Jussin Juoksut Savonlinnassa
Kaverit kehuivat tuota tapahtumaa, joten kun kerran vapaata sattui juhannukselle, niin olihan sinne lähdettävä tuokin juttu kokemaan. Kahtena päivänä kolme rataa tarjolla, joten kyllähän sitä sen eestä viitti lähteä. Matkakaveriksi sain taas Merjan ja Yonnan sekä Inkerin, ei tarttenut yksin lähteä huruuttelemaan. Ja tarpeeksi myöhään kun tämänkin reissun keksi, niin majoitusta ei enää tuolta kisapaikalta saanut. Mutta ei kyllä ollut huono paikka Kruunupuistokaan, mihin sitten meille majoituksen buukkasin. Hyvät ulkoilumaastot kauniissa maisemissa. Isot huoneet, hyvä aamupala, veti kyllä 6-0 vertoja Lappeenrannan sokos hotellille. Sori vaan sokos. Toki siis koiranomistajan näkökulmasta, se betonihelvetti oli aika kauhea. Iltapissallekin piti kävellä niitä kilometrin mittaisia käytäviä ikuisuus, ja ulos päästessä ei vihreetä missään. No, seuraavaksi jostain muualta majoitus siinä kaupungissa.
Oli kyllä sen verran hauska reissu, että tästähän voisi tulla vaikka traditio! Kisat olivat Tanhuvaaran urheilukeskuksessa, ihan mahtavat puitteet kisoille! Mahtavat maastot järven rannalla, kiva tuulenvire vaikka hetkittäin jopa meinasi kuuma tulla tänäkin kesänä ;) Koirien uittomahdollisuus tietty, mikä on aina plussaa. Kentän pohja hyvä, parempi kuin sm-kisojen alusta vaikka samanlainen hiekkatekonurmi olikin. Pitävä alusta. Kisajärjestäjille iso kiitos, tulospalvelu pelasi todella nopeasti, kuuluttaja ajan tasalla ja radat etuajassa koko ajan, vaikka pitkiä päiviä tekivätkin! Siinä on meinaan puuhaa vetää kaikille luokille kolmen radan kisat. Nauratti heidän VKT, tuli ihan meidän oma Hanna mieleen, käskytys kuin armeijassa ;) Mutta sillä se homma pelaa! Kisakirjatkin sai tosi ripeästi ratojen jälkeen, mitä näin pitkänmatkalaisena arvostaa paljon. Vaikka kaverilla siis nollakin vika radalta. Tunnelma oli tosi kiva, musa soi aina hyllyn jälkeen, ja rataantutustumisessa, se luo aina sykettä itellekin, vaikka vähän jo väsyttäisi.
Ekana päivänä radat medeille alkoivat about klo 15, vaikkakin sitten sen puoli tuntia etuajassa. Oltiin just kreivin aikaan paikalla, aamulla lähdettiin ja parin pysähdyksen (geokätkön) taktiikalla perillä joskus puoli kahden aikaan muistaakseni. Matkalla ripsotteli vettä, mutta kun tuli meidän vuoro paistoi jo aurinko. Viileetä ja aurinkoista, just sopiva aksakeli.
Eka radalla tuomarina Jari Suomalainen, ja Jippo varasti ihan vaan vähän lähdössä. Huomasin että se lähtee tulemaan, ja lähdin vaan juoksemaan sitten. "Hyvin" ehdin persjättöön, mutta ehdin kumminkin. Tällä radalla jäi harmittamaan se, että tiesin etten ehdi tuonne puomin päähän ennen Jippoa, ja mietin että pitäisköhän kokeilla siihen sen jälkeiselle tokalle hypylle vippausta. No ei, kun ryysin vaan, enkä ehdi tietenkään ohjaamaan takaakiertoon ja ihan oikeinhan se sen hypyn ottaa. Sinnehän mun rintamasuunta on. Lopussa ilahduttaa se, että A:lta jatketaan vinoon ja ottaa kontaktin oikein. Oma liikkuminen ihan kauheeta löntystelyä, kun ei vaan pitkän autossa istumisen jälkeen jalat taas toimi.
