Rukan Roihurallit
Mulla oli siis nyt mun "minikesäloma", kesällä kun aika meni totaalisesti pentujen kanssa. Eli to-su roadtrip Rukalle Roihuralleihin. Torstai meni ajelemisessa, keräilin matkalla uusia kuntia geokätkökartalle ja kaupassa käynnin ja kaikkien muiden stoppien jälkeen olin perillä 10 tuntia lähdöstä, eli taisi kello olla n. 21. Kauppaan just ehdin vielä. Perillä odotti melko mahtava mökki, minkä meinaan kyllä varata seuraavankin kerran, kun asiaa tuonne suunnalle tulee. Mainoskuvista kun ei kaikkea näe, mutta oli ihan supermahtava paikka isoine pihoineen.
Perjantaina lähdettiin heti aamusta kiertämään Pieni Karhunkierros, pitkäaikainen unelma. 12 kilometriä upeissa maisemissa, ja muuten meillä olikin luppopäivä, ei kisattu vaikka sekin mahdollisuus olisi illalla vielä ollut. 5 tuntia siihen meni, geokätköjen etsimisineen. Rauhassa mentiin ja maisemia ihasteltiin. Illalla tunnelmoin saunomalla ja paistamalla makkaraa avotulella, ai että mä nautin!
Meitä kävi kisa-aamuna pari poroa ilahduttamassa mökin pihassa, tulipa kiire pistää Jippo takaisin mökkiin, ettei lähtis aamulenkille porojen perään.
Lauantaina olikin sitten kisapäivä, aamupäivällä eka rata ja toinen sitten pari tuntia myöhemmin. Kisapaikalla ilahduttavan monta schapea, kokonaista 12 kappaletta, joista 7 kisaavaa! Ihan mahtavaa porukkaa tuo schapejengi, kaikilla vissiin vähän omanlaisensa huumorintaju, ehkä nämä meidän "ranskalaiset" sen vaatii. Kuuluttajalla meni nimittäin jossain vaiheessa maat sekaisin, ja kertoi että tämä ranskalainen rotu on suosittu agilityssä, joka me tietty heti mentiin korjaamaan että eikun hollantilainen! Tuomareina Tomas ja Eija Berglund, ihan uusia tuttavuuksia minulle. Toki kun pohjoisessa asuvat ja sielläpäin yleensä tuomaroivat. Tomas näköjään teki juostavia, vauhdikkaita ratoja, ja Eija sitten haastavampia.
Ekana Tomaksen hyppäri, joka oli melko suoraviivainen maustettuna muutamalla ansalla. Tuo alun suorasta putkesta 90 mutka hypylle ja seuraavaan putkeen, tuotti aika monelle ohijuoksun siitä hypystä. Tein jarrumerkin putken suulle, mutta silti meinas vähän kaartaa laajasti. Tuli kuitenkin ihan sujuvasti hypylle, ei tarttenut pelastella. Takana tarkempaa ohjausta vaativat hypyt, näissä kivan pienet kaarrokset. Siitä taas putkeen ja kahdelle hypylle joilta kepeille. Nämäkin hypyt mukavan pienillä käännöillä. Kepit oikein, mutta mä jään kuin täi tervaan, enkä lähde tarpeeksi ajoissa liikkeelle, joten Jippo menee suoran putken jälkeen väärään putkenpäähän sitten. Ei liikkuneet jalatkaan, mutta eihän sitä koiraa juoksemalla voita, sehän on selvä. Sitten maaliin, ja taas oli nolla niin lähellä ;) Ihana rata, sai juosta urku auki, naurettiin vaan että kyllä tuolla vuorilla pitäis olla vähän pidempään, että tottuis ilmanalaan :D Ja Hanna olikin yllärinä videoinut *tämän radan*, jee! Tästä näkee, miten innoissaan Jippokin oli, se ei meinannut millään istua lähtöön, vaan pyöri ja hyöri häntä vispaten hulluna. Ihme että malttoi odottaa kuitenkin lähtölupaa, hyvä tyttö!
Kaikki agilitykuvat Jukka Kärki, suurkiitos niistä!
