Tampere KV ja pentukuulumisia
Ajattelin eilen mennä turistiksi Tampereelle kv-näyttelyyn, sinne kun oli ilmoitettu peräti 31 koiraa, ja Milon ensiesiintyminen piti päästä näkemään. No sitten tuossa viikolla natsi-Tiina ilmoitti, että Karo ei kyllä osaa Ransua kehään viedä, joten sinä sitten viet sen. No jaaha, viedään sitten :D (tuo natsi-Tiina on kaikella rakkaudella ilmaistu, hän on meidän porukan järjestyksenpitäjä. Koirille ja ihmisille :D) Mä voin kuvitella sen tilanteen, kun Karo pihassaan oli Ransua vienyt, Tiina katsellut siinä arvostelevasti että: Joo-o, joo-o. Ihan hyvä, mutta ei tosta nyt kuule tule mitään. Näin hän oli siis Karolle sanonut :D Ai jestas tätä porukkaa.
No, siis Milo oli ihan ensimmäinen kehässä, tuomarina Hans van de Berg. Ai miten kauniisti Sanna vei Miloa, ja ihan ekaa kertaa oikeassa näyttelyssä. Enkä muistanut että tämä tuomari nostattaa pöydälle, joten eihän Sanna edes ymmärtänyt semmoista treenata. Muttei se paljon haitannut, poitsu vaan seisoo vakaasti siinä, nuuskuttelee tuomarin kättä että missä mun namit? Ei hae yhtään turvaa Sannasta, melkoisen itsevarma poika. Ja hienosti esiintyi häntä pystyssä kehässä reippaana <3 Ja ihan paras juttu oli se, kun annoin Sannalle partapyyhkeen, menin viemään sitä käsi ojossa hänelle, niin Milo luuli että nyt leikitään! Tarttui siihen pyyhkeeseen kiinni, ja siitä sitten taisteltiin, ei yhtään paineistunut kun tönin sitä samalla, eikä kyllä laskenut irti. Hyvä ote ja annoin sen sitten lopulta voittaa, ennenkuin pyyhe repesi kokonaan :D Nämä on niitä asioita, mistä tämä kasvattaja tulee ihan hullun iloiseksi!
Ja kattokaa nyt tuota päätä <3 Kuikelohan se on, mutta niin se oli Jeccukin vuosikkaana. Ja saa ollakin, nuori uros. Ei nyt ehkä minun mielestä H:n arvoinen, mutta sillä Hans laittoi pojan kotiin kasvamaan.
Ja arvostelu, mitään muutahan tuossa ei ole vikaa kuin että Hansin mielestä liian pitkä kroppa. Eikä tuo kovin pitkä kyllä edes ole, Hans vaan pitää tuommosista melkein neliöistä kuten Jeccu. Kaiken muun korjaa aika. Kehuja päästä, silmistä, hyvä korvien "kanto", hyvä turkki ikäisekseen, aktiivinen liikkuja, mutta tarvitsee liikkeeseen lisää voimaa vielä. "Substanssia" (massaa) pitää saada kroppaan lisää, ja rinnan levetä. Nojuu, eiköhän sitä massaa tuohon kroppaan tule iän myötä :D Kakru mikä kakru, mutta hieno kevytluustoinen koira siitä on kasvamassa!
Ja sitten Ransun kanssa kehään, mikä mua itseäkin vähän jännitti, kun en sen kanssa koskaan ole mitään tehnyt. Hyvin se kyllä lähti mun kanssa menemään, vähän se tuntui erilaiselta siellä hihnan päässä kuin Jeccu tai Jippo. Ei niin -lentoon lähdössä-olevalta :D
No, kehään siis ja valioissa oli 7 urosta ja me oltiin kolmantena arvosteluvuorossa. Huomasin jo siinä kun seistiin kaikki rivissä, että Hans jäi katsomaan Ransua pitkäksi aikaa. Pöydällä Ransukin oli tosi hienosti, ei mitään käsitystä tästäkään miten se siinä olis, mutta onhan Ransu paljon näyttelyissä aikoinaan käynyt. Melkolailla kaksi vuotta aiemmasta näyttelystä, joten olihan siitä tietysti aikaa, ja händlerinä aivan eri ihminen.
