Englan kanssa Roadtrip Keuruulle, ja muita kuulumisia
Reijan ja Englan kanssa käytiin viime viikonloppuna Keuruulla näyttelyssä, olipa kiva reissu tyttöjen kesken. Aamusta aikaisin matkaan, schapendoesien piti olla about klo 12 kehässä, no päästiinhän sinne lopulta klo 14.40....Kun nyt ensin edes sinne näyttelyyn päästiin sisään, passissa kun ei ollut kuin se toinen penikkatautirokotuksen tarra. Reija muisteli että se eka olisi kotona erillisellä lapulla, ja alkoi jo soittamaan miehelleen että etsisi sen irtolapun. Valokuva siitä olisi riittänyt, kunhan paperi löytyisi. Kerrankin mulla välähti, ja pyysin rekkarit, joihin yleensä se eka merkintä laitetaan, jos passia ei ole. Ja sieltähän se löytyikin, huh sentään. Olisi ollut turhan pitkä huviajelu.
Onneksi oli sitten odotteluajaksi hurjan hauskaa kehänympärysseuraa, pari pon-tyyppiä ja schapeihmiset tottakai. Seurattiin mielenkiinnolla naapurikehässä olleita metsästyskoiria, joiden omistajat oransseissa lippalakeissaan koiria esittivät. Siinä ei juniorhandlereita tarvita kun raavaat miehet koiriansa kehään vievät. Tuomari kaikuvalla äänellä arvosteli koirat, siinä koko seurakunnalle kuuluvasti kertoi mikä missäkin koirassa hyvää sekä huonoa. Aika kiva tapa kuitenkin, tietäisipä sitten tässä meidän karvarodussakin suoraan, että mistä mikäkin arvosana tuli. Meinattiin että kohta menee oma kehä totaalisesti ohi, kun se oli niin mielenkiintoista. Ilman eväitäkään ei jääty, kun Mirva toi jo Lahdessa lupaamiaan herkkuja kehän laidalle. Kiitos hänelle!
Tuomariksi näyttelyyn vaihtui Päivi Eerola, ei mitään kokemusta hänen kehistä aiemmin. Päätettiin mennä kuitenkin, ajateltiin että päästään vähän reissuun. Kun Lahteenkin vaihtui tuomari, ja sille ei menty sitten lopulta. Ilmoitettuja schapeja vain kolme, kaikki paikalla ja kaikki narttuja. Meidän junnu ja kaksi avoluokassa. Kivanoloinen tuomari, mukavasti käsitteli koiria. Engla esiintyi aika mukavasti, tosin aika rauhallisesti pitkän odotuksen jäljiltä.
Arvostelu: "Pitkä narttu, voisi olla pituuteensa nähden aavistuksen raajakkaampi. Täyteläinen, tyypillinen ilmeikäs pää. Nouseva ylälinja. Kapeat takaliikkeet. Erittäin hyvä karvapeite. Erinomainen käytös. Askelpituus jää lyhyeksi. Esiintyy kauniisti." Tulos EH ja JUK1. Askelpituutta en kyllä allekirjoita, mutta melkolailla muuten samaa mieltä. Tosin itse toivoisin sille aavistuksen lyhyemmän lanteen, enkä raajakorkeutta lisää ;) No, tiukka tuomari ei antanut seuraavallekaan koiralle kuin sen EH:n, ja viimeiselle sileän ERI:n, joten roppikoiraa ei sitten saatu ollenkaan. Hyvää kokemusta ja oikein hauska näyttelypäivä kyllä!
Enkkuhan tosiaan muuten sieltä Lahden maaliskuun näyttelystä kasvatti kinttujaan 1,5 senttiä. Kyselin Reijalta, kun katsoin heidän treenivideota rallysta, että onko se kasvanut korkeutta? Reijan mielestä ei, ja mä olin vakuuttunut että varmasti on nyt korkeampi. No olihan se, viimeksi mitattuna 41 ja nyt 42,5. Se oli meillä kaksi päivää ja kolme yötä hoitovaihdossa viime viikolla, niin ehti sitäkin tarkemmin kopeloimaan.
