Tokoahdistus, näkyisikö valoa tunnelin päässä?

Meillä oli tokon koulutusohjaajien koulutus, ja päästiin tokaa kertaa Pekka Korrille, melkein tasan vuosi sitten oltu. Hän on kyllä tosi fiksu ja juuri sille koiralle oikeat jutut löytävä ihminen. Omaa semmoista "koirasilmää", mitä ihan kaikissa ei löydy.

Kerroin hänelle alkuun mun tokoahdistuksesta, että koirassa ei tosiaan mitään vikaa, vaan kahden vuoden "pakkotavoitteellisen" treenaamisen jälkeen, intoa ei oikein löydy tekemiseen. Johon toimintaan olen ihan itse itseni mukaan tunkenut, ja on ollut kivaa ja tuloksellistakin, mutta sitten siihen tuli vaan stoppi. Totaalinen. Ei ollut kivaa enää mulla, eikä tietenkään koirallakaan jossain kohtaa. Sen ilme muuttui iloisesta pakkosuorittamiseksi myös. Ja jotenkin se ajatus evl:stä, ja niiden liikkeiden kasaan saamisesta, on kuitenkin suuri ja ahdistava, vaikka itse asiassa aika suuri osa liikkeistä jo osataankin. Ja mikä tärkeintä, se seuruun peruutuskin käännöksineen ihan hallussa. Joka aiheutti Cassun kanssa ihan suunnattoman ahdistuksen, sille ja mulle. Mulla oli itse asiassa ryhmäpaikkakin tokoon talvella, enkä käynyt siellä tasan kertaakaan. Joten, tokoa on varjostanut tosiaan suuri ahdistus, ei sen ajattelu nyt sentään aiheuttanut paniikkireaktiota, muttei paljon muutenkaan. Muutama kerta käyty keskenään treenaamassa, ihan vaan kokeilemassa että josko tämä olisi taas kivaa? Ehkä sen kolme kertaa nyt kevättalvella. Aina se on kyllä kivaa sillä hetkellä ollut, varsinkin kun näkee koiran innon ja ilon tekemiseen. Mutta ei sitten kuitenkaan ole sitä kipinää vielä löytynyt suunnitelmalliseen tekemiseen. Jeccu parka kantaa iltaisin lelun olkkarin pöydälle, asettaa pään siihen päälle ja huokailee. Että kyllä, kyllä tämä rotu kaipaa tekemistä. Kyllä se pärjää (jotkut yksilöt) ilman sitä, mutta onko se onnellinen? Mielestäni ei. Sivuhuomautuksena niille, jotka schapea suunnittelevat ottavansa.

Eilen tähän saatiin pieni valonpilkahdus, että ei se nyt sentään ihan mahdotonta kuitenkaan ole. Ensin tehtiin alustoilla eteen-lähetystä. Tähän Pekka kertoi itse asiassa kolme eri tapaa treenata, valitsin tämän koska putkiaivo. Mitkään hienot pikku finesseillä treenaamalla opitut asiat ovat ihan turhia tuolle. Sille kun kertoo mahdollisimman selkeästi alusta asti, mitä toivotaan niin hyvä tulee. Ilman kommervenkkejä. Eli, opetetaan koiralle vaan suoraanmeno, luottamus siihen että etenee suoraan vaan kyselemättä. Jos mutkittelee, höpöhöpö ja uudelleen. Tätä Jeccu ei itse asiassa tehnyt kertaakaan, meni suoraan alustalle. Vaikeutus 1: siirretään alusta, siirrytään toki itsekin ja kohdistetaan koira edelleen suoraan, vihjesanaa käytetään (mulla eteen), ja myös appari auttaa tässä alussa. Vaikeutus 2: Kolme alustaa melko lähekkäin, appari käy laittamassa aina namin, niin että koira ei näe, mille alustalle. Eilen välimatka ehkä pari metriä alustoilla? Taas siirrytään sen alustan kohdalle, kohdistetaan koira ja lähetetään. Appari vie namin johonkin, vinkkaa ohjaajalle, jne. Tämäkin oli tosi helppoa Jeculle. Vaikeus tuli sitten siinä, kun siirrettiin päinvastaiselle puolelle kenttää alusta, jolloin se lähti mieluummin aiempaan suuntaan. Sille jää vahvasti päälle aiemmin tehty, kun se ehti jo tuon tyylin oppimaan. Pekka tuon nähtyään, oli myös sitä mieltä että tämä tapa paras sille tosiaan opettaa eteenmeno. Nyt tehdään niin, että vien kentälle valmiiksi alustat eri puolille kenttää, teen pari liikettä, ja lähetän eteen. Taas pari liikettä, ja lähetys sinne toiselle alustalle eteen. Eli tämä ei ole alustahommeli, vaan eteenlähetyshommeli. Uskon että pelittää.

