Terveellistä huumetta

Nollat olivat niin lähellä viime viikonlopun kisoissa, mutta silti niin kaukana :) Tuomarina mun yksi suosikeista  Seppo Savikko. Ei tee helpoimpia ratoja, mutta mun järkeen sopivia ja juostavia flow-ratoja. Ansaesteissä löytyy, ekalla radalla tuli tasan kaksi puhdasta nollaa medeille. Tykkään silti ihan mielettömästi noista Sepon radoista! Joittenkin tuomareitten radoista ei vaan millään saa otetta, eikä saa niihin järkeviä ohjauksia. Onneksi näillä seuduilla kisoja ja valinnanmahdollisuuksia riittää.

Kisat olivat Kirkkonummella Niinun hallissa. Tosi kiva halli muuten, mutta odotustila auttamattoman pieni. Onneksi Jipon kanssa on helppo olla tuollaisissa ahtaissa tiloissa, se ei rähise kellekään eikä pelkääkään muita koiria. Eikä huomioi niitä ihmisiäkään, siinä se pötkötteli tien tukkona kun omaa vuoroa odoteltiin. Se vaan keskittyy minuun, ja intoilee radalle menosta. Meillä on oma kupla <3 Tosta tuli mieleen, että sehän muuten taitais oikeesti olla aika hyvä tokokoirakin tuon takia...No jospa me treenataankin tokoa tulevan aksatauon aikana! Vieroituisoireita tulee ihan varmasti. On tuo sen verran koukuttavaa puuhaa tuo aksa, näiden kisojen piti olla viimeiset ennen astutusta, mutta ei, kelasin että ei tosiaan ennen ensi syksyä päästä kisaamaan, joten ilmo lähti myös tälle viikonlopulle. Ja taas tuonne Kirkkonummelle, siellä oli kyllä kiva kisata! Tällä kertaa tuomarina Sari Mikkilä, hänenkin radat ovat kyllä melko mukavia. On meinaan se toinen nolla kolmosissa hänen radaltaan :) Ja vaikkei nollia saataiskaan, niin se adrenaliini ja tuo fiilis mikä tulee vain kisoissa, on kyllä tosiaan addiktoiva. Onneksi on terveellinen huume!

No sitten itse ratoihin. Eka ratahan oli hylly jo esteellä 4. Piti tehdä sekä kolmoselle että neloselle saksalainen, jätän ohjauksen auki neloselle, joten siihen väliinhän se tulee. Ja menee vielä putkeenkin varmuuden vuoksi. Hyvin hakee kyllä esteitä! Seuraava ansa selvitetään, keppien jälkeisen hypyllä hirmu varovaisesti lähetän takaakiertoon, kun pelottaa että irtoaa putkeen asti. Näyttää vähän epävarmalta sohimiselta. Tässä oli eka Timon oppi mitä käytin, eli en lähtenyt tekemään niistoa lähemmän siivekkeen kautta, vaan vähän pidempää mutta suorempaa linjaa koiralle kauemman siivekkeen kautta. Varmasti meille ihan oikea ratkaisu. Seuraava putkiansa vältettiin myös, tein hypystä kaukana valssin joten Jippo tiesi että rata jatkuu toiseen suuntaan. Sitten ihan helppoa pyörittelyä, jonka jälkeen kohta ennen loppusuoraa johon olin ihan sairaan tyytyväinen! Muurin jälkeen putkesta tullessa, lähetin Jipon hypylle, huusin vaan putkeen ja sitten ihan niin paljon kuin jaloista lähti seuraavan putken eteen tekemään persjättö. Ottihan se sen pituudenkin, mikä välissä oli :) Tuosta kuvakulmasta sitä ei näe, mutta meillä oli aika pitkä välimatka siinä. Ja ehdin tekemään sen persjätön ihan juuri oikeaan aikaan!! Niin perfect timing kuin olla voi! Tääkin on ihan Timon aikaansaannosta, ei olis vähään aikaan sitten tullut mieleenkään lähteä edes yrittämään tollaista, mutta hänen treenit on ollut semmoisia itseluottamusbuusteja, ettei paremmasta väliä. Siis niin hieno kohta!! :D Sitten vaan loppusuora. Tuon vielä haluaisin Jipolle selkeemmäksi, että mennään eteen kun huudetaan. No, se työn alle.

Rata kaksi eka agirata. Alku tosi sujuvaa, pituudelle teen valssin ja kääntyy renkaalle. Vielä aiemmin olis voinut olla se valssi valmiina. Valui pikkasen tuossa, ei paljon mutta kumminkin. Ihan hyvä linja renkaalle silti. Sitten päästiin testaamaan putki-puomi-erottelua. Paitsi että Jippo lipsahti takaisin renkaalle, jota en edes ajatellut ansaesteeksi, ennen kuin meitä vähän ennen oleva medikelpie sen sieltä nappasi. Enkä silloinkaan edes ajatellut, että Jippo sinne irtoaisi. No irtospa kumminkin. Vähän semmoinen ratkaisu minkä Cassu olis voinut tehdä. Mutta sinnehän se rintamasuunta näytti, ja kun sitä estehakuisuutta on kovin vahvistettu, niin hienosti hakee. Sitten loppurata taas miten kuuluukin. Tässä loppusuora jo parempi, vaikka itte kyllä löysäilen enkä juokse täysiä. Laiskapaska.

