Villi Veteraani ja muita näyttelytarinoita

 Ilmoitin Mantan ekaan näyttelyynsä tuohon lähimaastoon, Luumäelle. Tuomarina Tuula Savolainen, hänen kehässään en ollut aiemmin ollutkaan. Näyttelyyn oli ilmoitettu vain 3 schapea, tosin nyt korona-aikaan ei montaa olekaan yhdessä näyttelyssä ollut. Eli Manta junnuissa, Jippo vetskuissa ja yllärinä Tova (Jipon sisko) myös veteraaneissa. 

Mantaa siinä treenailin sivussa, ja en meinannut saada sen nenää maasta millään. Onhan se jännittävää, hirmu määrä koiria keiden jälkiä tutkia. Noinniinkuin muuten se vaan rentona tsekkaili meininkiä, mutta ne hajut siinä nurmessa...Noh, päätettiin kuitenkin että minä sen vien kehään, koska Sannakin oli kyllä mukana, mutta ei ole ikinä kehässä ollut. Hienosti Manta osaa kyllä paikallaan seisoa, sitä on treenattu kotona, kiitos Sannalle. Tuo juokseminen onkin sitten vähän eri juttu, se vaatii treeniä ja on sitä pari kertaa treenailtu, ja yksinään ja meidän tyttöjen kanssa onnistuu, mutta eihän se ole ollenkaan sama kuin siellä näyttelyssä olla. 

Mantan arvostelu: "13 kk. Hyvät mittasuhteet. Hyvä ylälinja. Hyvä pää ja ilme. Sopivasti eturintaa. Hyvä rungon tilavuus. Tasapainoinen raajarakenne. Hieman jyrkkä lantio. Hyvä häntä. Edestakaiset liikeet saavat vakiintua, takaa kovin ahdas. Reipas sivuaskel. Hyvä turkki."

Eli todella hieno arvostelu, onhan se ahdas takaa kun ei ne askelet oikeen osu :D Kyllä se sievästi esiintyy kunhan saadaan tuo ravi kuntoon, vähän sillä näyttää ilmeistä päätelleen olleen hullua päässä :D

Noh, sitten mummo Sannalta käsiin ja sehän tietty odottaessaan vuoroaan oli kehittänyt itteensä lentomeiningit. Mentiin kehään Jippo olan korkeudella, ja tuomari sanoi että: sehän on enemmän ilmassa kuin maassa. Minä vaan nauroin, että niin se schapen pitää olla :D Mentiin kehän reunalle Jippo ensin ja Tova tokana, ja olipa helppoa olla sen kanssa kehässä. Se on kyllä ihan pro, viimeksi ollut erkkarissa näyttelyssä 2017. Ja sitä ennen erkkarissa 2015, että ei montaa kertaa valioluokassa olla kehissä käyty :D Kuvia ei ole, kun Sannaa jännitti ihan kauheasti kuulemma. 

Jipon arvostelu: "9v. Tyyppi erinomainen. Hyvät mittasuhteet. Kaunis ylälinja. Hyvä pää ja ilme. Tilava runko. Hyvä eturinta. Hyvä raajarakenne. Erinomainen turkki. Hyvä häntä. Liikkuu hyvin joka suhteessa. Iloinen olemus."

 

Tuolla arvostelulla VET1 ERI SA ROP ROP-VET. Kehäsihteeri sanoi että ja serti! Niin tuomari tuumasi, että tämä koira ei varmaan enää sertiä tarvitse :) No juu, ei tartte. Siitä sitten odottelemaan isoja kehiä, ne kun tässä näyttelyssä järjestettiin. Ensin ryhmän kokoomakehään, ja sitten huomasin että hitto ne kerää vetskujakin, joten kun olin esitellyt Jipon ryhmäkehässä, kirmasin vetskujen kokoomaan ja jo siinä bis-vet tuomarina ollut Paavo Mattila katseli Jippoa pitkään. 