Tästä jatkettiin seuraavalle radalle, jolla oli pikkusen haastavampi profiili, ja lopulta puhdasta nollatulosta siltä radalta ei saanut kuin 6 koiraa 96:sta :O Jotta tais olla ihan pikkasen vaikee rata :D Meillähän tämä siis meni hyllyksi esteellä 4, ja loppu totaalista kaaosta. Jippo ei ollut yhtään kuulolla, kai se eka rata jo antoi tästä viitteitä. Lähti lapasesta, ja kaahotteli sitten kaikkiin kohdalla oleviin putkiin. Hauskaa oli koko rahalla. Oikeesti en muista tästä radasta kovinkaan paljoa, videota ei ole, mikä on ehkä aika armollista. Tällä radalla Jippo suoritti keinun niin nopeasti, että tuon painoinen koira ei enää nopeammin pystyis. Tästä vielä ilman lentokeinua jatkettiin:
Lähdettiin sitten ratojen jälkeen porukalla oikeen Rukan kylään syömään, ja sitten "meille" saunomaan. Menossa mukana Riikka, Tuija ja Jukka, ja kaikkien koirat. Siinä kauniissa auringonpaisteisessa säässä saunottiin ja paisteltiin taas makkaraa ja parannettiin maailmaa. Riikka jäi Piksun kanssa yöksi, ja aamulla suunnattiin taas seuraavan päivän koitoksia kohti.
Sunnuntaina oli ensin vuorossa Eijan rata, hyppäri joka ensin tuntui siltä, että en pysty tuosta selviytymään. Oli taas niin haastava kohta lopussa että ei mitenkään päin kyllä tuu onnistumaan. Onneksi kokeneempi Riikka antoi pikku vinkin, ja vaihdoin ohjaussuunnitelmaa vaikeimpaan kohtaan. Niin, tavoitteenahan oli siis saada ehjät kepit radoilla, ne kun ovat menneet pieleen viime kisoissa. Tällä radalla vienti niille oli suoraan pituudelta ysikympin kulmaan. Päätin, että Jippo kyllä matkalla olevat hypyt ottaa, ohjaan kakkosen joka oli vinossa linjasta ja lähden juoksemaan täysiä kepeille, ja niistän sen niille sisään, itte ei kyllä osaa hakea. Ja hitto! Sehän onnistui upeasti! Jatko sitten jäikin vajaaksi, seuraava hyppy vinossa, ja olis pitänyt saada Jippo takaakierrolle ja jäi sen verran tilaa väliin, että ehti hyppäämään hypyn väärinpäin. Kun en päässyt taas kepeiltä irti ajoissa. Loppu rata menikin sitten ihan puhtaasti läpi, jopa se vaikea kohta! Hyvä me, taas oli nolla ihan lähellä! Jipolla valui maalissa jo kuola, se oli niin innoissaan kun pääsi taas radalle :D
Sitten agirata, taas Tomaksen käsialaa. Haastavia kohtia, ja taas semmoinen kepeille vienti, että pari suunnitelmaa oli että miten sen handlaan. Päätin kokeilla yhtä, eikä se sitten onnistunut. Tässä siis kielto, luulin itse asiassa että saatiin hylly, Jippo nimittäin pujotteli takaisinkin päin keppejä jonkun matkaa. Eikä ihan kahta vaan tosiaan monta. Jatkettiin kuitenkin ihan kisanomaisesti loppuun, mä olen tästä kyllä ylpeä, olen oppinut että radat vedetään täysillä läpi, huolimatta hyllyistä (tai oletetuista semmoisista). Yhdelle hypylle tuli myös kielto, oli niin vinossa, että ei irronnutkaan sinne niin kuin luulin. Puomin kontakti tosi hyvä (edelliselle ei päästy kokeilemaan, kun ei koko puomi osunut Jipon radalle :D ), ja siitä hyvää pätkää maaliin asti. Ja lopulta tältä radalta tulos olikin 10, plus yliaikaa noiden kieltojen ja korjausten takia. Kuvista päätellen mä oon ihan oikeestikin juossut tällä radalla, enkä vaan kuvitellut :D
Tuolle kauemmalle näkyvälle hypylle ei siis irronnut, on sen verran vinossa että ei ehkä sille näkynyt, tai luki jo putken päätä, rata selkeämmin jatkuis sinne tästä koiran näkökulmasta.
