Toivoa on!
Ihanaa, johan näitä Timon treenejä odotettiinkin. Viime torstaina taas alettiin, ja jokatoinen viikko tästedes toukokuun puoleenväliin asti saadaan näistä nauttia. Onneksi muuten ilmoittauduin heti molemmille kursseille, tuttu joka on ollut myös aina näillä samoilla tunneilla, ei uskaltanut vielä sinne myöhemmälle ilmota, ja jäikin sitten ilman paikkaa :O Ei ihme, on se sen verran hyvä koutsi tuo Timo!
Eli ylläolevaa rataa mentiin, päästiin taas harrastamaan leijeröintiä. Jippo siis ykkösen taa, heitto putkeen ja itse suorinta tietä nelosestettä ohjaamaan. Ja ai miten kauniisti Jippo juoksee täysiä puomin, ja ottaa kontaktin. Ei kyllä sitten kisoissa tuosta suorituksesta tietoakaan, ja ei varmaan ainakaan ohjaajan vika?? ;) No mutta, siitä sitten jatkossa kutoselle huono ohjaus ja Jippo keinulla. Tottakai. Linjat kuntoon! Tuohon 9-10 kohtaan oli parikin vaihtoehtoa, siinä taas niin mukavasti putkenpäitä tarjolla, niitä vääriä sellaisia. Kun tuo kutosen-seiskan linja oli oikein, niin päätin kokeilla tuohon ihan vaan rytmitystä, Jippo aika hyvin mun liikkeeseen kuitenkin reagoi. Tai lähinnä pysähtymiseen. Ennen ysiä, pikkunen rytminmuutos, kääntö ja kaskummaa, kun se koira oli oikeassa putkessa ihan itestään. Enpä tähän uskonut ennen treeniä, rataantutustumisessa tuskailin tota kohtaa. Varsinkin kun se oli oikeasti todella ahdas kun sitä kentältä katseli. Timo taas mulle naureskeli, että niin, mitäs mä taas sanoin sulle. Yes sir. Oikeessahan se Timo oli, taas kerran.
10-putkesta ulos tullessa kunnon haltuunotto, muuten nappasi tuon 14-hypyn. Merkki putken suulle, ja kun ei siinä jatkoon sinänsä kiire ollut niin kunnolla mukaan. Kahdelletoista irrotus, hirveetä juoksua tekemään 15:sta valssi ja 16 hyppy kääntö putkeen. Tässä tuli sitten mun mielestä radan mielenkiintoisin kohta, koska halusin leijeröidä kepit, tämmöinen kohta meillä oli niissä yksissä kisoissa, eikä onnistunut noille kepeille kääntö. Tai onnistui mutta keppien jatko ei. No ekallahan se kaahas jo melkein puomille, ennen kuin sain pikkusen karjumalla kepeille. Itte tässä ihan myöhässä, Timo sanoi että hän näkee jo Jipon ennen kuin sä sanot mitään. Eli lähetys putkeen ja heti kutsu että tietää mihin pitää tulla. Huvitti muuten tämäkin, tehtiin tätä kohtaa "muutama" kerta, eikä Jippo missään vaiheessa alkanut ennakoimaan tuota kääntymistä. Aina vaan suoraan puomille kuola suupielestä valuen :D Ihme pimu. Mutta joo, kun sain kääntymään tiukasti, niin Timo näki missä mun ohjauksessa oli vika, ettei jatko onnistunut. En nyt tiedä oliko sama virhe kuin kisoissa oli, mutta nytpä tiiän miten se ainakin onnistuu tuo ohjaus. Ihan paras sen illan oppi!
Jatkossa sitten keppien päähän valssi, lähetys vaan putkeen 19 yli, 22 kaukana valssi, siis jossain tuossa 23 esteen hujakoilla, siihen saksalainen ja 25 niisto. Se oli huono tuohon, kun me ei A:lle pysähdytä, joten siihenkin saksalainen. Tuon suoran päässä näki hyvin sitten, miten rintamasuunta mulla vaikuttaa, jos käänsin liikaa niin Jippo meni jo 29 putkeen tuolla päässä. Tuo ei niin vedä tuo 28 putken pää, kun näyttää ihan eri suuntaan, eli lähinnä pimeä putkikulma tuli siihen. Ja vielä puomin alla, niin ei sitä niin hahmotakaan. Koko illan ollut sama homma, Timosta oli jännä huomata miten se vaikuttaakaan koiriin tuommonen kohta. Mutta joo, tuohon sitten lopetettiinkin, kun keppihommelia treenattiin pisin aika. Ihan hitsin hyvät treenit kyllä taas!
