Mitähän sitä onkaan tapahtunut....
...tässä kesän mittaan, kun blogin päivittäminenkin jäänyt ihan luvattoman vähälle. Siis ihan olemattomaksi.
No ihan ensinnäkin, Cassu täytti 15.6. jo 9 vuotta! Huimaa, miten aika on mennyt niin nopeaan? Se on vielä hyvässä kunnossa, turkki sillä on aina ollut tosi kaunis ja helppohoitoinen. Ihme haisuli se kyllä on, jos sitä erehtyy yhtään siistimään, niin heti pitää hinkata itteensä johonkin. Hampaita sillä on keskeltä alhaalta kadonnut kaksi, tykkää kovasti luita jyrsiä, niin varmaan siinä touhussa. Muuten sillä on kyllä purukalusto hyvässä kunnossa, huolimatta hurjasta yläpurennasta.
Cassu on ihan onnellinen saadessaan hengailla lauman kanssa lenkillä, ei se leiki muiden (vieraiden) kanssa, mutta kyllä se selvästi haluaa mukana olla. Fyysisesti se on vielä vahva, ei mitään ongelmaa siinä. Silmiä vähän epäilen, kun sohvalle hypätessä täytyy hirveästi sitä hyppäämistä arpoa ja suunnitella. Kuitenkaan korkeammalle sängylle hyppääminen ei ole ollenkaan vaikeaa. Jotenkin niinkuin se hahmottaminen olisi hankalaa. Viimeksi sille tehtiin silmätarkki vähän reilu 7-vuotiaana, täytyy katsoa josko sen veisi tänä syksynä sitten joukkotarkkiin. Treeniä se ei kyllä kaipaile, mielellään puuhastelee, jos jotain tehdään, mutta ei se enää tule itse kyselemään että nyt tarttis tehrä jotain. Pallon perässä se varmaan kyllä jaksaisi juosta iänkaiken. Mutta jo on sekin ihme nähty, että kentältä lähtee auton konttiin mieluummin kuin jää touhuamaan. Meidän vanhapoika <3 Toivottavasti pysyy pitkään terveenä!
Jeccuhan sitten taas tulee myös veteraani-ikään tänä vuonna, ihan järkyttävää!! Se täyttää marraskuun lopulla 8. Saattaa jäädä tokohommelit (TVA) sen kanssa haaveeksi, en vaan saa itsestäni irti niin paljon, että treenaisin sen koekuntoon. Nytkin kun yksi ilta sen kanssa treenasin, niin herranjestas miten hienosti teki ohjattuakin. Ja ruutua, eteenmenokin onnistui kuin vettä vaan. Ihan hävettää kun en saa kerättyä itteäni. Ja kattokaa nyt sen seuruun peruutustakin. Jospa nyt vihdoin, kun kesäloma alkaa? Ihan liikaa ollut ajateltavaa, tärkein oli kuitenkin Jipon sm-kisat. Perkele sentään suorastaan.
Jeccu on ihan upeassa kunnossa, ei häpeä nuoremmilleen yhtään. Sen liikkuminen on aina ollut todella notkeaa jotten sanois. Ja ihan hiton hätäistä kokoisekseen, kuten Hans van de Berg yhdessä näyttelyssä sanoi. "He´s not small, but very active!" Ja pakkohan se on vetskukehiin viedä, tosin mulle tulee tuskanhiki jo ajatuksesta :D Mutta onneksi vetskuja ei yleensä hirveästi ole, joten se oman vuoron odottaminen ei muodostu kovin pitkäksi....Jaa niin, sen leikattu jalka voi myös hyvin, kiitos kysymästä. Vajaa puolitoistavuotiaana leikattu, ja nyt kohta 8, eli kannattaa kyllä leikkauttaa, jos sama tilanne eteen tulee jollekin. Ei ole elämää kinttu sen koommin vaivannut.