Parhaani mukaan siellä kirmailin, mistä olin iloinen, oli se, ettei Ransu kertaakaan jäänyt nuuhkimaan maata, esiintyi tuolleen kauniisti pää ja häntä ryhdikkäänä. Ja kyllä se Hans juoksuttikin! Ensin kaikkia seitsemää, tietenkin omat juoksutukset, sitten taas kaikki juostiin kun oli arvosteltu koko porukka. Sitten valittiin neljä jatkoon, ja taas juostiin, mentiin eestaaskin yksitellen. Nille oli sitten valioiden ykkönen ja Ransu toinen! :O Mä olin ihan äimän käkenä, menipä loistavasti! Onhan Ransu hänellä tosiaan joskus kolme vuotta sitten käynyt ja oli ROP, mutta silloin ei ollut noin montaa koiraa. No eihän siinä, sitten taas juoksemaan PU-kehää. Valioista kolme sai SA:n, joten vain ne sekä nuorten luokan uros tuli tähän. Juoksenneltiin, taa se eestaaskin vielä Nillen kanssa. Että hyvin tarkkaan Hans kyllä valikoi, ja katsoi koirat moneen kertaan läpi. Arvostan. Nille sitten voitti urokset, ja oli lopulta ROP. Se onkin kyllä nätti ja ihanaluonteinen koira, tykkään kovasti!
Olipa hieno homma, ei mennyt ihan pipariksi tuo puskista kehään meno. Vois väittää että aika superisti :D Mikäs siinä, helppohan se on hyvää koiraa viedä. Karo jo osti samanlaisen hihnan ja pannan, mitkä toin Jecun tarvikkeista kotoa mukanani, joten eiköhän Ransua tulla taas enemmänkin kehissä näkemään ;)
Sitten pentukuulumisiin:
Olen tuota luustokuvausta nyt pennuille suunnitellut, ja porukassa kun se on aina halvempaa, niin järkkäsin Kaisun vinkistä Klaukkalan Taikatassuun kakaroille luustokuvausillan. Ja enempää ei voisi taas kasvattaja olla onnellinen: ihan jokainen meinaa koiransa kuvauttaa! Aikamoista, kuitenkin 7 pennun pentue sentään. Yksi ei pääse kylläkään heinäkuussa, ajankohta ei sovi, mutta sitten myöhemmin syksyllä se viimeinenkin kuvataan. Lokakuussa on sitten silmätarkki tiedossa myös. Olen niin kiitollinen tästä kaikille kasvattien omistajille! Hyvä te! :)
Kuvassa Reino metsässä tänä aamuna, komea ukkeli :)
Toukokuussa meillä on taas Pomppaloikka-päivä vuoden ikäisten pentujen kera, tätäkin ilolla odotan, koko poppoo koossa jälleen! Kuvasaastetta tiedossa runsain mitoin.
Ja sitten ne toiseksi jännittävimmät jutut, Jippo aloitti juoksunsa eilen, tällä kertaa kaksi viikkoa etuajassa. Laitoin Annikalle viestiä, että ei sitten varaile mitään Thaimaan matkoja tms. JOS se nyt pitää sen normivälin seuraavaksi, niin siinähän käy hyvässä (?) lykyssä niin, että ollaan joulun ja uudenvuoden välissä astutusreissulla. Mutta näillä näkymin se olisi sitten jokatapauksessa joulukuussa, jos aikaistaa niinkuin nyt, että puoli vuotta oli väliä. Eli synnytys olisi helmikuussa, joten meikäläisen kesäloma on melko aikaisin seuraavana vuonna :D No, täytyy järkätä jotain vapaita sitten kesälle, että saa vähän lomaa pidettyä.
