Vuosi 2019

Mitähän kaikkea sitä meille tapahtuikaan viime vuonna....mietitäänpäs.

Cassu rakas täytti jo 10 vuotta, se on hyvässä kunnossa ja reipastui jostain ihmeellisestä seinien-tuijottelu-hiipimiskohtauksista onneksi. Niitä sillä oli noin vuosi sitten, että ei enää 2019 ollenkaan. Se kulkee lenkillä mukana ihan helposti, samassa vauhdissa kuin muutkin. Toki sen iän huomaa sitten kovemman rasituksen jälkeen, kun lähtee makuulta illalla ja aamuisin ei aina kovin innokas uloslähtijä ole. Kaksin sen kanssa tehdyt pikkulenkit ovat kyllä ihania <3 Läheisyydenkaipuu sillä on kasvanut, tulee ihan viereen jopa nukkumaan jos Kimi on töissä ja mahtuu sänkyyn. Ja aamuiset massurapsut on saatava :) Silmissä havaitsin jotain outoa muutosta, mutta kyllä se vielä ihan hyvin näkee, vanhuudenkaihia saattaa olla. Silmätarkissa se kävi reilu 7-vuotiaana, silloin ihan terveet simmut.

Rodusta löydetyn lihasmaksasairauden arvot otettiin kaikista aikuisista koirista, Cassultakin, vaikka sitä ei jalostukseen ole käytetty, eikä sisaruksiakaan. Jujulta ei vielä kun oli niin nuori ja aiemman tiedon mukaan se olisi voinut vaikuttaa. No ei kuulemma sitten kuitenkaan ilmeisesti uudemman tiedon perusteella. No, sen ehtii vielä. Oireita ei ole kellään. Olen myös tarjonnut noita yli 6-vuotiaita verrokkikoiriksi, kun juuri sellaisia kaipailtiin. Katsotaan kyselläänkö perään.


Jeccu täytti -18 marraskuussa 8 v, ja sillä on eläkeläisharrastuksena näyttelyt. Se kun on semmoinen show-mies, tykkää kun siihen kiinnitetään huomiota, eikä ainakaan ole tylsää hetkeä kehässä :D Sen kinttu ei ole suuremmin vaivannut, tosin kyllä huomaa, kun se käy maate, ihan joka kerta kuuluu hyvin pieni ih-ääni. Eli varmasti on kyynärässä jotain, tai sitten vaan muuten vanhuuden aikaansaamaa ääntelyä, se kun ei hiljaisimmasta päästä ole muutenkaan. Tähän semmonen silmiä pyörittelevä emoji. Silmistä puheenollen, Jeccu kävi ihan vuoden -18 lopussa 8-vuotiaana silmätarkissa ja puhtaat paperit sillekin.



 Näyttelyissä se kävi viime vuonna kahdeksan kertaa, melko erinomaisilla tuloksilla, yksi eh sattui joukkoon, muuten aina ERInomainen laatuarvostelu. SA tuli viisi kertaa. Se oli VSP neljä kertaa, VET-ROP viisi kertaa ja VET-VSP kerran. Parhaita hetkiä olivat ehdottomasti VET-ROP erkkarissa ja ne kaksi kertaa kun Juupeli oli ROP ja Jeccu VSP :) Toisesta niistä tämä alla oleva tilanne, kun koko näyttelyssä vain 3 (!) koiraa kolmestatoista sai ERIn päälle SA:n ja Jeccu sai nord-sertinkin. Tuomariakin naurattaa kun iloitaan :)


No nythän sillä vuoden lopussa diagnosoitiin perineaalityrä, ja joutuu leikkaukseen vuoden alussa. Itse asiassa huomenna 2.1 , kun tätä kirjoitan. Toivottavasti kaikki menee ok, ja se vielä moneksi vuodeksi meille iloa tuottaa. Tuossa kun on se ongelma, että saattaa kovin helposti se uusiutua, ja voi tulla pidätyskyvyttömäksi ja muuta varsin mukavaa. Näyttelyt tosin jää sitten tähän, se samalla kastroidaan koska myös eturauhanen painaa siihen tyrään ja se yleensä ensiapuna olisikin, ennen tuota leikkausta. Tässä ihan netistä löytyvää selitystä asiasta, minä huomasin tuon ihme "puolipallon" hännän vieressä. Onni onnettomuudessa on se, että se ei ole kauaa ehtinyt olemaan ennen tätä leikkausta, joten on hyvät mahdollisuudet siihen että leikkaus onnistuu. Plus sillä on hyvä lihaskunto, ja muutenkin hyväkuntoinen koira, kun tuo leikkaushan tehdään kääntämällä lihaksesta "läppä" tyräaukon päälle. Toivottavasti Jeccu toipuu tuosta nopsasti, on kyllä valitettavan kivulias kuulemma. Ihan kamala ajatus itselle on pelkästään sen karvojenkin leikkaus, mutta siltä ajellaan leikkausta varten melko lailla koko tuo toinen kankku, ja jalka ja hännänjuuri. Joten se olisi niin toispuoleisen näköinen että jotenkinhan se on siitä trimmattava. Että sen uusi vuosi ei kyllä kovin hyvin ala.

