Sipoon kisat 8.10.

En viime talvena ehtinytkään käymään kertaakaan kisaamassa tuossa uudessa Jau:n hallissa. Olipa tosi kiva halli, valoisa, ihanat ulkoilumaastot (ja geokätköjä ;) ). Ja vielä lisäplussana, meiltä vaan 45 minsaa ajomatkaa. Ehdottomasti uudelleen! Ja hirmu kivat toimitsijat ja tuomari, kuten tulemme huomaamaan....

Tuomarina Anne Viitanen, jonka ratoja olen pitänyt tosi vaikeina aiemmin. Nyt ne olikin yllätyksekseni kauheen kivoja, juostavia ja jouhevia ratoja. Ekalla radalla ainoa todella haastava kohta oli kepeille vienti, ja mietin tosi monta vaihtoehtoa tuohon. Päädyin leijeröimään ne, ja kutsumaan Jipon kepeille. Suoran putken edessä kun oli tarjolla niin ihanasti hyppy, jos olisin lähtenyt sen kanssa samalle puolelle, ja kirmannut ehtiäkseni kepit ohjaamaan, olisin sen sinne hypylle työntänyt. Nyt se älysi, että pitää putkesta tehdä jotain muuta sentään. Oli hiton hyvä yritys, leijeröinti onnistui loistavasti, kepeille vienti sitten ei. Meni tokasta välistä sisään. Loppurata nollana maaliin. Vitsku taas takataskussa.

Seuraava rata oli agirata, ja kun kerrankin medien radat olivat peräkkäin, niin mehän sitten myöhästyttiin Marikan kanssa rataantutustumisesta! Jestas! Marika jossain vaiheessa sanoi, että meen kattomaan joko kohta tutustutaan, niin siellähän sitten jo kisattiin täyttä päätä. Marikaahan se enempi haittas, hän kun lähti kuudentena jo, minä sentään ihan loppupäässä. Kattelin siinä rataa sitten siinä sivussa, niin Marika olikin käynyt kysymässä, saadaanko a) mennä vikana ja b) tutustua edes hetki rataan. Toimitsijat sen sitten lupasivat, ja tuomari Anne oli niin kiltti, että antoi meille 2 minuuttia aikaa tutustua rataan. Ei hävettänytkään muutes yhtään siellä keskenään kirmata :D :D Marika sanoikin, että onneksi meitä oli sentään kaksi, ettei yksin tarttenut nolata itteään :D No, mentiin sitten heti tutustumisen jälkeen radalle, ja Marika lopetti kesken, kun Iksu pomppasi puomin kontaktin. Joten mekin mentiin sitten aika pikaisesti radalle. Se rata näytti tältä: keskimmäinen agirata. Hitsin hienoja juttuja, alku loisto, prkl puomi, prkl kepit, jättää ne sitten vielä kesken kun ei malta, mutta sen jälkeen irtoaa hienosti hypylle, keinu taas loisto, tuossa videolla sitä ei näy, mutta meen tekemään muurin ja hypyn väliin persjätön (moni teki persjätön jo tuohon putken ja muurin väliin, kun koira ei irronnut sinne putkeen muuten kuin lähemmäs viemällä), ja loppu onkin sitten ihan suoraa koiran mielestä. Hiton kiva rata, ja harmitti nuo samperin kepit taas. Näillä radoilla olikin taas haastavammat viennit kepukoille, meni heti treenilistalle.

Sitten vaihtui tuomari Asko Jokiseen, en muista olenko aiemmin hänen radoilla ollutkaan. Ainoa haastava kohta tällä radalla oli (mun mielestä) tuo puomin jälkeinen elämä. Tähän väliin on pakko sanoa, että hassua miten sitä on tosiaan alkanut katsomaan noita ratoja ihan erilailla kuin ennen. Timo on valanut muhun semmosta itseluottamusta, ja varmaan jonkunlaista radanlukutaitoakin, koska teen muutamia ihan erilaisia ohjausvalintoja, eikä siis edes huonoja, vaan aika hyviäkin. Eikä kovinkaan moni rata vaikuta enää vaikealta! Siis kokonaisuutena, jokaisessa tietty ne haastavatkin kohdat löytyvät, mutta ne eivät enää vaikuta ylitsepääsemättömiltä. Eli tuohon puomihommeliin valitsin ohjaukset näin: puomille vastis, seuraavan hypyn se ottaa vaan rintamasuunnalla, samantien jo persjättöön, ja ai kuinka tuleekaan koira kiltisti siihen, sekä sen jälkeiseen ohjaukseen kepeille. Oli meinaan aika monta koiraa joko edellä olevalla hypyllä, putkessa, tai siinä sen jälkeisessä tilanteessa putkessa. Ihan sikatyytyväinen tähän kohtaan, toki olis voinut tuon kontaktikin ottaa. mur. Ja hitto mur oikeen tosissaan, se varasti lähdössä. Se kun vielä hiipii perään sieltä, niin siinä ei kyllä ehtinyt sitten kakkoshyppyä ohjaamaan, oli sen verran eri linjassa, että ei osunut Jipon näkökenttään. No, tuon puomikohdan jälkeen, sievästi kepeille, sentään ehjät kepit kerran näissä kisoissa. Suoraan putkeen, irrotus hypylle, käännös ja tsekkaus että ottaa matkalla renkaan, hyvin menee. Tässähän varmasti oli tarkoituksena kerätä koirille hullu vauhti, ja katsotaan missä kunnossa ne keinun suoritukset ovat. No ainakin Jipolla ihan loistavassa, bäng vaan, voi jättää suorittamaan, ja minä vaan jatkan samaa vauhtia eteenpäin. Maalissa siis kympillä. Ja. Tuolla pyörimisellä, alun hitaudesta huolimatta, kun ei se lähtö ole semmoinen räjähtävä, kun tuolleen hiipii perään. Meidän aika oli neljänneksi paras. Krhm. No, kun kaikki natsaa kohdilleen, niin ehkä me semmonen pyöreä hännällinen esinekin saadaan joskus mukaan kisoista...ja semmonen erityinen merkintä kisakirjaan.

Tässä video ekasta ja vikasta radasta.

Mutta mikä on loistavaa, on se, että meidän tulos/hyllyprosentti on tällä hetkellä 50/50. Joten sehän on ihan hurjassa noususuhdanteessa! Katastrofaalisen järkyttäviä ratoja on vaan 4/22. Ja kaksi niistä siellä Lappeenrannassa, ekoissa kisoissa mammaloman jälkeen. Kumpikin ihan ruosteessa. Tai lähinnä ehkä minä, Jipolla nyt oli hauskaa koko rahalla. Lopuissa nolla, tulos, tai joku ihan pikkunen vika jolla hylly. Luo uskoa tulevaan :)

Käytiin me treenaamassa taas keppejäkin, omat kisat lauantaina. Ja pikkasen puomin kontaktia. Tuota ennen oli muutama toisto jo, mutta unohtui laittaa äänitys päälle videoon. Hauskasti luistaa tuohon 2 on 2 offiin. Vois luulla että tassunpohjissa tuntuu.  Eihän tässä muutakuin innolla odottamaan lauantaita!

Kommentit