Osbourne oli käynyt nyt siinä BPH-testissä, eikä ollenkaan hullummin tuloksin. "BPH i Håkanstorp idag. Full pott på trygg, ingen aggressivitet, ingen rädsla. Osbourne lägger inte mer energi än vad som krävs och har en enastående attityd genom hela testet. Han har självförtroende och är mycket rationell." Eli vapaasti suomennettuna: "Täysi potti varmuudesta, ei aggressioita, ei pelkoja. Osbourne ei käytä energiaa (asioita kohtaan) enemmän kuin tarvitsee, ja hänellä on erinomainen asenne koko testin ajan. Hänellä on itseluottamusta, ja hän on hyvin järkevä."
Annika ei ollut ottanut tuohon testiin laukauksia, mistä tietenkin kysyin että miksi? Niin hän sanoi, että ei sitä tarvinnut, Osbourne on jälkivalio, joten kuullut laukauksia usein. Eikä siis reagoi niihin. Noniin, tyhmä minä. Kyllähän mä sen tiesin että se on jälkivalio, mutta eipä tuo laukausten osuus tullut mieleen. Valitettavasti ei ollut saanut ketään tuota testiä videoimaan, puhelimella oli pikkunen video, siitä kohtaa missä ihminen kaavussa lähestyy koirakkoa. Eli lähtee tulemaan jonkun rakennuksen takaa, kävelee kohti, pysähtyy ja taputtaa käsiään. Tämä toistetaan monesti. Vähän vastaava kuin mh-kuvauksen haamut, tässä on vain yksi tyyppi. Osbourne siinä alussa katselee tulijaa, ja lopulta sitten kyllästyy, ja alkaa haistelemaan maata, ja katsoo välillä Annikaa, että tehtäiskös tässä nyt jotain? Hyvin rauhallisesti käyttäytyy siis, ja sitten on pätkä siitä kun tyyppi on tullut lähelle, niin Osbourne käy nousemassa päin sitä kaapupäällistä ihmistä häntä heiluen. Kyselemässä että kuka sä oot, saisko rapsuja? Eli tykkään kyllä ihan kaikesta mitä saan tuosta ukosta kuulla, odotan kyllä tosiaan näitä seuraaviakin pentuja, että minkäluonteista populaa sieltä syntyy!
Ainiin, ja jos joku tuntee pakottavaa tarvetta saada kiltin, kaikkien kanssa toimeentulevan schapenartun hoitoon 18.5. to-illasta 22.5. ma-aamuun, niin nyt olisi supermahtava mahdollisuus siihen! Jippo menee viikoksi Marikalle, ja sitten viikoksi Reijalle, mutta kun he molemmat ovat paimennusleirillä viikonlopun, niin siihen väliin tarttis hoitopaikan!? Help? Ja jee, saan likat taas itelle vähäksi aikaa :)
No, siis Milo oli ihan ensimmäinen kehässä, tuomarina Hans van de Berg. Ai miten kauniisti Sanna vei Miloa, ja ihan ekaa kertaa oikeassa näyttelyssä. Enkä muistanut että tämä tuomari nostattaa pöydälle, joten eihän Sanna edes ymmärtänyt semmoista treenata. Muttei se paljon haitannut, poitsu vaan seisoo vakaasti siinä, nuuskuttelee tuomarin kättä että missä mun namit? Ei hae yhtään turvaa Sannasta, melkoisen itsevarma poika. Ja hienosti esiintyi häntä pystyssä kehässä reippaana <3 Ja ihan paras juttu oli se, kun annoin Sannalle partapyyhkeen, menin viemään sitä käsi ojossa hänelle, niin Milo luuli että nyt leikitään! Tarttui siihen pyyhkeeseen kiinni, ja siitä sitten taisteltiin, ei yhtään paineistunut kun tönin sitä samalla, eikä kyllä laskenut irti. Hyvä ote ja annoin sen sitten lopulta voittaa, ennenkuin pyyhe repesi kokonaan :D Nämä on niitä asioita, mistä tämä kasvattaja tulee ihan hullun iloiseksi!
Ja kattokaa nyt tuota päätä <3 Kuikelohan se on, mutta niin se oli Jeccukin vuosikkaana. Ja saa ollakin, nuori uros. Ei nyt ehkä minun mielestä H:n arvoinen, mutta sillä Hans laittoi pojan kotiin kasvamaan.