Siinä on kyllä niin vahvaluontoinen narttu, että onneksi Reija on topakka ihminen. Ei varmasti tule tekemään tasan mitään, jos sitä ei huvita. Ilmoitti mullekin, kun sitä alvariinsa nostelin, kun samaan aikaan luin Salmen rakennekirjaa, ja mittailin erinäisiä asioita siitä. Taas yhden kerran kun sitä siitä ylös patistin, niin kertoi mörisemällä, että nyt voisi jo pelkästään maata ja levätä. Juuei, se kerta vielä ja sitten sai kyllä olla ;) Toisaalta taas, hirmu helppo, tasapainoinen ja vakaa luonne. Ja mikään näistähän ei tarkoita ettäkö se ei olisi vilkas ja vauhdikas koira :D
Engla ja Fiolla olivat myös paimennusleirillä, ja Sinikalta vähän kyselin, että mitenkäs mimmeillä meni. Sinikka kuvaili tyttöjä näin: "Molemmat oivallisia paimenenalkuja; avoimia, iloisia ja reippaita. Reijan tyttö on reaktiivisempi ja liikkuvampi, helppolukuinen. Marikan Fifo miellytti kovasti, siinä on jotain todella itsenäistä ja mietiskelevää, älykkö ja vahva." Fiollahan oli peräti jarrukoirana, mikä ei todellakaan ole helppo paikka koiralle, kuljetettaessa laumaa metsästä kotiin. Sen on oltava lauman edessä niitä hidastamassa, jottei lauma päättömänä ryntää kotiin. Ja ihan eka leirillään, ekaa kertaa lampaita nähdessään, ihan huikea. Enkku taas pikku videolta katsottuna ei kyllä paineita ota, Sinikka jopa kopauttelee sitä paimensauvalla, eikä juurikaan välitä eikä väistä. Siitä alta kyllä yleensä koirat lähtee hyvinkin sujuvasti, ainoa toinen jonka olen nähnyt ettei tuosta painetta ota, on Marin Uffe. Se vaan istui ja katsoi Sinikkaa, että mitäs siinä kopistelet. :D Tyttöjen eroja lisää; Engla lähtee heti hommiin, ja väsyy lopulta. Fiolla ensin seuraa ja harkitsee, ja alkaa vasta sitten töihin. Hyvin siis täydentäisivät toisiaan laitumella :) Engla hakee sillä videolla itsenäisesti laumasta erkanevan lampaan, eikä olisi kuulemma halunnut lähteä laitumelta pois, kun hänen vuoro päättyi. Reija oli ihan haltioissaan, kun näki koiran siinä työssä mihin se kuuluu. Saattaapi olla että tämä homma Englan repertuaarissa pysyy.
Englan tullessa meille, pojat olivat ihan että no mitä sitten. Se sujahti laumaan niinkuin ei mitään. Sen kuuluu olla täällä. Piste. Jostain ihmeen syystä molemmat tytöt tykkäsivät leikkiä enemmän Jecun kanssa? Fiolla jopa nukkui sen vieressä jos mahdollista. Enkku kyllä tunki sänkyyn vaikka naaman päälle, jos se sattui olemaan hänen tyynynsä kohdalla. Se ei paljoa lupia kysele. Fiollahan ei tullut sänkyyn ollenkaan. Siinäkin näissä yksi ero, Enkku selkeästi laumoittunut ihmiseen, Fiolla taas koiriin. Se on paljon itsenäisempi siinä mielessä. Toki johtuu kotioloistakin paljolti. Mutta nehän ne juuri koiran kasvattavat sellaiseksi kuin siitä tulee.
Enkun kanssa tehtiin myös vähän aksaa täällä ollessa, hyppy-putki-hyppy"rataa". Kauhean innokas sekin, ja hyvin oppinut namipurkille. Sehän on JAU:n alkeiskurssilla nyt, ja jatkoa seuraa kyllä. Innokas myös leikkimään ja taistelee lelusta.
Ja joo, sen turkki tällä hetkellä. Kamala. Tai ei varmaan niiden silmiin, jotka sitä ei ole aiemmin nähneet, mutta kun sillähän oli aivan upea turkki pentuna. Ja nyt se vaihtaa sitä aikuiskarvaan, ja häntäkin on kuin piiska. Ihan järkytyin kun sen näin viime maanantaina. Ajattelin että Reija iloissaan kampaa sitä alvariinsa ja nyhtää sen kaljuksi, mutta ei, se vaan pudottaa nyt kaiken sen pentupohjavillan. Kyselin sitten kaverilta, jolla on pk collie, että millähän sen turkin saisi paremmaksi. No hän kertoi öljyn, jonka nimiin collieihmiset vannoo, ja sitten kun sitä Marian kaupasta hain, niin sekä berni-että cockeri-ihmiset myös kehuivat tuotetta. Saas nyt nähdä, oli se jo vähän kasvattanut viikossa karvaa. Kun sehän siis toki myös paimennusleirillä kirputti itselleen kaksi kaljua kohtaa. Itikat tai mäkärät pistäneet ihanasti. Voi jestas. Repikää siitä. Tuossa mustan kohdalla kolme pistoskohtaa, ja tuossa vaaleassa isompi patti. (Onpa muuten hauska tuo täplikäs nahka :D ) Hyvänlaatuistahan tuo pitkä karva on, karkeaa niinkuin pitää. Marika kysyikin että kenen karvaa se tuomari katsoi, kun sanoi että erittäin hyvä karvapeite. No onhan se hyvää, mitä sitä nyt on. Toivotaan että tuomarit ymmärtää nuoren koiran karvanvaihdon, kun se on nyt ilmoitettu neljään näyttelyyn. Yksi siis jo käyty, ensi viikonloppuna Hämeenlinna. Huoh.
