Maalla, merellä ja vähän ilmassakin
Viime viikon keskiviikkona oli juoksujen 10. päivä, ja olin varannut iltalaivan Turusta Tukholmaan. Edellisen kerran astutus onnistui 12. ja 13. päivä, ja kun tällä kerralla matkustaminen uroksen luo kestäisi melko lailla kokonaisen vuorokauden, lähdin mieluummin hieman ajoissa kuin hieman liian myöhään.
Lähdin kotoa klo 15.30 ja laivan lähtöaika klo 20.15. Turussa piti olla paikalla viimeistään 19.15 lähtöselvityksessä. Olevinaan jätin reippaasti ajoaikaa, mutta lopulta kun viimeisen viidensadan metrin ajamiseen meni 45 minuuttia, niin olin lähtöselvityksessä klo 19.09! Jestas sentään, ja ekaa kertaa auton kanssa laivalle, niin meinasin saada jo sydärin. Hirveä autojono, eikä mitään käsitystä olinko oikeassa jonossa edes, mistä laivaan pääsee. No onneksi olin. Ja tuli kyllä sitten minunkin jälkeen autoja, passit tarkistanut henkilö sanoi, että ei tämä yleensä tälläistä ole. Silloin sattui olemaan siis itsenäisyyspäivä, joten luultavasti juhlijoita normaalia enempi. Tämä osuus reissusta jännitti itseäni eniten, kun ei mitään käsitystä miten tuo auton kanssa laivaan meno hoituu. No sehän olikin lopulta helppoa ja näppärää. Ekakertalainen yksin liikenteessä, nytpähän on tuokin koettu!
Tukholmassa oltiin torstaiaamuna klo 7, ja siitä sitten kaahaamaan reilu neljäsataa kilometriä Trollhättaniin. Meinasi olla "pikkuisen" ruuhkaa Tukholmassa siihen aikaan, soljuvasti liikenne kyllä sujui. Siitä vaan jonon mukana, päiväkin valkeni aikanaan. Perillä taidettiin olla joskus klo 13.
Käytiin heti torstaina Annikan luona kylässäkin, katsomassa että miltä nuorenparin lempi näyttäisi. No Osbournehan olisi ollut kovinkin innokas, Jippo ei niinkään. Käytiin siinä sitten päiväkävelyllä jotta pari tutustuu toisiinsa. Ja herranjestas muuten miten iloinen olin, kun Osbournen nyt lopulta luonnossakin näin! Se on vielä parempi kuin kuvissa ja videolla, aivan upea! Vahva uroksen pää, kevyt kroppa ja todella tasapainoinen rakenne. Hupaisaa kyllä, sen väri on tummunut niin paljon, että on ihan musta mustista kohdistaan, todella vahva pigmentti. Sehän oli junnuna ihan hopeanharmaa. Kooltaan se on keskikokoinen, n. 46 cm korkea. Jalostustarkastuslomakkeessa näköjään puoli senttiä päälle. Luonteeltaan iloinen ja avoin, tuli heti suoraan luokse moikkaamaan. Minkä nyt ehti siinä tytön ympärillä pyörimisen lomassa. Hyvin toimi kroppakin, piruetit pyöri somasti ;)
Lähdettiin sitten Annikaan ja Osbourneen tutustumisen jälkeen hostellille, tsekkailemaan parin seuraavan päivän asuinympäristöä. Trollhättanissa on noin 50 tuhatta asukasta, kaunista seutua ja pitihän sitä muutama geokätkökin tällä reissulla kerätä.
Perjantaiksi oltiin sovittu treffit Osbournen kasvattajan Larsin kanssa, käytiin Annikan kanssa hänen luonaan kylässä. Ensin kokeiltiin josko lempi leimahtaisi, mutta ei perjantainakaan. Joka oli se 12. juoksupäivä. Lars kokeneena kasvattajana tiesi kokeilemalla kertoa, että lähellä on. Hän sanoi myös, että onpa Jippo samanlainen kuin Osbourne, muistuttavat kovasti toisiaan. Totta, jopa ihan pelottavan paljon :D Annika sanoi, että Jippo on hyvin paljon samanlainen kuin Osbournen äiti, jotta sen puoleen ei ihmekään sitten. Larsilla onkin juuri nyt pentue, 4 viikon ikäisiä pallukoita pääsi lällyttelemään. Yksi uros olisi tehnyt sieltä mieli mukaan ottaa, turhan nuori vaan vielä :) Olipa mukava nähdä myös Osbournen sisko, jolla siis nuo pennut juuri ovat. Pidin näkemästäni kyllä.
