5-viikkoiset pennut

Juhannuspäivänä pipanat täyttivät jo 5 viikkoa! Kauhea miten äkkiä aika menee, enää kaksi viikkoa niin suurin osa muuttaa omiin koteihinsa :O Mitenköhän niistä osaa luopua? Kimi sanoi, että hän ei voi olla kotona kun niitä lähtee :D Onneksi kaikille on löytynyt ihanat kodit, ja ainakin muutamaa tullaan jatkossakin schapeympyröissä näkemään. Kaikki liitän toki pentuejäsenenä schapeyhdistykseen, tämäkin tiedoksi jos en ole muistanut sanoa. Aina pyydän, että laittakaa paperille ylös, mitä haluatte kysyä, kun tuutte käymään. Pitäis itekin laittaa paperille ylös nuo kaikki asiat mitä pitäis muistaa kertoa. Tosin yksi pennunottaja sanoi, että ei hän nyt voi ajatella, kun voi vain ihastella pentuja :D

Mutta onkohan mitään hellyttävämpää, kuin se, kun pentu töykkii sun kasvoja kuonollaan saadakseen maitoa?? :D Ja sitten vähän hampaattomalla suullaan puraisee poskesta nopeuttaakseen toimitusta?

Pentuhuoneen ne ovat hylänneet kokonaan, siellä ei käydä edes nukkumassa. Nyt ne nukkuvat siinä missä sattuu uni tulemaan, Marika kysyi että miten te löydätte enää ne? Rehellisesti sanottuna, täytyy aina välillä tehdä tarkistuslaskenta. Sitten jos joku puuttuu, alkaa armoton etsintä, että mihin koloon se on piiloutunut? Monella on oma suosikkinukkumapaikka, rauhallisempi lipaston tausta tms. Suurin osa löytyy vierashuoneen sängyn alta.

Hymypylly on kovasti ihastunut palloihin, niiden päällä voi esim. nukkuakin :D Enpä olis uskonut, mutta kun Cassu ajoi jonkun kiljuen pois, niin Hymis meni paikalle ja rohkeasti kohti Cassua. Vähän niinkuin auttamaan kaveria.

Esa on kovin tunteellinen, jos kuuluu viulujen soittoa, se alkaa ulvomaan. Esim. Penny Dreadful-sarjan tunnari on kovin mieleen, voi harjoitella laulua samalla.

Vesku "änisee" tehdessään mitä tahansa, ilmaisee vissiin tyytyväisyyttään. Siitä tulee varmaan semmoinen puhelias tyyppi :D Tykkää kovasti taisteluleikeistä, samoin kuin Bertta. Yleensä ensimmäisenä hereillä.

Bertta on kyllä melko rohkea pimu, keinukin meni oikein laukalla läpi. Siitä rohkeimmasta päästä pentusia. 

Irmeli on aika tahtotyttö, yksi ilta teki tosissaan töitä päästäkseen sohvalle. Pomppi yläpystyä ihan raivona. Selkeä agilitykoiran alku ;)

Jaska osaa jo vaania! Hauska kun se yksi päivä keittiössä jäi katse tiiviisti toisessa pennussa jähmettyneenä paikalleen, sitten hyökätäkseen toisen kimppuun. Tätä en ole vielä muissa huomannut.

Antsa on meidän Kristoffer Kolumbus, onnistui pakenemaan pentuaitauksestakin. Haluaa tutkia suurta maailmaa!

Jippo pari päivää sitten yritti ekaa kertaa leikkiä jonkun kanssa, ja samoin ekaa kertaa myös ilmoitti että mamman ruokakupille ei olis asiaa. Ei ne kyllä sitä uskoneet, eikä se sitten jatkanut komentamista. Ihan sama Jecun kanssa, en ymmärrä miten ne uskaltaa sen kupille mennä, ja vaikka se murisee niin silti. Sitten se antaa niiden vaan mennä kupilleen. Poistan kyllä turvallisuussyistä nämä hullunrohkeat otukset siinä vaiheessa paikalta. Aloin antamaan Jipon ruoan sille kodinhoitohuoneessa, saa syödä rauhassa. Selkeästi on muuten alkanut nyt vieroitus mamman tissiltä. Kulkee karkuun, kun yrittävät mennä imemään. Alakynteenhän se jää, ja huokaisten kuitenkin luovuttaa. Tälleen muuten pennut tulevat, kun "vellikello" soi :D Kohtahan niillä on luoksetulo kunnossa!

