Rukan Roihurallit vm-17

Olihan melkoinen reissu Rukalle! Harmittavasti tänä vuonna kelit eivät oikein suosineet, sateista ja kylmää. Välillä se tuuli oli melko jäätävä. Ensi vuonna toppatakki mukaan! Koska ehdottomasti lähden taas tuohon reissuun, jos vaan mitenkään on mahdollista. On se jotenkin niin mahtava kokemus. Alla olevat kuvat on otettu Pyhän Jyssäyksen kierrokselta, käytiin se sunnuntai-aamusta lämppälenkkinä. Semmoinen 6-7 km, puolitoista tuntia taisi mennä. Ihan ei vielä se paras ruska-aika ollut, mutta enempi kuin viime vuonna. Hienot maisemat kuitenkin, ja ihanaahan tuolla on muutenkin ulkoilla.



Menomatkalla ehdin kätköilemään, ja keräämään viisi uutta kuntaa geokartalle, tuli pikkuisen kierrosta siltä vitostieltä ;) Menomatka kesti 10 tuntia, paluumatka kahden pikapysähdyksen taktiikalla 8,5. Mennessä kyllä pysähdyttiin pidemmäksikin aikaa, tuo alla oleva kuva Suomussalmelta paikasta nimeltä Jalonhelmi. Mukava pysähdyspaikka, kauniit puistot ulkoilla ja hyvä ruoka seisovasta pöydästä. Reissussa oli siis myös Fiolla, eihän sitä voinut Kimin hoidettavaksi jättää. Sillä kun on 12 tunninkin työpäiviäkin. Hyvin se jaksoi reissussa, vaikka vähän epäilyttikin. Kiltisti odotteli autossa ratojen ajan, ja molemmat vaan nukkuivat molempiin suuntiin. Ei paljon nuppeja taustapeilissä näkynyt :D

No sitten siihen agilityyn. Tarjolla oli siis viisi rataa, perjantai-iltana pelkkä agirata, lauantaina sekä sunnuntaina agi-ja hyppyradat. Iltakisassa tuomarina Eija Berglund, jolla tunnetusti aika haastavat radat. Seuraavat radat sitten medeillä kaikki Timo Teilerin käsialaa.

Perjantai-ilta:

Eli Eijan rata paperilla tämän näköinen:

Ei näytä pahalta, eihän? Kuitenkin tuossa taisi eniten tulla virheitä keinulta, sinne sai niin kovan vauhdin noista putkista, ja kun tuo hyppy 20 oli pakko jäädä ohjaamaan, niin koiran edelle ei ehtinyt jarruttamaan. Tässä meidät pelasti se Jipon loistava keinuosaaminen (taas kerran), huutelin perästä vaan että bäng bäng! niin suoritti keinun oikein. Myös tuo puomilta pituudelle toi ongelmia, jos jäi puomin vasemmalle puolelle, koirat menivät putkeen suoraan. Menivät ne sinne kyllä vaikka ohjaaja oli toisellakin puolella, putket kun vaan vetävät koiraa niin mukavasti. Varmistin siis tuota puomia ihan hulluna, seistiin vielä oikein kontaktillakin malliksi siinä. Puomin suoritusaika oli about 5 (!) sekkaa. Ja tuollakin varmistelulla etenemä 4,2 joten ei huono tämä rata ollenkaan! Ja tuo putkesta 14 hypylle 15, siinä sitten taas puomi mukavasti tarjolla. Joten ei niin yksinkertainen kuin luulisi ;) Rata oli aika pitkä, 194 metriä. Tämän jälkeen kaikki muut radat tuntuivat oudon lyhyiltä :D Nollia tältä radalta kaikissa tasoluokissa vain 3!

Nojuu, siis oltiin maalissa nollalla, radalla meno tuntui tosi hyvältä. Jippo oli ihan innoissaan, vaikka istunut 10 tuntia autossa. Vai juuri siitä syystä? Meille sopiva rataprofiili, pääsin käyttämään niitä meidän vahvuuksia, kaukaa ohjausta, takanaohjausta, ja kiitos siitä irtovasta koirasta. Tuosta videosta sitä ei niin näe, kun kuvattu sivusta. Kiitos muuten kuvaajalle, oli joku tuntematon siitä radan reunalta :)