Illalla käytiin Annikan kanssa parilla paikallisessa, ja mukava oli turista kyllä siinä lasin ääressä ja tutustua vielä vähän paremmin. Sovittiin että aamulla kokeillaan taas, jospa Larsin ennuste pitäisi paikkansa. Ehdin jo miettimään, että jatkan perilläoloa, koska sekin mahdollisuus olisi. Hostellin huoneen olisin saanut myös pitää. Laivaa enkä työvuoroja vielä alkanut järkkäämään, päätin että ensin katsotaan miten seuraavana aamuna sujuu.
Lauantai valkeni kauniina ja aurinkoisena, käytiin lenkillä Trollhättanin sluss-alueella. Kaunista oli. Kärlekens stigiä myöten asteltiin, joten jospa se toi vähän tunnetta askeleeseen. Nimittäin siitä kun mentiin Annikalle, niin nalkissa oltiin ja lujasti. Osbourne ei paljoa lupia kysellyt, suoraan asiaan vaan ja piste. Sitten kun olivat nalkissa, Osbourne nuolaisi mua naamasta, sanoinkin sille, että jaa nyt joutaa pussailemaankin. Hassu poika, ei sillä ainakaan libidon puutetta ollut!
Riikka kun katsoi tätä kuvaa, sanoi että ei kyllä erota missä toinen loppuu ja toinen alkaa.
Sitten itse aktin jälkeen nappasin muutaman kuvankin pariskunnasta, on ne vaan komea pari! Toinen on vaan pari numeroa isompi, ja selkeästi Uros. Ja varsinkin tässä ensin tuo Jipon ilme, ja alemmassa kuvassa Osbournen ilme ovat kyllä hauskat :D Jaa että mitenniin samanlaiset!?! Jipon asento tuossa ylemmässä ei nyt kaikkien taiteen sääntöjen mukainen ole, mutta kun toiset ovat niin ihanasti siinä yhdessä. Jippo meinaa juuri pompata, kun Annikalla on nami kädessä. Kääntyivät katsomaan kun jotain hölisin.
Joten ei tarvinnut sitten perilläoloaikaa lisätä, kun onnistuttiin lauantaina. Kaikki kyselivät, että tuliko helpotus kun astutus onnistui, varsinkin kun noin kauas menit. Itse en tätä osiota epäillyt ollenkaan, molemmilla kun kokemusta asiasta on. Lähinnä vaan että milloin se tapahtuu, ja kyllähän se nyt suuresti ilahdutti, kun ajattelee mitä siitä seuraa <3 Se onnistuminenkin suurinpiirtein tiedossa, koska Jipon juoksut kestävät ~3 viikkoa, niin onhan se noille kohdille vaan osuttava. Ja tosiaan, kotona ne progetestit kertovat että milloin alkaa olla mahdotonta pitää samassa taloudessa kahta urosta ja narttua. En kyllä tajua miten ihmiset pärjäävät, itsellä menisi hermo, jos niitä pitäisi koko juoksun kotona.
Sunnuntaiaamun valjettua, ja tosiaan silloin valkeni, ulkona satoi jalkarätin kokoisia lumihiutaleita. Joten kuvia ei hirveästi enää otettu, onneksi edellisenä päivänä tuli se tehtyä. Käytiin aamulenkillä Jipon kanssa, siitä klo 9 Annikalle, taas Osbourne meni suoraan asiaan ja nyt muistettiin katsoa kellostakin kauan olivat nalkissa. Puoli tuntia siinä meni lumisateessa polvillaan pariskuntaa tukien, että jaksavat seistä. Jippo yritti koko ajan kääntyä nuolemaan itseään, nuoli sitten paremman puutteessa Osbournea kun ei ylettänyt :) Ja voi herranjestas että poika antoi kyllä kaikkensa. Oli jo niin väsynyt siinä kohtaa, että aivoissa ei liikkunut mikään. Tyhjä katse silmissä vaan tuijotti eteenpäin. Yritin kehua poikaa, ja vähän silittää, niin puhisi vaan eikä ottanut kontaktia. Poika parka. Annika sanoi, että sen pää on nyt kuin kalamalja-yksi kala ui edestakaisin laidasta toiseen :D Ei kuulemma lenkillekään kysellyt sinä päivänä. Onhan se rankkaa, neljä päivää hormoonit pitää ihan kierroksilla, herkullisten naisten tuoksujen takia.
