Puuhapäivä luonnetestissä

Nämä mun aikataulutukset vapaapäiville on aika legendaarisia jo. Olin töissä kolmeen asti aamulla, neljältä nukkumaan, kello soi 7:ltä, Sipooseen aksakisoihin lähtö 7.30. Siellä käytiin Jipon kanssa juoksemassa kaksi iloista hyllyä, molemmissa yksi hyppy väärinpäin että aika liki nollia. Sieltä kaahasin Kärkölään katsomaan Englan ja Sulon luonnetestiä, joissa aikataulu 11.10 ja 12.40. Lähdin 10.20 Sipoosta, navin mukaan perillä 11.00. Huhhei. Tehkää perässä :D Hyvin ehdin joka paikkaan!

Päivän jännittävin osuus! Kärkölän luonnestestissä tulessa Sulo, eli Rillumarei ja Engla eli Revontulen Loimu. Ja koska urokset menevät aina ensin, niin Sulohan se sitten pääsi vuoroon ekana.






Kuten kuvista näkyy, häntä törhössä mentiin testi läpi. Taisteluhalua löytyy kivasti, hienosti leikki tuomarin kanssa. Kelkkaa mentiin haistamaan aika äkkiä, äiskän jalkojen välistä kylläkin kun pikkusen jänskätti. Haalari ja kelkka jatketaan samaan malliin. Uhkaajalle haukuttiin, puolustamistahan se yritti. Sitä ei nyt ole videolla, apukuvaaja lähti muihin hommiin :) Pimeässä huoneessa teki töitä, ja äitikin lopulta löytyi. Seinässä ei hirveästi itseään puolustanut, terävyys pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Sulon loppuarvostelussa miinukselle meni ainoastaan kovuus, eli siitä tuli arvosanaksi pehmeä. Sulo on erittäin vilkas, jonka huomaa noista pikkusen ylimitoitetuista reaktioista asioihin, taisteluhalu +2, jolla pääsee yli asioista kuitenkin. Sulo ei myöskään ole sellainen jokaisen syliin tunkeva, eli siitä luoksepäästävä, hieman pidättyväinen, se on oman ihmisen koira. Nimi kuulemma erittäin osuva poitsulla :D (Pomppaloikan Rillumarei). Pomppii ja loikkii, ja vähän rillutteleekin. Laukausvarmakin, eli hienosti Sulo veti testin läpi! Pisteet +101.

Tärkeintähän näissä testeissä on se, miten koira palautuu. Schapendoes vilkkaana koirana reagoi usein aika näyttävästi, mutta se miten siitä palaudutaan on se pointti.

Sitten vuoroon Engla, ja minun jännitys senkun kasvoi. Nauratti, kun Reija tuli suoraan kaverikoirakoulutuksesta tuonne, niin kun Kari sanoi, että ehkä nyt ei kannata testin jälkeen enää takaisin mennä, jos koira ottaa paineita testistä. Reija nauroi, ja sanoi että ai Engla vai? :D No, ei nyt sitten enää ehtineetkään ja varmasti parempi niin kuitenkin.






Ensin tietysti juteltiin tuomareiden kanssa, ja nauratti kun Enkku ihan onnessaan nojautui tuomarin jalkaa vasten, "ihanaa, mua rapsutetaan" :) Leikkimään se ei juurikaan ruvennut, Engla palkkautuu treeneissä nameilla. Kelkasta se suoriutui alun jälkeen tosi nopeasti, meni aika äkkiä haistamaan kelkkaa ja ilman apuja.

Hyökkääjälle se ei juurikaan isottele, haukahtaa kerran, mutta ei se häntäänsäkään laske eikä pelkää. Se vaan kerta kaikkiaan ei ymmärrä että hänelle kukaan mitään pahaa haluaisi. Hyökkääjän matkaankin lähtee ihan mielellään.

