Pomppaloikan toisen pentueen syntymän tapahtumat

Synnytyksen käynnistyminen kesti pari päivää, jonka huomasi siitä, että alkoi tyhjentämään itseään, huonohko ruokahalu korvautui yhden päivän ahmimisella. Varmisti energian riittävyyden synnytykseen. Petaili myös kovasti. Nämä lauantaina. Sunnuntaina sitten mittailtiin lämpöjä, ja mua alkoi sen verran hirvittämään töihinmeno, että ihana työkaveri lupasi hoitaa sen vuoron, että voin kotona valvoa ja seurata tapahtumia. Sunnuntai-aamuna klo 8.30 nimittäin lämmöt laskivat 36.8:n, joka tarkoittaa että synnytys alkaa olla lähellä. Tuosta kun lämmöt lähtevät nousuun, alkaa synnytys jonkun tunnin perästä. Sitä nousua en kyllä ikinä saanut kiinni, kun synnytys alkoi. Tea oli meillä jo su-yön passissa, mutta lähti sitten maanantaina kotiin, kun ei alkanut tapahtumaan. Maanantaina lämmöt kävivät 37.6 ihan aamusta, mutta laskivat taas 37.1. Petaili pitkin päivää, ja jossain vaiheessa ell-asemalta soitettiin, että miten meillä sujuu? Aivan ihanaa palvelua!! Kerroin tilanteen, että lämmöt laskeneet ja pysyneet vuorokauden jo alhaalla. Että täällä sitä on vaan avauduttu aamu puoli kuudesta lähtien. Hoitaja-Jenni puhui Annen kanssa siinä sivussa, ja kuulin kun Anne sanoi, että:"tänä yönä". Jenni sitten vannotti, että muista ottaa minut kyytiin matkalla, jos joudutte klinikalle lähtemään, etkä kaahaa ohi. Hän kun sattumoisin asuu saman kadun varrella, ja on se henkilö joka meidän koiriakin hieroo toisinaan :) Oli lupautunut hoitajaksi leikkauksen varalle. Suosittelen kyllä hyvin lämpimästi tuota Päijät-hämeen eläinlääkäriasemaa, aivan mahtavaa palvelua, ja eläimistä välitetään tosissaan!

No, illalla sitten makailtiin sängyllä Jipon kanssa, se läähätteli ja nojaili minuun välillä. Kimi järkkäs mulle jatkojohdonkin sängyn viereen tablettia varten, ettei akku lopu. Lähdin käymään jossain vaiheessa vessassa, ja huomasin että hitto, nyt on kyllä collegehousut märät tuosta sivusta. Menin takaisin kokeilemaan peittoa, ja märkähän sekin, joten lapsivedet menivät klo 20. Nyt en muista, oliko Kimi jo lenkillä koirien kanssa, vai lähtikö se tässä vaiheessa vasta. Kävi sitten sen jälkeen hakemassa Tean, sovittiin että on siellä n. 21.00. Jippo aloitti supistelemaan 20.30, ja siirryttiin pentulootaan. Tuli sinne ihan mielellään. Supistuksien välit tihenivät pariin minuuttiin, Tea ehti tulla tässä välissä, eikä kauaakaan kun ensimmäinen pentu syntyi! Jippo ponnisti sitä ulos jossain vaiheessa niin, että piti etujalkoja mun reiden päällä ja päätä olkapäällä, oli nimittäin kohtuukokoinen pentu. 370 grammaa!!! Ihan hurja noin pienelle nartulle, ja viimeksi suurinkin painoi 296. Eipä ihme että ponnistukset kestivät pidempään kuin viimeksi.

Ensimmäinen <3
Jippo taas nappasi pennuilta kalvot, ja napanuorat niin äkkiä, että itse pentuun ei päässyt käsiksi, eikä niitä edes karvojen seasta nähnyt, ennenkuin se oli sen osuuden hoitanut. Eikä tietty ole tarpeenkaan, kyllä koira itse nämä hommat hoitaa ja paljon paremmin. Jälkeisistäkään ei nähty jälkeäkään, (heh), kuului vaan maiskutus, ja sinne meni. Toista pentua odoteltiin tämän jälkeen reilu tunti, oli niin rasittavaa tuon ekan punkeminen. Toinen oli uros, suuri sekin, painoi 350 gr.