No sitten juostiin se ryhmäkehä, heti kun tuomari valitsi jatkoon briardin, arvasin ettei toista karvakoiraa ota ja niinhän siinä kävi. Ryhmän voitti todella upea belgianpaimenkoira, ja voitti lopulta koko näyttelynkin. Oli kyllä tosi hieno koira, katselin sitä kun he sivussa treenailivat, että jos tuo ei voita niin ihme on. 

Jatkettiin sitten veteraanikehään, ja sielläkin reilu parikymmentä veteraania parastaan laittamassa. Tämä tuomari teki selvästi päätöksensä jo kokoomakehässä, oli niin nopeat valinnat. Neljänneksi valitsi huskyn, sitten osoitti meitä että tervetuloa, ensin kävi mielessä että oikeesti ? ja sitten että kyllähän se nyt perkule meitä näytti! On niin harvinaista herkkua schapendoesien ryhmäsijoitukset, että olin kyllä todella iloinen ja pitihän se kertoa sille huskyn omistajallekin :D Toiseksi tuli pk collie ja voittajaksi corgi. 

Löysin näyttelyn sivuilta hienon kuvan Jiposta, kuvaajana Petri Huuhko.

Saatiin kyllä juosta ihan koko rahan edestä. Nyt kun tajusin että ensi vuonna tulee mahdolliseksi myös veteraanimuotovalion arvo Suomeenkin, niin saattaapi olla että mummon kanssa kierretään parit näyttelyt :D

 

Samana päivänä myös Elmo, Pomppaloikan Rock-N-Troll kävi toisessa näyttelyssään, Pori KV:ssä. Elmon esitti urosten kehässä Susann ja roppikehässä perheen oma tytär, kun Susann luotsasi oman narttunsa ROPiksi :D Kiitos Susannille esittämisestä! Elmosta siis VSP, että hienosti on mennyt nämä kaksi näyttelyä joihin poitsu on ehtinyt. Tuomarina Hannele Jokisilta. 

"Erinomainen tyyppi. Hyvät mittasuhteet. Sopiva vahvuus. Oikeanmallinen uroksen pää. Hyvä ilme ja korvat. Sopivat kulmaukset. Oikea rungon malli. Ei aivan parhaassa karvassa. Erinomainen reipas luonne. Tyypilliset keveät liikkeet."

Tuolla arvostelulla siis tosiaan AVO1 ERI SA PU1 SERT CACIB. 

Seuraavaksi mentiin Porvooseen Mantan kanssa heti seuraavana päivänä. Täällä tuomarina Elina Haapaniemi. Mantan kanssa siinä treenailtiin sivussa, ja hajut veivät sitä ihan täysin. Sitten paikalle tuli Marikan luottohändleri, ja hänen kanssaan Manta meni tosi hienosti. Kysyin sitten että esittäisikö hän myös Mantan, ja näin tehtiin. Kehässä Manta sitten otti jäljestyslinjan, muutenhan se kyllä ravasi eteenpäin mutta nenä koko ajan maassa. Seisomassa se kyllä pysyi hyvin, siinä ei ollut moitittavaa. Tuomari ilmeisesti pöyristyi siitä, että kehdataan tuoda kehään koira joka ei osaa esiintyä. Arvostelussa lukee kaksi kertaa että tarvitsee huomattavasti harjoitusta liikkeessä, ja turkista maininta että on kevyt. Juu onhan se, vaihtaa sitä juuri. Eipä siinä sitten paljon muuta luekaan, ja ei siinä koiraa edes oikeastaan arvosteltu ollenkaan. H ja ulos kehästä. Onneksi ei ollut Sanna ekaa kertaa viemässä koiraa kehässä, olisi saanut aika kamalan kokemuksen. Itteä tuo nyt ei hetkauta, sen tietää että koira on oikeasti parempi kuin H:n arvoinen, mutta näitä nyt vaan on, ja kuulemma tälle tuomarille ei kannata viedä jos ei oikeasti osaa esiintyä. Tulihan nekin oppirahat maksettua, kun ei nuo näyttelyt kuitenkaan se ykkösharrastus ole, niin ihan kaikkia tuomareiden tapoja ei tunne ;)

Tuostahan Sanna sitten sisuuntui sen verran, että päätti alkaa opetella esittämistä itsekin. Onneksi on tuommoinen kisaviettinen ihminen, niin sitä vaan tuumaa että perkele ja uusiksi! Tosi hienosti Manta muuten käyttäytyi, ei jännittänyt eikä pelottanut vaan tsekkaili ympäristöään rentona ja häntä pysyi reippaasti pystyssä näissä isoissa tapahtumissa.