No Jipon touhuista on jo kerrottukin, johan sekin täytti 6 vuotta heinäkuun alussa. Että kyllähän se jo oli aikakin uusi koira kasvamaan ottaa, eiköstä vaan ;)
Ja mitäs Jujulle sitten kuuluu, meidän "jo" 5 kuukauden ikäiselle uusimmalle lauman vahvistukselle. No hampaita ollaan vaihtamassa, muut on jo vaihtuneet paitsi kulmurit. Se yksihän poistettiin, ja uudet yläkulmurit ovat jo tulossa kovaa vauhtia. Toinen yläkulmuri ei ole vielä irronnut, mutta eiköhän se tässä päivänä muutamana lähde, liikkuu jo jonkin verran, ja on muuttanut väriään keltaisemmaksi, joten eiköhän sen juuret ole kohta "syöty". Alhaalla näkyy ehkä vähän kohoumaa ikenessä, mutta vanhat kulmurit vielä paikallaan sielläkin. Nuokin menee kyllä kovin eri tahtiin, Jeculla on ollut ihan valmis purenta jo 22 viikkoisena, Jipolla on vasta lähtenyt vika kulmuri 26 viikkoisena. Juju nyt siis 22 viikkoa. Korkeutta sillä on nyt 41 cm, joten pari senttiä olisi vielä kasvunvaraa mediksi. En kyllä usko, että siihen jää, vaikka varmaan senkin kasvu tyssää 7 kk iässä niinkuin äidillään. Eikä sillä hirveän isoja kasvupatteja enää jaloissa ole. Onneksi on pikkumaksit!
On se kyllä nätti mun silmään <3 Ja tasapainoinen, tykkään kyllä kovasti! Toivottavasti jatkaa kasvuaan samaan malliin, siitä on tulossa vielä pikkuisen parempi painos äidistään, joka ei ole huono sekään :)
Ollaan siis aloitettu Lotta Lehtisen agilityyn valmistava kurssi, joka on kyllä tosi kiva ja hyödyllinen! (Ja onneksi saadaan jatkaa sitten eteenkinpäin tästä Lotan johdolla. Jei!) Jujun kanssa ollaan jopa pienesti treenattu kotonakin juttuja, tasapainotyynyllä ja kontaktimatolla, sekä kiertokartiolla. Pitäis siiveke vielä saada niin voisi niitäkin juttuja tehdä ihan takapihalla. Edelleen se palkkautuu paremmin lelulla, mikä on musta ihan käsittämätöntä. Putkesta suoraan naruleluun kiinni, ei sitä namit niin kiinnosta. Leikki myös tosissaan Lotan kanssa, kun hän opetti meille kahden lelun leikkiä. Tosin toisessa narulelussa kun oli karvaa, niin Juju ei laskenut siitä irti ollenkaan. Joten arvaatte varmaan kotiläksyn....Hetki meni tuota pentua opetellessa, aina kun uutta koiraa alkaa kouluttamaan, niin sille pitää keksiä ne sen jutut ja sen tavat. Enkä kyllä vieläkään voi sanoa sitä ihan tajuavani, muutakuin että hyvä tulee jos en onnistu sitä pilaamaan! Mikä siinä on myös hirmu hyvä piirre, on se, että se ilahtuu ihan hurjasti sosiaalisesta palkasta.
Jaa niin, ja olen onnistunut kasvattamaan Jujusta roturasistin. Että niin. Olkoon schapendoes kuin schapendoes, ei mitään ongelmaa. Myöskin bc:t on kivoja. Ja russelit. Jaa mistähän johtuis? Varmaan niistä pentukavereista? Ounou. Muut sitten haukutaan pystyyn. Jipii. Ja kuitenkin, aina kun ollaan omissa treeneissä, joissa on kelpie, bc, lagotto, espanjan vesikoira, ja viimeksi paikkaamassa borderterrieri, niin hetken katseltuaan ne kaikki uudetkin koirat on kivoja. Sen terrierin kanssa oli ihan älyttömän hauska leikkiä, tosin kokoero on aika iso, kun se on vasta 14-viikkoinen. Edelleen ainoa ärsyttävä piirre tuossa otuksessa, se on ihan hiton nopea reagoimaan, ja aina sillä haukulla. Toisaalta aksassa tuo reagointinopeus ei ole kyllä haitta ollenkaan ;) Haukkumisen vois tosin lopettaa.