Toka rata hyppäri, jonka tuomaroi Anne Huittinen. Kummankaan Huittisen radalla en ole aiemmin ollut, kivoja mutta haastavia ratoja tekivät. Ekalla Annen radalla koiran olisi pitänyt kestää sivuirtoaminen kepeillä, jota en tietenkään uskaltanut kokeilla. Huoh. No, Jippo ehtii ottamaan kaksi ylimääräistä hyppyä keppien jälkeen, ennenkuin saan sen mun kanssa samalle radalle takaisin. Muuten rata meni oikein. Treeninaihe nro 2, eka oli tuo vippaus. Kun se kerta parin treenikerran jälkeen vastasi siihen niin hyvin, niin onhan se otettava repertuaariin. Tällä radalla kiva tuo keppien leijeröinti, mitä harvoin on meille tullut kisakentillä vastaan, mutta nyt sitäkin sai käyttää hyväkseen. Myös kiva eteenmeno loppusuoralla tällä radalla.
Kolmas rata taas agirata, ja tuomarina sillä Harri H. Tämä näytti meille helpolta, tiesin että tuo keppien jälkeinen hyppy on se "paha" kohta. Jippo kun ei kovin helposti tule vetoon, Timon kanssa tästä puhuttu. Hän sanoi, että mä joudun tekemään siinä kohtuuttoman paljon töitä, saadakseni sen tulemaan, joten aina kannattaa valita se työntö, eli takaakierto. Arvatkaa miksi viljelen niitä saksalaisia ja päällejuoksuja ;) Ehkä nämäkin viisaat sanat olisi voinut sitten kanssa muistaa tuossakin. Jopa kävin tuolla toisella puolella kokeilemassa, mutta se tuntui jotenkin huonolta vaihtoehdolta. Eikä se tietty siihen vetoon sitten tule. Tai olis pitänyt pysähtyä ihan kokonaan, ja sitten heittää hypyn yli. Mutta kuten sanottu, kohtuuttoman paljon töitä, verrattuna siihen, miten hyvin se reagoi muuten ohjauksiin. Ei vaan kuulu sen ominaisuuksiin tämä. Oppirahat maksettu. Tällä radalla kuitenkin ottaa ehkä ekaa kertaa elämässään 2 on 2 offin puomille kisoissa!! Kiljun ilosta niin, että varmaan älysi, että hei! Tätäkö se haluaakin? Lopputulos hyl, yksi hyppy taas väärinpäin, kuten ekallakin radalla.
Lauantaina sitten lepäämisen jälkeen, jalat tuntuivat paljon paremmilta. Pari rentouttavaa sidukkaa illalla varmaan auttoivat ;) Radat alkoivat taas vasta iltapäivällä, joten ehdittiin käydä ihastelemassa Olavinlinnaakin. Ulkopuolelta vaan tosin, se kun olisi auennut vasta klo 12. Olisi ollut kyllä kiva käydä sisälläkin.
Lauantain kisat sitten alkoivat Harrin agiradalla. Radan reunalla alkua katsellessa kuului epätoivon vaikerruksia. Olihan se ahdasta ja tiukkaa vääntöä, mutta hyvin selvittiin! Plus että tuo kepeille vienti oli taas meille niitä mitä ei olla kisoissa kokeiltu, mutta sinne meni! Kun lähden perään, sekoaa hetkeksi, mutta kun kannustan sitä menemenemene, niin jatkaa ihan oikein, huh! Sitten taas se kohta, mihin tiesin että on pakko ehtiä, eli tuo A:n jälkeinen hyppy. Meinasin että teen siihen niiston, mutta kun Jippo Järvenpään kisoissa ihan samanlaisessa kohdassa tiputti kahdella radalla riman, niin päätin että teen siihen viski/sylkkärihässäkän. Olen sitten myöhässä (ylläri), ja lukee sen jo niistoksi, ja minä heilautan kättä, jolloin palaa takaisin ja hyppää hypyn väärinpäin. Again. Ainoa virhe. Sanon ääneen perse ja ilahdutan ratatyöntekijöitä. Puomille ihan loisto 2 on 2off!!! Menee epäröimättä alas asti, ja vasta sitten katsoo minua, ihan super!
