Surullinen aamu

Pikkulintu on nyt Taivaanlintu :( Se hiipui lopulta pois tänä aamuna.

Olin aiemmin jo yhteydessä eläinlääkäriin, juteltiin hänen kanssaan pitkään. Totesi mm. että jos on pienikokoinen, ei tarkoita että olisi huono pentu. Oli juuri silloin tullut katsomasta sprinkkupentuetta, jossa yksi oli ollut koko ajan puolet pienempi, ja oli edelleenkin. Ja terve. (En tullut kysyneeksi minkäikäinen koira nyt oli, ymmärsin että yli vuoden.) Ja että pitäisi vaan seurata, kehittyykö se samaan tahtiin muiden kanssa. Koko sinänsä ei este kasvamisesta normaaliksi koiralapseksi. Tosin mainitsi myös, että jotain erilaistahan siinä on oltava kuin muissa, koska se niin erikokoinen on. Mutta mitä pidempälle nämä muut kehittyivät, ero muihin kasvoi valtavaksi. Vaikka se aukaisi silmät samaan tahtiin, ja lähti liikkeellekin niin painoaan se ei nostanut, eikä kasvattanut kokoaan juuri ollenkaan. Tällä viikolla ensimmäinen pentu painoi eilen jo yli kilon, ja Pikkulintu pudotti taas painoaan, eikä painanut enää kuin 250 grammaa. Parhaimmillaan nosti painonsa 310 grammaan, iloitsin jo että nyt se lähti kasvamaan, kun yhtenä päivänä paino nousi jopa melkein 30 grammaa, mutta ei. Seuraavana päivänä (joka oli toissapäivä) se sitten alkoi pudottamaan painoaan. Eilen hengitti nopeasti ja haki vain lämpöä, ei suostunut imemään vaikka laittoi ihan tissin viereen. Kävi vain nukkumaan siihen muiden päälle. Muut söivät jo kolmatta kertaa, eikä Pikkulintu syönyt kuin kerran sinä aikana. Juuri henkensä pitimiksi. Oltiin molemmat viime yö töissä, Kimi pääsi aiemmin ja oli kotona neljän jälkeen. Minä tulin kotiin seitsemän jälkeen, ja Kimi surullisena vastassa Pikkulintu sylissä. Ei ollut pienen hyvä olla. Oli itkenyt vain, sylissä sitten hiljentyi. Tarkistin monelta ell aukeaa, ja puolen tunnin päästä olisi auennut. Otin pienen syliin, ja menin pentulaatikkoon istumaan Pikkulintu käsissä poskea vasten. Hengitti hyvin hankalasti, ja vartin ehdin sitä pitämään käsissäni ja siinä poskea vasten viimeisen hengenvetonsa veti. Pikkuinen nukkuu nyt omenapuun alla, Minni-kissan vieressä. Hyvää taivasmatkaa pikku rakas <3

Kommentit

Marika Forslund sanoi…
Pikkulinnulla oli ihan selvästi tehtävä, jota suoritti loppuun ja hänestä tuli enkelipentu ja Taivaanlintu.
<3
Unknown sanoi…
Mä niin samaistun tohon.....mulla juurikin samalla tavalla pari viikkosena tuli enkelipentu 😢.Se on niin surullista ja siksi otan osaa koko sydämestäni.Hoitiko muutes Jippo tätä pentua kuitenkin ?
tuija sanoi…
Kiitos osanotosta. Kyllä Jippo hoiti, vielä kun pentu oli kuollut ja näytin sitä Jipolle, että ymmärtää miksi se on poissa, niin nuoli sitä. Mutta ei ole nyt kyllä ainakaan etsinyt sitä. Että eiköhän sekin ymmärtänyt mitä tapahtui. Ei siis hylkinyt sitä mitenkään, mikä tietysti olisi voinut olla mahdollista.
Jaana sanoi…
On se niin kovaa tuollainen, kun alusta lähtien huolella hoitaa eikä mitään voi tehdä. Osanottoni. Onneksi ei ollut ainoa pentu, joten Jipolla hoitamista riittää joka tapauksessa. Voi pientä lintusta <3
tuija sanoi…
Kiitos Jaana <3
arminlehti sanoi…
Moi! Itku tuli täälläkin, mä niin odotin, että minkä nimen Pikkulintu on saanut ja sitten se puuttuikin. Oltiin lomareissussa viime viikko ja luin viestejä vasta nyt. Kauniisti kirjoitit pikkuisesta ja varmasti piditte huolta.