Pentunäyttelyihinkin tosiaan jo iän puolesta päästäisiin, Lahdessakin olisi yksi ollut, mutta tietty samana päivänä kuin oman seuran kisat. Joten arvaatte varmaan, että agility vei voiton. Seuraava lähistöllä oleva on elokuussa Orimattilassa, taidetaan tähdätä sinne. Erkkariin sitten melko varmasti sekä Jeccu että Juju. Jippo jää häntänsä kanssa kotiin.
Tiedossa myös elokuussa paimennusta, tällä kertaa pidetään Pomppaloikka-päivä sen parissa. Hauskaa nähdä kasvatteja siinä "omalla alallaan", saas nähdä miten puolivuotiaille Peikkosille silloin käy! Lappalaisista jo useampi onkin lampailla käynyt aiemminkin, nyt on kiva päästä minunkin näkemään niitä työn touhussa.
Tähän väliin on pakko laittaa kuva Jiposta ekaa kertaa lampailla. Jippo vajaa 2-vuotiaana sai metsässä muurahaisen varpaan väliin, ja jäi kaluamaan sitä pois. Lampaat painostivat sitä uhkaavasti tuijottamalla, se vaan katsoi tyynesti takaisin ja nyppi muurahaisen pois. Ei muuten tulleet lampaat yli tai ohi, siinähän odottivat. Aika vahva se tosiaan on tuo pikkunarttu.
Loppuun meidän porukkalenkiltä kuva, Marika kävi kylässä suvun kanssa juhannuksena. Kuvassa siis isoisä, isä, sisko, mummo, äiti, tytär. Ja Cassu-setä <3
Kotipihassa otettiin sitten vielä tytöt riviin. Siitä sitten arpomaan, kuka on kuka :)
No ihan ensinnäkin, Cassu täytti 15.6. jo 9 vuotta! Huimaa, miten aika on mennyt niin nopeaan? Se on vielä hyvässä kunnossa, turkki sillä on aina ollut tosi kaunis ja helppohoitoinen. Ihme haisuli se kyllä on, jos sitä erehtyy yhtään siistimään, niin heti pitää hinkata itteensä johonkin. Hampaita sillä on keskeltä alhaalta kadonnut kaksi, tykkää kovasti luita jyrsiä, niin varmaan siinä touhussa. Muuten sillä on kyllä purukalusto hyvässä kunnossa, huolimatta hurjasta yläpurennasta.
Cassu on ihan onnellinen saadessaan hengailla lauman kanssa lenkillä, ei se leiki muiden (vieraiden) kanssa, mutta kyllä se selvästi haluaa mukana olla. Fyysisesti se on vielä vahva, ei mitään ongelmaa siinä. Silmiä vähän epäilen, kun sohvalle hypätessä täytyy hirveästi sitä hyppäämistä arpoa ja suunnitella. Kuitenkaan korkeammalle sängylle hyppääminen ei ole ollenkaan vaikeaa. Jotenkin niinkuin se hahmottaminen olisi hankalaa. Viimeksi sille tehtiin silmätarkki vähän reilu 7-vuotiaana, täytyy katsoa josko sen veisi tänä syksynä sitten joukkotarkkiin. Treeniä se ei kyllä kaipaile, mielellään puuhastelee, jos jotain tehdään, mutta ei se enää tule itse kyselemään että nyt tarttis tehrä jotain. Pallon perässä se varmaan kyllä jaksaisi juosta iänkaiken. Mutta jo on sekin ihme nähty, että kentältä lähtee auton konttiin mieluummin kuin jää touhuamaan. Meidän vanhapoika <3 Toivottavasti pysyy pitkään terveenä!
