Kepikepikepi
Kauhea kun ei tule blogia enää päivitettyä ollenkaan. Jecunkin leikkaus kirjaamatta. Siitä on tulossa kyllä postaus, kunhan ehdin sen kirjoittamaan.
Mutta siis, treenattu on. Niitä kepukoita, ja tietty muutakin. Kepeillä ollaan taas edistytty, ja tänään sain yhden älynväläyksen niiden suhteen.
Aloitettiin siis kisojen jälkeen sillä, että palattiin kujakepeille saadaksemme itsevarmuutta niille. Hyvinhän se meni, vauhtia enemmän kuin järkeä. Yksi kaveri tuumasikin, että ei se voi tuolla vauhdilla niitä (suorana) mennä. No ei tietenkään, mutta milläs sen vauhdin pois otat? Enkä nyt oikeasti haluakaan tietenkään. Tuossa aika vähän enää auki, mutta sen verran että on helpompi. Jatkoin tuota niin, että vedin sitten muut suoraksi, mutta eka väli vähän auki. Ei ongelmaa. Alla oleva video kuvattu 14.2. eli vajaa viikko kisojen jälkeen. 19.2. mentiin suoria keppejä kujilla. Pari kertaa viikossa treenattu, että ei sen enempää hinkattu. Niin ja ei ollut jumissa kisojen jälkeen, huomasi kyllä että koiralla on treenattu, mutta ei mitään ihmeempiä.
Viikkotreeneissä Lotta sitten ehdotti että josko nyt kuitenkin kokeiltaisiin keppejä, kuudella vaikka. Ehkä otin muutaman hitaan hengityksen, kun siellä puolella hallia ei ole kujia kainalosauvana, joille mennä sitten tekemään korjaussarjaa jos ei onnistu. Ihan oikeasti jännitti hurjana. Noh, mitä tekee Juupeli? Tämmöstä:
On se ihme silakka, ja naurattaa tuo ylhäältäpäin kuvattu video. Näkyy hyvin sen kropankäyttö. Tuo yksi toisto jossa tulee moka, on mun virhe, alan innoissani kiljumaan jo kesken kaiken. Lotta oli ihan varma, että nyt pilattiin treeni eikä mene seuraavaa oikein. No meni onneksi! Näkyy kyllä, että oikein miettii tuota, mutta menee oikein. Ja näissä oikein vieressä kuului se skraaaats kun jarrutti kepeille. Itse tekniikka sillä on kunnossa, ja osaa kyllä mennä ne kovaakin kun vaan malttaa loppuun asti.
Haasteet kepeillä:
-vauhdin myötä, rytmi katoaa eikä "osu" oikeisiin väleihin
*ratkaisu tähän: Jujun on vain opittava jarruttamaan ekaan väliin, eikä sinne voi kaahottaa. Tälle en voi oikein mitään, itse se pitää hoksata.
- namimaatti, vaikka se on ihan korvaamaton väline yksin treenatessa, niin onpahan pirun vaikea häivyttää kokonsa vuoksi. Jujulla on nyt hirveän suuri fokus tuohon, jos sitä ei ole, niin kesken keppien alkaa katsomaan minua kysyvästi, että mitä ihmettä? Vaikka sitä on laitettu esteiden taa, niin se ei riitä. Tänään tein sitten pari toistoa niin, että maatti oli, mutta en palkannut siitä vaan pallolla. Ja sitten vein kokonaan pois ja palkka pallolla. Tätä ongelmaa ei ole kyllä puomilla tullut, oli syy sitten mikä tahansa. Mutta hassua kuitenkin. Lähden väitteestä että tämä on nyt se suurin ongelma.
*ratkaisu tähän on se häivytys. Kokeilen nyt tuota tänään keksittyä hommaa, jospa se auttaisi asiaa. Pienempi namikippo myös voisi auttaa??
- mun liike, on aina ollut kova lähtemään jalkojen perään. Korostuu putkesta kepeille tullessa, jota nyt on vauhdin takia tehty. Tämän päivän videolla näkyy, kun jään Jujun taa, niin menee kepit loppuun. Vedättämistä ei kestä yhtään.
*tähän ei kait muuta ratkaisua ole kuin vähitellen edistämisen/mun liikkeen lisääminen. Viisaammat voi vinkata, jos jotain fiksumpaa keppitreeniä tähän on.
Mutta siis, sehän ei toissapäivänä onnistunut ollenkaan tuommoisesta vauhdista namimaatinkaan kanssa, joten kyllähän tämä edistyy kumminkin! Uskon lujasti, että sille tulee huikeat kepit, kunhan nämä haasteet selätetään.
