Timo Rannikon koulutus

Kävin aiemmin tänä vuonna Timon koulutuksessa A-Qilityllä, ja tykkäsin niin paljon että piti päästä uudelleen. Ei muuta kuin kysymään lupa seuralta, ja järjestin sitten koulutuksen koko porukalle. Näinhän sitä näppärästi pääsee koulutuksiin :D Ja kyselin jo uuttakin päivää, tulevalle talvelle. On kyllä ehdottomasti ihan kouluttajien kärkeä, mun makuun todellakin. Kaikkia koiria ei yritetä tunkea samaan muottiin, kaikille otetaan huomioon ohjaajan kyvyt liikkua sekä koiran liikkuminen. Ja joka kohtaan on useita vaihtoehtoja, miten ne voi ohjata.

Kuten tulin huomaamaan, muutaman kerran sai pistää tossua toisen eteen kun niitä vaihtoehtoja kokeiltiin. Ihan mahtavaa, sitähän se juuri pitäis olla! Löytää ne juuri meille sopivat ohjaukset ja tavat suorittaa rataa, yhdessä, koirakkona. Timo sanoi että yleensä treenit rakennetaan niin, että niissä onnistutaan muttei sitten välttämättä kisoissa, kun ei uskalleta kokeilla eri vaihtoehtoja, ja tehdään vaan sitä tuttua ja turvallista. Hänellä on pointtina se, että treenien ei välttämättä tarvitse onnistua, mutta kisoissa kyllä sitten. Kun ne virheet sekä testit eri tavoille on tehty treeneissä, eikä sitten siellä kisoissa. Ja tiedät paremmin sekä opit lisää siitä, miten koirasi kulkee, ja mihin sinä itse kykenet. Ai että. Ihan mahtavaa. Päivän paras mietelause oli: "Ei ole siitä kiinni, miten kovaa juokset, vaan milloin lähdet liikkeelle." Näitä oli toinenkin, mutta unohdin sen jo siinä samassa :D Kyllä seurakavereita nauratti, kun sanoin että mä löysin kaksi hemmetin hyvää pointtia, mutta unohdin sen toisen jo. No, eihän sitä nyt kerralla liikoja ;)

Aika monta epätoivon huokausta kuului treenaamaan tulevilta ihmisiltä, kun ratapiirroksen näkivät, joka oli tämä:


Mä olin ihan innoissani, vauhtia ja irtoamista ja juhuu! Me kun ei kovin usein päästä tekemään koko kentän treenejä, niin jo pelkästään se, että pääsee juoksemaan on ihan luksusta. Pointtina treeneissä oli siis se, kun nykyään kisoissa on aikamoista luukutusta, ja sitten on saatava koira haltuun, ja sitten taas päästettävä se menemään. En ollenkaan epäillyt etteikö Jippo tuota 2-3 kohtaa esim. selvittäisi, nehän on ihan iisejä meille. Enempi pelkäsin että se irtoaa johonkin mihin ei pitäisi :)

Alku meni siis niin, että olin kakkosputken luona, ja kutsu ja pakkovalssi putkeen, merkki 3-putken ulostuloon ja vitoselle rohkea takaakiertoon lähetys, ja siinä piti ottaa kiinni ettei lähtenyt pituudelle, kun itse lähti etenemään puomille. Alku meni ihan jees, siinä ei ollut muuta kuin se, että ekalla Jippo yritti tunkea putkenpainon sekä putken väliin. Pönttö :D Ja oikeen vielä tosissaan yritti tunkea, vaikka huomas että ei täältä pääse mihinkään, niin yritti kaivautua eteenpäin. Aldrig Ger Jag Upp....Alussa siis ei mitään ongelmaa, hienosti lähti takaakiertoon kaukaa, ainoastaan se että pomppasi puomin alastulon. Tein kertaalleen puomin pelkästään, ja aloitettiin alusta. Sitten pysähtyikin. Mutta Timo sanoi, että autoin sitä kyllä omalla liikkeellä, aavistuksen hidastin näillä seuraavilla kerroilla, aiemmin vaan kiihdytin siinä kohtaa. Hyvä huomio.