Kuvat nappasi mun kameralla Marko Kivihalme, kiitos hänelle! Omasta kun ei oikein koskaan kuvia kisoista saa ;)
Seuraavaksi Jarin hyppäri, mikä näytti yksinkertaiselta, ja kuten yleensäkin Jarin radat vauhdikkaalta, jossa on pari haltuunottokohtaa. Hankala kohta pituudelta kepeillekääntö tulosuuntaan ja putkesta tarjolla hypyn jälkeen putki. Alkuun meinasin tehdä valssin kepeille, jolloin olisin päässyt toiselle puolella keppejä, mutta kun taaskaan en ihan luottanut Jipon keppiosaamiseen, niin menin sitten niistämään sinne. Jolloin joudun takaaleikkaamaan, tönäisemään hypylle koska kääntyy ihan oikein mua kohden, niin silloin se vasta olikin se putki tarjolla. Kamalalla karjumisella se kääntyy putken suulta, näin jo sieluni silmin että se meni sinne putkeen. Mutta ei, kun kääntyi! Ihme! Maalissa nollalla. Herranjestas. Olipa rumaa, mutta nolla se on rumakin nolla :D
Näistä kuvista kiitos Sanna Sinihalme!
Vikana Annen agirata, ja tiesin jo heti että tuo ahdas takaosa on meille haastavin. Alku oli aika helppo mielestäni, vaikka kinkkiseltä muka alkuun näyttikin. Taas kepeille itsenäinen haku, meinaa valita A:n, jonka tajusin vaaranpaikaksi, enkä siksi nosta yhtään kättä tuossa. Komentamalla palaa kepeille. Ja tulihan sitten kokeiltua se päällejuoksukin kepeille kisoissa, ja toimi! Ihan super, kaikilla radoilla kepit oikein, eikä niitä yksinkertaisimpia vientejä, malttaa tehdä ne myös aina loppuun, vaikka teen valssin aika ajoissa (eka radalla) ja tuossa päällejuoksun. A:n jälkeen oli pakko jäädä ohjaamaan muuria, joka ei ollut suoraan tarjolla, vaan sen vieressä oleva hyppy. Mietin että jos vaan jään 18 hypyn taa, se lukee mun rintamasuunnan kuitenkin eteen, eikä tule siihen. Joten ajattelin yrittää ehtiä siihen kulmalle tekemään pakkovalssin. Hahhaa. Kaikkeahan sitä voi kuvitella. No, nappasi sen hypyn mitä kuvittelinkin. Hylly, onneksi (tässä kohtaa) tiputti vissiin karvoillaan tai hännällä muurin palikan, niin ei ottanut niin paljon päähän. Se Harrin radan oma sössiminen kyllä otti. Olis ollut jo tupla ens vuodelle jos en niin selkeää virhettä olisi tehnyt. No mutta, tälläkin radalla taas superkontakti! Ihan mahtavaa, tämä kyllä oli ihan parasta koko kisoissa! Muistin että otti kaikille 2 on 2 offin, mutta siinä ekallahan tuli kyllä läpi. Mietin että tuo mun suuri riemastuminen vahvisti sille oikeaa suoritusta ihan hemmetisti, koska vika radalla oli jopa edellä ja silti otti kontaktin.
