Agilityn SM-kisat
Vuoden päätapahtuma oli siis vihdoinkin, tosin jo pari viikkoa sitten. Mitään hurjaa loppuvalmistelua sinne ei tehty, Jippo tosiaan aavistuksen rauhallinen taas niiden juoksujen jäljiltä. Mutta silloinhan me niitä nollia tehdään, että sen puoleen ei haitannut ;)
Perjantai:
Ilmosin meidät perjantai-illan agiradalle, syystä että päästään treenaamaan puomia etukäteen. Ja senhän se pomppas, joten pääsin korjaamaan sen sitten. Ja muuten kannatti, eipä sen jälkeen ole puomivirhettä tehnyt, ei tuolla eikä jussin juoksuissa! Ai että mua harmitti, kun sille tuli tällä radalla taas sekä keppi-että puomivirhe. Mutta eipä harmittanut enää sitten, kun näin videon. Jippo liukastuu, ja ei vaan pysty aloittamaan oikein. Keppien jälkeiseen elämään ihan supertyytyväinen! Pystyy lähettämään putkeen ja itse jo menemään ihan eri suuntaan, tässä on sitä rohkeutta millä pitäis aina edetä! Rata sujuu tosi hienosti sinne puomille asti. Korjauksen jälkeen pois radalta. Tuomari Pertti Siimes.
Lauantai:
Lauantaina sitten joukkueradat, me oltiin suoritusvuorossa toisena koirakkona meidän porukasta. Taisi olla joskus 10 aikaan rataantutustuminen. Onneksi, koska lauantaina oli tosi kova helle, 35 plussaa oli kyllä liikaa ainakin minulle. Joukkueradan keppeihin ihan sairaan tyytyväinen! Ne olivat suoraan kohti keinua, välissä about metri. Ei ollut yksi eikä kaksi koiraa, että kepit jätti kesken. Koiralle hankalaa, kun näyttää menevän päin jotain. Ja tämä ollut meille hankalaa, ainakin jos on ihan seinä vastassa. Olin niin yllättynyt, että tuo onnistui, että sekunninsadasosan mietin että apua, mihin sitten!! Onneksi heti älli palasi, ja rata jatkui. Tein tarkoituksella tuolla kaarrokset pidemmän kautta, ettei edellisiltainen lipeäminen toistuisi. Ajatuksena, että joukkueelle parempi hitaampi nolla kuin virhe radalta. En edes yrittänyt saada käännöksiä tiiviiksi. Myös tuo puomia ennen, sekä puomin jälkeen oleva hyppy olivat hankalia. Puomia ennen siksi, kun se oli niin hassussa kulmassa koiralle, että moni luki sen niin, että kääntyivät väärin. Puomin jälkeen siksi, että ilmeisesti hankala hahmottaa, kun takana toimitsijoiden teltta? Aika monta kieltoa tuossa nähtiin. Maalissa siis nollalla! SuperJippo! <3 Meillä olikin sitten joukkueen ainoa nolla, ja VAU:n loppusijoitus 22./69. Yksilösuorituksena meidän sijoitus 42./279. Aika huikea! Niin mahtava tunne tästä päivästä!
Sunnuntai:
Kuvista kiitos Petra Strübing!
Jäljellä se jännittävin päivä, eli yksilö-sm-kisat! Onneksi oltiin taas aamulla vuorossa, ettei tarvinnut koko päivää odottaa oma vuoroaan. Sateinen päivä, viileää.
Meillä on muuten joku ihme karma nyt, ennen joka ikistä lähtöä radalla pitää korjata jotain, tuomarin sihteerit kysyy tuomarilta jotain, tms. Ja siis kun ollaan jo lähtöpaikalla varttumassa omaa vuoroa. On tullut nyt siinäkin aika paljon harjoitusta. Eikä oo tullut vielä kakka housuun, lähinnä rupes jo naurattamaan tuolla Savonlinnassa. Sanoin siinä, että aina, ihan joka kerta näin käy. Tuomari lupas että no te saitte näköjään nollan. Ilmeisesti edellisen koirakon tiedot kirjattiin meille. No, saatiin me nolla sitten tosiaan ;) Ihan sama kävi siis tuolla yksilöhyppärin lähdössä.
No mutta, rata meni tosi sujuvasti, lukuisista ansaesteistä huolimatta. Tässä näkee sen Jipon rauhallisuuden, normisti olis kyllä ehtinyt bongailemaan kaikenlaisia esteitä, eikä vauhti ole sitä mitä yleensä :D Ennen keppejä meinaa kääntyä hypylle, mutta kovalla käskytyksellä kepeille tulee. Ja ihan huikeeta osa 2, nollalla maalissa!!! Joka tarkoitti sitä, että mehän mentiin sm-kisojen finaaliin, jonne pääsi kaikki puhtaan nollan tehneet koirakot.