2. pentu, uros
 Huomasi että kipeetä teki, kalisutti hampaitakin yhteen pari kertaa supistusten aikana. Sitten pentuja rupesikin tulemaan useampi nopsaan tahtiin, kolme pentua parinkymmenen minuutin välein. Eli neljä aika tiheään tahtiin, onnistuttiin siinä hurmiossa katsomaan kätilöavun kanssa yhden pennun sukupuolikin väärin :D Oltiin vaan, että tää on narttu, toinen vaan, joo niin on. Juu ei ole. Se on poika nimeltä Päivi nyt sitten :) Huomasin sen seuraavana päivänä, syystä joka myöhemmin seuraa....
Päivi ja äidinrakkaus <3
4. pentu, uros

5. pentu, narttu
6. pentu, narttu

Älä lue seuraavaa kappaletta, jos et kestä eritteitä :D

Sitten Jippo lepäsi pari tuntia, rauhoittui selkeästi tämän ryöpytyksen jälkeen. Siis 5 pentua synnytetty, ja 3 urosta ja 2 narttua. Sitten alkoivat poltot taas, ja kahden aikaan yöllä syntyi seuraava narttu, nuo viisi aiempaa ehtivät syntyä 5.2. Tämän jälkeen taas odoteltiin, sanoin Tealle että mee vaan nukkumaan, kyllä me jo pärjätään. Maha alkoi näyttämään jo tyhjältä, mutta tiedetiin että on siellä yksi vielä ainakin. Sitten joskus neljän jälkeen poltot alkoivat jälleen, ja Jippo ponnisti, mutta mitään ei alkanut tulemaan ulos. No, ei muutakuin steriili hanska käteen, ja kokeilemaan, että onko siellä joku tulossa, muttei mahdu. No mitään ei tuntunut sormenpäihin, joten aloin stimuloimaan emättimen "kattoa", jotta poltot voimistuvat. Se auttoikin, vesi oikein purskahti ulos, kun Jippo ponnisti. Onneksi ihan kirkasta, eikä vihreää tai mustaa joka kertoisi ongelmista. Hyvin ponnisteli, en ehtinyt/tajunnut katsoa kelloa, että missä kohtaa nesteet tulivat. Koska pitkäänhän pentu ei kalvoitta elä synnytyskanavassa. Ei siinä lopulta varmasti pitkästi mennyt, vaikka tuntui että aika pysähtyy, Jippo ponnistaa, minä hieron sisältä, eikä mitään tunnu. Sitten vihdoin!! Tunsin sormenpäissä jotain, ja otin äkkiä käden pois edestä. Ja seuraavalla suuuurella ponnistuksella, tuli maailmaan pentu. Olin varma, että ei se enää elä, oli vielä puoliksi Jipon sisällä. Kokeilin kieltä, kun se tietysti jo näkyvillä oli, ja pentu alkoi samantien lupsuttamaan! Helpotus!! Kehuin Jippoa, ja se ponnisti vielä kerran ja pentu tuli ulos. Iso tyttö taas! 320 grammainen kaunotar, Jipon kuvioinnilla <3 Täytyy myöntää, että tässä kohtaa pääsi pari kyyneltä. "Se on elossa, me tehtiin se kahdestaan, ihana rakas Jippo". Huh!! Tämä tyttö syntyi klo 4.37.