Sitten meillä oli aikaa, joten katsottiin evl-tunnari. Siinähän tunnarien määrä kasvaa voittajaan nähden, ja nykyään saa tehdä kaikenlaisia kuvioita niillä. Eilen oli Z-mallissa, ja oma oli ylimmän sakaran ihan vasemmassa reunassa. Jeccu lähti hakemaan keskeltä zetaa, haisteli siitä riviä oikealle ylös ja jatkoi vasempaan reunaan, löyti oman ja toi. Tätä ei tehty kuin tasan kerran. Oli niin loistava, että Pekka ei halunnut tehdä uutta, jottei koira luule että nyt korjataan jotain. Teki rauhallisesti ja hätäilemättä töitä. Kannattaa tehdä aina alle jotain energiaa purkavaa, se mielentila jää päähän, että tämähän oli se rauhallinen liike, jolloin siirtyy myös sinne kokeeseen, vaikka olisi kierroksillakin. Onneksi kerroin hänelle siitä asiasta, minkä huomasin viime kesänä. Kun tunnari laitetaan maahan, siihen jää hajujälki, jolloin kun tekee seuraavan se hakee edelleen siitä samasta kohtaa. Uusi sekä vanha kohta haisee yhtä vahvasti nenään, kun niitä monta peräkkäin tehdään. Tätäkin sitten ihmettelin jonkun aikaa, että mitä hittoa se pelleilee. Luojan kiitos tajusin sen, enkä pilannut koiran tekemistä. Pekka sanoi, että hän toivoisi että omallakin koiralla olisi yhtä hyvä nenä. Hän oli juuri ollut huumekoirien koulutuksessa mukana, ja kertoi pikkuisen siitäkin.

Sitten meillä oli vieläkin muutama minuutti aikaa, ja Pekka halusi nähdä miten meidän "kokeenomainen" sujuu. Eli oli kehääntulo, seuruu, luoksari, kaket. Kenttä oli niin pieni, että oli suora luoksari ja kaketkin olivat normia helpommat, ne muuten vaan. Kehuilla sain palkata, mutta muuten ei. Sehän sujui mukavasti, muistin aina sanoa: "hyvä", kun siirryttiin uuden liikkeen aloituspaikkaan. Tämä merkkinä Jeculle olla skarppina, ja toki kehunakin samalla. Suoritti täpäkästi maahanmenot ja muut, pikkasen meinas keulia seuruu. Hyvä oli kuitenkin.

Pekan loppusanat: Nyt sitä kalenteria selaamaan, ja päättämään koepäivä. Koirasta näkee, että tekee mielellään, tykkää tokosta. Tuolle koiralle ei ole palkattomuutta olemassakaan, kun se niin ilahtuu mun kehuista. Teillä on hyvä suhde, ja se näkyy <3 Sen kokeen ei tarvitse olla lähellä, vaikka kesäkuussa. Mutta siitä saa kipinän tehdä. Kun on tavoite. Ja koetta ennen ei tarvitse viritellä, vaan purkaa sitä liikaa energiaa. No se on kyllä tiedossa :D

Ehkä tämä lopultakin tästä, tuli semmoinen pikkuinen innostus oikein. Melkein lähdin hallillekin treenaamaan tänä aamuna, mutten ihan. Toivottavasti kenttä sulaa äkkiä, sinne on niin helppo mennä kun on ihan lähellä.

 Muistin muuten myös, että Kimi kerran kuvaili meidän yhdet treenit, tämä on ollut näköjään 11.1. EVL-matkalta kaket ja seuruuta. Sekä ekaa kertaa testausta, miten se uuden ruudun eteenlähetys toimisi. Eikä sekään näyttänyt ollenkaan epätoivoiselta asialta. Sen jälkeen käyty kait kerran, kokeiltiin silloin mm. miten luoksarin stopit toimii. Yllättäen se maahanmenokin toimi, seisominen kyllä valui. Mutta ihan varmasti kylmiltään, ei ihme tuolla vauhdilla.

Jos nyt oikein miettisi, missä mennään...
- uusi evl paikallaolo, kokeiltu ja toimii
- seuruu ok
- zeta ok
- luoksari semiok
- ruutu, eteenkäsky ei vielä, muuten ok
- ohjattu, aikalailla kysymysmerkki, ei tehty
- uusi liike ei ollenkaan kokeenomaisesti (ei kyllä kokeiltukaan), osissa ok
- tunnari ok
- kaket ok

Eihän tuo pahalta näytä ollenkaan, vai kuinka?

Pilkahtele valo, pilkahtele!!