Mun liikkuminen jo tällä radalla ihan kamalaa, näkyy videollakin, että ei vaan jalka nouse. Sain onneksi fyssarilta jumppaohjeet, sekä kinesioteippauksen tuota reissua varten. Nyt sitten Kimi saa teippailla jatkossa ;)
Iltapäivällä sitten finaalirata, jolle osui meidän kohdalle ihana kaatosade, eikä kumpikaan ollut enää kyllä oikein terässä. Sain itelle vähän raivoa, mutta Jippo kyllä selkeästi jo väsynyt. Puomin kontakti otettiin, ja sen jälkeen vähän vauhtiakin tassuihin, oli jo menossa muurin jälkeen A:lle, mutta sain korjattua kepeille. En vaan pystynyt liikkumaan, en reagoinut tarpeeksi nopeaan tuossa keppien jälkeen sitten, eikä kyllä Jippokaan jaksanut enää ohjaukseen tulla. Ja hylly esteellä 16, että päästiinhän me aika pitkälle tällä finaaliradallakin. Edes joku tulos olisi ollut tietty kiva, että oltaisiin loppulistoille päästy :) Helppo ratana, yllättävän helppo Kermiseltä.
Ylpeä olen meidän suorituksestamme, ekat isot kisat ja kaksi nollaa kolmesta (joukkue-ja yksilökarsinta, en laske tähän sitä perjantain ylimääräistä rataa) vuoden tärkeimmissä kisoissa! Pää pysyi kasassa, eikä iskenyt semmoinen hui-isot-kisat ajatus päähän. Ihan samaa porukkaa siellä on kuin kaikissa muissakin kisoissa, ja samat naamat moikattiin kuin aina :) Mukava tunnelma kisaajien kesken.
Ja onhan meillä nyt sitten ensi vuodelle jo yksi nolla kasassa, JOS ehdittäisiin keräämään nollat suurinpiirtein ennen joulukuussa tapahtuvaa astutusta, niin pennuthan on kuitenkin luovutusiässä jo huhtikuussa, jolloin palautumisaikaa pennuista olisi hyvin ennen kisoja. Tosin, silloin niissä saattaisi käydä kuten viimeksi pentujen jälkeen, oltiin aika eri kartalla silloin :D Mutta sen näkee sitten, miten ne juoksut lopultakin tulevat, ja mitä ehditään saada aikaiseksi ennen niitä. Nyt vaan kisataan, kun on hyvä tatsi radoilla. Puomi on tehotreenissä, luotto koiraan ja sen osaamiseen on kasvanut hurjasti nyt noiden kahden viime viikonlopun jälkeen. Kisakirjastakin on eka sivu täynnä!
Viikonlopun kaikki radat täällä *klik*
Perjantai:
Ilmosin meidät perjantai-illan agiradalle, syystä että päästään treenaamaan puomia etukäteen. Ja senhän se pomppas, joten pääsin korjaamaan sen sitten. Ja muuten kannatti, eipä sen jälkeen ole puomivirhettä tehnyt, ei tuolla eikä jussin juoksuissa! Ai että mua harmitti, kun sille tuli tällä radalla taas sekä keppi-että puomivirhe. Mutta eipä harmittanut enää sitten, kun näin videon. Jippo liukastuu, ja ei vaan pysty aloittamaan oikein. Keppien jälkeiseen elämään ihan supertyytyväinen! Pystyy lähettämään putkeen ja itse jo menemään ihan eri suuntaan, tässä on sitä rohkeutta millä pitäis aina edetä! Rata sujuu tosi hienosti sinne puomille asti. Korjauksen jälkeen pois radalta. Tuomari Pertti Siimes.
Lauantai:
Lauantaina sitten joukkueradat, me oltiin suoritusvuorossa toisena koirakkona meidän porukasta. Taisi olla joskus 10 aikaan rataantutustuminen. Onneksi, koska lauantaina oli tosi kova helle, 35 plussaa oli kyllä liikaa ainakin minulle. Joukkueradan keppeihin ihan sairaan tyytyväinen! Ne olivat suoraan kohti keinua, välissä about metri. Ei ollut yksi eikä kaksi koiraa, että kepit jätti kesken. Koiralle hankalaa, kun näyttää menevän päin jotain. Ja tämä ollut meille hankalaa, ainakin jos on ihan seinä vastassa. Olin niin yllättynyt, että tuo onnistui, että sekunninsadasosan mietin että apua, mihin sitten!! Onneksi heti älli palasi, ja rata jatkui. Tein tarkoituksella tuolla kaarrokset pidemmän kautta, ettei edellisiltainen lipeäminen toistuisi. Ajatuksena, että joukkueelle parempi hitaampi nolla kuin virhe radalta. En edes yrittänyt saada käännöksiä tiiviiksi. Myös tuo puomia ennen, sekä puomin jälkeen oleva hyppy olivat hankalia. Puomia ennen siksi, kun se oli niin hassussa kulmassa koiralle, että moni luki sen niin, että kääntyivät väärin. Puomin jälkeen siksi, että ilmeisesti hankala hahmottaa, kun takana toimitsijoiden teltta? Aika monta kieltoa tuossa nähtiin. Maalissa siis nollalla! SuperJippo! <3 Meillä olikin sitten joukkueen ainoa nolla, ja VAU:n loppusijoitus 22./69. Yksilösuorituksena meidän sijoitus 42./279. Aika huikea! Niin mahtava tunne tästä päivästä!