Siitä sitten noin kymmenen aikaan lähdettiin suoraan Tukholmaa kohti, ja seuraavaa laivaosuutta. Keli oli tosiaan huonohko, ja sinnepäin mennessä on Arlandan liittymät, jotka ehkä sunnuntaina voisivat aiheuttaa ruuhkaa. Joten mieluummin lähdin taas ajoissa ajelemaan. Matkalla taivas kirkastui hetken päästä, ja toivotti meille hyvää onnea sekä matkalle että pennuille kokonaisen sateenkaaren myötä:
Huristeltiin sitten taas Ruotsi reunasta reunaan (vai laidasta laitaan?), laiva lähtisi vasta 19.30 tosin. Jolloin lähtöselvityksessä pitäisi olla viimeistään 18.30. Yllättävän nopeasti se tuommoinen matka menee, kun ei yhtään tiedä missä on menossa. Tarkoitan niin, että kun ajaa vaikka Rukalle, niin tietää, että tästä vielä 300 kilsaa, tästä vielä 150. Oltiin kyllä hurjasti etuajassa lopulta, mutta mieluummin tosiaan niinpäin. Siitä sitten laivaan, iltapala, suihkuun ja pää tyynyyn suurinpiirtein heti. Telkasta tuli muumeja, niin niitähän sitä oli kiva katsella :D Aamulla taas huristeltiin Turusta Nastolaan, vein Jipon hoitoon Sannalle Vimmun ja Tuiskun luo, ja siitä kotiin. (koska tosiaan, en kestä sitä poikien Jipon perään vinkumista). Tänään illalla haen sen kyllä jo kotiinkin hoidosta. Lopulta kotona maanantaina puolenpäivän aikaan, takana autolla 1507 kilometriä ja laivalla 626, ilmassa käytiin siis vain kun oltiin innoissaan astutuksen onnistumisesta :D Ja minä se kuvittelin vielä meneväni iltavuoroon töihin, olisinpa ollut tosi freesinä kyllä.
Nyt vaan sitten suurella jännityksellä odotellaan ultraa, äkkiähän se aika lopulta menee (not). Kun nythän on mennyt jo melkein viikko ekasta astutuksesta :O Jeccu menee rokotuksille perjantaina, samalla varaan ajan ultraan sitten. Laittakaa kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että saadaan maailmaan terveitä pikkupupseja! Osbourne kiittää ja kumartaa komeaa päätään :)
Lähdin kotoa klo 15.30 ja laivan lähtöaika klo 20.15. Turussa piti olla paikalla viimeistään 19.15 lähtöselvityksessä. Olevinaan jätin reippaasti ajoaikaa, mutta lopulta kun viimeisen viidensadan metrin ajamiseen meni 45 minuuttia, niin olin lähtöselvityksessä klo 19.09! Jestas sentään, ja ekaa kertaa auton kanssa laivalle, niin meinasin saada jo sydärin. Hirveä autojono, eikä mitään käsitystä olinko oikeassa jonossa edes, mistä laivaan pääsee. No onneksi olin. Ja tuli kyllä sitten minunkin jälkeen autoja, passit tarkistanut henkilö sanoi, että ei tämä yleensä tälläistä ole. Silloin sattui olemaan siis itsenäisyyspäivä, joten luultavasti juhlijoita normaalia enempi. Tämä osuus reissusta jännitti itseäni eniten, kun ei mitään käsitystä miten tuo auton kanssa laivaan meno hoituu. No sehän olikin lopulta helppoa ja näppärää. Ekakertalainen yksin liikenteessä, nytpähän on tuokin koettu!
Tukholmassa oltiin torstaiaamuna klo 7, ja siitä sitten kaahaamaan reilu neljäsataa kilometriä Trollhättaniin. Meinasi olla "pikkuisen" ruuhkaa Tukholmassa siihen aikaan, soljuvasti liikenne kyllä sujui. Siitä vaan jonon mukana, päiväkin valkeni aikanaan. Perillä taidettiin olla joskus klo 13.
