Toki eihän siellä keppejä ollut, mutta noin muuten. Tällä radalla se ei sitten enää kääntynytkään sieltä putkesta, vaan nappasi edessä olleen hypyn, ja ai että mä olin iloinen! Kun siihenhän tässä on pyritty, että jos ei ohjaaja ohjaa niin esteet mitä edestä löytyy suoritetaan. Ensin ajattelin että lähtiköhän se Vimmua ettimään, mutta ei, ihan vaan suoritti rataa hän <3 Takaosan hyppykaaren jälkeen ensin ajattelin tulla putken toista puolta, koska mietin että "ei se vielä osaa hakea putkea pimeään kulmaan", mutta en sitten kyllä ehtinyt sille puolen, joten mentiin niinkuin olisin mennyt Jipon kanssa. Ja sinne sujahti! Tuosta videolta ei niin hyvin näy missä kulmassa se koiran näkökulmasta oli. Pikkuisen tuli sellainen iiik en ehdi-fiilis hetkittäin :D Kiljuinkin tuolla ennen ekaa valssia, ei onneksi kuulu jos ei kovalle ääniä laita :D Tältä radalta tulos siis hyl.
Vika rata uusinta edellisestä, olin parempi ohjaaja ja tein vastiksen sille hyllyputkelle, ja ai että miten nätisti kääntyy. Vaikkei me mitään vastiksia olla edes opetettu. Niin se vaan osaa kaiken ihan ite <3 Tämän radan alussa uskalsin mennä jo reilusti kakkosesteestä edelle, ja lähdin liikkumaan enkä varmistellut että meneekö se putkeen, kun johan se nähtiin että menee se, eikä tuu ohi esteistä. Mun valssi hyvin ajoissa kun otin hyppyjen yli, ja vastis toimi. Tiputtaa putkesta tullessa yhden riman, josta vitonen. Noihin hyppyihin se tarttee kokemusta eniten näköjään, ei osaa vielä arvioida mistä hypätään, ottaa turhaan yhden askelen vielä vaikka voisi jo hypätä. Sillä se tiputtaa rimoja myös treeneissä. Takaosan hyppy-ympyrän jälkeen mun persjättö ihan myöhässä, ja ai miten kauniisti Juju korjaa ittensä sinne putkeen, vaikka olisi siitä jo ohikin voinut mennä. Kiltti tyttö, ihan kuin olisi kokeneempikin koira. Ja maalissa kääntyy heti kohti, että kato kun olin hyvä!!! Niin se onkin. Ihan super-Juju. Eikä tosiaan hidas, ja mä hei juoksin! Jalkahan nousi kuin ennen vanhaan. Antaa kivan adrenaliinipiikin tuommonen innostus :D Vitosella voittoon tällä radalla sitten vielä!
Tavoitteet siis täyttyivät moninkertaisesti, lähdössä pysyttiin, vieras paikka no problem, voitettiin kaksi rataakin. Ja ihan eniten mä oon onnellinen siitä, että ollaan saatu rakennettua siitä noin loistava kisakamu <3 Suunnittelin että aloitetaan oikea kisaaminen 4.1. Janakkalasta, jossa tuomarina Jari Suomalainen, kenen radat varmaan sopii Jujulle aika loistavasti. Mutta hitto sentään, sillä on justiin silloin juoksut, jos ne alkaa mun laskujen mukaan joulukuun 20, päivä tjsp. En halua aloittaa kisaamista juoksuisen koiran kanssa, kun haluan että kaikki on kivaa eikä sen tartte omien höyryjen kanssa vielä olla. Sitten joskus kun on kisattu niin mikäs siinä, ei sitä ne juoksuhousutkaan haittaa kun on treenattukin ne jalassa. Että täytyy se haave siirtää eteenpäin muutamalla viikolla. Käydään nyt epiksissä keräämässä kokemusta, ensi viikonloppuna on taas Kouvolassa kisat ja sinne suunnataan. Niin ja opetetaan ne kepit loppuun ja puomi jajaja. Mutta onhan tässä se kolme kuukautta taas aikaa kehittyä eteenpäin ennen ensi vuotta. Kisakirjakin on jo tuunattuna, täältä me tullaan!
Team Ponnarit palkintopallilla <3
Eroa tuossa kolmessa kuukaudessa ehtinyt tullakin, enää ei kysellyt kesken rataa palkkaa, eikä usko loppunut että miten me vieläkin mennään vaikka jo näin monta estettä. Estefokus kasvanut myös loistavasti. Vaikka meillä oli pitkä treenitauko Enkun pentujen takia, sekä edelleenkään emme treenaa ratoja treeneissäkään. Eikä ole syytäkään, opetellaan vasta taitoja tulevaan :)
Tavoitteena tuossa siis lähdössä pysyminen (tai että ohjaaja ei hätäile, eikä anna lähtölupaa liikkeellä, vaan rauhassa kävelen sinne minne nyt haluan mennä, pysähdyn, vedän henkeä ja vasta sitten annan lähtöluvan.), sekä tuo edellämainittu vieraan paikan treeni. Otin supermölliradan ja kaksi kertaa möllihyppärin. Tuolla radan saa uusia, ja paras tulos jää voimaan. Hyllystä ei saa hylättyä, vaan virhepisteitä.