Kisojen jälkeinen treenilista: sivuirtoaminen kepeillä, ihan hiton vaikeita keppitreenejä muutenkin, silleen se vaan alkaa vahvistumaan tuo itsenäinen tekeminen. Hyvin on jo edistytty! Plus mulle tähän enemmän kisaluottoa, murh! Puomin kontaktia edelleen niin, että joku muu palkkaa sen. Tasan kerran ehdittiin Tean kanssa käymään ennen näitä kisoja, ja näin paljon auttoi. Nyt mun olisi pakko malttaa pitää kisatauko, jotta vihdoin saisin nämä jalkani kuntoon, ihan kamala katsoa noita ratoja, kun ei vaan voi liikkua. On ne nyt kyllä jo paremmat, kun pääsin fyssarille. Valitettavasti vaan on ihan hirveä kisakuume, kun radat kulkee nyt noin hyvin. Toisaalta taas, ne hyllyt on tulleet juuri siitä syystä, että en ehdi ohjaamaan sinne minne pitäis. Huoh. No jos ees pari viikkoa kykenis lepäämään, Artjärven Ärinöihin viimeistään ehdottomasti mukaan!!
Kaikki viikonloput radat: *klik*
Oli kyllä sen verran hauska reissu, että tästähän voisi tulla vaikka traditio! Kisat olivat Tanhuvaaran urheilukeskuksessa, ihan mahtavat puitteet kisoille! Mahtavat maastot järven rannalla, kiva tuulenvire vaikka hetkittäin jopa meinasi kuuma tulla tänäkin kesänä ;) Koirien uittomahdollisuus tietty, mikä on aina plussaa. Kentän pohja hyvä, parempi kuin sm-kisojen alusta vaikka samanlainen hiekkatekonurmi olikin. Pitävä alusta. Kisajärjestäjille iso kiitos, tulospalvelu pelasi todella nopeasti, kuuluttaja ajan tasalla ja radat etuajassa koko ajan, vaikka pitkiä päiviä tekivätkin! Siinä on meinaan puuhaa vetää kaikille luokille kolmen radan kisat. Nauratti heidän VKT, tuli ihan meidän oma Hanna mieleen, käskytys kuin armeijassa ;) Mutta sillä se homma pelaa! Kisakirjatkin sai tosi ripeästi ratojen jälkeen, mitä näin pitkänmatkalaisena arvostaa paljon. Vaikka kaverilla siis nollakin vika radalta. Tunnelma oli tosi kiva, musa soi aina hyllyn jälkeen, ja rataantutustumisessa, se luo aina sykettä itellekin, vaikka vähän jo väsyttäisi.
Ekana päivänä radat medeille alkoivat about klo 15, vaikkakin sitten sen puoli tuntia etuajassa. Oltiin just kreivin aikaan paikalla, aamulla lähdettiin ja parin pysähdyksen (geokätkön) taktiikalla perillä joskus puoli kahden aikaan muistaakseni. Matkalla ripsotteli vettä, mutta kun tuli meidän vuoro paistoi jo aurinko. Viileetä ja aurinkoista, just sopiva aksakeli.
Eka radalla tuomarina Jari Suomalainen, ja Jippo varasti ihan vaan vähän lähdössä. Huomasin että se lähtee tulemaan, ja lähdin vaan juoksemaan sitten. "Hyvin" ehdin persjättöön, mutta ehdin kumminkin. Tällä radalla jäi harmittamaan se, että tiesin etten ehdi tuonne puomin päähän ennen Jippoa, ja mietin että pitäisköhän kokeilla siihen sen jälkeiselle tokalle hypylle vippausta. No ei, kun ryysin vaan, enkä ehdi tietenkään ohjaamaan takaakiertoon ja ihan oikeinhan se sen hypyn ottaa. Sinnehän mun rintamasuunta on. Lopussa ilahduttaa se, että A:lta jatketaan vinoon ja ottaa kontaktin oikein. Oma liikkuminen ihan kauheeta löntystelyä, kun ei vaan pitkän autossa istumisen jälkeen jalat taas toimi.