Loppuun vielä kotona otettuja kuvia, Engla yksi vee.
Engla 8 viikkoa
Ainiin, ja osaahan Engla olla myös erinomainen häiriökoira tokossa. Sitä ihmettelin, että miten Cassu pystyi treenaamaan Enkun touhutessa ympärillä, se kun ei oikein osaa ignoorata muita meidän omiakaan koiria kentällä. Enkku kyllä miellyttää mua luonteeltaan kovastikin, siinä on sekä vauhtia että vahvuutta ja itsevarmuutta.
Onneksi oli sitten odotteluajaksi hurjan hauskaa kehänympärysseuraa, pari pon-tyyppiä ja schapeihmiset tottakai. Seurattiin mielenkiinnolla naapurikehässä olleita metsästyskoiria, joiden omistajat oransseissa lippalakeissaan koiria esittivät. Siinä ei juniorhandlereita tarvita kun raavaat miehet koiriansa kehään vievät. Tuomari kaikuvalla äänellä arvosteli koirat, siinä koko seurakunnalle kuuluvasti kertoi mikä missäkin koirassa hyvää sekä huonoa. Aika kiva tapa kuitenkin, tietäisipä sitten tässä meidän karvarodussakin suoraan, että mistä mikäkin arvosana tuli. Meinattiin että kohta menee oma kehä totaalisesti ohi, kun se oli niin mielenkiintoista. Ilman eväitäkään ei jääty, kun Mirva toi jo Lahdessa lupaamiaan herkkuja kehän laidalle. Kiitos hänelle!
Tuomariksi näyttelyyn vaihtui Päivi Eerola, ei mitään kokemusta hänen kehistä aiemmin. Päätettiin mennä kuitenkin, ajateltiin että päästään vähän reissuun. Kun Lahteenkin vaihtui tuomari, ja sille ei menty sitten lopulta. Ilmoitettuja schapeja vain kolme, kaikki paikalla ja kaikki narttuja. Meidän junnu ja kaksi avoluokassa. Kivanoloinen tuomari, mukavasti käsitteli koiria. Engla esiintyi aika mukavasti, tosin aika rauhallisesti pitkän odotuksen jäljiltä.
Arvostelu: "Pitkä narttu, voisi olla pituuteensa nähden aavistuksen raajakkaampi. Täyteläinen, tyypillinen ilmeikäs pää. Nouseva ylälinja. Kapeat takaliikkeet. Erittäin hyvä karvapeite. Erinomainen käytös. Askelpituus jää lyhyeksi. Esiintyy kauniisti." Tulos EH ja JUK1. Askelpituutta en kyllä allekirjoita, mutta melkolailla muuten samaa mieltä. Tosin itse toivoisin sille aavistuksen lyhyemmän lanteen, enkä raajakorkeutta lisää ;) No, tiukka tuomari ei antanut seuraavallekaan koiralle kuin sen EH:n, ja viimeiselle sileän ERI:n, joten roppikoiraa ei sitten saatu ollenkaan. Hyvää kokemusta ja oikein hauska näyttelypäivä kyllä!
Enkkuhan tosiaan muuten sieltä Lahden maaliskuun näyttelystä kasvatti kinttujaan 1,5 senttiä. Kyselin Reijalta, kun katsoin heidän treenivideota rallysta, että onko se kasvanut korkeutta? Reijan mielestä ei, ja mä olin vakuuttunut että varmasti on nyt korkeampi. No olihan se, viimeksi mitattuna 41 ja nyt 42,5. Se oli meillä kaksi päivää ja kolme yötä hoitovaihdossa viime viikolla, niin ehti sitäkin tarkemmin kopeloimaan.
