Elämme jännittäviä aikoja


Ensin viime viikonlopun kisarapsa. Mähän päätin että mennään nyt vielä  kerran ennen mammalomaa kisaamaan, kun nyt kulkee niin hyvin. Ollut ne onnistumiset (lue=nollat) niin lähellä. Olin yksin liikenteessä, eikä sattunut ketään tuttua kisoihin, joten en kysellyt kuvaamaan ketään. Postauksen kuvallinen anti siis ratapiirrosten varassa. Tuomarina Sari Mikkilä, ihan mukavia ratoja hänkin teki. Agilityradoilla ei puomia!
 
Eka rata jees, yksi hyppy väärinpäin ja muuten puhdas rata. Mulla oli taas (!) saksalainen  myöhässä, kuten edellisten kisojen eka radalla, niin Jippo tuli nelosen väärinpäin. Yks pikkunen tönäisy olis tuonut meille nollan. Kyllä pikkasen ketutti oma huonous jäähkälenkillä. Tuohan nyt oli aika helppoa etenemistä sen jälkeen, vaikka ei tällä radalla tullut kai kuin 3/26 nollaa kumminkaan. Jätin kepeille tekemään, etenin muurin luo, ja siitä suoraa linjaa, 8-9 valssi ja putkeen. Putkesta suora(hko) linja keinulle, siitä leijeröin toisen putken ja pakkovalssi 16-putkeen. Loppusuoralle lähetin 17-18, juoksin hyppyjen paperilla katsottuna yläpuolta maaliin. Näppärästi meni. Paitti se neloseste. Olipa taas lähellä!
 

Toka rata myös aksarata. Tällä me selvittiin esteelle 10 puhtaalla radalla. Alun menin A:n ja putken välistä, juoksin suoraa linjaa eteenpäin, lähetin kolmoselle ja heti persjätöllä yli nelosesta. Siisti kohta, hyvin toimi. Valssi jossain 6-7 hyppyjen välimaastossa ja putkeen sama ratkaisu kuin eka radalla, leijeröinti ja pakkovalssi. Sitten muka tönäisin esteelle 10, Jippo kääntyikin takaisin ja meni jonkun hypyn tuossa, en muista enää minkä-hetkeksi katosi rytmi täysin. Jatkettiin keinulle, putkeen ja ehti hyppäämään lähtöhypyn siinä sitten. Lopun vikat kolme estettä kunnolla maaliin, huonoa ohjausta, tarkkuus puuttui. Tämän radan jälkeen söin eväät, ja päätin että nyt oikeesti se vika rata kunnolla hanskaan hemmetti.


Eli vika rata hyppis, joka näytti tältä:


Päästiin tekemään siis melkein samanlainen alku kuin Sepon radalla edellisenä viikonloppuna, Jippo lähtöön istumaan ja minä kävelin tuonne suoran putken toiseen päähän. Taas hienosti asento ja jalkaterät valmiiksi kertomaan mihin lähdön jälkeen mennään. Kolmoselle lähinnä kai vekki-persjättö, neloshyppy ja siitä suoraa linjaa putkeen. Takaosan juoksin hyppyjen sisäpuolta, ysille heitto ja valssi kympin ja renkaan väliin. Sitten alkoi tarkat paikat. Ja lopun vein kyllä niin tiukasti hanskassa, että vauhti ihan varmasti hidastui puolella :D Oli sillä silti yli neljän etenemä, eli alku tultiin aika kivaakin vauhtia. Putkesta tullessa valssi 13, 14-15 myös valssi ja hiton tiukasti näpissä ettei hae tuota ysiä eikä pituutta eikä putkea. On se viime aikoina niin hienosti irronnut paikkoihin, ettei yhtään uskaltanut antaa siimaa. Ja kaikkein eniten jännitti tuo keppien jälkeinen elämä. Jos rintamasuunta olis yhtään hypylle 17 eteenpäin, sehän lukitsee putken jo vaikka mistä. Siinä oli molemmat päät niin mukavasti tarjolla. Joten vein kepit ihan loppuun, vastakäännös jo puolessa välissä niitä ja hyppyä, pysähdyin täysin ja kääntyhän se! Ha! Sitten vikat kaksi estettä, ja johan se nolla tuli! JIPII!!! Jopa Ville Liukka huusi hyvä! maalissa meille :D Kylläpä tuli hyvä mieli, on ollut niin lähellä nuo nollat viime aikoina, että saatiin jotain tuloksiakin sentään. Mukavalla fiiliksellä kiva jäädä kisoista mammalomalle. Meillä on vielä kaksi Timon treeniä tiedossa, tänään yksi ja kahden viikon päästä toinen, ja sitten jää agility pois kunnes pennut on maailmalla. Se miten pitkään palautumisessa menee, jää nähtäväksi.