7. "me tehtiin se yhdessä"-narttu
Tämän jälkeen Jippo alkoi lepäämään ja hoitamaan lapsiaan. Päättelin, että nyt ne ovat kaikki syntyneet, kun ei mitään polttojen suuntaistakaan tule, ja rauhoittui erilailla kuin aiemmin. Kimi lähti töihin kuuteen, joten hän heräsi klo 5.00. Pääsi tuoreeltaan tarkastamaan tilanteen, että mitä pentulaatikossa tapahtuu. Pesin siinä Jipolta peräpään, se piti hinata hihnassa ulos pissallekin. Ei millään olisi vaaveja halunnut jättää. Pentuja siis 7, kaikilla varpaat ja tassut ja hännät ja nenät <3 Ei kitalakihalkioita, ei häntämutkia eikä napatyriä. Kauniita ja suuria pentuja. Viimeksi suurinkin oli "vain" 296, vaikka sekin jo on kohtuullisen iso schapen pennuksi. Nyt siis pieninkin painoi 270 grammaa.

Ylärivi vas oikealle. 5.narttu, 3. uros, 1.narttu, 7. narttu, alarivi 2. uros, 6.narttu (oikeastaan kuvan keskellä) ja 4.uros

Maitoa alkoi tulemaan heti, Jippo joi äidinmaidonvastiketta pari kupillista synnytyksen lomassa. Ostin sitäkin varmuuden vuoksi taas, kun hyvin se kelpasi viimeksikin sille nesteytykseen ja energian antamiseen synnytyksessä. Pennuille tätä ei onneksi tarvinnut.

Siinä sitten rauhoituttiin hoitelemaan pentuja, ja yritettiin levätä. Kimi haki Tean puoli kahdeksan aamulla, kun hänellä oli meno, ja sitten jäätiin kahdestaan. Kokeiltiin vielä molemmat, että tyhjä on, ei tunnu mitään.

Kuinkas sitten kävikään....

Havaitsin jo päivällä, että Jippo käyttäytyy levottomasti, kuopii häkin pohjaa, joka on vaan huoneen nurkassa, eikä siellä koskaan edes ole käynyt, ja ulkona jäistä pihamaata. Ei malttanut jättää pentujakaan hetkeksikään, ja oli jotenkin kovin huolestuneen oloinen. Soittelin ell, ja sanottiin että synnytyksen jälkeen on aina kipuja (tottakai), ja kun kohtu supistuu normaaliin kokoonsa niin sattuuhan se.  Päätettiin että seuraillaan tilannetta. Lämpö normaali, 38.6. Eikä seuraavana aamunakaan ollut noussut kuin 39.1. Mikä on ihan normaali sekin, synnytyksen jälkeen saattaa olla hetken korkeammalla kuin yleensä.

Seuraavana aamuna kuitenkin soitin taas, että on ollut levoton, ja tänä aamuna taas enemmän. Ravaa eestaas äkkiä keittiöön syömään, yrittää syödä, kun on kauhea nälkä, mutta ei vaan uppoa. Tekisi mieli, mutta kun ei vaan voi syödä, kun etoo. Sovittiin, että katson hetken aikaa tilannetta, iltapäivällä olisi vapaita aikoja lääkärille. Sitten jossain vaiheessa kun oltiin siinä pentulootassa, silittelin mahaa, ja kamala!! Tässä on iso möykky! Sydän putosi mahaan asti, ja äkkiä soittamaan ell. Yrittivät rauhoitella, että se on varmaan kohtu, mutta tule käymään, anna Jipon syöttää pennut ja tulkaa klo 12. Kimi tuli töistä kotiin pentuvahdiksi, ja sekin kokeili mahaa, eikä tuntenut enää mitään. Seisoviltaan ei mitään tuntunutkaan, kun Jipolla on niin hyvät vatsalihakset, että tietenkin jännittää niitä kun painelee. Sama kun makasi selällään rentona, ei tuntunut mitään. Mutta siinä yhdessä häviävän pienessä hetkessä, kun se nousi selältään kyljelleen, siellä tuntui se möykky, kun se kyljen kohta oli rentona, ja pentu painautui esiin. Pelko iski sydämeen että voi kun se olisi se kohtu, eikä pentu. Soitin myös Karolle tässä vaiheessa, ja hänkin yritti rauhoitella, että ei se välttämättä mitään ole. Väitin että mikä se voi olla? Heti kylkiluiden takana, mikä elinkään siinä voisi olla?