Siinä on kyllä niin vahvaluontoinen narttu, että onneksi Reija on topakka ihminen. Ei varmasti tule tekemään tasan mitään, jos sitä ei huvita. Ilmoitti mullekin, kun sitä alvariinsa nostelin, kun samaan aikaan luin Salmen rakennekirjaa, ja mittailin erinäisiä asioita siitä. Taas yhden kerran kun sitä siitä ylös patistin, niin kertoi mörisemällä, että nyt voisi jo pelkästään maata ja levätä. Juuei, se kerta vielä ja sitten sai kyllä olla ;) Toisaalta taas, hirmu helppo, tasapainoinen ja vakaa luonne. Ja mikään näistähän ei tarkoita ettäkö se ei olisi vilkas ja vauhdikas koira :D
Engla ja Fiolla olivat myös paimennusleirillä, ja Sinikalta vähän kyselin, että mitenkäs mimmeillä meni. Sinikka kuvaili tyttöjä näin: "Molemmat oivallisia paimenenalkuja; avoimia, iloisia ja reippaita. Reijan tyttö on reaktiivisempi ja liikkuvampi, helppolukuinen. Marikan Fifo miellytti kovasti, siinä on jotain todella itsenäistä ja mietiskelevää, älykkö ja vahva." Fiollahan oli peräti jarrukoirana, mikä ei todellakaan ole helppo paikka koiralle, kuljetettaessa laumaa metsästä kotiin. Sen on oltava lauman edessä niitä hidastamassa, jottei lauma päättömänä ryntää kotiin. Ja ihan eka leirillään, ekaa kertaa lampaita nähdessään, ihan huikea. Enkku taas pikku videolta katsottuna ei kyllä paineita ota, Sinikka jopa kopauttelee sitä paimensauvalla, eikä juurikaan välitä eikä väistä. Siitä alta kyllä yleensä koirat lähtee hyvinkin sujuvasti, ainoa toinen jonka olen nähnyt ettei tuosta painetta ota, on Marin Uffe. Se vaan istui ja katsoi Sinikkaa, että mitäs siinä kopistelet. :D Tyttöjen eroja lisää; Engla lähtee heti hommiin, ja väsyy lopulta. Fiolla ensin seuraa ja harkitsee, ja alkaa vasta sitten töihin. Hyvin siis täydentäisivät toisiaan laitumella :) Engla hakee sillä videolla itsenäisesti laumasta erkanevan lampaan, eikä olisi kuulemma halunnut lähteä laitumelta pois, kun hänen vuoro päättyi. Reija oli ihan haltioissaan, kun näki koiran siinä työssä mihin se kuuluu. Saattaapi olla että tämä homma Englan repertuaarissa pysyy.
Englan tullessa meille, pojat olivat ihan että no mitä sitten. Se sujahti laumaan niinkuin ei mitään. Sen kuuluu olla täällä. Piste. Jostain ihmeen syystä molemmat tytöt tykkäsivät leikkiä enemmän Jecun kanssa? Fiolla jopa nukkui sen vieressä jos mahdollista. Enkku kyllä tunki sänkyyn vaikka naaman päälle, jos se sattui olemaan hänen tyynynsä kohdalla. Se ei paljoa lupia kysele. Fiollahan ei tullut sänkyyn ollenkaan. Siinäkin näissä yksi ero, Enkku selkeästi laumoittunut ihmiseen, Fiolla taas koiriin. Se on paljon itsenäisempi siinä mielessä. Toki johtuu kotioloistakin paljolti. Mutta nehän ne juuri koiran kasvattavat sellaiseksi kuin siitä tulee.
Enkun kanssa tehtiin myös vähän aksaa täällä ollessa, hyppy-putki-hyppy"rataa". Kauhean innokas sekin, ja hyvin oppinut namipurkille. Sehän on JAU:n alkeiskurssilla nyt, ja jatkoa seuraa kyllä. Innokas myös leikkimään ja taistelee lelusta.
Loppuun vielä kotona otettuja kuvia, Engla yksi vee.
Ainiin, ja osaahan Engla olla myös erinomainen häiriökoira tokossa. Sitä ihmettelin, että miten Cassu pystyi treenaamaan Enkun touhutessa ympärillä, se kun ei oikein osaa ignoorata muita meidän omiakaan koiria kentällä. Enkku kyllä miellyttää mua luonteeltaan kovastikin, siinä on sekä vauhtia että vahvuutta ja itsevarmuutta.
 |
| tyypit <3 |
Kommentit