Agilitytreenit alkoivat!

Tai siis alkoivathan ne jo kuukausi sitten, aina niin odotetut Timo Rannikon treenit! Tälle kurssille en alun alkaen ilmoittautunut, kun ajattelin että alkaa niin äkkiä luovutuksen jälkeen. Mutta kun jostain ihmeen syystä yksi paikka oli vapaana, nappasin kiinni. Treenithän on kahden viikon välein, joten siinä ehtisi seuraaviin treeneihin jo palautua paremmin. Ajattelin että kyselen Timonkin ohjeita, miten lähteä uutta kuntoa hakemaan. Ratapiirroskin on ihan oma tekemä, kun ilmoittauduin niin myöhään ettei piirrosta enää ehtinyt tulemaan. Fyssarillakin on käyty, ja saatu lupa aloittaa treenaus. Tänään vielä toinen kerta, että saadaan kroppa siihen kuntoon, missä se oli ennen pentuja.


Elikkä oli just sopivan suoraa luukutusta ekoiksi treeneiksi. Aloitettiin viidellä esteellä ja palkattiin, keskusteltiin että miltä Jipon liikkuminen näytti. Kun ei siinä mitään ihmeellistä vaikuttanut olevan, niin senkun jatkettiin treenejä.

Haastava kohta tuo kepeille vienti. Enpä olis ikinä uskonut että me tuommonen osataan, mutta niinpä vaan onnistui! Toki ekalla kerralla putkeen. Tokalla kerralla kun etenin liian pitkälle "auttamaan kepeille", Jippo jo kadotti kepit, tai oletti että seuraava este on jossain putken takana. Tähyili siis tuonne mutkaputken taa. Meille paras ohjaus tuohon: persjättö 12-13 väliin, sitten piti pysähtyä reilusti ennen keppien alkua, että Jippo ne näki ja pystyi hakemaan. Eikä mitään ongelmaa sen jälkeen!! Ihan superia! 


Tämä oli toinen treenikerta:

Tällä kerralla treenattiin tuohon 3-5 kohtaan tuplapersjättöä. Sillä edettiin kaikkein sujuvimmin. Mun ei tartte kuin juosta eteenpäin, hyvällä linjalla, niin Jippohan napsii esteet kyllä. Tällä kertaa teemana kepit, kun niistä taas kerran mainitsin, että on meidän heikko kohta. Lopulta tämä vaikuttais kyllä olevan mun päässä, kun testattiin mm. putkesta 11-12-25-kepeille avokulmaan, mä en saanut tulla esteen 25 linjan yli. Ja hienosti haki avokulmaan. Tehtiin täällä vielä sitä, että minä olin maassa polvillaan keppien läheisyydessä, ja Jipon piti käskyllä hakea kepit, ja tietty edetä ne loppuun kun minä vaan kökötän. Mitä tekee Jippo? No ne kepit. Tässä olisi kiva olla appari palkkaamassa, tai sitten se namilaite. Tosin pointtina olisi se, että edessä ei välttämättä olisi mitään, mutta palkkaaja ilmestyisi palkan antamaan. Saisi vaan itseluottamusta edetä kepit loppuun.

Sitten päästiinkin kerran myös Satu Larun treeniin, en ole aiemmin ollutkaan. Hänhän on myös agilitytuomari, ja tykkään kyllä Satun ratojen profiileista. Kuvasta poiketen radassa oli myös kepit, tuolla A:n jälkeen esteenä 29 vaihtoehtona hypylle. Tämä ratahan me saatiin suoritettua ihan loppuun asti. A:lta kepeille helposti, kepit siis noin ysikympin kulmassa siihen nähden. Putkelle 7 piti viedä, muuten oli A:lla tai kääntyi takaisin jos mun ajoitus väärä. Pikkusen se on kiltimpi kuin ennen taukoa, toki kyllä ottaa huonollakin ohjauksella esteen jos on edes sinnepäin. Tämän huomasi jo Timokin aiemmin, että se ottaa esteitä ohjauksella, jossa niitä ei enää välttämättä pitäisi ottaa. Satu sanoi heti samoin. Toki olen sen itse opettanut niin, että kaikki eteen osuvat esteet otetaan, jos en erikseen niiltä poiskaan ohjaa. Tai sitten se on vaan oppinut että mun tuommoisetkin ohjaukset tarkoittavat että sinne mennään :D No, lopputulos on kuitenkin oikea! Hauskaa kun en muistanut yhtään, että olisin käyttänyt takaaleikkausta putkesta kääntäessä (kohta 13-14), no olenhan minä, kisoissakin. Ja osaakin sen vielä hyvin. Toimi tässäkin. Kohta 22-23 olin varma että menee A:lle, mutta ei se kuulemma edes katsonut siihen suuntaan, kun mun liike siltä pois. Tässä varsinkin huomasi että on kiltimpi kuin ennen :D Loppuun taas erilaisia keppijuttuja, sain Satulta hyviä vinkkejä ja taas kerran huomion, että koira kyllä osaa, kun ei yritä yliohjata sitä tai auttaa liikoja. Helposti meni sekin, että mentiin putki 7-hyppy 23, minä Jipon oikealle puolella, lähetys niille kepeille joita ei kuvassa näy, ja leikkauksella perään. Nou problem. Pitäiskö nyt oikeasti luottaa että osaa???!!


Eilen mentiin tämmöistä juoksurataa. Kunto koetuksella! Mentiin siis valkoisia palloja.


Alussa valssi neloselle, putkijarrua, valssi vitoselle, helevetillistä kuupakkoa ohjaamaan takaakiertoa, vastis kasille. Sitten kokeiltiinkin tuohon 10-12 kohtaan erinäisiä ohjauksia. Jos jatko olisi erilainen, saksalainen 12:sta olis ihan loisto. Mutta sillä ei ehdi millään tuonne esteelle 15. Joten, testattiin ja kolme erilaista ohjausta löytyi meille, joista paras omasta ja kyllä Timonkin mielestä, oli japanilainen. Sillä mä taas pääsin etenemään sujuvasti, ja se kertoi Jipolle hyvin mihin ollaan menossa seuraavaksi. Sitten juostiin hulluna, 20:lle niisto, putkeen 22 lähetys, leijeröinti 23 ja sittenhän me päästiin puomille takaakierron kautta. Ja alkuun ja nollana. Perinteiset Timon vaatimukset. Enste piti vähän huohottaa, oli nimittäin todellinen juoksurata. No niin, ja ei muutakuin uudelleen, juokse tyttö juokse! Ja nollana maalissa, juhuu!!! Ihan superia, sain jopa kehut Timolta. Että kun näkee, että nyt ei enää ehdi ihan sinne mihin aiemmin, niin ohjaukset paranevat. Kun monesti ne sitten huononevat, annetaan periksi että en ehdi. Mä kuulemma lähetin entistä paremmin  takaakierroille, ja tuo 15:kin  jopa otin paremmin sen oikeaan käteen, kun se yleensä lähtee mieluummin taa. Veren maku suussa siis nolla, aivan superia! Hyvää treeniä ensi viikolla alkavaan kisakauteen, ja kun on vielä Jari Suomalaisen radat. Hänellä kun tunnetusti on juokse-tai kuole-tyyppiset radat :D Tykkään kyllä! Hyvää itseluottamusta loi nuo treenit, ei olla kadotettu meidän tatsia, toki ei se kyllä viime syksyn tasolla ole, eikä voikaan vielä olla. Mutta pikkuhiljaa!

Kommentit