Lauantaina sitten päästiin vetämään koko radan treeniä omalla hallilla, me kerran kuussa rakennetaan kisarata, jota pääsee sitten harkkaamaan. On kyllä ihan loistava homma! Otettiin nyt Petteri Kermisen rata joka vähän aikaa sitten oli Tampereella. Kuvasta poiketen laitettiin puomi esteeksi 4, ja jätettiin rengas pois tietty että se mahtui.
Hassu juttu, miten sitä tulee ihan erilainen tunnekin lähteä radalle, kun siinä pari kaveria roikkuu aidalla kattomassa, ja ollaan muka niinku kisoissa. Pitäis kaivaa vielä pillikin aina muutes noihin treeneihin jostain! No, muistin treenata lähdössä pysymistä (karkas ilman lupaa ekaks kun tarkotuksella otin pari juoksuaskelta). Hyvin pysyi sitten jatkossa, vaikka härnäsinkin. Eli kakkoselle niisto, taas putki-puomierottelua päästiin kokeilemaan, ja eihän se toiminut kun en tehnyt niin kuin piti. Tai tein, mutta liian vahvasti. Joten meni putkeen. Alkuun uudestaan. Menin siis itse puomin oikeaa puolta, eli kuvasta katsottuna "alapuolta". Toka kerralla osasin kii-kiin oikein, ja oi miten kaunis 2 on 2 off taas puomille siinä. Jäi odottamaan palkkaa, joten vapautus tuli vähän yllärinä siinä. Tuon väärän putkenpään ohitus ei oikeestaan ollut mikään ihmeellisyys, siitä se vaan sujui omalla painollaan :D Keinun jätin taas tarkoituksella tekemään, juoksin vaan täysiä eteenpäin. Putkesta 10 aavistus odotusta (koska itsehän ei tuossa tartte liikkua mihinkään, kun koira on putkessa kiertämässä), kiihdytys yhdessä, heitto esteelle 12, jäin siis itse johonkin A:n puoliväliin ja juoksin jo täysiä tekemään valssia esteelle 15, ja siinä kiltti koira kääntyi ohjaukseen, mikä oli kyllä töks töks huolimatta hyvästä etumatkasta, jos olis ollut maksikoira niin jaloille olis taas tullut.... Siitä sitten kepeille, tulin itse loppuun tuota radan "sisäpuolta". Hyvin kesti kepeillä, vaikka meni vinosti minusta poispäin seinää kohti, juoksin tuosta 18-19 välistä sitten loppuun. Mikälie persjättö siinä välissä. Joten nollalla maalissa, eli ei huono veto.
Treenattiin lisäksi sitten tuota puomia niin, että menin myös toista puolta, ja hienosti onnistui myös siltä puolelta. Pysähtyi taas puomille vaikken edellisellä palkannut, nyt sitten tietty palkkasin. Muutama kerta sitä puomitreeniä. Tätä me nimenomaan tarvitaan! Sitten sitä tökstöks kohtaa toisella tavalla, persjätöllä en ehtinyt millään, väärässä päässä putkea niin että vilahti. Vekkaamalla ennen 15:stä kääntyi loistavasti, käänti ekalla yrityksellä niinkin hyvin tuo että kääntyi ihan kepeille asti. Sitten hiottiin sopivaa käännön määrää pari kertaa, ja tämä ehdottomasti parempi, ei sotkeuduta toistemme kinttuihin ja tassuihin, kunhan osaa kääntää sopivasti. Huomasin taas vaihteeksi, että sille kyllä riittää aika hienovarainen rintamasuunnan muutos, kunhan se nyt vaan tulee ajoissa. Ei tartte yliohjata niin kuin Cassua. Loppua myös niin, että menin keppien toista puolta, ja vaan lähetin hakemaan hypyt. Onnistui hyvin niinkin. Loppusuoraa myös tuossa, se olis kanssa semmoinen asia, että haluan sen kiihdyttävän täysiä sinne maaliin. Mutta työn alla vielä. Meneehän se, muttei niin kuin haluaisin.
Tuli muuten mieleen semmoinen juttu, että aikoinaan Tessa veti meille treenejä, ja sanoi ehkä noin tuhat kertaa mun huitovista käsistä. (ja alkuun aika moni muukin, suunniteltiin jopa niiden sitomista muhun kiinni) Oltiinpa tässä joku viikko sitten Virpi Kosken treenissä ja hän sanoi että: Sä et kyllä käsillä huidokaan yhtään. Eli ha! Semmonen kuutisen vuotta siihen sitten vissiin meni että tuokin oppi on iskenyt tajuntaan. Toivoa on siis mullakin vielä!