Käytiin heti torstaina Annikan luona kylässäkin, katsomassa että miltä nuorenparin lempi näyttäisi. No Osbournehan olisi ollut kovinkin innokas, Jippo ei niinkään. Käytiin siinä sitten päiväkävelyllä jotta pari tutustuu toisiinsa. Ja herranjestas muuten miten iloinen olin, kun Osbournen nyt lopulta luonnossakin näin! Se on vielä parempi kuin kuvissa ja videolla, aivan upea! Vahva uroksen pää, kevyt kroppa ja todella tasapainoinen rakenne. Hupaisaa kyllä, sen väri on tummunut niin paljon, että on ihan musta mustista kohdistaan, todella vahva pigmentti. Sehän oli junnuna ihan hopeanharmaa. Kooltaan se on keskikokoinen, n. 46 cm korkea. Jalostustarkastuslomakkeessa näköjään puoli senttiä päälle. Luonteeltaan iloinen ja avoin, tuli heti suoraan luokse moikkaamaan. Minkä nyt ehti siinä tytön ympärillä pyörimisen lomassa. Hyvin toimi kroppakin, piruetit pyöri somasti ;)
 |
| Osbourne <3 |
Perjantaiksi oltiin sovittu treffit Osbournen kasvattajan Larsin kanssa, käytiin Annikan kanssa hänen luonaan kylässä. Ensin kokeiltiin josko lempi leimahtaisi, mutta ei perjantainakaan. Joka oli se 12. juoksupäivä. Lars kokeneena kasvattajana tiesi kokeilemalla kertoa, että lähellä on. Hän sanoi myös, että onpa Jippo samanlainen kuin Osbourne, muistuttavat kovasti toisiaan. Totta, jopa ihan pelottavan paljon :D Annika sanoi, että Jippo on hyvin paljon samanlainen kuin Osbournen äiti, jotta sen puoleen ei ihmekään sitten. Larsilla onkin juuri nyt pentue, 4 viikon ikäisiä pallukoita pääsi lällyttelemään. Yksi uros olisi tehnyt sieltä mieli mukaan ottaa, turhan nuori vaan vielä :) Olipa mukava nähdä myös Osbournen sisko, jolla siis nuo pennut juuri ovat. Pidin näkemästäni kyllä.
Illalla käytiin Annikan kanssa parilla paikallisessa, ja mukava oli turista kyllä siinä lasin ääressä ja tutustua vielä vähän paremmin. Sovittiin että aamulla kokeillaan taas, jospa Larsin ennuste pitäisi paikkansa. Ehdin jo miettimään, että jatkan perilläoloa, koska sekin mahdollisuus olisi. Hostellin huoneen olisin saanut myös pitää. Laivaa enkä työvuoroja vielä alkanut järkkäämään, päätin että ensin katsotaan miten seuraavana aamuna sujuu.
Lauantai valkeni kauniina ja aurinkoisena, käytiin lenkillä Trollhättanin sluss-alueella. Kaunista oli. Kärlekens stigiä myöten asteltiin, joten jospa se toi vähän tunnetta askeleeseen. Nimittäin siitä kun mentiin Annikalle, niin nalkissa oltiin ja lujasti. Osbourne ei paljoa lupia kysellyt, suoraan asiaan vaan ja piste. Sitten kun olivat nalkissa, Osbourne nuolaisi mua naamasta, sanoinkin sille, että jaa nyt joutaa pussailemaankin. Hassu poika, ei sillä ainakaan libidon puutetta ollut!
Riikka kun katsoi tätä kuvaa, sanoi että ei kyllä erota missä toinen loppuu ja toinen alkaa.
Sitten itse aktin jälkeen nappasin muutaman kuvankin pariskunnasta, on ne vaan komea pari! Toinen on vaan pari numeroa isompi, ja selkeästi Uros. Ja varsinkin tässä ensin tuo Jipon ilme, ja alemmassa kuvassa Osbournen ilme ovat kyllä hauskat :D Jaa että mitenniin samanlaiset!?! Jipon asento tuossa ylemmässä ei nyt kaikkien taiteen sääntöjen mukainen ole, mutta kun toiset ovat niin ihanasti siinä yhdessä. Jippo meinaa juuri pompata, kun Annikalla on nami kädessä. Kääntyivät katsomaan kun jotain hölisin.