Ja mikä on hirmu ihastuttavaa Jujussa, niin se ilahtuu ihan järjettömästi kehuista <3 Sen suoritukset paranee siitä että huomaa miten iloinen ja tyytyväinen olen, ja tässäkin vika toisto melko lailla paras, tullaan ihan rata alusta, ei vaan mahdu kuviin. Että joo, joskus ei kannata heti luovuttaa samankaan treenin aikana. Kannustamalla saatiin tämäkin aikaan.
Muut treenit:
Kauhean iloinen olen muuten tuosta muurista, miten sujuvasti se sen hyppääkään. Ihan huomaamattaan, ja on ehkä 45 tai 50. Korkeampi kuin se itse, mutta en ole ihan selvillä mitkä kaikki palikat tuohon pitää pikkumakseille laittaa. Myös muutenkin treenatessa aina korkeudet 40 nykyään, osassa 45 ja hyvin menee.
Puomilta takaakiertoja ollaan tehty nyt pari kertaa, koska se on sellainen tilanne missä ihan varmasti tulen aikanaan jäämään jälkeen. Tämä toimii hyvin, lisää treeniä tietty vaatii vielä vahvistuakseen. Tänään kyllä vauhdista ei osunut mun natsikriteeriin puomilla, mutta kuitenkin ihan siihen reunaan ja pointti oli se kierto kumminkin. Eikä ollut nyt namimaattiakaan tuossa.
Tällä hetkellä tavoitteita kisaamisen aloittamiseen (uudelleen :D ) ei ole, mutta toiveena olisi kuitenkin keväällä. Koska sitten kun (toivottavasti) Jipolle tulee pennut, niin tapahtumat jää siihen.
Jiposta puheenollen, tässä pätkä senkin treenejä pitkästä aikaa. Se olisi taas siinä parhaassa kisakunnossa, mutta mulla on vähän huono motiivi lähteä kisoihin. Kun mä tartten tavoitteen, ja nollien keruu on turhaa, kun SM-kisoihin ei kuitenkaan päästä. Olishan meillä ne neljä nollaa, ja tuplakin jo, mutta kun ei innosta.
Ihana, ihana hassu Jippo <3 Pomppii ja loikkii ;) Kiertää myös sen tuolin, jolla on mun puhelin kuvaamassa :D Mulla on ollut flunssa, niin loppuu puhti toka rundilla ja pitää ottaa pikkusen lepiä kesken radan.
Vielä loppuun äiti-tytär-video. Vai tytär ja äiti? ;) Olen niin iloinen tästä parista, ja onnellinen että saan niiden kanssa treenata. Tässä viime aikoina tullut monesta suunnasta suru-uutisia, joten jokainen kerta ja hetki on kullanarvoinen, muistakaa arvostaa sitä!
Mutta siis, treenattu on. Niitä kepukoita, ja tietty muutakin. Kepeillä ollaan taas edistytty, ja tänään sain yhden älynväläyksen niiden suhteen.
Aloitettiin siis kisojen jälkeen sillä, että palattiin kujakepeille saadaksemme itsevarmuutta niille. Hyvinhän se meni, vauhtia enemmän kuin järkeä. Yksi kaveri tuumasikin, että ei se voi tuolla vauhdilla niitä (suorana) mennä. No ei tietenkään, mutta milläs sen vauhdin pois otat? Enkä nyt oikeasti haluakaan tietenkään. Tuossa aika vähän enää auki, mutta sen verran että on helpompi. Jatkoin tuota niin, että vedin sitten muut suoraksi, mutta eka väli vähän auki. Ei ongelmaa. Alla oleva video kuvattu 14.2. eli vajaa viikko kisojen jälkeen. 19.2. mentiin suoria keppejä kujilla. Pari kertaa viikossa treenattu, että ei sen enempää hinkattu. Niin ja ei ollut jumissa kisojen jälkeen, huomasi kyllä että koiralla on treenattu, mutta ei mitään ihmeempiä.
Viikkotreeneissä Lotta sitten ehdotti että josko nyt kuitenkin kokeiltaisiin keppejä, kuudella vaikka. Ehkä otin muutaman hitaan hengityksen, kun siellä puolella hallia ei ole kujia kainalosauvana, joille mennä sitten tekemään korjaussarjaa jos ei onnistu. Ihan oikeasti jännitti hurjana. Noh, mitä tekee Juupeli? Tämmöstä:
On se ihme silakka, ja naurattaa tuo ylhäältäpäin kuvattu video. Näkyy hyvin sen kropankäyttö. Tuo yksi toisto jossa tulee moka, on mun virhe, alan innoissani kiljumaan jo kesken kaiken. Lotta oli ihan varma, että nyt pilattiin treeni eikä mene seuraavaa oikein. No meni onneksi! Näkyy kyllä, että oikein miettii tuota, mutta menee oikein. Ja näissä oikein vieressä kuului se skraaaats kun jarrutti kepeille. Itse tekniikka sillä on kunnossa, ja osaa kyllä mennä ne kovaakin kun vaan malttaa loppuun asti.