Ja arvostelu, mitään muutahan tuossa ei ole vikaa kuin että Hansin mielestä liian pitkä kroppa. Eikä tuo kovin pitkä kyllä edes ole, Hans vaan pitää tuommosista melkein neliöistä kuten Jeccu. Kaiken muun korjaa aika. Kehuja päästä, silmistä, hyvä korvien "kanto", hyvä turkki ikäisekseen, aktiivinen liikkuja, mutta tarvitsee liikkeeseen lisää voimaa vielä. "Substanssia" (massaa) pitää saada kroppaan lisää, ja rinnan levetä. Nojuu, eiköhän sitä massaa tuohon kroppaan tule iän myötä :D Kakru mikä kakru, mutta hieno kevytluustoinen koira siitä on kasvamassa!
Ja sitten Ransun kanssa kehään, mikä mua itseäkin vähän jännitti, kun en sen kanssa koskaan ole mitään tehnyt. Hyvin se kyllä lähti mun kanssa menemään, vähän se tuntui erilaiselta siellä hihnan päässä kuin Jeccu tai Jippo. Ei niin -lentoon lähdössä-olevalta :D
No, kehään siis ja valioissa oli 7 urosta ja me oltiin kolmantena arvosteluvuorossa. Huomasin jo siinä kun seistiin kaikki rivissä, että Hans jäi katsomaan Ransua pitkäksi aikaa. Pöydällä Ransukin oli tosi hienosti, ei mitään käsitystä tästäkään miten se siinä olis, mutta onhan Ransu paljon näyttelyissä aikoinaan käynyt. Melkolailla kaksi vuotta aiemmasta näyttelystä, joten olihan siitä tietysti aikaa, ja händlerinä aivan eri ihminen.
Parhaani mukaan siellä kirmailin, mistä olin iloinen, oli se, ettei Ransu kertaakaan jäänyt nuuhkimaan maata, esiintyi tuolleen kauniisti pää ja häntä ryhdikkäänä. Ja kyllä se Hans juoksuttikin! Ensin kaikkia seitsemää, tietenkin omat juoksutukset, sitten taas kaikki juostiin kun oli arvosteltu koko porukka. Sitten valittiin neljä jatkoon, ja taas juostiin, mentiin eestaaskin yksitellen. Nille oli sitten valioiden ykkönen ja Ransu toinen! :O Mä olin ihan äimän käkenä, menipä loistavasti! Onhan Ransu hänellä tosiaan joskus kolme vuotta sitten käynyt ja oli ROP, mutta silloin ei ollut noin montaa koiraa. No eihän siinä, sitten taas juoksemaan PU-kehää. Valioista kolme sai SA:n, joten vain ne sekä nuorten luokan uros tuli tähän. Juoksenneltiin, taa se eestaaskin vielä Nillen kanssa. Että hyvin tarkkaan Hans kyllä valikoi, ja katsoi koirat moneen kertaan läpi. Arvostan. Nille sitten voitti urokset, ja oli lopulta ROP. Se onkin kyllä nätti ja ihanaluonteinen koira, tykkään kovasti!
 |
| onnelliset ihmiset koirien kera :D |
 | |
| tätä kuvaa katsoin, ja mietin että kuka toi blondi nainen on? :D |
 |
| Ransun hieno arvostelu. |
Sitten pentukuulumisiin:
Olen tuota luustokuvausta nyt pennuille suunnitellut, ja porukassa kun se on aina halvempaa, niin järkkäsin Kaisun vinkistä Klaukkalan Taikatassuun kakaroille luustokuvausillan. Ja enempää ei voisi taas kasvattaja olla onnellinen: ihan jokainen meinaa koiransa kuvauttaa! Aikamoista, kuitenkin 7 pennun pentue sentään. Yksi ei pääse kylläkään heinäkuussa, ajankohta ei sovi, mutta sitten myöhemmin syksyllä se viimeinenkin kuvataan. Lokakuussa on sitten silmätarkki tiedossa myös. Olen niin kiitollinen tästä kaikille kasvattien omistajille! Hyvä te! :)
Kuvassa Reino metsässä tänä aamuna, komea ukkeli :)
Toukokuussa meillä on taas Pomppaloikka-päivä vuoden ikäisten pentujen kera, tätäkin ilolla odotan, koko poppoo koossa jälleen! Kuvasaastetta tiedossa runsain mitoin.