Sitten tultiin kohtaan 8-13. Oletin että Jippo kyllä irtoaa tuonne 13 putkeen, jos en yhtään hidasta liikettä kahdelletoista. Ja siinä kohtaa pitikin ottaa kaikki irti mitä jaloista lähtee. Mutta se kumminkin kääntyy vielä putkesta mua kohden, kyselemään että mihin, niin se ei sitten onnistunutkaan. Oli varmaan mielessä vaan Cassu, joka kyselemättä olis painanut tuonne putkeen. Tälläisissä kohdissa niiden ero on selvin. Lukemattomat ne hyllyt, joita Cassu radanlukutaidollaan järjesti ;) Toisaalta kivempi näinpäin. Ihan kumminkin Jippokin jo onnistunut irtoilemaan sinne minne ei pitäisi. Vähän lisää itsevarmuutta etenemiseen vielä kaipaan, mutta sitähän saa vahvistamalla! Vaihdettiin sitten semmoinen vaihtoehto, missä tarvittiin sivuirtoamista. Eli suurinpiirtein kympin jälkeen piti lähteä kirmaamaan 13-putkea kohden. Ihan en vielä luottanut tarpeeksi että irtoaa okserille, joten saattelin ekalla yrityksellä aivan liian pitkälle. Tokalla jo vähän parempi, enkä sen paremmaksi sitten vielä sitä saanutkaan. Tämä ehdottomasti treenilistalle, sivuirtoaminen! Tästä kohdasta Timo sanoi, että on hyvä että Jippo kysyy mihin pitäisi mennä, sehän tekee ihan oikein. Kun ohjaaja kerran sinne puolelle jää, niin loogisesti sen pitääkin tulla mun suuntaan. Tyhmähän se olisi jos ei niin tekisi. Sanoi vielä että sen saisi todella hienosti 13-putken "väärään" päähän, jos tarvis vaatisi. Ja että kahdesta vaihtoehdosta parempi, mutta treenaamalla saa vielä tuon viimeisenkin lenkin mun suuntaan veke, kun pääsen tuosta tilanteesta paremmin liikkeelle.

Tässä video esteistä 1-13.

Kohtaan 14-17 oli taas monta vaihtoehtoa, valitsin meille luonnollisimman, elikäs valssin. Ja siitä mä sainkin kehuja, liioittelematon valssi ja koiran linja paras mahdollinen. Hyvä mä! :D Sitä kohtaa tehtiin siis tasan kerran. Wuhuu. No, sitten tuota elämää A:n jälkeisillä hypyillä tehtiin senkin eestä. Juokse tyttö juokse! Tuosta olin tyytyväinen, kun kepit oli mukana alussa, että Jipon pystyi jättämään tosi hyvin niitä tekemään! Rohkeasti etenin, ja se vaan suihkaili menemään, jesh! Ja muutenkin, vedettiin koko vartin koulutus samaan putkeen, eikä Jipossa näkynyt väsymyksen eikä lähinnä kyllästymisen merkkejä ollenkaan. On se vaan mahtikoira <3

Ensin kokeilin itse valkkaamaani ohjausta, eli päällejuoksu 19, tarkoitus oli vetää, mutta ohjasin päin mäntyä, ja työnsin takaakierrolle. Sitten kokeiltiin sitä vetoa, oikein tosissaan saa jättää tilaa, muttei silti tule siihen väliin. Timo sanoi, että vaihda puolta, ei toimi. Jippo lähtee niin helposti takaakierrolle, että tuollaisissa kohdissa saa tehdä ihan hirveän määrän töitä, että se tulisi tuolle mun puolelle, että turha jankata sitä. JESH! Tämmöisissä kohdissa arvostan ihan hirveesti, jos kerran joku ei toimi, niin sitä ei vaan pakoteta tekemään vaan vaihdetaan paremmin toimivaan vaihtoehtoon. Ihan superia! Tehtiin sitten japanilaista, joka kyllä sopiikin ihan hyvin, kunhan ajoituksen saa toimimaan. Muistan kun tätä ekan kerran opettelin, niin voi herranjestas että oli vaikeeta. Nyt se jo sujuu sentään. No mutta, se oli tähän ihan loistava vaihtoehto, sitten piti vaan heittää takaakiertoon ja LÄHTEÄ! Eka kerralla juoksin vaan ja Jippo nappasi okserin, ja siinä Timo sanoi että tässä nähtiin kun vauhtia tuli liikaa, niin estehakuisena koirana tuon hypyn nappaa. On koiria jotka irtoavat mieluummin hypyille, ja koiria, jotka irtoavat mieluummin putkeen. Tämäkin tiedonjyvä koulutuksesta irtosi ;)  Joten, ratkaisuna, jarru putkeen ohjattaessa. Kääntyy tiukemmin ulostullessa, ja saan taas sen putkeen. Siitä enää keinulle ja vika hyppy. Voittajaolo! Jumankauta että sai kirmata. Seuraavaan ryhmään tulijat jotenkin mun punaisista poskista päättelivät, että juosta saa :D Ihan parasta! Ainakin kaikki jotka minulle koulutusta kommentoivat, olivat todella tyytyväisiä Timoon. Jopa ne, jotka meinasivat vaipua epätoivoon ratapiirroksen nähdessään :)

Video esteistä 13-27.

Kommentit

Marja sanoi…
Oo kuinka hienoja pätkiä. Ja tuo japanilainen toimi makeesti, kun sait onnistumaan! :) En enää yhtään ihmettele sun poskien punaisuutta :D