Haalaria se ei juurikaan edes väistä tai hätkähdä, häntä heiluen tullaan pois siitä. Haalaria uudelleen ohittaessa menee Reijan ohi ja edelle, haistaa haalaria ohi mennessään reippaana. Tynnyrin räminää kohti kääntyy ja menisi varmasti jo siinä katsomaan, muttei anneta, kun tehdään ensin se "palautuslenkki". Kävi sitten palatessa katsomassa, ja tässä kohtaa jo muunrotuisten yleisökin ihaili ääneen Englan menoa :) Harmillisesti tuohon meidän rodun testiin ei ollut ilmoittautunut kuin neljä schapea, luonteen testaaminen jollain tapaa olisi kyllä erittäin tärkeää meidänkin rodulle.

Pimeässä huoneessa oli kuulemma jäänyt tuomareiden kanssa asettelemaan pressuja, kävi istuskelemassa lauteilla tuomarin kanssa kuten äitinsäkin :D Löysi kyllä Reijankin sitten.

Seinään hylättynä piipittelee äitin perään. (koirahan laitetaan seinään kiinni, "hylätään" siihen sanomatta mitään käskyä odota, tms.) Tässä se kyllä huomaa hyökkääjän heti, muttei pidä sitä kovin tärkeänä, äiti olis tärkeämpi saada näkyviin. Sitten kun uhkaaja on tarpeeksi lähellä, jopa pari kertaa sille haukutaan. Heti kun tuomari on lähellä, alkaa hännänheilutus, ei sille tuosta seinästä irrotettunakaan jää mitään hampaankoloon oudosti käyttäytyvästä ihmisestä. Kun se mua jo aiemminkin rapsutti, niin kyllähän se mua rakastaa, eikö?

Sitten enää ampuminen, ja sehän meni odotetusti, laukausvarma.

Luonnetesti vahvisti taas omat käsitykset Englasta. Avoin, iloinen, ei ymmärrä että kukaan hänelle haluaisi pahaa, hyökkääjällekin voi vähän häntää heiluttaa, aggressiota siinä ei ole ollenkaan. Mutta sehän on tulevalle kaverikoiralle vain hyvä piirre. Ja mikä tämän päivän testissä tuli selkeästi ilmi, oli se, että Englan palautumiskyky on aivan super. Mitään ei jää kyllä hampaan koloon, kelkka ohitetaan eri puolelta kuin ohjaaja, haalaria ei juurikaan ihmetelty, samantien haisteltiin ja sekin haalarin puolelta väistelemättä uudelleen mennessä ohi. Tynnyriä vielä vähemmän, sitä olisi voitu mennä haistelemaan ilman "palautuslenkkiäkin". Niin mahtava likka

Tuomarien loppusanat olivat nämä: "Laukausvarma, ei mitään ongelmaa. Luoksepäästävyys; joka tilanteessa sitä, ei sen päivä mennyt pilalle vaikka uhattiin sitä ja sen laumaa. Kovuudessa hieman pehmeä, ei sille jäänyt mitään hampaankoloon pelästyttelyistä. Temperamentti; vilkas, sopeutuminen tilanteisiin lähentelee optimaalista. Mitä jäi puuttumaan oli taisteluhalu, ainoa miinus. Puolustushalu pieni. Terävyydestä: pikkuisen koiran virkaa hoiti haukahtamalla, aggressiota ei näkynyt ollenkaan. Mutta eipä se tähän rotuun kuulukaan. Toimintakyky: Semmoinen pieni määrätietoisuus puuttuu, mutta selittyy varmaan sillä, että ohjaaja pulisee koiralle normaalisti ja vahvistaa sen päätöksiä. Nyt kun oltiin pelkkänä tolppana, niin koira hieman ihmettelee, kun positiivista vahvistetta ei tulekaan. Hyvä koira se on."

Plussia testistä 150 pistettä, miinusta taisteluhalun puuttumisesta, joten jäljelle jäi +130 ja laukausvarma. Loistava Enska-Penska!

Kevättä odotellessa, ja astutusreissua Ruotsiin <3 

Kommentit