Toka rata hyppäri, jonka tuomaroi Anne Huittinen. Kummankaan Huittisen radalla en ole aiemmin ollut, kivoja mutta haastavia ratoja tekivät. Ekalla Annen radalla koiran olisi pitänyt kestää sivuirtoaminen kepeillä, jota en tietenkään uskaltanut kokeilla. Huoh. No, Jippo ehtii ottamaan kaksi ylimääräistä hyppyä keppien jälkeen, ennenkuin saan sen mun kanssa samalle radalle takaisin. Muuten rata meni oikein. Treeninaihe nro 2, eka oli tuo vippaus. Kun se kerta parin treenikerran jälkeen vastasi siihen niin hyvin, niin onhan se otettava repertuaariin. Tällä radalla kiva tuo keppien leijeröinti, mitä harvoin on meille tullut kisakentillä vastaan, mutta nyt sitäkin sai käyttää hyväkseen. Myös kiva eteenmeno loppusuoralla tällä radalla.
Kolmas rata taas agirata, ja tuomarina sillä Harri H. Tämä näytti meille helpolta, tiesin että tuo keppien jälkeinen hyppy on se "paha" kohta. Jippo kun ei kovin helposti tule vetoon, Timon kanssa tästä puhuttu. Hän sanoi, että mä joudun tekemään siinä kohtuuttoman paljon töitä, saadakseni sen tulemaan, joten aina kannattaa valita se työntö, eli takaakierto. Arvatkaa miksi viljelen niitä saksalaisia ja päällejuoksuja ;) Ehkä nämäkin viisaat sanat olisi voinut sitten kanssa muistaa tuossakin. Jopa kävin tuolla toisella puolella kokeilemassa, mutta se tuntui jotenkin huonolta vaihtoehdolta. Eikä se tietty siihen vetoon sitten tule. Tai olis pitänyt pysähtyä ihan kokonaan, ja sitten heittää hypyn yli. Mutta kuten sanottu, kohtuuttoman paljon töitä, verrattuna siihen, miten hyvin se reagoi muuten ohjauksiin. Ei vaan kuulu sen ominaisuuksiin tämä. Oppirahat maksettu. Tällä radalla kuitenkin ottaa ehkä ekaa kertaa elämässään 2 on 2 offin puomille kisoissa!! Kiljun ilosta niin, että varmaan älysi, että hei! Tätäkö se haluaakin? Lopputulos hyl, yksi hyppy taas väärinpäin, kuten ekallakin radalla.
Lauantaina sitten lepäämisen jälkeen, jalat tuntuivat paljon paremmilta. Pari rentouttavaa sidukkaa illalla varmaan auttoivat ;) Radat alkoivat taas vasta iltapäivällä, joten ehdittiin käydä ihastelemassa Olavinlinnaakin. Ulkopuolelta vaan tosin, se kun olisi auennut vasta klo 12. Olisi ollut kyllä kiva käydä sisälläkin.
 |
| Ravintolan tolpassa pikkuohjeita. Koirat tervetulleita!! Lokit ei niinkään :D |
Kuvat nappasi mun kameralla Marko Kivihalme, kiitos hänelle! Omasta kun ei oikein koskaan kuvia kisoista saa ;)
 |
| Olisinko mä jopa ajoissa? |
Seuraavaksi Jarin hyppäri, mikä näytti yksinkertaiselta, ja kuten yleensäkin Jarin radat vauhdikkaalta, jossa on pari haltuunottokohtaa. Hankala kohta pituudelta kepeillekääntö tulosuuntaan ja putkesta tarjolla hypyn jälkeen putki. Alkuun meinasin tehdä valssin kepeille, jolloin olisin päässyt toiselle puolella keppejä, mutta kun taaskaan en ihan luottanut Jipon keppiosaamiseen, niin menin sitten niistämään sinne. Jolloin joudun takaaleikkaamaan, tönäisemään hypylle koska kääntyy ihan oikein mua kohden, niin silloin se vasta olikin se putki tarjolla. Kamalalla karjumisella se kääntyy putken suulta, näin jo sieluni silmin että se meni sinne putkeen. Mutta ei, kun kääntyi! Ihme! Maalissa nollalla. Herranjestas. Olipa rumaa, mutta nolla se on rumakin nolla :D
Näistä kuvista kiitos Sanna Sinihalme!
