Iltakisoissa Järvenpäässä
Käytiin maanantaina iltakisoissa, tekemässä viimeiset kisanomaiset valmistautumiset sm-iin. Tarkoituksena Jipon kolmen viikon juoksuhoidon jälkeen saada vähän tuntumaa ylipäätään. No, samoihin virheisiin sorruttiin agiradoilla kuin yleensä, eli keppi-ja puomi. Toka radalla palautin puomille, ja otti sitten kyllä nätisti kontaktin. Ekallakin otti, mutta vapautti itsensä, enkä palauttanut, joka kostautui heti tokalla radalla loikkaamisena. Tosin tokalla vedätin ihan tahallaan sivuun, että olisi hankalampi, ja pääsen korjaamaan jos tekee virheen. No tämä tavoite toteutui kyllä ;) Tunnelma kisoissa oli kyllä mukava, huolimatta koko illan jatkuneesta vesisateesta. Mietin kyllä että mitähän järkeä tämmösessäkin on, hullut koiraharrastajat puuhaa pihalla :D Kotona olin klo 22.30, likomärissä vaatteissa ja suoraan saunaan lämmittelemään. No, otin mä ne vaatteet eka pois. Ainakin karaistuu, eikä tuu niin helposti mitkään pikkuflunssat kiusaamaan!
Eka radan alkuun olin tosi tyytyväinen, ei kyllä parempaa linjaa olisi siihen saanut mitenkään. A:n jälkeisen riman tiputtaa, en tiedä miksi. Se tiputtaa vika radalla tuon ihan saman riman uudelleen, outoa...Sitten se puomin jälkeinen pompsottelu, kun ajattelen että palautanko vaiko enkö. Kepeillä meinaa aloittaa oikeasta välistä, mutta kokee helpommaksi kuitenkin lähteä tokaan väliin. Tuossa olisi pitänyt odottaa, että hakee ja sitten vasta liikkeelle. Ohjauksellisesti kaikki toimi tällä radalla. Toka agiradan alussa oli pakkovalssi kepeille (tämä mentiin vikana, nämä videot olivat omalla kameralla), joka toimi hyvin, varmistin ehkä vähän liikaa, ja Tiina sanoi, että Jippo näytti siltä että mee nyt pois eestä! Varmasti. Jätti sitten tietty vika välin tekemättä, en korjaa, kun se aloitti niin hyvin. Tosin olis kyllä pitänyt. Sitten seuraavalle hypylle testaan tuohon vähän-niinkuin-viskiä, ja hyvin toimi! Olen varmaan edessä tuossa missä tiputtaa riman, kun tarkemmin katsoo. Muuten tälläkin radalla kyllä kaikki ohjaukset toimi. Agiradoilla tuomarina Marja Lahikainen, kivat radat oli nämä!
agiradat
Hyppäri, joka oli Anne Saviojan käsialaa, näytti ensin ihan hemmetin haastavalta. No kyllähän se olikin, ehkei niin paha kuin aluksi luultiin, mutta siltä kyllä sitten nolla saatiinkin. Tässä taitaa taas päteä se vanha tuttu juttu: ohjaan paremmin, kun on mun mielestä vaikea rata. Jos se on vähän semmoinen; no täähän on ihan iisi, niin jää joku helppo kohta ohjaamatta kunnolla. Mutta selvittiin nollalla maaliin, pääsin testaamaan opittuja asioita käytännössä, luotin koiraan ja menin vaan. Tosin jalat ei mulla vaan liiku niinkuin ennen, ärsyttää ihan hemmetisti. Puolessa välissä rataa alkaa tuntua että jalat eivät liiku oikein. Eikä johdu lihas-tai muusta kunnosta, mulla on lonkissa jotain vikaa, pitäisköhän mennä kuviin ;) Tai ainakin muuten lääkäriin, toi pelkkä buranan syöminen ei oikein toimi. Suoraan putkeen mennessä olen edessä, siinä on semmoinen selkeä hetki, missä Jippo joutuu oikeasti jarruttamaan ettei tule nilkoille. Voi huoh. Pitäisköhän jonkun nopeemman lähteä sen kanssa radoille? Hyppärin oli kuvannut schapekaveri Marko Kapiainen, iso kiitos hänelle!!
hyppärinolla
Oikeasti kyllä illan paras anti oli se, että päästiin vihdoin Tiinan ja Metkun kanssa samoihin kisoihin! He joidenkin ärsyttävien pikkuvirheiden takia ovat kakkosissa hinkanneet, mutta maanantaina tekivät ekoissa kolmosten kisoissaan melkein hattutempun, eli triplanollan! Eka radan nolla jäi uupumaan, kun ohjaaja alkoi kolmanneksi vikalla esteellä miettimään, että herranjumala, me tehdään nolla, jolloin Metku meni hypyn väärälle puolelle. No, ensi vuonna hekin sitten sm-issä ovat varmasti! Hyvä Tiina ja Metku!