Eläinlääkärissä: Autossa vähän itki pentujen perään, mutta kyytiin lähti kyllä mielellään. Vastaanottivat meidät eläinlääkärissä iloisesti ja rauhoitellen. Että otetaan röntgen ja katsotaan. Jippo häntä heiluen vastaanotolle meni, omaan iloiseen tapaansa. Ajattelivat varmaan siinä, että tultiin turhaan, niin hyväkuntoinen koira. Ensin tehtiin tutkimus päältäpäin, ja lääkäri ihasteli miten reipas ja iloinen tyyppi onkaan, nostin pöydälle, ja lääkäri kokeili mahaa. Oli ensin että no eiii täällä oikeen mitään tunnu-kunnes-voi paska-on täällä pentu. Ja sanoi ihan noin, että voi paska. Sitten kuvaan, että ollaan nyt sitten satavarmoja. Ja kyllä, pentuhan siellä on.

Samantien valmistelemaan leikkausta, joku hoitaja sanoi lääkärille, että sullehan oli tulossa.....lääkäri sanoi topakasti, että minä leikkaan tämän nyt. Ehdin kyllä. Aivan ihana, taas nähtiin miten tuolla ajatellaan asiakkaan parasta! Taas suosittelen ja mainostan, koko henkilökunta niin mahtavaa tuolla! Leikkaava lääkäri oli nimeltään Elina Koivisto, en aiemmin hänen kanssaan ollutkaan missään asiassa nähnyt. Hyvin sympaattinen ihminen.

Keskusteltiin siinä myös kohdunpoistosta, sanoin että ottakaa samalla pois kohtu, kun kerran avataan. Jipollehan ei ole tarkoitus enää pentuja teettää. Kahdet riittävät kyllä. Hän sai puhuttua minut ympäri, että kohtua ei ole hyvä poistaa nyt, kun hormonitoiminta muuttuu, ja kun on pennut kotona, niin saattaa vaikuttaa maidontuotantoonkin. Enpä tuollaista tiennyt, joten sanoin että ei sitten missään nimessä, antaa olla vain. Sterilointi kannattaa tehdä silloin, kun on "seesteinen vaihe" hormonituotannossa. Aivan mahtavaa, jokuhan olis vaan tuumannut, että selvä, otetaan pois. Tuota kuulemma aiemmin paljonkin tehty, mutta nykyään ei suositella. Kävi vielä ennen leikkausta varmistamassa, että jos kohtu on jo mennyt huonoon kuntoon, niin sitten hän poistaa, mutta muuten ei, että onko näin ok? Pidin ihan hirveästi tuosta, että pidettiin koko ajan ajan tasalla, tiesin missä mentiin.

Kun oli leikattu, hoitaja tuli sanomaan, että kohdussa oli suuri urospentu, joka oli jo alkanut haista. Olivat näön vuoksi antaneet herätettä, mutta eihän se sieltä enää henkiin herää. Mitään näkyvää vikaa siinä ei ollut, oli ihan kohdun sarven päässä, ei ollut aikonutkaan sieltä itsekseen inahtaa mihinkään. Kohtu oli niin venynyt, että ei sieltä enää mitään polttojakaan tullut. Kohtu aivan siisti muuten, joten sitä ei poistettu. Hoitaja tuli minun kanssa heräämöön, siinä juteltiin, ja hänelläkin vasta vähän aikaa sitten syntyneet koiranpennut kotona. Siihen asti olin jaksanut olla reipas, mutta sitten purskahdin itkuun, että miksi en tuonut sitä jo eilen. Hoitaja yritti sanoa, että et sinä mistään olisi voinut tietää, moni ei olisi tuonut vielä tänäänkään, kun koira voi niin hyvin. Häntäkin itketti, koska itselläkin ne pennut kotona. Yritti olla minun aikana myös reipas, mutta ei se oikein onnistunut. Ihana ihminen hänkin <3

Tuo koko käynti matkoineen kesti siis vain kaksi tuntia, ja pennut kotona nukkuivat viltin alla. Onhan ne elämään tyytyväisiä, massu täynnä ja lämpöisessä paikassa. Jippo kävi lapset laskemassa, sitä ennen pesin sen tietenkin, ja siinä ekan kerran se rauhoittui kokonaan niiden viereen maate. Toki oli leikkauksen jälkeen vähän tokkurassakin, mutta kummasti se pää sieltä nousi, jos tarve oli. Esim. kun Cassu kävi pentuhuoneen ovella, niin pää nousi heti, ja meni pentujen päälle suojelevasti.