Vuorossa rata 3, toinen agi. Lähden rohkeesti kävelemään putken kauimmaista päätä kohti, ja mennessä tajuan, että enhän mä hitto oo ikinä jättänyt Jippoa noin kauas lähdössä. Sillä kun on tapana varastaa, niin en oo uskaltanut. Joten pidän kättä ylhäällä että pysyis, ja syvästi toivon kävellessäni että kanssa pysyy siellä. Pysyi! Sitten putken päässä oikeen asettelen itteni niin, että Jippo tajuaa mihin suuntaan mennään sen jälkeen, jätän tilaa että ei tuu jaloille, ja pääsee kääntymään suoraan kepeille. Ihan hyvä siitä alusta tuli, ei olla koskaan tommostakaan kokeiltu :) Sitten keppien jälkeisellä hypyllä tapahtuu jotain outoa, Jippo lukee mun ohjauksen niin että kääntyy toisen siivekkeen kautta mitä kuvittelin, onneksi ei tuu riman yli takaisin ja jatketaan niin kuin pitää. Taas siistiä meininkiä, puominkin juoksee nätisti alas, vapautan heti ja teen seuraavalle hypylle . Ja missä hitossa katse koiraan!?!?!? Lähden vaan eteenpäin kohti putkea, kun on muka kiire, ja Jippo selän takana hakee sen viereisenkin hypyn. Sanon kovaan ääneen perkele tuossa. Uppista vaan. Yritin päästä pyytämään Sepolta anteeksi, mutta ei tullut tilaisuutta...Oli sen verran latausta, ja niin hyvin mennyt radat että ittelleni kiroilin, kun en ollut tarkka. Siitä vaan jatkettiin loppuun jossa odottikin vielä viimeinen ansa. Suora putki, joka oli ollut jo kahdella radalla loppusuorana, ja siitä pitikin kääntyä vielä keinulle takaisinpäin. Teinkin siihen sitten vastakäännöksen, ja kääntyipä nätisti! En huuda tuossa tänne, vaan bäng jos äänet on päällä. Meillä keinu on siis bäng. Sen leikin mukaan. Korjaan tuon keinun, tulee pikkusen sivusta alas kun liikun edessä. Ei olis ollut varmaan virhe, mutta en halunnut jättää sitä mielikuvaa päähän, että sivusta tullaan pois. Se kun on tehnyt niin loistokeinuja huolimatta mun sijoittumisesta. Ihme että älysin korjata! En varppina olis korjannut, jos olis ollut vielä nolla alla :D

Täällä meidän radat.

Hirveän hyvä mieli jäi radoista, huolimatta hyllyistä. Joten sunnuntaina taas kisaamaan! Tuolla Kirkkonummella oli muuten kauhean mukavaa porukkaa, jopa taputtivat meillekin ja tuli porukka juttelemaan ratojen välissä. Eipä tuolla Ojangossa semmosta ihmettä nää, jos yksin kisareissulla olet....tuli ihan kotoisa olo!

Sitten se asia, mikä varmaan joitakuita kiinnostaa....Jipon juoksut eivät ole vielä alkaneet, mutta tuskin kovin monen päivän päässä siitä ollaan. Cassu tänään jo yritti nousta selkään, peräpää alkaa haista ihan ihanalle, ja takapihalla pissat pitää haistella todella tarkkaan. Ja vähän maistaakin... Jopa Jeccukin osoitti jo kiinnostusta haisuihin. Nauratti tänään, että mä olen Cassun kanssa juoksutarkastaja, meikäläinen vessapaperin kanssa pyyhkimässä ja yks nenineen siellä. Jeccu sitten on se progetesti. Siinä vaiheessa kun se kiinnostuu, ja alkaa osoittamaan niitä merkkejä että voisi vaikka astua, niin sitten lastaan tavarat ja Jipon autoon ja roadtrip to Rovaniemi odottaa. Sillä kun tuota kokemusta astumisesta on, eikä innostu tosissaan kuin vasta sitten kun tarvitsee. Vaikuttaisi aiempien juoksujen perusteella, että Jipon tärppipäivät ovat noin 8-10 päivän päästä juoksujen alkamisesta. Onneksi saan järkkäiltyä työvuoroja töissä, ja ihanat työkaverit auttavat että reissu on mahdollinen. Laitoin jo uuteen naviin Roviksen osoitteen, ja lupaavat vajaat 9 tuntia antoi ajoajaksi. Ei siihen kyllä ihan pysty, pakko pitää taukojakin, eikä varsinkaan talvikelillä. Kymmenen voi olla lähempänä totuutta. Joten elämme jännittäviä aikoja! :)

Kommentit