Eka radan alkuun olin tosi tyytyväinen, ei kyllä parempaa linjaa olisi siihen saanut mitenkään. A:n jälkeisen riman tiputtaa, en tiedä miksi. Se tiputtaa vika radalla tuon ihan saman riman uudelleen, outoa...Sitten se puomin jälkeinen pompsottelu, kun ajattelen että palautanko vaiko enkö. Kepeillä meinaa aloittaa oikeasta välistä, mutta kokee helpommaksi kuitenkin lähteä tokaan väliin. Tuossa olisi pitänyt odottaa, että hakee ja sitten vasta liikkeelle. Ohjauksellisesti kaikki toimi tällä radalla. Toka agiradan alussa oli pakkovalssi kepeille (tämä mentiin vikana, nämä videot olivat omalla kameralla), joka toimi hyvin, varmistin ehkä vähän liikaa, ja Tiina sanoi, että Jippo näytti siltä että mee nyt pois eestä! Varmasti. Jätti sitten tietty vika välin tekemättä, en korjaa, kun se aloitti niin hyvin. Tosin olis kyllä pitänyt. Sitten seuraavalle hypylle testaan tuohon vähän-niinkuin-viskiä, ja hyvin toimi! Olen varmaan edessä tuossa missä tiputtaa riman, kun tarkemmin katsoo. Muuten tälläkin radalla kyllä kaikki ohjaukset toimi. Agiradoilla tuomarina Marja Lahikainen, kivat radat oli nämä!
agiradat
Hyppäri, joka oli Anne Saviojan käsialaa, näytti ensin ihan hemmetin haastavalta. No kyllähän se olikin, ehkei niin paha kuin aluksi luultiin, mutta siltä kyllä sitten nolla saatiinkin. Tässä taitaa taas päteä se vanha tuttu juttu: ohjaan paremmin, kun on mun mielestä vaikea rata. Jos se on vähän semmoinen; no täähän on ihan iisi, niin jää joku helppo kohta ohjaamatta kunnolla. Mutta selvittiin nollalla maaliin, pääsin testaamaan opittuja asioita käytännössä, luotin koiraan ja menin vaan. Tosin jalat ei mulla vaan liiku niinkuin ennen, ärsyttää ihan hemmetisti. Puolessa välissä rataa alkaa tuntua että jalat eivät liiku oikein. Eikä johdu lihas-tai muusta kunnosta, mulla on lonkissa jotain vikaa, pitäisköhän mennä kuviin ;) Tai ainakin muuten lääkäriin, toi pelkkä buranan syöminen ei oikein toimi. Suoraan putkeen mennessä olen edessä, siinä on semmoinen selkeä hetki, missä Jippo joutuu oikeasti jarruttamaan ettei tule nilkoille. Voi huoh. Pitäisköhän jonkun nopeemman lähteä sen kanssa radoille? Hyppärin oli kuvannut schapekaveri Marko Kapiainen, iso kiitos hänelle!!
hyppärinolla
Oikeasti kyllä illan paras anti oli se, että päästiin vihdoin Tiinan ja Metkun kanssa samoihin kisoihin! He joidenkin ärsyttävien pikkuvirheiden takia ovat kakkosissa hinkanneet, mutta maanantaina tekivät ekoissa kolmosten kisoissaan melkein hattutempun, eli triplanollan! Eka radan nolla jäi uupumaan, kun ohjaaja alkoi kolmanneksi vikalla esteellä miettimään, että herranjumala, me tehdään nolla, jolloin Metku meni hypyn väärälle puolelle. No, ensi vuonna hekin sitten sm-issä ovat varmasti! Hyvä Tiina ja Metku!
 |
| ihmekaksoset :D |
Kommentit