Jeccuhan sitten taas tulee myös veteraani-ikään tänä vuonna, ihan järkyttävää!! Se täyttää marraskuun lopulla 8. Saattaa jäädä tokohommelit (TVA) sen kanssa haaveeksi, en vaan saa itsestäni irti niin paljon, että treenaisin sen koekuntoon. Nytkin kun yksi ilta sen kanssa treenasin, niin herranjestas miten hienosti teki ohjattuakin. Ja ruutua, eteenmenokin onnistui kuin vettä vaan. Ihan hävettää kun en saa kerättyä itteäni. Ja kattokaa nyt sen seuruun peruutustakin. Jospa nyt vihdoin, kun kesäloma alkaa? Ihan liikaa ollut ajateltavaa, tärkein oli kuitenkin Jipon sm-kisat. Perkele sentään suorastaan.
Jeccu on ihan upeassa kunnossa, ei häpeä nuoremmilleen yhtään. Sen liikkuminen on aina ollut todella notkeaa jotten sanois. Ja ihan hiton hätäistä kokoisekseen, kuten Hans van de Berg yhdessä näyttelyssä sanoi. "He´s not small, but very active!" Ja pakkohan se on vetskukehiin viedä, tosin mulle tulee tuskanhiki jo ajatuksesta :D Mutta onneksi vetskuja ei yleensä hirveästi ole, joten se oman vuoron odottaminen ei muodostu kovin pitkäksi....Jaa niin, sen leikattu jalka voi myös hyvin, kiitos kysymästä. Vajaa puolitoistavuotiaana leikattu, ja nyt kohta 8, eli kannattaa kyllä leikkauttaa, jos sama tilanne eteen tulee jollekin. Ei ole elämää kinttu sen koommin vaivannut.
No Jipon touhuista on jo kerrottukin, johan sekin täytti 6 vuotta heinäkuun alussa. Että kyllähän se jo oli aikakin uusi koira kasvamaan ottaa, eiköstä vaan ;)
Ja mitäs Jujulle sitten kuuluu, meidän "jo" 5 kuukauden ikäiselle uusimmalle lauman vahvistukselle. No hampaita ollaan vaihtamassa, muut on jo vaihtuneet paitsi kulmurit. Se yksihän poistettiin, ja uudet yläkulmurit ovat jo tulossa kovaa vauhtia. Toinen yläkulmuri ei ole vielä irronnut, mutta eiköhän se tässä päivänä muutamana lähde, liikkuu jo jonkin verran, ja on muuttanut väriään keltaisemmaksi, joten eiköhän sen juuret ole kohta "syöty". Alhaalla näkyy ehkä vähän kohoumaa ikenessä, mutta vanhat kulmurit vielä paikallaan sielläkin. Nuokin menee kyllä kovin eri tahtiin, Jeculla on ollut ihan valmis purenta jo 22 viikkoisena, Jipolla on vasta lähtenyt vika kulmuri 26 viikkoisena. Juju nyt siis 22 viikkoa. Korkeutta sillä on nyt 41 cm, joten pari senttiä olisi vielä kasvunvaraa mediksi. En kyllä usko, että siihen jää, vaikka varmaan senkin kasvu tyssää 7 kk iässä niinkuin äidillään. Eikä sillä hirveän isoja kasvupatteja enää jaloissa ole. Onneksi on pikkumaksit!