Haasteet kepeillä:
-vauhdin myötä, rytmi katoaa eikä "osu" oikeisiin väleihin
*ratkaisu tähän: Jujun on vain opittava jarruttamaan ekaan väliin, eikä sinne voi kaahottaa. Tälle en voi oikein mitään, itse se pitää hoksata.
- namimaatti, vaikka se on ihan korvaamaton väline yksin treenatessa, niin onpahan pirun vaikea häivyttää kokonsa vuoksi. Jujulla on nyt hirveän suuri fokus tuohon, jos sitä ei ole, niin kesken keppien alkaa katsomaan minua kysyvästi, että mitä ihmettä? Vaikka sitä on laitettu esteiden taa, niin se ei riitä. Tänään tein sitten pari toistoa niin, että maatti oli, mutta en palkannut siitä vaan pallolla. Ja sitten vein kokonaan pois ja palkka pallolla. Tätä ongelmaa ei ole kyllä puomilla tullut, oli syy sitten mikä tahansa. Mutta hassua kuitenkin. Lähden väitteestä että tämä on nyt se suurin ongelma.
*ratkaisu tähän on se häivytys. Kokeilen nyt tuota tänään keksittyä hommaa, jospa se auttaisi asiaa. Pienempi namikippo myös voisi auttaa??
- mun liike, on aina ollut kova lähtemään jalkojen perään. Korostuu putkesta kepeille tullessa, jota nyt on vauhdin takia tehty. Tämän päivän videolla näkyy, kun jään Jujun taa, niin menee kepit loppuun. Vedättämistä ei kestä yhtään.
*tähän ei kait muuta ratkaisua ole kuin vähitellen edistämisen/mun liikkeen lisääminen. Viisaammat voi vinkata, jos jotain fiksumpaa keppitreeniä tähän on.
Mutta siis, sehän ei toissapäivänä onnistunut ollenkaan tuommoisesta vauhdista namimaatinkaan kanssa, joten kyllähän tämä edistyy kumminkin! Uskon lujasti, että sille tulee huikeat kepit, kunhan nämä haasteet selätetään.
Ja mikä on hirmu ihastuttavaa Jujussa, niin se ilahtuu ihan järjettömästi kehuista <3 Sen suoritukset paranee siitä että huomaa miten iloinen ja tyytyväinen olen, ja tässäkin vika toisto melko lailla paras, tullaan ihan rata alusta, ei vaan mahdu kuviin. Että joo, joskus ei kannata heti luovuttaa samankaan treenin aikana. Kannustamalla saatiin tämäkin aikaan.
Muut treenit:
Kauhean iloinen olen muuten tuosta muurista, miten sujuvasti se sen hyppääkään. Ihan huomaamattaan, ja on ehkä 45 tai 50. Korkeampi kuin se itse, mutta en ole ihan selvillä mitkä kaikki palikat tuohon pitää pikkumakseille laittaa. Myös muutenkin treenatessa aina korkeudet 40 nykyään, osassa 45 ja hyvin menee.
Puomilta takaakiertoja ollaan tehty nyt pari kertaa, koska se on sellainen tilanne missä ihan varmasti tulen aikanaan jäämään jälkeen. Tämä toimii hyvin, lisää treeniä tietty vaatii vielä vahvistuakseen. Tänään kyllä vauhdista ei osunut mun natsikriteeriin puomilla, mutta kuitenkin ihan siihen reunaan ja pointti oli se kierto kumminkin. Eikä ollut nyt namimaattiakaan tuossa.
Tällä hetkellä tavoitteita kisaamisen aloittamiseen (uudelleen :D ) ei ole, mutta toiveena olisi kuitenkin keväällä. Koska sitten kun (toivottavasti) Jipolle tulee pennut, niin tapahtumat jää siihen.
Jiposta puheenollen, tässä pätkä senkin treenejä pitkästä aikaa. Se olisi taas siinä parhaassa kisakunnossa, mutta mulla on vähän huono motiivi lähteä kisoihin. Kun mä tartten tavoitteen, ja nollien keruu on turhaa, kun SM-kisoihin ei kuitenkaan päästä. Olishan meillä ne neljä nollaa, ja tuplakin jo, mutta kun ei innosta.
Ihana, ihana hassu Jippo <3 Pomppii ja loikkii ;) Kiertää myös sen tuolin, jolla on mun puhelin kuvaamassa :D Mulla on ollut flunssa, niin loppuu puhti toka rundilla ja pitää ottaa pikkusen lepiä kesken radan.
Vielä loppuun äiti-tytär-video. Vai tytär ja äiti? ;) Olen niin iloinen tästä parista, ja onnellinen että saan niiden kanssa treenata. Tässä viime aikoina tullut monesta suunnasta suru-uutisia, joten jokainen kerta ja hetki on kullanarvoinen, muistakaa arvostaa sitä!
Kommentit