Sitten se jysähti: kuuluttaja sanoi, että mentiin johtoon, ja meidän takana enää Ninni ja Oikku-schape, joka on tosi nopea. Sekä Ritu ja Zeta-schape. Ninni veti tosi kovaa rataa, en ihan alkua nähnyt, mutta siinä keinulla heille tuli virhe, lentokeinu. Oli sieltä alussa joku rimakin tippunut, mutta sitä en nähnyt. Oikkuhan on jo valio, mutta tässä iltakisassa niin vähän osallistujia, että ei olisi serti siirtynyt. Sitten vielä Zeta jäljellä, ja heille tuli virhe puomilla, Zeta hyppäsi kesken kaiken alas. Sitten piti lähteä pyörimään ympyrää, ja hengitellä syvään, ja miettimään että saatiinko me nyt vihdoin se eka serti?? Se kun on niin hiuksenhienosti meidät ohittanut monesti, että oikeen jäänyt harmittamaan. Paras/pahin se 0,02 sekuntia....ja ollut myös niin, että serti ei ole siirtynyt tokalle, kun on ollut 19 osallistujaa. Ja mitähän vielä, mutta onhan niitä. Joten, meinasin halvaantua ja kuolla, kun niitä hiton tuloksia ei alkanut medeille millään seinälle tulemaan. Oikeasti siis kesti, eikä vaan mun maailmassa :D Varmaan varmistivat tuota sertihommaa. Joten lopulta, kun en enää kestänyt, oli pakko mennä toimariteltalle kysymään, että voitettiinko me oikeasti se rata?? Siinä yksi työntekijä sitten sanoi, että en tiiä, en ole katsonut tuloksia. Minä kysymään, että olisko nyt mahdollista katsoa? Sitten hän katsoo, ja sekin muka kestää, ja hän sanoo, että jollekin sieltä serti tuli. Oikeen kiusallaan :D Jäätävää, meinasin taas kuolla. No sitten hän armahti, ja sanoi että ohjaaja Tuija ja koirana Jippo! Herranjumala sitä tunnetta!! Oi kamalaa, ja ihanaa, ja äkkiä soittamaan Marikalle uutiset! Melkeen kävin siinä vollottamaan, kun tunteet velloi niin kovasti. Tätäkin kautta kiitokset Marikalle ihan parhaasta kisakamusta <3 Huhhuh. Onneksi ei ollut toista rataa sille illalle, ei olis varmaan tullut siitä mitään. Olipa muuten myös kiva, kun Ninni huuteli hyvä Tuijaaaa siellä palkintojen jaossa, tuli mukava olo siitä :) Ihanat schapeihmiset <3

Siinä sitä tuuletellaan ekaa sertiä :) Iloisia ilmeitä muillakin!
Eipä montaa nollaa tosiaan tullut.

Siitä sitten mökille, ja ilokseni huomasin että siellä on kuivauskaappi. Se hurisemaan, kosteat vaatteet sinne. Olipa tuo luksusta. Kuulin kyllä että niin oli muissakin majoituksissa, varmaan on ihan pakko olla, että saa laskettelukamat kuivaksi ja muutkin ulkoilijat vaatteensa taas niskaan seuraavalle päivälle. Ei sinä iltana paljoa muuta ehtinytkään, saunassa kävin ja hetken olla möllötin.

Lauantai:

Lauantain kisat olivat aamusta 9.40 ja 12.00 muistaakseni. Ekana hyppäri, tuomarina molemmilla radoilla Timo Teileri. Hyppärissä kattelin, että keppien jälkeinen putki tulee olemaan ongelma, Jippo bongaa ne putket ja lukitsee ne hiton aikaisin. Arvatkaapa monta kertaa on treenattu putki keppien ja puomin eessä metrin päässä. Ei auta. Kisafiilis iskee. Eikä se tuossakaan ole edes suoraan edessä, mutta sen kun lukee rataa, niin lukee. Olevinaan tarpeeksi aikasin käännän kropan poispäin, mutta ei auta. Hylly. Aiemmin tuli jo tosin virhe renkaalta, siinä tulee Jipolle niin laaja käännös, että menee välistä. Kun laitan uudelleen putkeen, ajattelin tuossa vaihtaa puolta sen edessä, niin tajuan että hitto sehän tulee jaloille, enhän mä ehdi. Pikkunen sivuaskel siinä sitten :D Loppurata menee tosi sujuvasti, ja niistot toimii superisti! Jipon käännökset tosi kauniit, ja kiihdyttääkin hyvin noista eteenpäin. Eikä tipu rimat yhdessäkään niistossa muuten! Noissa kohdissa on meidän rimat tippuneet kisoissa, jos ne jossain tippuu. Hyvä rata tämäkin huolimatta hyllystä. Hauska juttu, työkaverini oli miehensä kanssa lomalla Rukalla, ja tämä video on hänen miehensä kuvaama :) Hän olisi oikein valokuvausta harrastava, mutta kun oli niin huono keli, niin päätin että olkoon kuvausyritykset. Mustasta möykystä ei harmaassa kelissä saa yhtään kunnon kuvaa. En muuten koko reissun aikana kaivanut "oikeaa" kameraa repusta ollenkaan.