Eli ylläolevaa rataa mentiin, päästiin taas harrastamaan leijeröintiä. Jippo siis ykkösen taa, heitto putkeen ja itse suorinta tietä nelosestettä ohjaamaan. Ja ai miten kauniisti Jippo juoksee täysiä puomin, ja ottaa kontaktin. Ei kyllä sitten kisoissa tuosta suorituksesta tietoakaan, ja ei varmaan ainakaan ohjaajan vika?? ;) No mutta, siitä sitten jatkossa kutoselle huono ohjaus ja Jippo keinulla. Tottakai. Linjat kuntoon! Tuohon 9-10 kohtaan oli parikin vaihtoehtoa, siinä taas niin mukavasti putkenpäitä tarjolla, niitä vääriä sellaisia. Kun tuo kutosen-seiskan linja oli oikein, niin päätin kokeilla tuohon ihan vaan rytmitystä, Jippo aika hyvin mun liikkeeseen kuitenkin reagoi. Tai lähinnä pysähtymiseen. Ennen ysiä, pikkunen rytminmuutos, kääntö ja kaskummaa, kun se koira oli oikeassa putkessa ihan itestään. Enpä tähän uskonut ennen treeniä, rataantutustumisessa tuskailin tota kohtaa. Varsinkin kun se oli oikeasti todella ahdas kun sitä kentältä katseli. Timo taas mulle naureskeli, että niin, mitäs mä taas sanoin sulle. Yes sir. Oikeessahan se Timo oli, taas kerran.
10-putkesta ulos tullessa kunnon haltuunotto, muuten nappasi tuon 14-hypyn. Merkki putken suulle, ja kun ei siinä jatkoon sinänsä kiire ollut niin kunnolla mukaan. Kahdelletoista irrotus, hirveetä juoksua tekemään 15:sta valssi ja 16 hyppy kääntö putkeen. Tässä tuli sitten mun mielestä radan mielenkiintoisin kohta, koska halusin leijeröidä kepit, tämmöinen kohta meillä oli niissä yksissä kisoissa, eikä onnistunut noille kepeille kääntö. Tai onnistui mutta keppien jatko ei. No ekallahan se kaahas jo melkein puomille, ennen kuin sain pikkusen karjumalla kepeille. Itte tässä ihan myöhässä, Timo sanoi että hän näkee jo Jipon ennen kuin sä sanot mitään. Eli lähetys putkeen ja heti kutsu että tietää mihin pitää tulla. Huvitti muuten tämäkin, tehtiin tätä kohtaa "muutama" kerta, eikä Jippo missään vaiheessa alkanut ennakoimaan tuota kääntymistä. Aina vaan suoraan puomille kuola suupielestä valuen :D Ihme pimu. Mutta joo, kun sain kääntymään tiukasti, niin Timo näki missä mun ohjauksessa oli vika, ettei jatko onnistunut. En nyt tiedä oliko sama virhe kuin kisoissa oli, mutta nytpä tiiän miten se ainakin onnistuu tuo ohjaus. Ihan paras sen illan oppi!
Jatkossa sitten keppien päähän valssi, lähetys vaan putkeen 19 yli, 22 kaukana valssi, siis jossain tuossa 23 esteen hujakoilla, siihen saksalainen ja 25 niisto. Se oli huono tuohon, kun me ei A:lle pysähdytä, joten siihenkin saksalainen. Tuon suoran päässä näki hyvin sitten, miten rintamasuunta mulla vaikuttaa, jos käänsin liikaa niin Jippo meni jo 29 putkeen tuolla päässä. Tuo ei niin vedä tuo 28 putken pää, kun näyttää ihan eri suuntaan, eli lähinnä pimeä putkikulma tuli siihen. Ja vielä puomin alla, niin ei sitä niin hahmotakaan. Koko illan ollut sama homma, Timosta oli jännä huomata miten se vaikuttaakaan koiriin tuommonen kohta. Mutta joo, tuohon sitten lopetettiinkin, kun keppihommelia treenattiin pisin aika. Ihan hitsin hyvät treenit kyllä taas!