Mammalomasta puheenollen....meillähän nyt sitten alkoi ne juoksut heti viime postauksen jälkeen, eli viime viikon perjantaina. On se vaan tarkka likka noitten juoksujensa kanssa, 29 viikkoa väliä edellisten loppumisesta ja pim! sille tulee päähän että juoksujen vuoro. Nämä on nyt Jipon kuudennet juoksut, ja ihan joka kerta sama juttu. Ekoista lähtien. Mua varoiteltiin, että nyt kun sä niitä odottelet, niin ei varmaan ala ajallaan. Onneksi alkoivat, ja ajoituskin ihan täydellinen siinä mielessä, että mulla alkaa nyt neljän päivän vapaat, vaihtelin muutamat vuorot vielä päälle, joten vapaata nyt 17.-25.3. eli eiköhän siinä yhden astutusreissun ehdi hoitamaan :)

Kävin viime lauantaina Tuire Kaimion luennolla aiheesta: Mitä kasvattaja voi tehdä pentujen kehityksen eteen? Tollereiden kasvattajapäivillä näinkin kivoja juttuja, vinkkinä sinne schape-yhdistyksen päättäjille :) Oli kyllä tähän mennessä paras koiriin liittyvä luento, millä olen käynyt! Ja tämänkin ajoitus ihan täydellinen, onpa sitten tuoreessa muistissa kaikki vinkit. Tuolla paljon puhuttiin luonteesta (tietenkin), ja vahvistikin omia käsityksiäni paljon. Tärkeimpänä: Arkuus/rohkeus-jalostuksen kanssa voi edetä nopeasti, periytyy niin voimakkaasti.
Seuraavaksi aion suunnistaa Salme Mujusen rakenneluennolle, se kaikkein haluama kirja jo hankittuna onkin ja opiskeltu ahkerasti tuota opusta. Kunnioitan Salmea ja hänen ajatuksiaan todella paljon, suosittelen kaikille myös tuota hänen kirjoittamaa "Pennun polku puolivuotiaaksi"-opusta. Sen kirjan opeilla ei voi ainakaan pentuaan pilata.

Nyt tässä sitten vain odotellaan, että mikä päivä Pösö sinne Rovikselle starttaa, kassin ajattelin pakata jo valmiiksi huomenissa. Pojat on jo melkoisen kiinnostuneita Jipon peräpäästä, ollaan nyt työpäivien ajaksi laitettu Jippo makkariin lukkojen taa. Jottei nyt mitään vahinkoa pääse tapahtumaan, ei se vielä tärpeillä ole mutta kumminkin. Onpa oma mielenrauha taattu. Ja Jipolla pehmeä peti missä lojua ne tunnit kun yksin ovat. Se on kyllä taas niin hellyydenkipeä, ja vähän lortto poikia kohtaan....käy keikistelemässä Cassullekin tosissaan. Häntää ei vielä käännä sivulle, mutta ei tässä montaa päivää enää uskalla ootella lähtöä. Kylläpä on mahottoman jännää, tätä kun on odotettu ja suunniteltu viime kesästä lähtien, ja nyt tämä hetki on käsillä! Hui! Pitäkää peukut ja varpaat pystyssä, että astutus onnistuu ja pikku-Jippoja ja -Kopeja maailmaan saadaan!

Kommentit