Joten ei tarvinnut sitten perilläoloaikaa lisätä, kun onnistuttiin lauantaina. Kaikki kyselivät, että tuliko helpotus kun astutus onnistui, varsinkin kun noin kauas menit. Itse en tätä osiota epäillyt ollenkaan, molemmilla kun kokemusta asiasta on. Lähinnä vaan että milloin se tapahtuu, ja kyllähän se nyt suuresti ilahdutti, kun ajattelee mitä siitä seuraa <3 Se onnistuminenkin suurinpiirtein tiedossa, koska Jipon juoksut kestävät ~3 viikkoa, niin onhan se noille kohdille vaan osuttava. Ja tosiaan, kotona ne progetestit kertovat että milloin alkaa olla mahdotonta pitää samassa taloudessa kahta urosta ja narttua. En kyllä tajua miten ihmiset pärjäävät, itsellä menisi hermo, jos niitä pitäisi koko juoksun kotona.
Sunnuntaiaamun valjettua, ja tosiaan silloin valkeni, ulkona satoi jalkarätin kokoisia lumihiutaleita. Joten kuvia ei hirveästi enää otettu, onneksi edellisenä päivänä tuli se tehtyä. Käytiin aamulenkillä Jipon kanssa, siitä klo 9 Annikalle, taas Osbourne meni suoraan asiaan ja nyt muistettiin katsoa kellostakin kauan olivat nalkissa. Puoli tuntia siinä meni lumisateessa polvillaan pariskuntaa tukien, että jaksavat seistä. Jippo yritti koko ajan kääntyä nuolemaan itseään, nuoli sitten paremman puutteessa Osbournea kun ei ylettänyt :) Ja voi herranjestas että poika antoi kyllä kaikkensa. Oli jo niin väsynyt siinä kohtaa, että aivoissa ei liikkunut mikään. Tyhjä katse silmissä vaan tuijotti eteenpäin. Yritin kehua poikaa, ja vähän silittää, niin puhisi vaan eikä ottanut kontaktia. Poika parka. Annika sanoi, että sen pää on nyt kuin kalamalja-yksi kala ui edestakaisin laidasta toiseen :D Ei kuulemma lenkillekään kysellyt sinä päivänä. Onhan se rankkaa, neljä päivää hormoonit pitää ihan kierroksilla, herkullisten naisten tuoksujen takia.
Siitä sitten noin kymmenen aikaan lähdettiin suoraan Tukholmaa kohti, ja seuraavaa laivaosuutta. Keli oli tosiaan huonohko, ja sinnepäin mennessä on Arlandan liittymät, jotka ehkä sunnuntaina voisivat aiheuttaa ruuhkaa. Joten mieluummin lähdin taas ajoissa ajelemaan. Matkalla taivas kirkastui hetken päästä, ja toivotti meille hyvää onnea sekä matkalle että pennuille kokonaisen sateenkaaren myötä:
Huristeltiin sitten taas Ruotsi reunasta reunaan (vai laidasta laitaan?), laiva lähtisi vasta 19.30 tosin. Jolloin lähtöselvityksessä pitäisi olla viimeistään 18.30. Yllättävän nopeasti se tuommoinen matka menee, kun ei yhtään tiedä missä on menossa. Tarkoitan niin, että kun ajaa vaikka Rukalle, niin tietää, että tästä vielä 300 kilsaa, tästä vielä 150. Oltiin kyllä hurjasti etuajassa lopulta, mutta mieluummin tosiaan niinpäin. Siitä sitten laivaan, iltapala, suihkuun ja pää tyynyyn suurinpiirtein heti. Telkasta tuli muumeja, niin niitähän sitä oli kiva katsella :D Aamulla taas huristeltiin Turusta Nastolaan, vein Jipon hoitoon Sannalle Vimmun ja Tuiskun luo, ja siitä kotiin. (koska tosiaan, en kestä sitä poikien Jipon perään vinkumista). Tänään illalla haen sen kyllä jo kotiinkin hoidosta. Lopulta kotona maanantaina puolenpäivän aikaan, takana autolla 1507 kilometriä ja laivalla 626, ilmassa käytiin siis vain kun oltiin innoissaan astutuksen onnistumisesta :D Ja minä se kuvittelin vielä meneväni iltavuoroon töihin, olisinpa ollut tosi freesinä kyllä.
Nyt vaan sitten suurella jännityksellä odotellaan ultraa, äkkiähän se aika lopulta menee (not). Kun nythän on mennyt jo melkein viikko ekasta astutuksesta :O Jeccu menee rokotuksille perjantaina, samalla varaan ajan ultraan sitten. Laittakaa kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että saadaan maailmaan terveitä pikkupupseja! Osbourne kiittää ja kumartaa komeaa päätään :)
Kommentit