Noh, sitten Manta oli vielä ilmoitettu Espooseen, tuomarina Antti Nieminen. En ole ikinä hänenkään kehässä ollut, joten sepä vähän mietitytti että mistä hän nyt sitten tykkää. Lisänä meiltä 3 urosta, Tuure hakemassa vikaa sertiä ja Mantan veljiä Nooa sekä Eddie. Pojilla on melkoinen kokoero, ja mietin että kuinkahan tässä käy, mistä se tuomari tosiaan pitää. Kummatkin ekaa kertaa näyttelyssä, tosin Ida-Lotta nyt on niin pro että esiintyähän Nooa osaa. Ja minunhan piti siis olla tuolla mukana, tsemppaamassa ja ehkä viemässä Manta kehään. No kun satutaan elämään tätä korona-aikaa, niin sain edellisenä iltana klo 18.30 tietää mahdollisesta altistumisen altistumisesta. En sitten lähtenyt edes mahdollista koronaa levittämään, joten jouduin jännittämään näyttelyn showlinkin appin kautta metsälenkillä. Koska en todellakaan pystynyt olemaan aloillani :D 

Ensin siis kehässä Eddie (Pelimies) ja appiin lävähti sininen merkki eli eh. Ehdin siinä miettimään, että nyt kun näkee mitä Nooa saa, niin joko se tuomari antoi eh:n koon vuoksi tai kakarat on liian kakaroita. Sitten Nooalle tuli ensin punainen ERI, sitten vielä SA ja ajattelin että, joo tämä tuomari pitää pienemmistä. Tuomari oli mitannut molemmat, ja kyllä se Eddiekin ihan alle 50 on, mutta kaikilla on mieltymyksensä. Ja jooo, ehkä silläkin oli vähän bensaa suonissa ekassa näyttelyssään ;) 

Eddien arvostelu: " Kookas, ylärajoilla korkeus. 13 kk. Sopiva luustonvahvuus, ikäisekseen riittävän tilava rintakehä, mutta vielä hieman niukasti kulmautunut takaa. Maskuliininen pää, hyvä ilme, kookkaat korvat. Rodunomainen liike, käyttää häntää oikealla tavalla, oikea karvanlaatu, varsin pitkä turkki. Kaareva selkälinja. Eloisa. Kaipaa kehätottumusta." 

Eloisa :D Kauniisti ilmaistu, mutta niinhän se pitää ollakin ;) On muuten kaikki kehässä käyneet Pelipennut saaneet pikkuisen tuosta huomautusta, paitsi nyt tosiaan Nooa, mutta koska Ida-Lotta :D

Nooan arvostelu: "Pienikokoinen, tasapainoinen, hyvä tyyppi. Sopivasti kulmautunut. Hyvä selkä. Sopusuhtainen urosmainen pää. Erinomainen askellus, käyttää häntää oikealla tavalla. Oikea karvan laatu, turkki ei nyt kunnossa." 

Sitten kehään Tuure, joka tosiaan haki valioitumista. Ja jännitti kovasti, miten poikien käy. Sitten lävähti taas punaista tauluun, SA:n kera ja sitten jännäämään kumpi voittaa, Tuure vai Nooa. No sitten tulikin taas tauluun merkinnät, Tuure voitti ja valioitui ja Nooa PU2 vara-sertin kera. Hienot pojat, ihan mahtavaa!!

Tuuren arvostelu:"Hyvän kokoinen, kompakti. Oikea tyyppi, hyvin kulmautunut takaa, edessä hieman pysty olkavarsi. Rodunomainen askellus, käyttää häntää hyvin. Urosmainen pää, hyvä ilme. Hieman kookkaat korvat. Oikea karvanlaatu, sopiva rungon tilavuus." AVO1 ERI SA PU1 VSP SERT FI MVA. 