Ja sitten ne toiseksi jännittävimmät jutut, Jippo aloitti juoksunsa eilen, tällä kertaa kaksi viikkoa etuajassa. Laitoin Annikalle viestiä, että ei sitten varaile mitään Thaimaan matkoja tms. JOS se nyt pitää sen normivälin seuraavaksi, niin siinähän käy hyvässä (?) lykyssä niin, että ollaan joulun ja uudenvuoden välissä astutusreissulla. Mutta näillä näkymin se olisi sitten jokatapauksessa joulukuussa, jos aikaistaa niinkuin nyt, että puoli vuotta oli väliä. Eli synnytys olisi helmikuussa, joten meikäläisen kesäloma on melko aikaisin seuraavana vuonna :D No, täytyy järkätä jotain vapaita sitten kesälle, että saa vähän lomaa pidettyä.
Osbourne oli käynyt nyt siinä BPH-testissä, eikä ollenkaan hullummin tuloksin. "BPH i Håkanstorp idag. Full pott på trygg, ingen aggressivitet, ingen rädsla. Osbourne lägger inte mer energi än vad som krävs och har en enastående attityd genom hela testet. Han har självförtroende och är mycket rationell." Eli vapaasti suomennettuna: "Täysi potti varmuudesta, ei aggressioita, ei pelkoja. Osbourne ei käytä energiaa (asioita kohtaan) enemmän kuin tarvitsee, ja hänellä on erinomainen asenne koko testin ajan. Hänellä on itseluottamusta, ja hän on hyvin järkevä."
Annika ei ollut ottanut tuohon testiin laukauksia, mistä tietenkin kysyin että miksi? Niin hän sanoi, että ei sitä tarvinnut, Osbourne on jälkivalio, joten kuullut laukauksia usein. Eikä siis reagoi niihin. Noniin, tyhmä minä. Kyllähän mä sen tiesin että se on jälkivalio, mutta eipä tuo laukausten osuus tullut mieleen. Valitettavasti ei ollut saanut ketään tuota testiä videoimaan, puhelimella oli pikkunen video, siitä kohtaa missä ihminen kaavussa lähestyy koirakkoa. Eli lähtee tulemaan jonkun rakennuksen takaa, kävelee kohti, pysähtyy ja taputtaa käsiään. Tämä toistetaan monesti. Vähän vastaava kuin mh-kuvauksen haamut, tässä on vain yksi tyyppi. Osbourne siinä alussa katselee tulijaa, ja lopulta sitten kyllästyy, ja alkaa haistelemaan maata, ja katsoo välillä Annikaa, että tehtäiskös tässä nyt jotain? Hyvin rauhallisesti käyttäytyy siis, ja sitten on pätkä siitä kun tyyppi on tullut lähelle, niin Osbourne käy nousemassa päin sitä kaapupäällistä ihmistä häntä heiluen. Kyselemässä että kuka sä oot, saisko rapsuja? Eli tykkään kyllä ihan kaikesta mitä saan tuosta ukosta kuulla, odotan kyllä tosiaan näitä seuraaviakin pentuja, että minkäluonteista populaa sieltä syntyy!
Ainiin, ja jos joku tuntee pakottavaa tarvetta saada kiltin, kaikkien kanssa toimeentulevan schapenartun hoitoon 18.5. to-illasta 22.5. ma-aamuun, niin nyt olisi supermahtava mahdollisuus siihen! Jippo menee viikoksi Marikalle, ja sitten viikoksi Reijalle, mutta kun he molemmat ovat paimennusleirillä viikonlopun, niin siihen väliin tarttis hoitopaikan!? Help? Ja jee, saan likat taas itelle vähäksi aikaa :)
Kommentit