Agiradalla kattelin, että tuo puomin jälkeinen elämä on se suurin vaaran paikka. Jos ei pysähdy kontaktille, en ehdi ohjaamaan sen jälkeen olevaa tokaa hyppyä, on sen verran sivussa linjasta. Komeasti aattelin tehdä persjätön siihen. Toki teinkin, mutta semmonen iiiiiiik-hetki siinä koettiin, ennenkuin sain sen linjalle takaisin. En ehdi yhtään sinne minne luulen. Kiltti Jippo korjaa ohjaajan virheen, ja ehtii hyppäämään hypyn tosi sivusta ihan viime hetkessä. Eikä edes rima tipu. Herranjestas.



Seuraava kohta: kepeiltä näkyy se prkleen putki. Eikä siihen mennä tietty, vaan toiseen päähän. Tässä otan sen tosi tiukasti haltuun, nyrkki nenän eteen ja TÄHÄN NÄIN! Jippo melkeen pysähtyi siinä, katsoi silmiin että nojoojoostna. Menee oikeaan päähän, ja sitten pääsen tekemään ennen keinua olevalle hypylle viskileikkauksen, mikä sille sopii tosi hyvin. Tuossa ihmiset teki niistoja yms, veikkaan että tuolla ohjauksella säästi aikaa aika hitosti. Loppu on kyllä itestäkin aika sujuvaa menoa :)  Ja tässäkin näkyy se Jipon supersuoritus keinulla.

Ja mitä ihmettä; kuuluttaja sanoi, että taas kakkospaikka vaihtui, ekana oli tietty Kim Berglund, joka nyt on pikkasen eri sarjassa meikäläisen kanssa. Ja koira jo valio tietenkin. Sitten taas jännämään Oikun ja Zetan radat. Nyt en enää muista, mitä virheitä heille kävi, Oikulla taisi tippua alussa rima ja Zetalle ehkä kontaktivirhe? Aivan pyörällä päästä, eihän tämä voi olla totta?? Että sitten kun niitä sertejä alkaa tulemaan, niin muka heti toinenkin? Sanna kuvasi meidän radan, ja hän sitten sanoi että oliko siinä tarpeeksi koirakoita? Ilmoittautuneita oli kyllä 22, ja sertihän siirtyy jos on 20 niin seuraavalle, jos 30 niin kolmannellekin asti, jne en muista mihin asti. Ei loputtomiin kylläkään. Mutta kun kuuluttaja koko radan aikana sitä kakkostilaa kuulutti, että taas sertimahdollisuus vaihtui niin hitto vieköön. Taas melkein halvaannuin ja kuolin tuloksia odotellessa. Ja kyllä, kyllä siellä listalla oli 20 koirakkoa, ja meidän kohdalla SERT-A!! En kestä, aivan mieletöntä! TOINEN SERTI! Kyllä nyt karma palkitsi aiemmat päähänlyönnit, ja runsaalla kädellä :D




Tämän jälkeen kävin sitten hermoratahieronnassa, enpä ollut koskaan kokeillutkaan. Melko jännä kokemus, en oikein tiedä mihin vertaisin. Ainakin varpaat ja nilkat oli ihan helevetin kipeät, melkeen potkaisin sitä hierojaa että nyt alkais se touhu riittämään! Möksällä taidettiin olla joskus viiden aikaan, ja loppuilta ihan vaan olla möllöteltiin, mitä nuo kaksi pöljää nyt ottivat vähän rallia siellä mökissä. Telkastakin sattui tulemaan Napapiirin Sankarit 2, oikeen sopivaa ajanvietettä :)

Sunnuntai:

Edellisiltana kattelin säätiedotusta kauhulla, luvattiin juuri sinne Kuusamon kohdille ihan karmeaa keliä, kuukauden sademäärää kerralla. Mietin ja pähkin vielä seuraavana aamunakin, että lähdenkö heti aamusta kotia kohti. Eka rata kun oli klo 12.40 ja toka vasta klo 15.00, niin jos mentäis myös se agirata, niin kotona oltaisiin about yhden kahden aikaan yöllä. Ihan aamusta ei kyllä sitten satanut, ja päätin että vien mökin avaimen ja käydään kiertämässä joku kiva lenkki, kun ei yhtään semmoista oltu ehditty tehdä. Valkkasin Pyhän Jyssäyksen Rukan maisemista, ja päätin että mennään se hyppäri ja sitten lähdetään kotia kohti. Kun säätiedotukset muuttuivat niin, että klo 14 alkaa satamaan hulluna. Enkä halunnut liirtää tuolla turbolullalla vesisateessa, siinä kun ei mitkään parhaat mahdolliset renkaat ole. Kimi oli siitä vähän huolissaankin. Se lenkki sitten oli tosi mukava, tosin kostea jostain kohtaa, ja lenkkarit kastuivat litimäriksi. Onneksi oli autossa kuivia sukkia ja kumpparit vaihtaa. Postauksen alussa olevat kuvat ovat sieltä otettuja. Komeat maisemat Pyhävaaralta kohti Rukatunturia.