Supermöllirata oli just sitä mitä pitikin, eli helppo. 11 estettä, melko suoraa etenemistä, takaosassa loistavasti pystyi itse etenemään ja Juju tuli kahden hypyn takaa mukaan <3 Tuolle seuraavalle suoralle putkelle en kyllä tehnyt mitään ohjausta kertoakseni että sitten käännytään (öhöm, hyi ohjaaja), tuli kyllä kun kutsui. Vikasta putkesta tullessa fokus hyvin edessä olevalla hypylle. Vaikka mun typerä sijoittuminen olisi voinut sen kääntää mua kohdenkin. Tämä rata voitettiinkin sitten :)
Seuraavaksi möllihyppäri, ja tämähän olisi helposti voinut olla vaikka ykkösten rata kisoissa, ja me suoriuduttiin siitä hienosti! Toki eihän siellä keppejä ollut, mutta noin muuten. Tällä radalla se ei sitten enää kääntynytkään sieltä putkesta, vaan nappasi edessä olleen hypyn, ja ai että mä olin iloinen! Kun siihenhän tässä on pyritty, että jos ei ohjaaja ohjaa niin esteet mitä edestä löytyy suoritetaan. Ensin ajattelin että lähtiköhän se Vimmua ettimään, mutta ei, ihan vaan suoritti rataa hän <3 Takaosan hyppykaaren jälkeen ensin ajattelin tulla putken toista puolta, koska mietin että "ei se vielä osaa hakea putkea pimeään kulmaan", mutta en sitten kyllä ehtinyt sille puolen, joten mentiin niinkuin olisin mennyt Jipon kanssa. Ja sinne sujahti! Tuosta videolta ei niin hyvin näy missä kulmassa se koiran näkökulmasta oli. Pikkuisen tuli sellainen iiik en ehdi-fiilis hetkittäin :D Kiljuinkin tuolla ennen ekaa valssia, ei onneksi kuulu jos ei kovalle ääniä laita :D Tältä radalta tulos siis hyl.
Vika rata uusinta edellisestä, olin parempi ohjaaja ja tein vastiksen sille hyllyputkelle, ja ai että miten nätisti kääntyy. Vaikkei me mitään vastiksia olla edes opetettu. Niin se vaan osaa kaiken ihan ite <3 Tämän radan alussa uskalsin mennä jo reilusti kakkosesteestä edelle, ja lähdin liikkumaan enkä varmistellut että meneekö se putkeen, kun johan se nähtiin että menee se, eikä tuu ohi esteistä. Mun valssi hyvin ajoissa kun otin hyppyjen yli, ja vastis toimi. Tiputtaa putkesta tullessa yhden riman, josta vitonen. Noihin hyppyihin se tarttee kokemusta eniten näköjään, ei osaa vielä arvioida mistä hypätään, ottaa turhaan yhden askelen vielä vaikka voisi jo hypätä. Sillä se tiputtaa rimoja myös treeneissä. Takaosan hyppy-ympyrän jälkeen mun persjättö ihan myöhässä, ja ai miten kauniisti Juju korjaa ittensä sinne putkeen, vaikka olisi siitä jo ohikin voinut mennä. Kiltti tyttö, ihan kuin olisi kokeneempikin koira. Ja maalissa kääntyy heti kohti, että kato kun olin hyvä!!! Niin se onkin. Ihan super-Juju. Eikä tosiaan hidas, ja mä hei juoksin! Jalkahan nousi kuin ennen vanhaan. Antaa kivan adrenaliinipiikin tuommonen innostus :D Vitosella voittoon tällä radalla sitten vielä!
Tavoitteet siis täyttyivät moninkertaisesti, lähdössä pysyttiin, vieras paikka no problem, voitettiin kaksi rataakin. Ja ihan eniten mä oon onnellinen siitä, että ollaan saatu rakennettua siitä noin loistava kisakamu <3 Suunnittelin että aloitetaan oikea kisaaminen 4.1. Janakkalasta, jossa tuomarina Jari Suomalainen, kenen radat varmaan sopii Jujulle aika loistavasti. Mutta hitto sentään, sillä on justiin silloin juoksut, jos ne alkaa mun laskujen mukaan joulukuun 20, päivä tjsp. En halua aloittaa kisaamista juoksuisen koiran kanssa, kun haluan että kaikki on kivaa eikä sen tartte omien höyryjen kanssa vielä olla. Sitten joskus kun on kisattu niin mikäs siinä, ei sitä ne juoksuhousutkaan haittaa kun on treenattukin ne jalassa. Että täytyy se haave siirtää eteenpäin muutamalla viikolla. Käydään nyt epiksissä keräämässä kokemusta, ensi viikonloppuna on taas Kouvolassa kisat ja sinne suunnataan. Niin ja opetetaan ne kepit loppuun ja puomi jajaja. Mutta onhan tässä se kolme kuukautta taas aikaa kehittyä eteenpäin ennen ensi vuotta. Kisakirjakin on jo tuunattuna, täältä me tullaan!
Team Ponnarit palkintopallilla <3
Kommentit