Yhteenvetona, saatiin siis ehjät kepit x3 ja haastavistakin kohdista. Tuo yksi moka, mutta oli tosiaan sekin sen verran vaikea lähestyminen meille vielä, että en pidä pahana. Ihan hiton hyvältä tuntui meno muuten, mun pitäis vaan liikkua edelleen rennommin, sunnuntai meni itse asiassa siinä suhteessa paremmin. Hassua, luulis että sitä olisi ollut jo väsynyt kaikenmaailman karhunkierrostenkin jälkeen, mutta ei. Radat näyttää agilityltä, poislukien se yksi lapasesta lähtenyt. Tästä innostuneena ilmosin meidät tietty jo aiemmin Heinolaan, joka on ensi viikonloppuna ja seuraavana on sitten P-Haun kisat Orimattilassa. Koko ajan kulkee paremmin ja paremmin, tuo ainoa rata joka videolla, näytti sujuvalta eikä yhtään tökkivältä tms.
Nämä viikonlopun radat on kyllä saatava jostain kuvina, että pääsee treenaamaan määrättyjä kohtia, oli aika kivoja ja kinkkisiä paikkoja.
Jippo oli ihan liekeissä koko reissun, se oli todella selkeästi onnellinen. Vaelluksesta, siitä että sai juosta muiden schapejen kanssa, paineli siellä mökin näreikössäkin itekseen ihan onskuna, ja aivan varmasti agilitystä. Myös siitä, että kerrankin sai mun jakamattoman huomion. Kun oltiin siis tosiaan ihan kahdestaan reissussa, kaikki pojat jäi kotiin. Yksi kouluttaja aikoinaan sanoi, että sä saat siitä kivan kisakaverin. Tämä on kyllä niin totta! Ei stressaa mistään, radalle on aina kiva lähteä, pystyy relaamaan missä vaan. Tähän kun olis vielä liittää se kuva, kun se chillaili vika radan jälkeen radan reunalla maha pystyssä ja ketarat ojossa. Ei voi kuin olla onnellinen tuosta koirasta <3
Ja loppuun pakko sanoa, aivan mahtavat kisat olivat kyllä Koillismaan Koirakerho järjestänyt! Jos nämä kinkerit ensi vuonna ovat, niin me ollaan ehdottomasti mukana!
Perjantaina lähdettiin heti aamusta kiertämään Pieni Karhunkierros, pitkäaikainen unelma. 12 kilometriä upeissa maisemissa, ja muuten meillä olikin luppopäivä, ei kisattu vaikka sekin mahdollisuus olisi illalla vielä ollut. 5 tuntia siihen meni, geokätköjen etsimisineen. Rauhassa mentiin ja maisemia ihasteltiin. Illalla tunnelmoin saunomalla ja paistamalla makkaraa avotulella, ai että mä nautin!
 |
| tuonne alas pitäis suoriutua, missä nuo sinitakkiset ihmiset ovat |
 |
| pikkusen kirkasta vettä |
Meitä kävi kisa-aamuna pari poroa ilahduttamassa mökin pihassa, tulipa kiire pistää Jippo takaisin mökkiin, ettei lähtis aamulenkille porojen perään.
 |
| hitto kun kutittaa :D |
Lauantaina olikin sitten kisapäivä, aamupäivällä eka rata ja toinen sitten pari tuntia myöhemmin. Kisapaikalla ilahduttavan monta schapea, kokonaista 12 kappaletta, joista 7 kisaavaa! Ihan mahtavaa porukkaa tuo schapejengi, kaikilla vissiin vähän omanlaisensa huumorintaju, ehkä nämä meidän "ranskalaiset" sen vaatii. Kuuluttajalla meni nimittäin jossain vaiheessa maat sekaisin, ja kertoi että tämä ranskalainen rotu on suosittu agilityssä, joka me tietty heti mentiin korjaamaan että eikun hollantilainen! Tuomareina Tomas ja Eija Berglund, ihan uusia tuttavuuksia minulle. Toki kun pohjoisessa asuvat ja sielläpäin yleensä tuomaroivat. Tomas näköjään teki juostavia, vauhdikkaita ratoja, ja Eija sitten haastavampia.