No se agilityn osuus sitten vielä, hyppäri siis ja tuomarina taas Timo Teileri. tuossa oli pari kohtaa jotka piti ottaa tarkasti. Tuossa ekan suoran putken jälkeen piti tehdä vastis, että ei nyt taas valkkaa sitä putkea, sinne olis ollut suora linja jos rintamasuunta sinnepäin. Hyvin kääntyi sillä. Seuraava kohta renkaan jälkeen, putki tarjolla, ja piti tulla niistoon. Tässä kovin kauniisti karjuin sille TÄHÄN NÄIN-TÄHÄN NÄIN!! Ihmeen kautta Jippo oli kiltti ja tuli, ihme kyllä ettei tullut monta muutakin koiraa, oli siinä sen verran kova käskytys :D :D Seuraava vastis ennen keppejä olevalle hypylle, siinä oli takana tarjolla kaikenlaista asiaa, putkea ja hyppyä yms. Hienosti toimi, ja taas nollalla maalissa! Aivan mieletön viikonloppu, neljästä radasta kolme nollaa, nyt kyllä ollaan tosiaan liekeissä! Nythän me muuten ollaan tilanteessa, että jos säännöt/vaatimukset SM-kisoihin pysyvät samana, meiltä puuttuu enää yksi aginolla. Ja arvatkaapa, tekikö mieli jäädä kuitenkin sille agiradalle, oltiin sijalla 5. hyppärin jälkeen, ja tuolla oli vielä Pohjolan Valtias-kisa, agirata oltaisiin menty sitten käänteisessä järjestyksessä. Tuolla kisakunnolla olis tehnyt kyllä tosiaan mieli jäädä :D 



Mutta kerrankin järki voitti, alkoi juuri jäähkälenkin jälkeen satamaan, ja päätin että ei hitto nyt enää kyllä kastuta, kun siihen asti päästiin kohtuukuivana. Tosin Fiolla ei, kun se päätti viime töikseen käydä uimassa ojassa. Pönttö-Iita. Saatiin hyvät jäähkät siinä, kun Sannan kanssa käppäiltiin ja koirat saivat juoksennella vapaana. Että jaksavat hyvin olla kotimatkan. Voitettiin siltä eka radalta lahjakortti Ruka pizzeriaan, ja kävin hakemassa sieltä pitsan matkaan. Pyysin kokin leikkaamaan sen slaisseiksi, ja sitten liikenneturvallisesti söin sen ajaessa. Olihan muuten ehkä paras pitsa ikinä! Tosi hyvä pohja, ja makoisat täytteet. Nam! (ei maksettu mainos)

Pakko nyt hehkuttaa superviikonloppua, ja tuota meidän yhteistyötä. Kun muistelee viime vuoden menoa, niin ollaanhan me vuodessa edistytty taidoissa hurjasti. Kaikki viikonlopun radat: Klik. Vaikka välissä oli pennutkin ja pitkä treenitauko siitä syystä. Minä olen oppinut ohjaamaan justiin tätä koiraa, ja kaikista tauoista huolimatta Jipon taidot kasvaneet. Se yhteistyö on nyt loksahtanut tosiaan kohdalleen, ja Timo huomasi viimeksi treeneissä, että me molemmat ollaan paljon terävämpiä ja skarpimpia, kun minä käskytän Jippoa kunnolla. Siitä ne tähän näin-karjunnatkin. Se ei niistä paineistu, vaan saa intoa lisää. Ja ylipäätään hiljaa ohjaus ei tuolle koiralle sovi, joten jatkossakin sitten käskytetään kuin armeijassa :D Sekä tuo Fiolla on kyllä sparrannut Jipon kunnon paremmaksi, ne peuhaa, juoksee, riehuu ihan tolkuttomasti. Jippo on jo niin laihakin, että sille pitää antaa kaksi ruokaa päivässä. Kakatkin on semmosia peukalonpään kokoisia kuulia, käyttää kyllä kaiken ruoan hyväkseen mitä saa. Että kuka haluaa lainaan sparraaja-Fifon? :D Siitä voi olla tämmöinen alla oleva seuraus :) Tiktak!


Kommentit