Minä sitten tässä vaiheessa pissatin pennut, kun Jippo lepäsi ja pennut söivät. Siis sukuelimien kohdalta hierotaan lämpimään veteen kastetulla topsypuikolla, että saavat pissan tulemaan. Itsekseenhän tuon ikäiset eivät vielä pissaa. No, otin sen kauniin vaalean "nartun" käsiini, ja käänsin ympäri-hööööö mitäs hittoa? Ei ihan nartulta näytäkään! Piti katsoa tosissaan muutaman kerta, että mikä pentu mulla oikeasti on kädessä, ja onko tällä nyt pippeli vai mikä laitos? No sehän oli narttu joka oli muuttunut urokseksi yön aikana, poika nimeltä Päivi :D Jestas. Tästäkin tuli kasvattajilta viestiä, että ei oo eka eikä viimeinen kerta, kun syntymän jälkeen pennun sukupuoli muuttuu :D Ihan kymmeniäkin vuosia kasvattaneilta. No, eipä siinä muuta, kuin kysymään siltä pennunottajalta, jolle jo aiemmin ilmoitin, että te "joudutte" ottamaan nartun, että no jos nyt sitten kuitenkin haluatte sen uroksen, niin tarjolla olis. Nämä täällä muuttelee sukupuoliaan ihan itekseen. Kelpasi se uroskin taas ;)

Tänään:

Kello puoli neljä yöllä Jippo söi ekaa kertaa kunnolla. Miten iloinen voi ihminen olla, kun kädestä syöttää purkillisen koiralleen jotain moussea, mitä ostin elliltä mukaan. Ja tänään syönyt sen lisäksi jo kolme (!!!) kertaa ison kupillisen ruokaa. Ja kello on vasta kolme päivällä. Että nälkä on hurja! Vaikka siltä on maitoa tullutkin, niin johan se olisi kutistunut olemattomiin, ja maidontuotanto tyrehtynyt jos ei evästä olisi saanut menemään. Vettä se tosin joi onneksi koko tapahtumien ajan.

Mamma tosiaan lepää vihdoin kunnolla. Pentuset kasvattavat painoaan hyvin, nimienkin aiheen olen jo keksinyt, siitä seuraavassa iloisemmassa postauksessa :) Kuvassa Jipon selän takana/päällä makaa narttupentu, nro 6. Olen ristinyt sen Nirinariksi, järjestää itsensä tuollaisiin paikkoihin, ja sitten kiljuu kuin syötävä. (vaikka tuossa nyt näyttää olevankin aika kiva nukkua) Myöskin kaverin tissi voi aina olla parempi kuin oma, ja siitäkin pitää narista. Sitähän voi sitten pölliä sen kaverin tissin, ja olla vähän aikaa tyytyväinen. Kunnes pitää vaeltaa taas jonnekin "vuorelle". Pöljä epeli.


Loppusanat:

Mitä tästä opimme? Kuuntele vaistojasi! Usko itseesi! Soita, ja mene vaikka väkisin ell, jos tuntuu, että kaikki ei ole ok. Pienetkin merkit voivat olla tärkeitä. Tuolla ei onneksi suhtauduttu vähättelevästi, vaikka meninkin, ja meidät tungettiin asiakkaiden väliin, ja vielä leikattiinkin hätäajalla. Mielettömän iso kiitos koko henkilökunnalle! Toinen yhtä mielettömän iso kiitos kaikille, jotka tarjosivat tukeaan ihanilla viesteillä, ja omilla kokemuksillaan, kun asiasta faceen suruissani avauduin. Kiitos! Olette ihania kaikki! <3 Niin ja todella suuri kiitos Tealle synnytysavusta!! Olet supernainen :)




Kommentit