Ekana Tomaksen hyppäri, joka oli melko suoraviivainen maustettuna muutamalla ansalla. Tuo alun suorasta putkesta 90 mutka hypylle ja seuraavaan putkeen, tuotti aika monelle ohijuoksun siitä hypystä. Tein jarrumerkin putken suulle, mutta silti meinas vähän kaartaa laajasti. Tuli kuitenkin ihan sujuvasti hypylle, ei tarttenut pelastella. Takana tarkempaa ohjausta vaativat hypyt, näissä kivan pienet kaarrokset. Siitä taas putkeen ja kahdelle hypylle joilta kepeille. Nämäkin hypyt mukavan pienillä käännöillä. Kepit oikein, mutta mä jään kuin täi tervaan, enkä lähde tarpeeksi ajoissa liikkeelle, joten Jippo menee suoran putken jälkeen väärään putkenpäähän sitten. Ei liikkuneet jalatkaan, mutta eihän sitä koiraa juoksemalla voita, sehän on selvä. Sitten maaliin, ja taas oli nolla niin lähellä ;) Ihana rata, sai juosta urku auki, naurettiin vaan että kyllä tuolla vuorilla pitäis olla vähän pidempään, että tottuis ilmanalaan :D Ja Hanna olikin yllärinä videoinut *tämän radan*, jee! Tästä näkee, miten innoissaan Jippokin oli, se ei meinannut millään istua lähtöön, vaan pyöri ja hyöri häntä vispaten hulluna. Ihme että malttoi odottaa kuitenkin lähtölupaa, hyvä tyttö!
Kaikki agilitykuvat Jukka Kärki, suurkiitos niistä!
Tästä jatkettiin seuraavalle radalle, jolla oli pikkusen haastavampi profiili, ja lopulta puhdasta nollatulosta siltä radalta ei saanut kuin 6 koiraa 96:sta :O Jotta tais olla ihan pikkasen vaikee rata :D Meillähän tämä siis meni hyllyksi esteellä 4, ja loppu totaalista kaaosta. Jippo ei ollut yhtään kuulolla, kai se eka rata jo antoi tästä viitteitä. Lähti lapasesta, ja kaahotteli sitten kaikkiin kohdalla oleviin putkiin. Hauskaa oli koko rahalla. Oikeesti en muista tästä radasta kovinkaan paljoa, videota ei ole, mikä on ehkä aika armollista. Tällä radalla Jippo suoritti keinun niin nopeasti, että tuon painoinen koira ei enää nopeammin pystyis. Tästä vielä ilman lentokeinua jatkettiin:
Lähdettiin sitten ratojen jälkeen porukalla oikeen Rukan kylään syömään, ja sitten "meille" saunomaan. Menossa mukana Riikka, Tuija ja Jukka, ja kaikkien koirat. Siinä kauniissa auringonpaisteisessa säässä saunottiin ja paisteltiin taas makkaraa ja parannettiin maailmaa. Riikka jäi Piksun kanssa yöksi, ja aamulla suunnattiin taas seuraavan päivän koitoksia kohti.