"Perineaalityrään sairastuvat potilaat ovat lähes poikkeuksetta uroskoiria. Sairauden tausta on huonosti tunnettu, mutta eturauhasen erittämän relaksiinin epäillään olevan osasyyllinen lantion välipohjan lihasten surkastumiseen. Perineaalityrässä vatsaontelon sisältöä (yleisimmin rasvaa, mutta joskus myös elimiä) työntyy lantion välipohjan lihasten läpi lantio-ontelon ulkopuolelle. Perineaalityrä aiheuttaa yleisimpänä oireena erilaisia ulostusvaikeuksia. Elinten tyräytyminen voi aiheuttaa virtsatie- tai suolitukoksen. Yleisin syy eläinlääkärin vastaanotolle hakeutumiseen on omistajan huomaama ulospäin näkyvä turvotus peräaukon seudulla. Diagnoosi perustuu kliiniseen yleistutkimukseen ja peräsuolen kautta tunnusteluun.

Perineaalityrän hoito on tyrän kirurginen korjaus. Tyräleikkauksen yhteydessä suositellaan koiran kastraatiota, mikäli potilasta ei ole kastroitu aiemmin. Perineaalityrän korjausmenetelmiä on useita erilaisia, joista kaikkien tarkoituksena on saada lantion välipohjan lihasten tuki ennalleen. Perinteisessä menetelmässä tyräportin reunat yksinkertaisesti ommellaan yhteen. Yleisimmin käytetty menetelmä on sisemmän peittäjälihaksen kielekesiirre, joskin myös muiden lihasten kielekesiirteitä on kirjallisuudessa esitelty. Istutteina voidaan käyttää eläimen omaa peitinkalvoa, sian kudoksista tuotettua istutemateriaalia tai polypropyleeniverkkoa. Myös vatsaontelon elinten kiinnitystä vatsaontelon seinämään on käytetty estämään elinten tyräytyminen."


No tuosta vähän iloisempiin tunnelmiin.

Jippo saavutti vuonna-19 ehkä melkein koko vuoden parhaan asian, ja harrastusrintamalla ihan varmasti parhaan: Jiposta tuli agilityvalio!! Niitä on rodussa tällä hetkellä 20, että ei kovin pieni juttu :) Hassua on se, että kisattiin vähemmän kuin koskaan. Yhteensä 13 rataa :O Niistä 6 nollaa, että ihan hyvä nollaprossa :D Se toki sai myös ekan hyppysertin, mutta hyppyvaliota siitä tuskin tulee. Nyt se kyllä olisi taas siinä parhaassa kunnossaan, hyppii ja puree mua kun mennään kentälle. Se on ihan selkeästi viileän kelin koira, helle ei houkuttele yhtään kisahommissa.



Yksi noista nollista tehtiin agilityn SM-kisoissa, ja keikuttiin pitkään finaaliin menijöiden joukossa. Lopulta pudottiin kuitenkin sieltä, sijoitus 59. että ei ollenkaan hullumpi kisavuosi! Tuossa tuo striimiltä kuvattu sm-rata:


Silmätarkissa käytiin syksyllä, ja silläkin 7 v iässä edelleen terveet simmut. Näyttelyissä ei käyty kertaakaan, vaikka sen erkkariin ilmoitinkin, kun sitten tärppipäivät sotkivat sen idean. Sehän on käynyt viimeiset kerrat pelkästään erkkarissa, poislukien v. 16 ja v.18 pentujen takia. Valioluokan sijoituksen kuitenkin niissä saanut, nättihän se on kuin mikä ja hyvärakenteinen koira. Sen kanssahan käytiin myös ahkerasti junnuna näyttelyissä, ja nappasikin ensimmäisenä ja ainoana tähän mennessä nuorten luokan koirana myös vuoden schapendoes-palkinnon vuosimallia-13. <3

Viimeisenä sitten kotona asuvista (eikä missään nimessä vähäisimpänä):

Juju Juupeli täytti jo/vasta vuoden helmikuussa. Se ja tietenkin muut peikko-pentueesta kävivät huhtikuussa luustokuvissa, ja koko pentue sai aivan loistavat tulokset. Edelleen hurjan suuri kiitos kasvatin omistajille aktiivisuudesta tässäkin suhteessa! 