On se kyllä nätti mun silmään <3 Ja tasapainoinen, tykkään kyllä kovasti! Toivottavasti jatkaa kasvuaan samaan malliin, siitä on tulossa vielä pikkuisen parempi painos äidistään, joka ei ole huono sekään :)
Ollaan siis aloitettu Lotta Lehtisen agilityyn valmistava kurssi, joka on kyllä tosi kiva ja hyödyllinen! (Ja onneksi saadaan jatkaa sitten eteenkinpäin tästä Lotan johdolla. Jei!) Jujun kanssa ollaan jopa pienesti treenattu kotonakin juttuja, tasapainotyynyllä ja kontaktimatolla, sekä kiertokartiolla. Pitäis siiveke vielä saada niin voisi niitäkin juttuja tehdä ihan takapihalla. Edelleen se palkkautuu paremmin lelulla, mikä on musta ihan käsittämätöntä. Putkesta suoraan naruleluun kiinni, ei sitä namit niin kiinnosta. Leikki myös tosissaan Lotan kanssa, kun hän opetti meille kahden lelun leikkiä. Tosin toisessa narulelussa kun oli karvaa, niin Juju ei laskenut siitä irti ollenkaan. Joten arvaatte varmaan kotiläksyn....Hetki meni tuota pentua opetellessa, aina kun uutta koiraa alkaa kouluttamaan, niin sille pitää keksiä ne sen jutut ja sen tavat. Enkä kyllä vieläkään voi sanoa sitä ihan tajuavani, muutakuin että hyvä tulee jos en onnistu sitä pilaamaan! Mikä siinä on myös hirmu hyvä piirre, on se, että se ilahtuu ihan hurjasti sosiaalisesta palkasta.
Jaa niin, ja olen onnistunut kasvattamaan Jujusta roturasistin. Että niin. Olkoon schapendoes kuin schapendoes, ei mitään ongelmaa. Myöskin bc:t on kivoja. Ja russelit. Jaa mistähän johtuis? Varmaan niistä pentukavereista? Ounou. Muut sitten haukutaan pystyyn. Jipii. Ja kuitenkin, aina kun ollaan omissa treeneissä, joissa on kelpie, bc, lagotto, espanjan vesikoira, ja viimeksi paikkaamassa borderterrieri, niin hetken katseltuaan ne kaikki uudetkin koirat on kivoja. Sen terrierin kanssa oli ihan älyttömän hauska leikkiä, tosin kokoero on aika iso, kun se on vasta 14-viikkoinen. Edelleen ainoa ärsyttävä piirre tuossa otuksessa, se on ihan hiton nopea reagoimaan, ja aina sillä haukulla. Toisaalta aksassa tuo reagointinopeus ei ole kyllä haitta ollenkaan ;) Haukkumisen vois tosin lopettaa.
Pentunäyttelyihinkin tosiaan jo iän puolesta päästäisiin, Lahdessakin olisi yksi ollut, mutta tietty samana päivänä kuin oman seuran kisat. Joten arvaatte varmaan, että agility vei voiton. Seuraava lähistöllä oleva on elokuussa Orimattilassa, taidetaan tähdätä sinne. Erkkariin sitten melko varmasti sekä Jeccu että Juju. Jippo jää häntänsä kanssa kotiin.
Tiedossa myös elokuussa paimennusta, tällä kertaa pidetään Pomppaloikka-päivä sen parissa. Hauskaa nähdä kasvatteja siinä "omalla alallaan", saas nähdä miten puolivuotiaille Peikkosille silloin käy! Lappalaisista jo useampi onkin lampailla käynyt aiemminkin, nyt on kiva päästä minunkin näkemään niitä työn touhussa.
Tähän väliin on pakko laittaa kuva Jiposta ekaa kertaa lampailla. Jippo vajaa 2-vuotiaana sai metsässä muurahaisen varpaan väliin, ja jäi kaluamaan sitä pois. Lampaat painostivat sitä uhkaavasti tuijottamalla, se vaan katsoi tyynesti takaisin ja nyppi muurahaisen pois. Ei muuten tulleet lampaat yli tai ohi, siinähän odottivat. Aika vahva se tosiaan on tuo pikkunarttu.
Loppuun meidän porukkalenkiltä kuva, Marika kävi kylässä suvun kanssa juhannuksena. Kuvassa siis isoisä, isä, sisko, mummo, äiti, tytär. Ja Cassu-setä <3
Kotipihassa otettiin sitten vielä tytöt riviin. Siitä sitten arpomaan, kuka on kuka :)
Kommentit