Sunnuntaina oli ensin vuorossa Eijan rata, hyppäri joka ensin tuntui siltä, että en pysty tuosta selviytymään. Oli taas niin haastava kohta lopussa että ei mitenkään päin kyllä tuu onnistumaan. Onneksi kokeneempi Riikka antoi pikku vinkin, ja vaihdoin ohjaussuunnitelmaa vaikeimpaan kohtaan. Niin, tavoitteenahan oli siis saada ehjät kepit radoilla, ne kun ovat menneet pieleen viime kisoissa. Tällä radalla vienti niille oli suoraan pituudelta ysikympin kulmaan. Päätin, että Jippo kyllä matkalla olevat hypyt ottaa, ohjaan kakkosen joka oli vinossa linjasta ja lähden juoksemaan täysiä kepeille, ja niistän sen niille sisään, itte ei kyllä osaa hakea. Ja hitto! Sehän onnistui upeasti! Jatko sitten jäikin vajaaksi, seuraava hyppy vinossa, ja olis pitänyt saada Jippo takaakierrolle ja jäi sen verran tilaa väliin, että ehti hyppäämään hypyn väärinpäin. Kun en päässyt taas kepeiltä irti ajoissa. Loppu rata menikin sitten ihan puhtaasti läpi, jopa se vaikea kohta! Hyvä me, taas oli nolla ihan lähellä! Jipolla valui maalissa jo kuola, se oli niin innoissaan kun pääsi taas radalle :D
Sitten agirata, taas Tomaksen käsialaa. Haastavia kohtia, ja taas semmoinen kepeille vienti, että pari suunnitelmaa oli että miten sen handlaan. Päätin kokeilla yhtä, eikä se sitten onnistunut. Tässä siis kielto, luulin itse asiassa että saatiin hylly, Jippo nimittäin pujotteli takaisinkin päin keppejä jonkun matkaa. Eikä ihan kahta vaan tosiaan monta. Jatkettiin kuitenkin ihan kisanomaisesti loppuun, mä olen tästä kyllä ylpeä, olen oppinut että radat vedetään täysillä läpi, huolimatta hyllyistä (tai oletetuista semmoisista). Yhdelle hypylle tuli myös kielto, oli niin vinossa, että ei irronnutkaan sinne niin kuin luulin. Puomin kontakti tosi hyvä (edelliselle ei päästy kokeilemaan, kun ei koko puomi osunut Jipon radalle :D ), ja siitä hyvää pätkää maaliin asti. Ja lopulta tältä radalta tulos olikin 10, plus yliaikaa noiden kieltojen ja korjausten takia. Kuvista päätellen mä oon ihan oikeestikin juossut tällä radalla, enkä vaan kuvitellut :D
Tuolle kauemmalle näkyvälle hypylle ei siis irronnut, on sen verran vinossa että ei ehkä sille näkynyt, tai luki jo putken päätä, rata selkeämmin jatkuis sinne tästä koiran näkökulmasta.
Yhteenvetona, saatiin siis ehjät kepit x3 ja haastavistakin kohdista. Tuo yksi moka, mutta oli tosiaan sekin sen verran vaikea lähestyminen meille vielä, että en pidä pahana. Ihan hiton hyvältä tuntui meno muuten, mun pitäis vaan liikkua edelleen rennommin, sunnuntai meni itse asiassa siinä suhteessa paremmin. Hassua, luulis että sitä olisi ollut jo väsynyt kaikenmaailman karhunkierrostenkin jälkeen, mutta ei. Radat näyttää agilityltä, poislukien se yksi lapasesta lähtenyt. Tästä innostuneena ilmosin meidät tietty jo aiemmin Heinolaan, joka on ensi viikonloppuna ja seuraavana on sitten P-Haun kisat Orimattilassa. Koko ajan kulkee paremmin ja paremmin, tuo ainoa rata joka videolla, näytti sujuvalta eikä yhtään tökkivältä tms.
Nämä viikonlopun radat on kyllä saatava jostain kuvina, että pääsee treenaamaan määrättyjä kohtia, oli aika kivoja ja kinkkisiä paikkoja.
Jippo oli ihan liekeissä koko reissun, se oli todella selkeästi onnellinen. Vaelluksesta, siitä että sai juosta muiden schapejen kanssa, paineli siellä mökin näreikössäkin itekseen ihan onskuna, ja aivan varmasti agilitystä. Myös siitä, että kerrankin sai mun jakamattoman huomion. Kun oltiin siis tosiaan ihan kahdestaan reissussa, kaikki pojat jäi kotiin. Yksi kouluttaja aikoinaan sanoi, että sä saat siitä kivan kisakaverin. Tämä on kyllä niin totta! Ei stressaa mistään, radalle on aina kiva lähteä, pystyy relaamaan missä vaan. Tähän kun olis vielä liittää se kuva, kun se chillaili vika radan jälkeen radan reunalla maha pystyssä ja ketarat ojossa. Ei voi kuin olla onnellinen tuosta koirasta <3
Ja loppuun pakko sanoa, aivan mahtavat kisat olivat kyllä Koillismaan Koirakerho järjestänyt! Jos nämä kinkerit ensi vuonna ovat, niin me ollaan ehdottomasti mukana!
Kommentit