Näyttelyissä Juju ihan loisti, 10 kertaa kehässä ja samat 10 kertaa laatuarvosteluna ERI SA. Kaksi kertaa ROP, ihan isoissa näyttelyissä. Ensin Lahti KV:ssä ja toisen kerran Tuusula Nordissa. Se oli myös kerran VSP. Plakkarissa nyt 6 sertiä ja yksi nord-serti. Kolme vara-sertiäkin. Parhaiten jäi mieleen Lahti KV.ssä vastaan tullut Hans van de Berg, joka ihasteli Jujua kovasti ja rupatteli pitkään, kysyi mm. sen kasvattajaa (hih!). Ei ollut tuomarina schapeille, mutta on siis niiden erikoistuomari rodun kotimaasta. Toinen mahtava tilanne oli erkkarissa, kun "roikuttiin" siellä isossa pn-kehässä ja oltiin PN5, kun tuomari pudotti meidät jatkosta <3 Ja olihan sekin aika mahtavaa, että kahdesti oltiin sekä ROP että VSP, kun Jeccu oli noissa edellämainituissa näyttelyissä se VSP.  Taitaa tosin näyttelyharrastus taas ensi vuonna jäädä, kun päästään agikentille, kuten äidiltäänkin ;) Toki ensin pitää saada se vika sertiruusuke ja FI MVA arvo. Ja ehkä, ihan vaan ehkä, mekin sinne ulkomaille suunnistetaan. Agi vaan vie mennessään, ja kaikki vapaat vkloput töistä kyllä sitten kisataan melkeen mieluummin.


Juju myös jatkoi agilityharrastustaan, kartutettiin taitoja joka suunnalta. Epiksissä käytiin yhteensä kait 6 kertaa harjoittelemassa kisaamista ja siihen liittyviä asioita. Entisellä a-qilityn hallilla maaliskuussa, Kouvolassa kahdesti syksyllä ja P-haun kentällä toukokuussa ja kesäkuussa, uudella hallilla myös syksyllä. Huhtikuussa luustokuvien jälkeen uskalsin siirtyä kontaktiesteitäkin ja keppejä treenaamaan. 

Tammikuussa on aloitettu puomin kontaktia varten alustaa opettamaan, ja niin että ponnistaa siitä takajaloillaan. Tähän on nyt päästy, käymättä kaikkea välissä olevaa läpi, videolla viime vuoden vikana päivänä tehty treeni. Se alastulolle tullessaan liu´uttaa ekaa askeltaan, jos näyttää ettei osu. Ihan selkeästi sillä tuo kriteeri on päässä. Vika toisto ilman alustaa eläinkokeena, ja sehän onnistui huipusti!! Meillä on nyt 12.1. Senni Huotarin juoksarikoulutus, katsotaan millaisia vinkkejä sieltä saadaan käännöksiin ja puomin jälkeiseen elämään. Jujun ihka eka oikea agikoulutus <3 En olisi kyllä oikeasti ikinä uskonut että tämän juoksarin opettaminen on näin helppoa. Oon kyllä ihan varma että jossain kohtaa tää hajoaa :D Mutta en ainakaan kisoissa pysty pilaamaan pysäreitä, niin kuin Jipolle kävi. Alta kahden sekunnin puomi on kyllä ihan jees ;)


Kepukat tällä mallilla nyt, enää puuttuu maltti tehdä ne kisatilanteessa ja mun liikehäiriö on joskus vielä liikaa. Kisamaan oppii kisaamalla, vai miten se meni, joten kisakalenteria tutkittu ja ekat päätetty että 8.2. Lohjalle mennään! Siinä sitten onkin jännitystä kerrakseen, voi varata parit varakalsarit mukaan :D Onneksi matkaan lähtee paras treenikamu Sanna ja Vimmu. Team Ponnarit vauhdissa sitten! Wuhuu!!


Sitten vielä ne ei-kotona-asuvat koirulit, eli

Engla <3 niin lempeä, ihana ja itsepäisen päättäväinen koira. Uroskin vaihtui välillä mutta kakkosvalinta "Hessu" Lumikuono Ernesto ei kyllä ole ollenkaan kakkonen, vaan ihan ykkönen ja pariskunta sai hienon pentueen. Engla synnytti meidän iloksemme Keskiyö-pentueen, 3 uutta schapeihmettä tähän maailmaan. Hoiti ne todella hienosti ja saattoi maailmalle uuden sukupolven kasvatustyössäni. Ja ne saivat aivan mahtavat kodit, kiitos siitä! Ja Enkustahan oli pakko saada jatkumoa, ja sijoitukseen lähti Nelli. Joka on saanut jo liikanimen Baby Shark :D 

Reijalle ihan mieletön kiitos Englan hienosta hoidosta, ja siitä mahdollisuudesta että Enkulle myös toinen pentue tehdään. Ihan mahtavaa!


Enkun lapset:


Nelli Karamelli, Pomppaloikan Keskiyön Aikaan, kasvaa aika kauniisti ja tasapainoisesti. 5 viikkoa versus 5 kuukautta. Nelli ja muutkin tullaan näkemään kesän alkaessa näyttelyissä, kunhan junnuikään pääsevät.




Ja parhaat lenkkikaverit ihan joka vuodelta on tässä:


Ihan hurjan suuri kiitos kaikesta ketyilystä Sannalle, ja treeniavusta ja ja ja. Niin paljon missä saanut apua!

Mielettömän iso kiitos myös kaikille kasvatin omistajille aktiivisuudesta harrastus-ja näyttelykentillä, ja ihan siellä kotona. Olette kaikki yhtä arvokkaita!

Kommentit