Lauantaina sitten päästiin vetämään koko radan treeniä omalla hallilla, me kerran kuussa rakennetaan kisarata, jota pääsee sitten harkkaamaan. On kyllä ihan loistava homma! Otettiin nyt Petteri Kermisen rata joka vähän aikaa sitten oli Tampereella. Kuvasta poiketen laitettiin puomi esteeksi 4, ja jätettiin rengas pois tietty että se mahtui.
Hassu juttu, miten sitä tulee ihan erilainen tunnekin lähteä radalle, kun siinä pari kaveria roikkuu aidalla kattomassa, ja ollaan muka niinku kisoissa. Pitäis kaivaa vielä pillikin aina muutes noihin treeneihin jostain! No, muistin treenata lähdössä pysymistä (karkas ilman lupaa ekaks kun tarkotuksella otin pari juoksuaskelta). Hyvin pysyi sitten jatkossa, vaikka härnäsinkin. Eli kakkoselle niisto, taas putki-puomierottelua päästiin kokeilemaan, ja eihän se toiminut kun en tehnyt niin kuin piti. Tai tein, mutta liian vahvasti. Joten meni putkeen. Alkuun uudestaan. Menin siis itse puomin oikeaa puolta, eli kuvasta katsottuna "alapuolta". Toka kerralla osasin kii-kiin oikein, ja oi miten kaunis 2 on 2 off taas puomille siinä. Jäi odottamaan palkkaa, joten vapautus tuli vähän yllärinä siinä. Tuon väärän putkenpään ohitus ei oikeestaan ollut mikään ihmeellisyys, siitä se vaan sujui omalla painollaan :D Keinun jätin taas tarkoituksella tekemään, juoksin vaan täysiä eteenpäin. Putkesta 10 aavistus odotusta (koska itsehän ei tuossa tartte liikkua mihinkään, kun koira on putkessa kiertämässä), kiihdytys yhdessä, heitto esteelle 12, jäin siis itse johonkin A:n puoliväliin ja juoksin jo täysiä tekemään valssia esteelle 15, ja siinä kiltti koira kääntyi ohjaukseen, mikä oli kyllä töks töks huolimatta hyvästä etumatkasta, jos olis ollut maksikoira niin jaloille olis taas tullut.... Siitä sitten kepeille, tulin itse loppuun tuota radan "sisäpuolta". Hyvin kesti kepeillä, vaikka meni vinosti minusta poispäin seinää kohti, juoksin tuosta 18-19 välistä sitten loppuun. Mikälie persjättö siinä välissä. Joten nollalla maalissa, eli ei huono veto.
Treenattiin lisäksi sitten tuota puomia niin, että menin myös toista puolta, ja hienosti onnistui myös siltä puolelta. Pysähtyi taas puomille vaikken edellisellä palkannut, nyt sitten tietty palkkasin. Muutama kerta sitä puomitreeniä. Tätä me nimenomaan tarvitaan! Sitten sitä tökstöks kohtaa toisella tavalla, persjätöllä en ehtinyt millään, väärässä päässä putkea niin että vilahti. Vekkaamalla ennen 15:stä kääntyi loistavasti, käänti ekalla yrityksellä niinkin hyvin tuo että kääntyi ihan kepeille asti. Sitten hiottiin sopivaa käännön määrää pari kertaa, ja tämä ehdottomasti parempi, ei sotkeuduta toistemme kinttuihin ja tassuihin, kunhan osaa kääntää sopivasti. Huomasin taas vaihteeksi, että sille kyllä riittää aika hienovarainen rintamasuunnan muutos, kunhan se nyt vaan tulee ajoissa. Ei tartte yliohjata niin kuin Cassua. Loppua myös niin, että menin keppien toista puolta, ja vaan lähetin hakemaan hypyt. Onnistui hyvin niinkin. Loppusuoraa myös tuossa, se olis kanssa semmoinen asia, että haluan sen kiihdyttävän täysiä sinne maaliin. Mutta työn alla vielä. Meneehän se, muttei niin kuin haluaisin.
Tuli muuten mieleen semmoinen juttu, että aikoinaan Tessa veti meille treenejä, ja sanoi ehkä noin tuhat kertaa mun huitovista käsistä. (ja alkuun aika moni muukin, suunniteltiin jopa niiden sitomista muhun kiinni) Oltiinpa tässä joku viikko sitten Virpi Kosken treenissä ja hän sanoi että: Sä et kyllä käsillä huidokaan yhtään. Eli ha! Semmonen kuutisen vuotta siihen sitten vissiin meni että tuokin oppi on iskenyt tajuntaan. Toivoa on siis mullakin vielä!
Kommentit