Sunnuntai:
Kuvista kiitos Petra Strübing!
 |
| Maalihyppy suoraan finaaliiiiiin!!!!! <3 |
Jäljellä se jännittävin päivä, eli yksilö-sm-kisat! Onneksi oltiin taas aamulla vuorossa, ettei tarvinnut koko päivää odottaa oma vuoroaan. Sateinen päivä, viileää.
Meillä on muuten joku ihme karma nyt, ennen joka ikistä lähtöä radalla pitää korjata jotain, tuomarin sihteerit kysyy tuomarilta jotain, tms. Ja siis kun ollaan jo lähtöpaikalla varttumassa omaa vuoroa. On tullut nyt siinäkin aika paljon harjoitusta. Eikä oo tullut vielä kakka housuun, lähinnä rupes jo naurattamaan tuolla Savonlinnassa. Sanoin siinä, että aina, ihan joka kerta näin käy. Tuomari lupas että no te saitte näköjään nollan. Ilmeisesti edellisen koirakon tiedot kirjattiin meille. No, saatiin me nolla sitten tosiaan ;) Ihan sama kävi siis tuolla yksilöhyppärin lähdössä.
No mutta, rata meni tosi sujuvasti, lukuisista ansaesteistä huolimatta. Tässä näkee sen Jipon rauhallisuuden, normisti olis kyllä ehtinyt bongailemaan kaikenlaisia esteitä, eikä vauhti ole sitä mitä yleensä :D Ennen keppejä meinaa kääntyä hypylle, mutta kovalla käskytyksellä kepeille tulee. Ja ihan huikeeta osa 2, nollalla maalissa!!! Joka tarkoitti sitä, että mehän mentiin sm-kisojen finaaliin, jonne pääsi kaikki puhtaan nollan tehneet koirakot.
Mun liikkuminen jo tällä radalla ihan kamalaa, näkyy videollakin, että ei vaan jalka nouse. Sain onneksi fyssarilta jumppaohjeet, sekä kinesioteippauksen tuota reissua varten. Nyt sitten Kimi saa teippailla jatkossa ;)
Iltapäivällä sitten finaalirata, jolle osui meidän kohdalle ihana kaatosade, eikä kumpikaan ollut enää kyllä oikein terässä. Sain itelle vähän raivoa, mutta Jippo kyllä selkeästi jo väsynyt. Puomin kontakti otettiin, ja sen jälkeen vähän vauhtiakin tassuihin, oli jo menossa muurin jälkeen A:lle, mutta sain korjattua kepeille. En vaan pystynyt liikkumaan, en reagoinut tarpeeksi nopeaan tuossa keppien jälkeen sitten, eikä kyllä Jippokaan jaksanut enää ohjaukseen tulla. Ja hylly esteellä 16, että päästiinhän me aika pitkälle tällä finaaliradallakin. Edes joku tulos olisi ollut tietty kiva, että oltaisiin loppulistoille päästy :) Helppo ratana, yllättävän helppo Kermiseltä.
Ylpeä olen meidän suorituksestamme, ekat isot kisat ja kaksi nollaa kolmesta (joukkue-ja yksilökarsinta, en laske tähän sitä perjantain ylimääräistä rataa) vuoden tärkeimmissä kisoissa! Pää pysyi kasassa, eikä iskenyt semmoinen hui-isot-kisat ajatus päähän. Ihan samaa porukkaa siellä on kuin kaikissa muissakin kisoissa, ja samat naamat moikattiin kuin aina :) Mukava tunnelma kisaajien kesken.
Ja onhan meillä nyt sitten ensi vuodelle jo yksi nolla kasassa, JOS ehdittäisiin keräämään nollat suurinpiirtein ennen joulukuussa tapahtuvaa astutusta, niin pennuthan on kuitenkin luovutusiässä jo huhtikuussa, jolloin palautumisaikaa pennuista olisi hyvin ennen kisoja. Tosin, silloin niissä saattaisi käydä kuten viimeksi pentujen jälkeen, oltiin aika eri kartalla silloin :D Mutta sen näkee sitten, miten ne juoksut lopultakin tulevat, ja mitä ehditään saada aikaiseksi ennen niitä. Nyt vaan kisataan, kun on hyvä tatsi radoilla. Puomi on tehotreenissä, luotto koiraan ja sen osaamiseen on kasvanut hurjasti nyt noiden kahden viime viikonlopun jälkeen. Kisakirjastakin on eka sivu täynnä!
Viikonlopun kaikki radat täällä *klik*
Kommentit