 |
| Huuda tyttö huuda, kyllä se kääntyy! Jestas.... |
 |
| Kiltti Papunen <3 |
Vikana Annen agirata, ja tiesin jo heti että tuo ahdas takaosa on meille haastavin. Alku oli aika helppo mielestäni, vaikka kinkkiseltä muka alkuun näyttikin. Taas kepeille itsenäinen haku, meinaa valita A:n, jonka tajusin vaaranpaikaksi, enkä siksi nosta yhtään kättä tuossa. Komentamalla palaa kepeille. Ja tulihan sitten kokeiltua se päällejuoksukin kepeille kisoissa, ja toimi! Ihan super, kaikilla radoilla kepit oikein, eikä niitä yksinkertaisimpia vientejä, malttaa tehdä ne myös aina loppuun, vaikka teen valssin aika ajoissa (eka radalla) ja tuossa päällejuoksun. A:n jälkeen oli pakko jäädä ohjaamaan muuria, joka ei ollut suoraan tarjolla, vaan sen vieressä oleva hyppy. Mietin että jos vaan jään 18 hypyn taa, se lukee mun rintamasuunnan kuitenkin eteen, eikä tule siihen. Joten ajattelin yrittää ehtiä siihen kulmalle tekemään pakkovalssin. Hahhaa. Kaikkeahan sitä voi kuvitella. No, nappasi sen hypyn mitä kuvittelinkin. Hylly, onneksi (tässä kohtaa) tiputti vissiin karvoillaan tai hännällä muurin palikan, niin ei ottanut niin paljon päähän. Se Harrin radan oma sössiminen kyllä otti. Olis ollut jo tupla ens vuodelle jos en niin selkeää virhettä olisi tehnyt. No mutta, tälläkin radalla taas superkontakti! Ihan mahtavaa, tämä kyllä oli ihan parasta koko kisoissa! Muistin että otti kaikille 2 on 2 offin, mutta siinä ekallahan tuli kyllä läpi. Mietin että tuo mun suuri riemastuminen vahvisti sille oikeaa suoritusta ihan hemmetisti, koska vika radalla oli jopa edellä ja silti otti kontaktin.
Kisojen jälkeinen treenilista: sivuirtoaminen kepeillä, ihan hiton vaikeita keppitreenejä muutenkin, silleen se vaan alkaa vahvistumaan tuo itsenäinen tekeminen. Hyvin on jo edistytty! Plus mulle tähän enemmän kisaluottoa, murh! Puomin kontaktia edelleen niin, että joku muu palkkaa sen. Tasan kerran ehdittiin Tean kanssa käymään ennen näitä kisoja, ja näin paljon auttoi. Nyt mun olisi pakko malttaa pitää kisatauko, jotta vihdoin saisin nämä jalkani kuntoon, ihan kamala katsoa noita ratoja, kun ei vaan voi liikkua. On ne nyt kyllä jo paremmat, kun pääsin fyssarille. Valitettavasti vaan on ihan hirveä kisakuume, kun radat kulkee nyt noin hyvin. Toisaalta taas, ne hyllyt on tulleet juuri siitä syystä, että en ehdi ohjaamaan sinne minne pitäis. Huoh. No jos ees pari viikkoa kykenis lepäämään, Artjärven Ärinöihin viimeistään ehdottomasti mukaan!!
Kaikki viikonloput radat: *klik*
Kommentit