Ja tosiaan samalla valioitui Ruotsiin ja Viroon, valionarvon hakemukset on jo vetämässä sinnekin. Onnea vielä Karo!!

Sitten narttuihin, ja Sanna lopulta päätti että esittää Mantan itse, kun se paremmin hänen kuin Ida-Lotan kanssa meni. Kun sitäkin olivat testailleet. Sannaa oli kuulemma jännittänyt ihan törkeästi kehässä, mutta hienosti Sanna oli saanut Mantan esitettyä! Siinä kun juostaan eestaas tuomarin edessä, niin Sanna vaihtoi palatessa koiran oikealle puolelle josta jo treenatessa huomauttelin :D Tuomarikin sitten sanoi, että koirat viedään vasemmalla ja hevoset oikealla puolella :D Jäi kuulemma nyt sitten päähän tuo lause ;)

Mantakin sai taas ERInomaisen, olin ihan innoissani lenkkipolulla, ja vastaan tullut mies saattoi hieman ihmetellä mun hihkaisua :D No sileäksi se jäi, mutta hieno arvostelu ja uusiin näyttelyihin kunhan turkki on kunnossa. Tietty erkkariin täytyy tulla! Tuo vaalea vielä näyttää niin harvalta, vaikka ei se ihan kauhea ole kuivana. Märkänä on kyllä kuin rotta :D 

Mantan arvostelu:"13 kk, keskikokoinen, sopiva rungon vahvuus. Hieman pysty olkavarsi, riittävästi kulmautunut takaa. Hyvä selkä, yhdensuuntainen liike. Hieman lyhyt taka-askel. Oikea-asentoinen häntä, oikeat pään mittasuhteet. Rodunomaiset silmät ja ilme. Hieman kookkaat korvat. Turkki ei parhaassa kunnossa, turkki ok. Koira jäntevöityy vielä." 

Taka-askelkin pitenee, kun Sanna saa rohkeutta viedä vähän kovempaa Mantaa. Ja Manta saa hillittyä ittensä ettei laukkaa kun juostaan. Hieno tyttö, vielä kesken kehityksen, kuten tuossa iässä kuuluu ollakin. 

Roppikin näyttelyssä oli puoliksi Pomppaloikka, kun sen nartun isä on Milo, eli Napapiirin Sankari. Tuomari tykkäsi siis tyypistä!

Sitten olikin vielä mahdollisuus esittää kasvattajaluokka, ja valtuutin Ida-Lotan johtamaan joukkoa, kun en itse tosiaan paikalle päässyt. Hyvin hän oli siellä määräillyt jengin kasaan :D Kuulemma enemmän komentelua tarttivat koirat, ihmiset oli olleet kilttejä. Ihan eka mun kasvattajaluokka, erkkarissa viimeksi kyllä oli mutta norminäyttelyssä ei koskaan. Sekin jännitti ihan hulluna, että mitä se tuomari nyt niistä kasvateista meinaa. No se meinasi tälleen:

"Tasapainoinen ryhmä, selvät sukupuolileimat. Erinomaiset luonteet. Hieman pystyjä olkavarsia. Hyväluustoiset. Rodunomaiset hännät ja päät."

Eli KP ja ROP-kasvattaja Pomppaloikan! Mahtavaa, ja oon kyllä niin iloinen porukasta, ja oikeasti harmitti ihan hitosti etten päässyt paikalle jännäämään. Mutta erkkarissa nähdään, sinne on ihan kiva määrä Pomppaloikkia tulossa. 

Turkkiasioista ja kehittymisestä puheen ollen: Tässä kohtaa esitän aina tämän kuvan, eipä se Jippokaan reilu vuosikkaana ihan samalta näyttänyt kuin nykyään :D :D Kun se turkki tippuu, niin se tippuu. Eli kyllä ne kehittyvät vielä, ei huolta!

Eikä maailman komein Jeccukaan ihan valmis vielä vuoden vanhana ollut :D Voihan koipeliini <3 

"Makes beautiful picture with standing and moving." <3