Toissa-aamuna lapsoset pääsivät ihan ite tulemaan ulos. Päivällä oli taas jo niin tuskaisen kuuma, että turha edes viedä niitä tuonne paahteeseen.

Bertta etunenässä

Hymypylly jäi oottelemaan muita

Antsa ja Vesa alemmilla rapuilla

Mamma tuli katsomaan, mitä täällä oikein tapahtuu?

Vesa, Antsa ja Esa

Esasta puolet, Jaska, Antsa. Ylempänä Hymis.

Ylhäällä Jaska, keskellä Irmeli ja Hymis, alhaalla Antsa ja Esa

Reippaasti kaikki siellä rapuissa kulkivat, hännät pystyssä ja eestaas mentiin. Kun tulivat alas asti, oli pakko viedä aitaukseen. En pysty seitsemää pentua tarkkailemaan, mihin menevät. Onhan meillä kyllä tuo takapiha aidattu kokonaan, mutta siellä on ihan varmasti joku pienen pennun mentävä kolo. Ja tuossa kun menee iso tie vieressä, niin näin kauhukuvia mielessäni miten joku jää auton alle. Joten sen takia rakennettiin aitaus, jossa pysyvät turvassa. Pääsivät siinä samassa tutustumaan uuteen elementtiin, märkään nurmikkoon :D Hirmu sumu ollut edellisenä yönä, ja kosteusprosentti liki sata. Ajattelin viedä ne nyt tänä aamuna yksitellen, ja ottaa vähän videota että miten pärjäävät. Edit. Ehkä tämä projekti saa jatkoa, sain parista videota ja taas tuli joku muu kuvaamisen ohimenevä asia.

Ja en jaksa ymmärtää, miten nopeasti nuo nyt kasvavat! Tuntuu että ihan aina kun selkänsä kääntää, hetken päästä vilkaisee uudestaan niin ne on isompia! Ja nuo karvat, alkaa olla pituutta jo sen verran että kohta ne on semmosia söpöjä pörrökasoja <3 Sen näkee selkeästi tästä, muuten niin loisto-otoksesta Antsasta :D Eilen kävi taas Suvi auttamassa seisottamisessa, otettiin viikkokuvat. Tällä kertaa kameran takana olinkin itse, Tea ei päässyt tulemaan. Josta syystä laatu ei välttis niin hyvä ;) Siinä kohtaa kun sovittiin seuraavaa kertaa, se oikeasti iski tajuntaan. Ne lähtee ensi viikolla!! :O Kun puhuttiin että otetaan vikat kuvat viikon lopulla, mahdollisimman lähellä 7-viikon ikää. Siltikin jäin vielä miettimään, että mitä se Suvi oikein sekoili, eihän ne vielä täytä seitsemää viikkoa. Mutta täyttää ne.

Käsittelyyn ne on varmasti tottuneet, kaksi viikkoa käynyt ihan joka päivä joku pentuja katsomassa, ja sama meno jatkuu tälläkin viikolla. On pyöritelty ja kateltu "hampaita". Tottakai niitä itsekin sen lisäksi vielä lällyttää. Ja muuten, jos joku haluais tulla just perjantaina aamupäivällä niitä katsomaan, olen viemässä pennut eläinlääkärille pentutarkkiin ja sirutettavaksi, siinä niitä apukäsiä tarttis! Pääsevät autoajelullekin ekaa kertaa sitten. Tällä viikolla mitään erikoisempaa ei olekaan tiedossa, paitsi se erkkari sunnuntaina. Jeccu pitäis kammata, inspis siihen hommaan kyllä totaalisesti hukassa.